Aili-mummon arkea

Ihana kotimetsä!

2012-02-17T16:48:00.000+02:00

Talvista metsää keskellä kirkasta päivää...

Syvällä kuiskivassa kotimetsässä
aikaisaamun vitivitivalkean
pakkaspalatsin hämärhuurussa
minä suljen silmäni
ja silmittömästi
syleilen isänmaani kuusta.
Poski karheaa kaarnaposkea
vasten, pihkan parantava
mahlalääke sormenpäissäni,
hiuksissani neulasten tuoksu
kuin vanhasta viisaasta naisesta,
isoäidistä, joka ymmärtää
puhumattaakin ja hyräilee
rauhoittavasti.
Korkea kuiskiva kuusi
vitivitivalkea pakkashuivi
harteillaan ottaa minut
suojaan helmojensa alle.
Sinustako äitikuusi syntyivät ne kuuset?
Syntyivät työmiesten tupakkaholkit,
tupakkalaatikoiden takakansiin
piirrettyjen talojen lankut,
sinustako halvat höyläämättömät arkut?
Sinusta, sinusta äitikuusi lämmöllä.
Ja sinusta levisivät havunsiemenet
multaan ja veteen, virtasivat
jokia virtoja pitkin ja missä
kaivattiin lohdutusta
alkoivat kasvaa neulasia ja hyräillä.
Vitivalkean pakkaspalatsin
hämärhuurussa oravien jänisten
ja hirvien joukossa minä syleilen
kotimetsän äitikuusta ja me
tanssimme humisevanhuojuvaa viimavalssia.
Maapallon pyöreys on minun kuuseni
odottava vatsa, sen silmiä
ovat lempeänhehkuvat täysikuut.
Ja hirven kesyttömyys
sen loikatessa puron yli
vitivitivalkean ja vihreän
kuiskivaan äärettömyyteen
sen maailmanliike, seisahtamaton
ja synnyttävä.
Ohihumisevan huikaisevan
hetken minä syleilen
kotimetsän äitikuusta.
Jos syleilen etäisten peltikaupunkien
kylmiä katulyhtyjä, syleilen kotimetsän kotikuusta.
Jos syleilen arkoja neitsyitä tai katkeria
huoria, syleilen kotimetsän kuusta.
Jos syleilen kuin viimeistä kertaa
sillankaidetta ja tuijotan
veden lopulliseen tummuuteen,
syleilen kotimetsän kuusta ja pelastun.
Jos syleilen vaimoani, syleilen
kotimetsän hyräilevää kuusta.
Jos syleilen, syleilen vitivalkeassa hämärhuurussa
kuumottavin poskin kotimetsän
äitikuusta ja kaikkea
ikuisesti nuorta
ja viisasta.

- Tommy Tabermann -
~~~~

Laitanpa teille linkin mahtavaan matkablogiin, johon varmasti ihastutte. Blogia kirjoittaa Mine.

Jälleen olemme viikonlopun alussa...
Toivotan teille, rakkaat lukijat, oikein hyvää ja rauhallista viikonloppua!
Aili-mummo

Noitanainen Aila Meriluodon silmin

2012-02-15T12:14:00.000+02:00

Kuva teoksessa Onko luudalla tilaa; kuvittanut Axel Scheffler (2002).

NOITANAINEN

Yöt, päivät sinusta, rakkaudestani hourin.
Olen voimaa täysi tunnetko, tunnetko sen.
Sinuun tartun, vääntynein kasvoin ja repivin kourin
muun annan, sinua, sinua, en.
Muun saakoot, vuorteni kullan ja viisasten kiven,
ilon, onnen, rauhan he saakoot - vain tämä hiven,
tämä yks on mun, tätä ainutta luovuta en.

Olen voimakas! Mitä, kammoten katsotko minuun?
En päästä. Terävin kynsin kouraisen,
käsin, jaloin ja hampain villinä takerrun sinuun,
varo, noita olen, en väistyvä ihminen.
Ei, ei. Mua vierot. Armahda! Hiljaa olen,
tuhat vuotta vaikenen, mieleni petoa polen,
en hengitäkään, jos tahdot, ihminen.

Et jää...menet. Kahleeksi kierryn! En voi sua estää.
En liikahda. Tuijotan kunnes en sua nää.
Olet poissa. Kaiken, kaiken voin minä kestää.
Olen noita. Sun menetin, rajaton voimani jää.
Miten yksin. Selkäni takana kallioseinä,
puut ankarat ympäri, tummina, kyyristyneinä.
Olen vuori ja metsä. Voimani säilyi ja jää.

Peto olen. Kuin pedon silmät silmäni palaa,
pedon läähätys suussani - ilkkujat säikkykää.
Peto kärsiä voi, mut kärsiä vaiti ja salaa
- tule, etsi, ihminen, et sinä mitään nää.
Olen voimaa täynnä, ja en ole voimakas suotta:
osaan kärsiä, kyyryssä, ääneti, tuhannen vuotta.
Panen kaikkeni siihen. Kuoleva, mitään et nää.

- Aila Meriluoto -

Näillä runoilija Meriluodon voimakkailla sanoilla toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää keskiviikkopäivää!!
Aili-mummo

Toivoa vai pelätä?

2012-02-13T15:08:00.001+02:00

Tammikuusssa ikkunasta otettu kuva...

Vuosien ketjussa

helisevät päivät, ei näitä valettu muottiin.

Lähelle päästään, kiinni ja auki

ja uudelleen.

Sanottava on: häikäisee.

~~~~

Huomata saa.

Kaikki on kohdallaan tai vielä paremmin

paikallaan, ei pelkällä silmäyksellä

mitään näe.

On hankittava puun maltti.

~~~~

On monenlaista lujuutta.

On puun lujuus: ajallaan se kasvaa mittaansa.

On maan lujuus: se antaa kasvun vuoksi kaikkensa.

Ja on ajatusten lujuus: löytää kaikessa tarkoitus.

- Mari Mörö -

Näin kirkas aurinkoinen sää oli sunnuntaina 12.02.-12.

Huomenna, jos Luoja suo, vietämme Ystävänpäivää...

Kiitän teitä, blogiystävät, viihtymisestä seurassani ja kivoista kommenteistanne. Olen saanut nyt parin viime vuoden ajan keskustella kanssanne sydämeni kyllyydestä. Mummon blogissa on jo lähes 4300 kommenttia, ja lisää toivottavasti tulee...

Upeimmat ystävät löytää netistä, kyllä kannattaa kirjoittaa blogeja ja osallistua kaikenlaisiin keskusteluihin!!

Kevättä kohti käymme joka päivä, ja meille täällä "Kurjalassa" aurinko on näyttäytynyt joka päivä, ja valaissut maailman ihmeellisen kauniiksi. Mitään pahaa ei juuri nyt halua muistaa eikä murheen mustaa viittaa panna päälleen. Maailman meno on ahdistavaa ja joissakin paikoissa ihmiset ovat epätoivoisia.

Jos tosiasioita katselee, on helppoa yhtyä toisten murheeseen. Äsken tutkailin tiliotettamme, ja ihmettelin, miten paljon on rahaa mennyt erilaisiin hoitoihin ja lääkkeisiin. Siinä se on, kun Helliltä ei enää saa kunnon palveluita rahapulan vuoksi, on ne palvelut ostettava omalla rahalla. Hellin johtajat ehdottelevat pienipalkkaiselle väelle palkanalennuksia, mutta ei tietenkään johtoasemassa oleville henkilöille.

Myös muu yhteiskunta on aina valmis uhraamaan pienituloiset ja kaikkein kurjimmassa asemassa olevat ihmiset. Nyt on ruvennut lakaisemaan suuri luuta, työttömiä tehdään ennätysvauhtia. Missä vielä olemmekaan, me suomalaiset yhteiskunnan elätit ja eläkeläiset??

Talon takaisessa koivikossa on paljon lunta...

Vaikka pelottaa, on uskallettava vielä toivoa. Niin sanottu hyvinvointiyhteiskunta meiltä on jo viety, siitä on ihan turha soittaa suuta poliitikkojen. Toki hyvinvointia vielä joillakin on, ainakin heillä, joilla on runsaasti rahaa. Tänne susirajalle ei yhteiskunta halua enää panostaa, on pelastettava Helsinki ympäristöinen, ja muu saa mennä!!

Anteeksi, hyvät ystävät, että tähän taas lankesin...
Kunpa apteekista saisi sellaista lääkettä, joka kasvattaisi optimismia ja hyvää mieltä!

Toivotan teille kaikille iloa, valoa ja aurinkoa runsain määrin, sekä oikein hyvää Ystävänpäivää huomenna 14. päivä helmikuuta 2012!!
Aili-mummo

Kurjalan kommee tulevaisuus...

2012-02-10T12:48:00.003+02:00

Venäjän Värtsilän asutusta v. 2010.

Näin resitentinvualiloihen jäläkeen hallitus anto meile viisaat ja kauvaskantavat piätöksensä: Kontioniemen varuskunta lakkautettaan, ja meijjät siirrettään Sortavalan sotilaspiiriin. Se on meile parin vuuven kuluttuu lähin varuskunta, tuo Sortavala. On se viisas tuo Suomen hallitus, en osoo muuta sannoo. Melekein kaikki verorahat lahjotettaan Euroopan velekamaile ja suuren mualiman huijjarloile. Sittä hallitus piättää perustoo Keski-Kurjalan kunnan, joka tietysti muun Kurjalan ohela liitettään kokonaisuuvessaan suureen, kauniseen nuapurmuahan. Sielähän meilä onnii paremmat palavelut kun tiälä pienessä ja kurjassa Suomessa, jota Euromahvia hallihtoo. On niitä mahvioita tietty Venäjälläkkii, van neun hyvin immeisystävällissii ja lämminhekissii, ei ensikää voi verrata näihin euroahneihen, joihin ainoo halu on suaha rahhoo yhä lissee ja lissee...

Paikallisen terveys- eli arvauskeskuksen täyttäähii nykyvvään nuo nuapurmuan eläjät, eikä sielä ou kun muutama liäkärrii, ja nekkii on tavallisesti tullu Venäjältä. Ne suattaa osata muutaman sanan suomee, van ylleesä otettuna kieltaito niilä on heikko.

Jos meinovvaa jottain appuu suaha, on pakko männä yksityisliäkärlöile, joita vielä onneks muutammii onnii. Ja sinnehä piäsöö, kun on pussissa muutama satasen setel, van sittä on vielä lunastettava ne liäkkeet aptiekista, kun niitä ei sua ihan ilimaseks. Venäjällä ne liäkkeettii on paljo halavempii, eikä rahat kulu Kelan pussista eli valtijolta.

Näyttää siltä, jotta ne makkeen leivän päivät on meilä Kurjalan asukkaila ohi, ja suahaan syyvä, jos jottai kiini suahaan. Venäjälä tuo miehiin keski-ikäkii on vuoskymmennii lyhemp kun vauraassa lännessä, jota helepottaa se kovasti valtijjoo ja eläkeyhtijöitä tuo eläkkeihen maksu. Ja varmaan se meijjän mummoloihin ikä on samaten lyhempi, en vuan tiijjä sitä, paljonko.

Värtsilän kauppoja. Kauppa se on, joka kannattaa...

Kahtokkee alla olevoo kuvvoo, hyvät immeiset, eikös oukkii kommee kerrostalo? Tämmösissä sitä sittä myökii asutaan, kun kelepovvaa tuo muilekkii paremmile immeisille. Tämmösessä linnassa assuu värtsiläläiset opettajattii, minkälainen lienöö se kurjaliston asunto? Sisälä en ou käyny, kun nuo polovet on nii huonot, jotta en uskaltana männä. Mies viepi joskus näile tuttaville voita, kahvii ja mitä hyö kuhtuut tuomaan Suomesta. Monet kyllä käyvät ihe tiälä Tohmiksela ostoksila, ja Joinsuussa asti. Joka kauppareissula tapovaa monnii venäläisii, jotka tulloo joukottain meile ostoksile. Van sittä kun myös liityttään siihen Vennään Sortavalaan, suahaan olla koko ajan siinä muistoloihen kultoomassa Kurjalassa, joita suomalaiset kotseutuseurat vualii.

Jotta tällä tavalla se viisas Suomen hallitus on piättännä, ja eihän siitä muuta voi kun kiittee!! Ollaan myö kiitollissii Suomen herrole, seun saletti. Varmasti tulevissa vualiloissa iänestettään Kattaista, jos suahaan vielä Suomessa iänestee...

Värtsiläläinen kerrostalo.

Pitkästä aikoo eilen käv miniä lapsiin kansa mummolassa syömässä pannukakkuja. Paiston kaks pellillistä niitä juustomaijjosta, ja kaikki män, liekö piisannukkaan...

Kaksoset ol suaneet lahjoja pojilta, tul helyjä kasakaupala: ol tiateemii, korviksii, kaulakorruu ja ties mitä. Kyllä rinsessat peilautu peilin eissä ja otettiiha myö valokuviikii.

Jotta tälleen ne rinsessat kasvaa ja vanhennoo, vaikka ovattii vasta eskoulussa. Kivoja tyttöjä molemmat.

Oikein lämpimmii pakkasterveisii teile kaikile lukijoile tiältä Keski-Kurjalasta eli Tohmikselta toivottaa Aili-mummo!

Tuassiisa pittää tunnustoo!

2012-02-08T12:20:00.001+02:00

Sain pitkästä aikaa uuden haasteen nuorelta blogiystävältäni Maamalta, joka asuu ja opiskelee Englannissa. Maamalla on hauska ja asiapitoinen blogi, Kello viiden kahvi, jossa hän kirjoittelee ja keskustelee meidän lukijoidensa kanssa. Maama on erikoistunut ruoka-asioihin.

Olen jo kymmenkunnan kertaa vastannut näihin haasteisiin, ja kertonut itsestäni lähes kaiken kengännumeroa myöten...
Ensimmäinen tehtävä oli siis kertoa se, keneltä sain haasteen, linkin kera, tehtävä täytetty. Seuraavana on kerrottava seitsemän faktaa (tosiasiaa) itsestä:

1. Ihan äskettäin siirryin kahdeksannelle vuosikymmenelle, joten mittarissa on jo melkoinen määrä kilometrejä. Lapsenlapsen mielestä olen h u i k e a n v a n h a!!!

2. Mieluisimmat ja rakkaimmat vieraani ovat viisi lastenlasta, ja heidän vanhempansa. Viisi ihanaa tytöntylleröä...

3. Olen koko ikäni asunut maalla, mie oun mualaisakka, joka ajattelloo ja puolustaa muaseutuu viimesseen verpisaraan suakka.

4. Oun ollut kylätoiminnassa mukana vuoskymmennii...

5. Nyt oun sittä sotkeetunna myös seurakunta-asijoihin, alako justiisa yhteisvastuukerräys. Suatta suaha miusta kohtapuolin vieraan...

6. Kaikenlaista 'jäynee' on kyläläisile järjestänä, muunmuassa tieasijoita yhteesä 30 vuotta, yhistyshommii, ja näytelmissäkkii oun ollu mukana piäle 10 vuotta.

7. Kylän historija ja perinne ovat tulleet tuttaviks, kun oun tehny niistä kirjoja. Runoja oun rustaillu ihan omaks huviks, van on niitä kansiinnii pantu.

Sittä pitäs huastoo joitakuita uusii blogistija, van mie jätän teile ihellenny valittavaks, kuka teistä lukijoista ottaa huasteen vastaan... Toivon jotta jotkut teistä ottaa...

Siinä seol, ei männy pitkään.

Oikeen mukavoo keskiviikkoo teile kaikile lukijoile toivottaa Aili-mummo!

Tapani Kiminkisen juttuja

2012-02-06T17:10:00.001+02:00

Suosikkilääkäri kertoo ja muistelee. Tammi (2011).

OLENKO SE MINÄ?

Pieni poika syrjässä / Onko se vähän omituinen? /
Rukoilen, miten selvitä / käsityö- ja ruokatunnista /
kokeesta / kokonaisesta päivästä /

Olenko se minä? / Pelkään tulevaa päivää /
en jaksa lukea enää / tentit painavat päälle /
Ei minusta ole / Pakenen uneen //

Olenko se minä? / Pidän vastasyntynyttä sylissäni /
Minun silmäni, / otsan rypistys /
Lapsi juoksee syliini / osaanko rakastaa? //

Olenko se minä? / Miksi tunnen näin? /
Miksi teen näin? /
Miksi tallaan, vaikka en tahdo? / Ota se minulta pois //

Olenko se minä? / Istun etupenkissä /
Kädet ja kainalot kastuvat / Sydän hakkaa /
Ihmiset odottavat: anna meille / Miksi minun pitää? //

Olenko se minä? / Katson itseäni peilistä /
Tukka pakenee / Hampaat tummuvat /
Uurteet syvenevät/ Eihän minun enää tarvitse... //

- Tapani Kiminkinen -

Löysin suosikkilääkäri Tapani Kiminkisen (s.1954 Pylkönmäki) vastailmestyneitä kirjoja jo tämän vuoden alennusmyynnistä. Sitä en tiedä, onko näitä kirjoituksia julkaistu aikasemmin jo jossain lehdessä kolumneina. Ennen vanhaan sanottiin lyhyitä hauskoja kirjoituksia pakinoiksi...

Kuten me kaikki tiedämme, Tapani K. toimii Saarijärven kunnassa terveyskeskuslääkärinä, on ollut jo siinä virassa yli kolme vuosikymmentä. Hänellä oli hyvin suosituksi tullut ohjelma Tohtori Kiminkinen (Yle TV1), joka nyt on lopetettu. Se miksi Kiminkinen on tullut suosituksi, on tuo hauska, reipas ja kursailematon tyyli ilmaista ajatuksiaan suullisesti ja kirjallisesti.

Tapani Kiminkinen on myös hyvin kysytty luennoitsija, joka kiertää ympäri Suomenmaata pitämässä hauskoja ja asiapitoisia luentojaan. Hän kertoilee tässä Maalaislääkärin matkassa kirjassaan myös niistä.
Lapsuuden aika vilahtelee joissakin luvuissa mukana. T.K. on lähtöisin maalaiskodista, eikä häpeä tunnustaa taustaansa. Viiden euron kirjaksi tämä oli hyvä investointi, olisi kirja-alessa ollut myös hieman kallimpia Kiminkisiä, mutta ne jäivät viime reissulla ostamatta.

Vaikka Kiminkistä tituleerataan 'tohtoriksi' ei hän sitä ole, vaan on lääketieteen lisensiaatti. Kiminkinen rakastaa myös kulttuuria, ja on ollut perustamassa ja järjestämässä vuodesta 2001 Kirmot-kulttuuritapahtumaa ja on tapahtumaa järjestävän Art Lumperoinen ry:n puheenjohtaja.

Wipedian mukaan Kiminkinen on julkaissut seitsemän kirjaa, joista tämä 'Maalaislääkärin matkassa' on yksi.

Olisin suonut, että kiireinen tohtori olisi edes lukenut käsikirjoituksen, varsinkin alussa on useissa luvuissa paljon samoja fraaseja, jotka toistuessaan tökkivät lukijaa silmään. Kirjoitustyyli on hyvin kepeä ja hauska, ei rasita raskaudellaan lukijaa. Ote paranee minusta kirjan loppua kohti.

Tapani Kiminkinen on siitä outo ja kummallinen lääkäri, että hän menee potilaan kotiin katsomaan, miten potilas jaksaa, ja vie hänelle jopa lääkkeetkin. Tuosta tuskin enää palvelu paranee! Lisänä on Kiminkisen hurtti huumori, joka ottaa ihmisiltä jalat alta, hänellä on aina joku vitsi mielessä; hänellä on umpiväärät leukaperät, kuten savolaisilla. Sitä tosin en tiedä, onko Pylkönmäki Savoa...

Tohtori Kiminkisestä ei löydä itsetehostusta eikä tärkeilyä. Hän on yksi kansalainen muiden ihmisten joukossa. Soisinpa todella, että hänen kaltaisiaan olisi keskuudessamme paljon enemmän!

Oikein hyvää uuden viikon alkua kaikille lukijoilleni!
Aili-mummo

Mies jonka nimi muuttui tavaramerkiksi...

2012-02-03T12:12:00.002+02:00

Juha Nummisen teos, Lähikuvassa Tommy Tabermann. Otava 2010.

Toimittaja ja kirjailija Juha Numminen oli tarttunut aiheeseen, joka saa meidän naisväen sydämet sykkimään kiihkeämmin, hän kirjoitti runoilija, toimittaja ja kirjailija Tommy Tabermennin (1947-2010) elämäkerran. Kirja ilmestyi pian Tommyn kuoleman jälkeen. Jo aikaisemmin luin teoksen lainattuani sen kirjastosta, mutta nyt alemyyntien aikana ostin kirjan itselleni.

Tommy Tabermann opittiin tuntemaan intohimoisena rakkausrunoilijana. Hän lausui: "Kaikki, mitä teen, perustuu intohimoon. Elämän intohimoon. Rakastamisen intohimoon. Luomisen intohimoon. Intohimon intohimoon. Ilman intohimoa elämä on autiota. Ilman intohimoa ei ole mitään."

Juuriltaan Tommy T. on suomenruotsalainen, ja hänen kotikielenään oli ruotsi äitinsä kanssa, isä oli suomenkielinen Erkki Taberman, joka joutui opiskelemaan ruotsia tavattuaan tulevan vaimonsa, Dolly Mannströmin. Sodan jälkeen isästä tuli rautatieläinen eläkeikään asti. Tabermanit saivat kolme poikaa ja yhden tyttären.

Tommy innostui runoudesta jo murrosikäisenä. Ensimmäinen runokirja, Ruusuja Roosa Luxemburgille, ilmestyi jo keväällä 1970, kun runoilija oli vasta 22v. Samoihin aikoihin Tommy meni myös naimisiin kuvataiteilija Eva Kaarina Särkisillan kanssa. Runoilija mielilause on: "Vaatimattomuus kaunistaa, mutta ei hyödytä ketään." Totta kai Tommy on itsevarma ja ylimielinen, mutta kuitenkin realistinen nuorimies. Yksityiselämänsä Tommy pitää itsellään, sitä ei revitellä julkisuudessa. Salaperäisyys säilyy, kuten avioliittokin, vuoteen 1982 saakka.

Tommy valmistuu radiotoimittajaksi Tampereella; myös sosionoomin paperit hän saa samasta paikasta. Ensimmäisen kokoelman kustantaa W+G, se saa myönteisen vastaanoton. Seuraava kokoelma tulee v. 1973, ja siitä lähtien jopa 2-3 kokoelmaa vuodessa.

Tommy toimittaa Aamunpeiliä Ylessä, ja hän tulee hyvin tunnetuksi ja suosituksi ammatissa. Siinä sivussa hän kirjoittelee runojaan, joita vuoteen 1975 ilmestyy jo viisi kappaletta. Naisia ja suhteita vilisee Tommyn elämässä, ja rakkausrunoja syntyy... Lopulta avioliitto kariutuu. Tuolloin syntyy Tommyn ensimmäinen lapsi, poika Johannes, jonka äidin nimi on Margerita Zilliacus. Toinen poika, Samuel, syntyy nelisen vuotta myöhemmin samalle äidille. Vuodesta 1988 isä-Tommy asuu Helsingissä, jossa pojat vierailevat hänen luonaan. Tommy seurustelee jo tulevan vaimonsa, Tuija Wuoren kanssa. Tommylle ja Tuijalle syntyy poika, Daniel, v. 1992, joka pariskunnan avioituessa 1997 on viisi vuotias.

Radiotoimittajan uran Tommy jättää 12 vuoden jälkeen, ja jää täysipäiväiseksi kirjailijaksi ja esiintyjäksi, joka itse lausuu runojaan. Hän vetää myös muita tilaisuuksia kuin runoihinsa liittyviä.

Numminen on lähes varma siitä, että Tuija Wuori pelastaa Tommyn tavalliselta taiteilijakohtalolta, alkolismilta. Vuonna 1985 Markku Veijalainen palkkaa Tommyn kaupallisen Radio Ykkösen puolelle, jälleen aamulähetyksiin. Vastaparina Tommyllä on Matts Dumell. Tämä ajanjakso kestää yhdeksän vuotta. Tommy hoitaa sitkeästi velvollisuutensa työssään, olipa hänellä vaikka kuinka rankka yö takanaan tahansa.

Näistä huolimatta Tommy hoitaa myös kuntoaan, hän jaksaa hoitaa työnsä hyvin, vaikka vapaat harrastukset ottavatkin voimille. Tommy huomaa löytäneensä Tuijasta itselleen täydellisen sielunkumppanin, vaikkakin avioliittoa saa odottaa kauan, vuoteen 1997 saakka. Sulhanen kirjoittaa itse vihkiliturgian, joka on kirjoitettu juutalaisten psalmien muotoon. Ja tämä avioliitto kantaa Tommyn loppuelämän ajan...

Tommy T. kirjoittaa myös useita romaaneja, mutta niistä ei tule yhtä kuuluisia kuin hänen rakkausrunoistaan, joista saatetaan ottaa jopa 10 painosta kirjasta. Ja näitä kokoelmia on monia, Tommy on Suomen suosituin runoilija, jolla on ihailijoita sata ellei tuhatmäärin. Ja nämä ihailijat ovat naisia...

Muutakin kirjallisuutta synytyy yhdessä ja yksin Tommyn kynästä. Hän ehtii kirjoittaa elämänsä aikana enemmän kuin 80 kirjaa, joista monista otetaan yhä uusia painoksia tai runokoosteita.

Jonkin verran Nummisen kirjassa on myös Tommyn runoja, vähiten rakkausrunoja.
Alla oleva runo on kokoelmassa Aistien alamainen:

"Niin ahneena / elämän nautinnolle / minä kannan sinulle /
hirvittävän määrän / hitaasti kypsynyttä minua /
Enää en laske / siementäni naiseen / niin kuin kolikko /
heitetään kerjäläisen hattuun, / ohimennen /
Hirvittävä määrä / kärventämällä kypsynyttä minua /
joilla ei ole oikeutta / mitään odottaa"

Uutisvuoto oli se televisio-ohjelma, jonka kautta Tommy T. tuli tunnetuksi kautta koko Suomen. Tommy oli oman joukueensa kapteeni, ja vastaparina hänellä oli Jari Tervo, toinen nokkelaälyinen ja sanavalmis kirjailija. Nämän miehet ottivat yhteen kerran viikossa lauantai-iltaisin (ei suora lähetys), ja katsojamäärät olivat hyvin korkeat koko sen ajan (1998-2007), jonka Tommy oli ohjelmassa. Venloja sataa Uutisvuodolle 1998 ja 1999 sekä Yleisö-Venla 2005.

Kaksi kokoelmaa: Valitusvirsiä valkoisille heteroille (2005) ja Veren sokeri (2008)

Lauluja suuresta halusta (2. painos 2001) ja Aistien alamainen (3.painos 2001).

Tommya pyydettiin 2007 SDP:n ehdokkaaksi kansanedustajanvaaleihin 59-vuotiaana, jolloin mies on hyvissä voimissa. Hän empii, mutta asettuu ehdokkaaksi, ja pääsee läpi nippa nappa. Uutisvuoto jäi, ja Tommy aloittaa uuden uran kansanedustajana. Rakkausrunoilija tekee lakialoitteen rakkauslomasta, joka saa jonkin verran kannatusta, mutta lopulta aloite haudataan.

Kesällä 2009 Tommylle tulee sairaskohtaus, jonka syy paljastuu pahanlaatuiseksi aivokasvaimeksi. Tätä viimeistä Tommyn elämän vaihetta kestää vajaan vuoden ajan, ja heinäkuun 2. päivä 2010 Tommy poistuu tuonpuoleiseen kirjoittamaan rakkausrunoja siellä oleville. Meille suomalaisille jää syvä suru Tommyn liian aikaisen poismenon johdosta. Suru, jota me voimme häivyttää lukemalla Tommyn jälkeenjääneitä teoksia---.

Kiitos Juha Numminen, kun toit esille koko Tommy Tabermannin elämän, jota me ihailijat voimme ja saamme kaipauksella lukea!

Lukekaa, mitä Leena Lumi sanoo tästä samasta teoksesta!

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää viikonloppua! Käykäähän äänestämässä!
Aili-mummo

Kaskuja ja muisteluksii männeiltä ajolta

2012-01-30T17:06:00.000+02:00

Aurinko se vuan paistoo räköttää...

Tuas mie arvelin turvautuu siihen entisseen liäkärriin, Terho Toivosseen, joka vaikutti Tohmajärvelä 1950-luvula kunnanliäkärinä. Sittä myöhemmin hiän ol ajautuna Heinollaa, josta siirty lopulta 'tuonilimassii'. Terho on kasannu suuren joukon liäkärkaskuja, joista on riittäny materijaalii monneen kirjaan. Jos panetta haun Terho Toivonen hakupalakiin, tulloo essiin useimpii postauksii tästä mummon plokista.

Arkkiatri Osvald Renkonen toimi kesäisin Savonlinnan kylpylaitoksen ylilääkärinä. Kolleegain kesken oli kerran puhetta hänen työstään, jolloin Renkonen itse kuvasi sitä seuraavasti: "Kylpylaitoksen alilääkäri tutkii sontaa ja ylilääkäri puhuu sitä samaa."

Muuan mies moitti apteekin ulostuslääkkeitä tehottomiksi. Proviisori antoi hänelle vihdoin krotonöljyä, mutta kehoitti kuitenkin olemaan varovainen sen käytössä. Mies oli kotona niin ihastunut lääkkeen tehoon, ettei malttanut olla antamatta sitä eukolleenkin. Myöhemmin hän sitten apteekissa kertoi: "Sitä minun ei olisi pitänyt tehdä, olisi pitänyt uskoa herra proviisoria. Meidän huusissa kun on vain yksi reikä ja eukko tarvitsi sen ihan yksinään."

Tohtori M.J. Heikinheimon vastaanotolla oli 58-vuotias vanhapiika, joka oli päättänyt mennä naimisiin 20-vuotiaan nuorukaisen kanssa. Lääkäri oli sitä mieltä, että suunniteltu liitto vaatisi kuitenkin vielä lisäharkintaa.

Tällöin vastasi morsian kimakalla äänellä: "Se on sillä tavalla, herra tohtori, että ihminen on tässä iässä ihan hulluimmillaan, mies on saatava."

Kaskut olivat siis Terho Toivosen kirjasta Katsotaan sanoi lääkäri. Helsinki 1965.

Sama mehtä, sama taivas...

Talavi sen kun tuimennoo, ja pakkaset yltyyt vuan. Suapi nähä, onko meilä samanlaisii pakkassii kun joskus talavela 1966, jollon mittar nous lähele neljeekymmentä pakkasastetta. Kävin sillon Joinsuun Tallouskouluu junala Tikkalasta Joinsuuhun ja päinvaston. Junalta on matkoo koulule joku kilometri tai enemmännii, vuan siinä sillala Pielisjoin kohala ol niin hirmu viiltävä viima, jotta vähälä olin jiätyy. Piti ihan juoksuks pistee, jotta ois elävänä piässy perile.

Samallaiset tulpalopakkaset ol talavela 1976, kun mies sairastu homepölykeuhkoon, ja ol Kontioniemessä keuhkoparantolassa seihtemän viikkoo. Sillonnii ol lähele 40 asteen pakkaset, ja lantalassa sonta jiäty pohjamuttii myöten. Lannat piti miun luuvva käspelilä joka uamu ennen lypsyy, ja kun lopulta olin ne sonnat suanu viskattuu lantallaan, tuntu kun olis ollu jo puolet päivän töistä tehty.

Paljo ol muutakkii riesoo. Kaivosta loppu ves, ja piti kyssyy appuu kylän miehiltä. Onneks suatiin pihakaivosta vettä siks, kunnes vesjohto suatiin toimimmaan siitä varsinaisesta lähekaivosta, mistä ves ylleesä otettiin. Lehmii poiki vähän piästä ja uuvvestaan, ja neljä lehmee halavaatu. Ol siinä miula ja liäkärilä töitä yötä myöten.

Käv se hyvästä laihutuskuurista, hävis seihtemän killoo liikoo lihhoo ihan ku pieru Saharaan. Onneks ei usko loppuna kesken. Pojat käv kouluu tapasa mukkaan, van ei niistä paljo appuu ollu. Vanhempi poika ol alle 13 vuotta, ja nuorempi kaheksan vuotias. Mie ajon autola usseita kertoja viikossa sielä Kontioniemessä miestä kahtomassa, jotta ne vieraat naiset eijjois sitä kokonaan ihelleen vieneet...

Kauniita ilimoja on piisannut, ja pakkassii...

Oun niin hyviillään siitä, kun oun suanu kaks uutta lukijoo: tervetulloo vuan Scarlett ja Valkonen kirahvi mummon plokkiin lukemmaan. Nyt on sittä mummo hyvälä tuulela, kun päivät vuan pitenöö ja aurinko helottaa niin kauniisti...

Tällä viikola suan pojan lapsii nähä usseemmin; Angi kävikii jo tuossa piirakoita syömässä. Ja ens pyhän seutuna juhlittaan meijjän uppeita kaksossii, joila tulloo jo sihtemän vuotta täyteen.

Seun tää Joinsuu ja Itä-Suomi tullu suosituks paikaks, kun molemmat resietenttikantitaatit käv tiälä näyttäätymässä samana päivänä. Nyt taitaa olla mualaisennii iänelä arvostusta, jos kohta sitä ei muullon oukkaa. Ja varmoo on, kun vaualit on männy, niin sittä leikattaan jo kaikki rahat poikeen syrjäseutuin eläjiltä. Ne niät vualluppaukset ylleesä unohtuu pienen ajan piästä.

Toivotan teile, hyvä lukijaystävät, oikein hyvvee uuven viikon alkuu!
Aili-mummo

HUOMIO, HYVÄT LUKIJAT!

2012-01-29T11:56:00.001+02:00

Kuva lainattu Leena Lumin blogista...

Ystäväni Leena Lumi http://leenalumi.blogspot.com/2012/01/leena-lumin-synttariarvonta-2012.html järjestää arvonnan bloginsa 3v. syntymäpäivän johdosta!

Näin puhuu runoilija...

2012-01-27T12:15:00.000+02:00

SUKUPUU, ADOLFIINAN SUKKASIINIT

Pakkasaamu, on niin aikaista vielä
että tie auraamaton; mummu lähtee likkeelle
sukkasiineissaan, minä astun hänen
jalanjälkiinsä
Hän on intiaanimummo
Kirpeät lasit kuistilla
helähtelevät, narisevat
huurteiset rappuset, me menemme yläkertaan
Minä tiedän tehtäväni, repiä tuohta
joka käpristyy, savuaa tötteröksi
Mummu laittaa valkeat kaikkiin uuneihin
vanhankaupanvintillä
Hyllyssä on posliinikoiria, saksalaisten
filmitähtien kuvia:
niitä lähettää Renate, kirjeenvaihtotoveri
Ei minun, minä olen 6, oppinut saksaa vasta
yhden sanan, das Pult, kun Pekka
lukee matalalla äänellä sanakokeisiin
Mummu istuu kovalla tuolilla kouhomakeppi
helmoissaan: sen kädensija on
kulunut kiiltäväksi
Sanonta 'Laiha ku Melleri' tuli hänen
miehestään: Arvi kuoli 1927,
oli sitä mieltä että henkimaailma on olemassa
Kokonaisia vuotia rosvottiin varastosta,
ne olivat kovia aikoja
Mutta mummu selvisi, nythän kohentaa
tulta uunissa, pellit avaa, sulkee oikeaan
aikaan
Pian vintillä on lämmin,
Elke Sommer ilahtuu vähissä vaatteissa
Minä en viheltäisi vaikka osaisin
se on pirun kutsumista tykönsä
Silti mummo ei näytä vanhalta virsikirjalta,
ei sillä tavalla selatulta
Hän on kookas nainen,
roteva, kuin kangaspuut
Pian vintillä on lämmin, lumiaura ulkona
ryöpyttää valkenevaa tietä esiin
kinoksista
Adolfiina kulkee sukkasiineissaan
Että tie on aurattu, se on
oikeus ja kohtuus tällä iällä

- Arto Melleri -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Näillä Finlandia-palkitun runoilijan, Arto Mellerin sanoilla, toivotan teille, hyvät lukijat, oikein hyvää ja mukavaa viikonloppua!
Aili-mummo

Kummallisuuksia kerrakseen...

2012-01-24T17:11:00.001+02:00

Mauri Kunnaksen uusimman kirjan kansi.

Kysyin onnesta,

ne kaikki vastasivat eri tavalla.

Hengenmies huitoi kädellään:

Tuonpuoleisessa.

Kissa vakuutti:

Uuninpankolla hiiirien talossa.

Kalastaja neuvoi:

Ah, se on vene, kun on verkot täynnä.

Onneksi kuuntelin perhosia.

Ne olivat menossa kedolle.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Jos se hiljaisuudessa katoaa,

jos se haihtuu pois

- ei se ole minkään arvoista.

Ei häipynyt.

Ja sen vuoksi he

kestivät yhdessä vastatuulet.

He kestivät jopa Paratiisin

- Mari Mörö -

Yksi aukeama Kunnaksen kirjasta Kummallisuuksien Käsikirja. Otava (2011).

Ajattelin esitellä teille yhden kirjan, johon olen suuresti ihastunut. Se on Mauri Kunnaksen Kummallisuuksien Käsikirja. Otava 2011.

Oletan, että teos on suunnattu lapsille, mutta mielestäni se sopii hyvin myös meille aikuisille. En ainakaan antaisi kovin nuorien lasten lukea yksin tätä kirjaa, sillä siinä on esitetty kaikki ilmiöt, tarut, sadut ja historiaan liittyvät oudot asiat, joita ihminen voi kohdata elämänsä varrella. Kirjassa on paljon oikeaa tietoa, faktaa. Kirja on jaoteltu viiteen eri ryhmään: Omituiset otukset, Tarumaiset taikapaikat, Hirvittävät haamuilijat, Ihmeelliset ilmiöt, Kummalliset kummajaiset ja lopuksi kertausta, joissa kysellään, mitä lukija on oppinut teoksesta ja Diplomi kirjan opikelijalle.

Omituisiin otuksiin kuuluvat Haltijaväki, Peikot ja jättiläiset, Tontut, Möröt, Lumimies eli jeti, Lohikäärmeet ja Loch Nessin hirviö.

Tarumaisia taikapaikkoja ovat:

Kummitustalot ja linnat, aavelaiva Lentävä hollantilainen, Arvoituksellinen Atlantis, Pahamainen Bermudan kolmio, Päässiäissaaren patsaat, Salaperäinen Stonehenge ja Kuningas Arthurin hovi.

Hirvittäviä haamuilijoita ovat puolestaan:

Aaveet, Räyhähenget, Vampyyrit, Ihmissudet, Zombit ja Halloween.

Ihmeellisiin ilmiöihin kuuluvat:

Unet, Unissakävely, Kuutamo, Marsilaiset ja Ufot.

Kummalliset kummajaiset ovat seuraavanlaisia:

Luurangot ja pääkallot, Muumiot, Riimut (riimukivet), Berserkit, Velhot, Noidat, Samaanit, Paholainen ja Pullon henget.

Yksiaukeama Muumiot kertomuksesta.

Uskon, että kirjailija Mauri Kunnaksen tarkoitus on selvittää lapsille, mistä näissä salaperäisissä taruissa ja muissa ilmiöissä on oikeastaan kysymys. Tai sitten ei---.

Ihmissusien kohdalla on selitys:
"Eri puolilla maailmaa tunnetaan tarinoita niin sanotuista muodonmuuttajista. Ne ovat ihmisiä, jotka jonkin taikavoiman vaikutuksesta ottavat silloin tällöin eläimen hahmon. Ainakin joillakin noidilla, velhoilla ja samaaneilla väitettään olleen tällainen taito."
---
"Ihmissudeksi voi muuttua, jos joutuu ihmissuden puraisemaksi. Mutta muutos voi johtua myös taikakeinoista tai lumouksesta..."

Haltijaväestä on hauska esittely:
"Haltijaväkeen kuuluu hyvin monenlaisia otuksia: haltijoita ja keijuja, peikkoja ja mörköjä, kääpiöitä, menninkäisiä ja tonttuja..." Sitten esitellään nämä taruolennot kuvin ja sanoin yksityiskohtaisesti sekä ulkonäön että luonteen osalta. Esittelyä on useita aukeamia, ja ne on luonnehdittu sekä sanoin että kuvituksin.

Minua kiehtoo tämä kirja, ja uskon että lapsiakin, kunhan he milloin vihdoin saavat sen. En uskalla vielä antaa tätä pelottavaa teosta lapsenlapsille, mutta aikanaan, kunhan kysyn lasten äidiltä mielipidettä, milloin se olisi soveliasta.

Kaksoset olivat eilen esikoulun jälkeen mummolla ja ukilla. Pippuri luki teeveestä elokuvan tekstit kuin tyhjää vaan, suoraan, nopeasti ja selvästi. Lukutaito oli kuin aikuisella, on se paljon kehittynyt viime keväästä! Parin viikon kuluttua kaksoset täyttävät seitsemän vuotta, ja ovat esikoulussa. Mummo hankki jo kolmelle lapselle synttärilahjat, toivomuksena oli rannekello.

Toivotan teille, hyvä lukijani, oikein leppoisaa tiistai-iltaa!
Aili-mummo!

Jos minä saisin valita...

2012-01-22T13:56:00.003+02:00

Even piirustus Kirjava tyttönen tallustaa...

Sain ystävältäni Leena Lumilta tämän haasteen ja tehtävän. Kiitoksia, Leena, tämä on erilainen haaste!
Haasteen vastaukset kuvastavat niitä arvoja, joita meistä kukin kirjoittaja pitää elämässään tärkeinä.

Jos minä saisin valita
joukkosurmat loppuisivat kaikkialta.

Jos minä saisin valita
aseet ja sodat poistettaisiin koko maailmasta.

Jos minä saisin valita
maanpäälle laskeutuisi paratiisillinen rauha.

Jos minä saisin valita
ihmiset tervehtisivät toisiaan ystävällisesti.

Jos minä saisin valita
ihmiset hymyilisivät enemmän.

Jos minä saisin valita
ihmis- ja eläinrääkkäykset loppuisivat kokonaan.

Jos minä saisin valita
lapset saisivat valita vanhempansa.

Jos minä saisin valita
kateus ja ahneus poistuisivat keskuudestamme.

Jos minä saisin valita
maanviljelijätkin saisivat ihmisarvon.

Jos minä saisin valita
kaikki ihmiset olisivat rehellisiä.

Jos minä saisin valita
poikani perheellä olisi onnea ja siunausta.

Jos minä saisin valita
lapsenlapset löytäisivät unelma-ammattinsa ja -puolisonsa.

Jos minä saisin valita
kotitilamme säilyisi suvun hallussa.

Jos minä saisin valita
ihmiset kunnioittaisivat toisiaan.

Jos minä saisin valita
Suomen hallitus ja eduskunta kohtelisi ihmisiä tasapuolisesti ja yhdenvertaisina kaikkialla maassamme.

Jos minä saisin valita
kaikki vaivani häviäisivät.

Jos minä saisin valita
kuolisin ilman tuskia.

Lähetän haasteen edelleen suraaville henkilöille ja blogeille:

Sylville blogiin Elämää luonnossa.

Annelle blogiin Punatulkku.

Anjalle blogiin Anja-Reginan Aitta.

Ritvalle blogiin ritvan elämää.

Aikulle blogiin pieniä sanoja.

Maikulle blogiin Maijan monenmoista murua.

Herneelle blogiin Lohdun Lohdun.

Toivotan teille, hyvät lukijani, oikein mukavaa ja äänestämisintoista sunnuntaita!
Aili-mummo

Pimeitä päiviä

2012-01-19T17:18:00.000+02:00

Lumentuloa ei kukaan voi estää...

VÄÄRIST SYIST

Katos vaa

mere ylitte

tulet moottorkelka huumas:

Yks pihacolada ja äkki

lumi on tuiskun jäätiät kii!

Pilkkireppus jätät etesse

mu murhekassin viäre,

en meina vilkast sitä koko viikkon

en meina ol kotonaka

mee paineta kelkal kylän talos talo

viihryttämäs yksinäissi miähi:

Olisko hetki aikaa?

Fanitat munt sen tähre et mää en tanssi

ja mää sunt samast syyst

mitä siit et mee jäättin toisillem kii

hetkuttelemas lanttei

naapurin Kaarinan karaoken tahris.

Su villit siskos punapauloissas

huuteleva varotukse sanoi

mut ei tartte hualestu

olen jo oppinu et

ei kaikki ihani tart saara omaks.

- Heli Laaksonen -

Olemme olleet tämän päivän aamusta asti pimeydessä, mutta ennen puolta päivää vilahti sähkövalo viiden minutin ajan; siinä ajassa ehdin tehdä itselleni puuron mikrossa. Kello oli jo pitkälle yli kolmen iltapäivällä kun virta lopulta saatiin, onneksi. Sitten en saanut toimimaan nettiyhteyttä, koska sekin temppuilee pahasti aina äkillisen katkon jälkeen...

Metsät ovat mahdottoman lumisia, lunta tupruttaa lähes joka päivä. Onneksi ei PKS:llä olut muita kohteita tänään, aamulla sanottiin, jotta 13 muuntajan alueella ei ole virtaa; Tikkalan pääkylällä sen sijaan oli sähköt, mutta sivukylille sitä ei riittänyt. Karjatiloilla on varmasti ikävää, mikäli eivät ole hankkineet agregaattia...

Mies tuli Venäjältä kotiin puolikahden seudussa, ja laittoi tulen leivinuuniin. Hiilillä hän sai puuhellalla keitettyä vettä, josta suodatimme kahvia. Ai että, kahvihammaasta pakotti!! Kyllä puuhella on ihana keksintö näiden sähkövimpaimien rinnalla...

Valoa oli huoneissa vähän, mutta tässä työpöydän ikkunan ääressä luin lehdet, ja sitten siirryin Mauri Kunnakseen uusimpaan kirjaan, Kummallisuuksien käsikirja. Kirjoitankin siitä lähiaikoina, on se niin hauska ja mielenkiintoinen kirja, meille aikuisillekin!

Pimeitä päiviä riittää vielä pitkäksi aikaa, mutta toivon, ettei niin tarvitse olla sähkökatkojen tähden.

Oikein hyvää torstai-iltaa kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!

Paras vitsi...

2012-01-16T17:12:00.001+02:00

Even onnittelukortti mummolle herättää ajatuksia.

Lämpö hehkuu vielä,
vaikka päivä on pitkällä.
Illan valossa varisevat turhat asiat
sydämestä, yhteisyydestä.
Valo on tallella ja kirkastaa
myös kauan sitten koetun ilon.

~~~~

Paljon on koettu.
Kiitos siitä.
Paljon on jäänyt kokematta.
Kiitos siitä.
Vielä on koettavaa.
Kiitos siitä.

- Pia Perkiö -

Onnitteluruusuja.

Mummo sai eilen kasapäin onnitteluja, tulihan vuosia mittariin roimasti lisää!!

Toisen lapsen kortissa luki:

Hyvää Syntymäpäivää! LOOK

Huikeat 70v. ~~

Ja ikäänkuin pisteeksi Iin päälle tuli tänään postista erään lehden mainos, johon oli liitetty tarroja:

Hymyä huuleen, Aili! Aili ja elämä hymyilee! Aili on paras! Aili ON IHANA!

Mummoa nämä tarrat naurattivat enemmän kuin mitkään vitsit. Onkohan niin, että Elämä itsessään on paras vitsi...

Veijo ja Anja Kuronen.

Yllätyksekseni Koti-Karjalan toimittaja Veijo Mustonen soitti, ja halusi tehdä haastattelun. Epäröin, mutta sitten suostuin. Juttuun tuli melkein koko elämäkerta vuodatettua pääpiirteissään. Melko lyhyeen mahtuu ihmisen elämä. "Silloin kun se parasta on ollut, on se tuskaa ja vaivaa ollut", sanotaan jossakin (ehkä isossa kirjassa). Jos ihminen ei ole tuntenut tuskaa ja vaivaa, ei sellainen asia ole minkään väärti.

Lehtimies oli muotoillut otsikoksi juttuunsa "Luovuuden kukka perinteen pyörteessä". Ehkä historiakin olisi menetellyt, on tullut myös perinnettä harrastettua, ja kaikenlaista muutakin. Yksi rakkaimmista harrastuksista on ollut näytteleminen ja siinä sivussa runojen esittäminen.

Vas. Eeva Manninen ja Anja Nupponen.

Niin se sitten alkoi kahdeksas vuosikymmen. Kun sitä ajattelen, tukka nousee pystyyn! Totisesti vanhoja ollaan, ja joka päivä vanhennutaan lisää. Mutta näin käy, kun kauan elää.

Kiitokset kaikille muistaneille, sain jopa yhden korusähkeenkin sukulaiselta Tampereelta. Hän kiitti avusta, jota annoin, kun hän teki Nupposten sukukirjaa.

Nämä kuvissa näkyvät sukulaiset kävivät päiväkahvilla mummon luona. Miesväkeä postailen sitten myöhemmin...
Ja lopuksi tietysti pojan perhe pienimmästä suurimpaan! Lämmin kiitos käyneille ja mukana olleille! Kunhan tästä hieman rauhoitun, voin ajatella taas tavallista arkea.

Oikein hyvää viikon alkua kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!

Saima Harmajan tapaan

2012-01-13T13:00:00.004+02:00

Even piirustus teoksesta Mummo ja muusat (2010).

KEIJUKAISSATU

Alas luolaansa maahinen keijusen vei.

- Ei, ei, tämä itki, välkkyen tukka,
olen kuunsädemetsien kaunein kukka!
Mut maahinen suuteli, kuunnellut ei.

Niin syntyi keijulle poikaa kaksi.
Kävi luola naurusta valkeammaksi.
Mut peikkona toinen leikkiä löi,
ja keijuna toinen. Se sydäntä söi.

Tämän äiti luokseen viittasi, virkkain
hymyhuulin, silmin tuskasta kirkkain:
Rakas poikani, ken on keijukaisverta,
sen täytyy kasteessa kylpeä kerta,
yökuutamo nähdä, mi huumaa pään,
kukan keinuun nukkua värisevään. -

Isä puhetta vavisten kuunteli, peikko:
Hänet metsiin vie! Jää minulle veikko.
Hymys keiju ja itki: En milloinkaan!
Jään luoksesi alle maan. -

Ypöyksin poikanen ruohoon kulki.
Sadat loistavat pallot sen polkuja sulki.
Kukat oksilta välkkeen vierivän nähden
hän vapisi niinkuin särkyissä tähden.
Sadekirkkaat äänet kulkua johti,
ilosilmin pieniä kasvoja hohti,
soi naurui ja villkui ruohojen lyhdyt:
Nyt piiriimme jäät ja heimoosi yhdyt!
Lumojuoman jo keijuista nuorin toi.
Yön maljan poikanen joi.

Niin hurmassa öiden ja kuutamon saaton
kodin unhoitti tuo ja äidin ja taaton.

Sanoi keijuista nuorin: Kun vietämme häämme,
koko metsien aatelin vieraina näämme.
Kukat tuoksunsa antavat huntuuni vienoon,
valot kasteen välkkyvät linnoissa tienoon.
Tien juhlaan viittovat ruohojen lyhdyt,
kun heimoosi yhdyt.

- Myös pyydän ma taaton ja äitini armaan
ja veljeni niihin, mut palajan varmaan.

Tie tuttu ja himmeä luolaan johti.
Mut äidin hiukset vastassa hohti,
isän silmät kostui, ja riemuitsi veli:
Hänen palaavan vannoin, jos vielä hän eli!

- Rakas poikani, mistä niin kelmeä poski?
- Tuon kutsuja häihin. Mut rintaani koski
kodin armaus julma. Ma, maahisen verta,
maan päälle en palaa, mun hylkäisi kerta
tytär kuutamon nuorin ja nauravin tuo.
Oi äiti! Jään heimoni luo!

- Ei poikani, tuskaan kuolisi hento.
Yöloiste ei riitä, ei kuunsädelento.
Mut kellä on rakkaus povessaan
vie kuutamon alle maan. -

Meni poikanen, suonissa maahisen verta.
Yön hengitys keinutti ruohojen merta,
ylt'ympäri soi suruvirret sirkkain.
Mut keijunen vastasi silmin kirkkain:
Kodin ainoan vain sydämestäsi saan.
Tulen luoksesi alle maan. -

Pian kierteli kukkia häilyvä huhu,
sitä sirkat soitti ja kukkien suhu:
tytär kuutamon lähtenyt alle maan
oli seuraten rakkauttaan.

Kävi ruohossa kaihon valtava siipi.
Kukat hehkuvat salaa mullasta hiipi,
tuli helmien hunnussa hohtava heinä,
tie välkkyi ruohojen kyyneleinä.

Oli himmeä luola, mut painoa vailla
sen rakkaus hengitti kuutamon lailla.
Säde taivaan kruunasi keijujen pään,
ihanamman entistään.

Niin pyysivät kukkaset juurtua multaan,
ja ruohojen lyhdyt lainasi tultaan,
pian kuiskivat ruusut ja huokui heinä,
oli luola tuoksuna, kimmelteinä.
Kuun, kasteen, rusut, kukkivan maan
vie rakkaus mukanaan.

- Saima Harmaja -
~~~~
Olen esittänyt tämän runon 1.5.1961 Riihiahon marttojen marttajuhlassa. Kaunis ja romanttinen runo, mutta ehkä tuon rakkauden ylivoimaisuutta liioitellaan...

Rakkaat lukijani, oikein hyvää viikonvaihdetta kaikille!
Aili-mummo

Keinoja kaihtamatta

2012-01-10T17:16:00.001+02:00

Ikkunan läpi helmikuussa 2011: lunta sireeneissä.

Puhtainta mitä näet eivät ole unet

sanotaan: suurimmat eivät uneksu

he luovat heillä on teot

niissä valkeissa talvisissa päivissä

piilee omituisesti näkemisen salaisuus

ja teon ydin on sana sen ydin ajatus

eksyneillä on pelkästään sana

oi vapauta minut pelkästä sanasta

hanget kimaltelevat ajatus niittää niillä

puhtainta mitä näet ovat teot

tarkkaan punnitut hedelmälliset

myyn silmälaseja tukuttain ja vähittäin

laseja joilla katsoin nurinkurin unia

enkä halua ostaa mitään mitä en tarvitse

tarvitsen enemmän kuin kukaan toinen

jotta tietäisin mitä on

- Lasse Heikkilä -

Närhi käy syömässä ikkunan takana rasvaa ja siemeniä.

Ihana palata tavalliseen arkeen joulun juhlallisuuksien perästä!

Joko monet teistä ovat tutustuneet meidän seutumme suurimman sanomalehden Karjalaisen nettilehteen?
Minä olen, enkä ole siihen tyytyväinen. Heti, kun saan aukaistuksi tai yritän aukaista jonkin sivun, palvelin ilmoittaa ettei saa yhteyttä, ja katkaisee yhteyden. Toki minulla on hidas yhteys, mutta parempaa ei ole saatavilla. Voin lukea rauhassa kaikkia muita haluamiani lehtien sivuja ja samoin Ylen sivuja, mutta omalla päivälehdellämme tämä ei onnistu. Ehkä niin on tarkoituskin...

Alussa erehdyin yhteen tietokilpailulinkkiin, joka oli viime viikolla Karjalaisessa. Se ainakin toimi, mutta...

Tämä kilpailu puhdisti kilpailijan rahoista, sillä se lähetti tekstiviestejä, joihin vastaus (A tai B) maksoi kaksi euroa kappale. Kerkisin lähettää 10 vastausta, kunnes ymmärsin, että tarkoituksena on vain lypsää hyväuskoiselta pelaajalta rahat. Peli loppui kohdaltani siihen...

Että huijareitten mukana tehdään yhteistyötä; olipa kunnollinen riman alitus Karjalaiselta. Älkää siis sotkeutua mihinkään peleihin, hyvät ihmiset, menetätte vain rahanne!!!

Viime talven lumia ulkokeinun katolla.

Joko olette tutustuneet uuteen innovaatioon, sähkötupakkaan? Luin siitä eilen tai toissapäivänä netistä. Sähkötupakassa poltetaan nikotiinia, joka muuttuu vesihöyryksi. Jotkut ravintoloitsijat antavat asiakkaiden 'polttaa', toiset ei. Tavalliset tupakat joutuivat kaupoissa vuoden alusta lukkojen taakse eli eivät saa olla ostajan näkyvissä. Vähentääkö tämä tupakan kysyntää, voi vain arvailla. Varmaan tupakkateollisuudella on hätä käsissä, jos syöpäkääryleet eivät käy kaupaksi.

Tohmajärveläinen Veijo Tuunanen kirjoittaa blogissaan Tänään näin terveyspalvelujen yksityistämisestä. Terveyspalvelut kallistuvat ja huonontuvat koko ajan, ja rahat päättyvät sijoittajien taskuihin ja veroparatiiseihin ulkomaille. Taitaapa olla niin, ettei taaskaan ole Tohmajärvellä edes niitä kalliistipalkattuja ostolääkäreitä, koska potilaan nimi otetaan ylös, ja aika annetaan sitten, kun lääkäri on saatavilla. Minunkin olisi taas saatava kortisonia ranteisiini, särkee yhä kovemmin. Mies kävi tinkimässä aikaa itselleen, mutta hänelle on sanottu noin. Yksityislääkäreiden ajat menevät kaupaksi kuin kuumille kiville: hyvä heille.

Ja ministerit vain haukkuvat kuntia, tämä on kuntien vika, kun lääkäreitä ei saa, vaan kaikki on ostettava lääkäriasemien kautta. Meillä täällä kurjassa Keski-Karjalassa, on Suomen kalleimmat veroprosentit, mutta sekin on tietysti asukkaiden itsensä vika: Miksi eivät kuole aikaisemmin??? Ehkäpä se kuolleisuus lisääntyy, kun rahaa ei ole lääkärien palkkaamiseen ja vanhusten hoitoon!!

Pitäkäähän ihmiset mielessä, mitkä puolueet olivat ajamassa näitä yksityistämisasioita. Paavo Lipposen lisäksi muistuu mieleen puolue nimeltä Kokoomus, joka on tehnyt töitä hartiavoimin yksityistämisen hyväksi. Suurituloisten verolait on vesitetty, ja verot maksavat keski-ja pienituloiset. Rikkaat miettivät yhä uusia keinoja, millä rikastuisivat lisää...

Näissä mietteissä toivotan teille, rakkaat lukijat, oikein viihtyisää tiistai-iltaa!
Aili-mummo

Viattomuuden aika

2012-01-07T17:38:00.000+02:00

Lapsenlapsen piirustus: Kynänteroittimet ja tikka.

LAPSIFANTASIOJA

MÄENLASKUA

Taivaankansi on iso kelkkamäki.
Ja aurinko istuu kultaisessa kelkassa.
Ja lumi ryöppyää
ja putoaa alas maanpäälle
kirkkaina säteinä.
Ja aurinko ajaa kelkkansa hämärän metsän taakse.
Aurinko menee kotiin,
kun se on kyllästynyt leikkiin.

Taivas on varmaan hyvin hauska kelkkamäki,
koska aurinko laskee mäkeä joka päivä.

Lasten vesivärityö Perhonen ja aurinko.

SANAT

On olemassa hyvin paljon sanoja.
Sanat elävät
ja minä voin ne nähdä.
Toiset ovat rumia ja toiset kauniita.

Äiti on hyvin kiltti sana - paras sana.
Se maistuu paljon sukkoselle.
Isäkin on hyvä sana,
mutta siihen kertyy joskus ukkosta
ja silloin on paras
livahtaa oven taakse piiloon.

Kesä on hyvin lämmin sana
ja sen löytää joka aamu
ruohikolta ja santakasasta.
Maailma on hyvin suuri sana,
joka ei mahdu aivoihin.
Vitsa on hyvin kirvelevä ja vihattava sana.

Ihmisillä on vielä tyhjiä sanoja.
Käsittämättömiä sanoja.
Niinkuin synti ja kuolema,
jotka eivät merkitse mitään.
Mutta niitä pitää kuitenkin pelätä.

Lapsen vesivärityö Kukkapuu.

TYHMÄT JA VIISAAT

Minä nauran auringolle.
Sekin nauraa.

On tyhmää nauraa auringolle.
Isä ja äiti ja eno ja täti
eivät koskaan naura sille.
Sillä he ovat isoja ihmisiä.
Ja isot ihmiset ovat viisaita.
Ja viisaat eivät näe mitään.
Viisaat eivät ymmärrä mitään.
Viisaat eivät yhtään tunne aurinkoa.

Mutta minä olen tyhmä
ja nauran auringolle.
Minä melkein luulen, aurinko,
että sinäkin olet tyhmä.
Me nauramme viisaita, aurinko.

- Uuno Kailas -

~~~~

Toivotan näillä runoilija Uuno Kailaan sanoilla teille, rakkaat lukijani, oikein hyvää viikonvaihdetta!
Aili-mummo

Ennustajaeukko tammikuussa

2012-01-05T16:18:00.002+02:00

Aili-mummo lehmiä hakemassa kotona Juvolassa 1963.

Se on köyhällä uusi joulu
tammikuun tasaisuudessa kun lehmä vasikoi.
Sitä on oltava kuin jonkinlainen paimen
käytävä vähän väliä katsomassa
että mitenkä se pieni siellä puhtailla oljilla
ja Maria.
Vielä huoli ja pelko sairastumisesta
ja eläinlääkäristä

no olihan se kerran Herodeksestakin.

Lapset tulevat koulusta kysyvät:
mikä niistä on vasikoinut
kun on pannukakkua ja juustoa
juoksevat navettaan:
onko se poika vai tyttö?
silmät loistavat miettivät: mikähän nimeksi?

Kahden litran kaljapullo täytetään ternillä
ojennetaan naapuriväelle:
ottakaa, syökää, se on syntymäjuhla

ja hyvä lämmin hellä on mieli jokaisen.

Illalla vielä emäntä isännälle:
käyhän sinä sitten viime kierroksella
että mitenkä ne siellä

- Eeva Heilala -
~~~~

Uutta vuotta on eletty jo viisi päivää, tai ainakin melkein...Lunta on satanut ja seuraavana päivänä vettä. Kunnon talvea ei taida tulla, mutta jonkinlainen silti. Niiden talvi ei käy kateeksi, joilla aina sataa vettä!

Tulee sellainen ajatus mieleen: minkälainen on kesä 2012? Ennen uskottiin, jos oli kova pakkanen tammikuussa, oli hellettä heinäkuussa, eli saatiin kunnon kesä. Ja sitten päinvastoin: jos ei ollut kunnon pakkastalvea, tuli surkea, kylmä sadekesä. Onneksi ei tarvitse enää ajatella omaa toimeentuloaan viljelijänä ja emäntänä.
~~~~

Eilen illalla ajelin kuutostietä Onkamoon ja siitä Kemieen. Tikkalassa seisoi poliisiauto koulunkohdalla levikkeellä, ja oli seisauttanut koko liikenteen. Minä pääsin livahtamaan koulun kohdalla Koirivaarantietä kuutostielle, josta ajelin edelleen, kunnes liikennöitsijä Sistosen kohdalla tiellä oli kolme poliisiautoa, yksi kuorma-auto ja raviojan takana oli auto "ketarat" vasten taivasta. Mutta onneksi pääsin siitäkin läpi, eikä minua seisautettu. Nähtävästi kolariauto aiottiin siirtää kuorma-auton kyytiin, ja sen vuoksi liikenne oli pantu poikki. Jos olisin joutunut seisomaan jonossa, en olisi ehtinyt lääkäriin, minne olin menossa. Nyt näyttää olevan yksityislääkärillä potilaita, joten oletan Hellin vastaanoton olevan jumissa pahemman kerran.

Maantiellä oli mahdottoman liukasta, alussa uskalsin ajaa vain kuuttakymppiä, mutta Onkamon ohitettuani lisäsin kuitenkin vauhtia. Ja monet ajoivat ohitseni...

Oikein hyvää loppiaista ja viikonloppua kaikille lukijoilleni toivottaa Aili-mummo!

Oksettavan väkevä Kätilö

2012-01-03T13:16:00.001+02:00

Kirjabloggareiden vuoden romaani.

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää ja antoisaa vuotta 2012 !!!

Tätä en aloita runolla, kuten tapani on ollut, vaan teen Leena Lumin toivomuksesta kirjapostauksen Katja Ketun Kätilöstä. WSOY (2011).

Ensimmäisenä kertojana romaanin alussa on Kuollut Mies, jonka henkilöllisyys paljastuu vasta kirjan lopussa. Teoksen päähenkilö on Kätilö, joka on tärkeimpänä kertojana romaanissa. Kirjassa hypitään aikajanassa edestakasin, jotta se olisi vaikeampi lukea ja päästä juonesta jyvälle.

"Minä olen kätilö Jumalan armosta ja kirjoitan nämä rivini sinulle, Johannes. Minulle kaikista maailman ihmisistä on Herramme Kaikkivaltias viisaudessaan antanut kyvyn lahjoittaa toisille elämä ja toisilta ottaa se pois.---.Tämä kyky on ristini ja pelastukseni, taakkani ja tuomioni ja määrännyt elolleni mutkaisen polun kauas kotoani ja sinusta, rakaani...."

Eletään sotavuotta 1944 Petsamossa. Saksalaisia sotilaita on Lappi täynnä. Näyttää siltä, että Kätilö on saanut oppinsa kokemuksen kautta opettajaltaan Näkkälän Aunelta.

Kätilö tapaa ensimmäisen kerran ihastuksensa ja suuren rakkautensa lehtimiehenä toimivan saksalaissotilaan, Johann Angelhurstin, tämän ollessa toimittajana paikallislehdessä. Johannnes on kirjan kolmas kertoja. Hän on menossa läheiselle saksalaiselle vankileirille, jonne Kätilökin haluaa lähteä miehen perästä. Seuraavaksi olemme jo Titovkan leirillä, missä uskomattomimmat hirveydet tapahtuvat. Leirillä olivat enemmistönä miehet, mutta naisia ja lapsiakin siellä oli. Meni aikaa, kunnes vähä vähältä asiat Kätilölle paljastuivat, ja sitten vielä se kauheus, että Kätilö itsekin oli syypää moniin niistä...

Johannes kutsuu lemmittyään Villisilmäksi, kuvaava nimi romaanin päähenkilölle. Kerronta on monin paikoin hyvin eroottista, kunnes se lopulta muuttuu inhorealismiksi. Kätilö tunnustaa: "Tämän mie otan, toista en vaadi". Kätilö luulee tekevänsä sopimuksen Jumalan kanssa...

Villisilmä saa mitä haluaa, ja tulee kantavaksi rakastetulleen. Mutta Villisilmällä on kilpailija, Lissu, joka pian synnyttää Johannekselle kaksoset. Saatana kuiskasi juonen Kätilö Villisilmän korvaan, ja hän myös toteutti sen kylmäverisesti ja oksettavalla tavalla.

Titovkan vankileirillä tapahtuu paljon raadollisia asioita, ottotyttö Mashallekin. Joukkoraiskauksia suoritettiin Navetassa sekä naisille että lapsille. Kätilö yrittää varjella suojattiaan Mashaa, mutta... Väkivaltaa tältä leiriltä ei puutu, kaikki on irvokkaan tarkasti kerrottu.

Johannes käyttää huumeita, ja on hyväuskoinen hölmö. Hän luulee kaivavansa uima-allasta, mutta se on paljon kamalampaa...Hänestä ei ole tukea ja turvaa hädänalaiselle Villisilmälleen ja tulevalle lapselleen. Viimeiset luvut tapahtuvat 1945 Kuolleen Miehen vuonolla, jossa Villisilmä synnyttää...

Anna-Elinan arvostelun voitte lukea tästä.

Romaanin voi kokea monella tavalla. Minä koin Kätilön näin: tunsin lukijana itseni ahdistuneeksi ja likaiseksi. Tällaisia romaaneja en ole harrastanut, siksi en ole lukenut sotaromaanejakaan, tämä on pääasiassa mielestäni sotaromaani.

Ehkä avasin romaania liikaa, mutta kerron tässä vain rehellisen mielipiteeni. Minun valintani ei ole Katja Ketun Kätilö vuoden 2011 romaaniksi!

Toivotan oikein hyvää alkanutta vuotta 2012 kaikille lukijoille!
Aili-mummo

Iloista, Onnellista ja Hauskaa vuotta 2012

2011-12-30T16:44:00.000+02:00

Leo Karppasen taideteos Paratiisista.

EN OL KATTENE MUT EN SOIS KELLÄ MITTÄ OLEVA

Ja tämäk nyy sit o oikke

naapuri leskfrouval o uus miäs

niil o aikka syyskuisin päivin

istu trappukaffel

pittä katti sylis

ikkunapuitte o juur hiotu ja valkose

punamultta o laitet oikkia sävy

eik toi mahr ol faluni

ja kottikärrykki see o sil ostanu

kellase

kui juur kellase

ku mul on tommose ruastekukkase

ei ol mittä ilo niist

kyl toimiva

mut ilo ei ol

olen tehny yksinän ylisuuril saappail

jälkki pihamaal

väittäny ittellen

et joku vahvajalkane o ollu puuhailemas nurkis

olen kova seppä selittämä

XL-haalarit

mul on kans

niist puuttu sisust

niskan on kippiä

täst kyttämisest.

- Heli Laaksonen -

~~~~

Tällä hauskalla Heli Laaksosen runolla toivotan Teille, Rakkaat Lukijani, oikein Iloista, Onnellista ja Hyvää Uutta Vuotta 2012!!!
Aili-mummo

Kiitos Teille, rakkaat lukijani!

2011-12-28T18:05:00.001+02:00

Martti Ruokosen kuvitusta teoksessa Liian iso karuselliin.

KAVIAARIHELMET

Kissa nurkan takaa kurkki
surusilmä, takkuturkki:
karvapeite niin kuin rasta,
häntäkös on paksu vasta!
Ohikulkijoita kyttää,
hampaitansa väläyttää.

Paha ei, vaan peloissansa
kattiparka matkallansa
murjottavin viiksikarvoin
- ruokaa saanut kovin harvoin -
kodistansa eksyksissä
vaeltaa, ei tiedä missä.

Näin on mennyt monta yötä,
kunnes tuli onni myötä:
löytöeläintalon väki
kissakerjäläisen näki.
Eläinystävyyden taloon
raukka pääsi lämpöön, valoon.

Puhtaus on puoli ruokaa
(kuivapesu, kiitos, suokaa!)
eikä kunnon jauhelihaa
kukaan viksu kissa vihaa...
Pian uinuu pieluksissa
pikku katulapsikissa.

Fiini mirri aamun kohtaa:
silmät smaragdeina hohtaa,
kieli kampaa karvaa vähän,
viikset vihjaa: korun tähän
saispa merkiks juhlan, rauhan
- kaviaarihelminauhan.

- Sirkku Hokkanen -

Martti Ruokosen kuvitusta teokseen Liian iso karuselliin.

Kalliita toivomuksia nuo kaviaarihelminauhat, kyllä ne kissatkin osaavat toiveita esittää. Minusta tämä Sirkku Hokkasen runo on varsin hauska ja taitavasti riimitelty; kelpaa opiksi meille muille...

Näinä vuoden viimeisinä päivinä tehdään tiliä kuluneesta vuodesta. Näin tekevät kunnat ja seurakunnat ja yksityiset ihmisetkin, yrityksistä puhumattakaan. Minäkään en ole vielä summannut yhteen kuluneen vuoden saldoa, mutta henkiseltä anniltaan olen siihen tyytyväinen. Ja tämä on suuremmalta osaltaan teidän ansiotanne, rakkaat lukijani! Lämmin kiitos teille tästä ja aikaisemmista vuosistani. Neljäs vuosi blogistina tulee täyteen huhtikuussa. Aika monta tekstiä olen tähän blogiini vääntänyt, ja kahteen muuhun tämän lisäksi. Runoblogissani Tanssi Elämänpellossa on noin 200 runoa, ja vielä lisääkin tulee. Viime juhannuksena aloitin kirjoittaa Voi niitä aikoja blogia, johon tulee historian lisäksi vanhoja kirjoituksiani tästä mummon blogista. Nupposen suvun tarinaa olen kertonut tähän mennessä seitsemässä postauksessani, vielä siihen tulee ainakin yksi postaus lisää.

Monista teistä olen saanut hyviä ystäviä, kiitos Teille, arvoisat blogistit! Te olette tukeneet ja kannustaneet minua kirjoittamisen jalolla tiellä. Lisäksi kirjat ovat se henkinen perintö, josta olen saanut nauttia joka päivä ja yö. Pääasiassa luen öisin kirjoja, päivällä yleensä muuta tekstiä.

Saamme nähdä, saanko vielä lisää blogiystäviä, vai jäänkö tähän 58 lukijaan. Uskon että blogeja perustetaan yhä lisää, ja uusia kirjoittajia löytyy enemmän ja enemmän. Se tietää sitä, että blogien taso nousee yhä entisestään...

Martti Ruokosen kuvitusta teokseen Liian iso karuselliin.

Eilen oli hyvin tuulinen sää ja liukas keli. Kävimme Kiteellä ja Tohmajärvellä asioilla. Ulkona oli niin liukasta, etten paljon uskaltanut lähteä autosta ulos. Mies haki minulle kirjan kirjastosta. Oli onni, etten kaatunut, tosiaan pelotti. Myrsky oli kaatanut puita taas monilta paikkakunnilta, mutta onneksi me säästyimme siltä, tällä kertaa.

Sitä en oikein ymmärrä, että entisaikaan sähkökatkot kestivät vain muutamia tunteja, mutta nyt ne saattavat kestää monta vuorokautta. Kesällä 2010 meillä oli neljä vuorokautta virta poikki; se on elämäni ennätys!

Enää kolme vuorokautta vuotta 2011, sitten vaihdamme jälleen uuden allakan entisen tilalle.

Toivotan teille, rakkaat lukijani, oikein hyvää ja onnellista tätä vuotta!
Aili-mummo

Häivähdyksiä joulusta

2011-12-26T13:09:00.001+02:00

Joulu 2011 Aili-mummon kotona...

Jokin tallentuu,

nousee mielen pohjalta pintaan

kuin äsken koettu onni.

Häivähdyksenä vain mutta vahvana

nurmikon tuoksu, kuunsilta, lapsuuden laulu

lattian narahdus, äidin ääni, hellan himmeä lämpö

taloa kiertävän tuulen ujellus.

Syvälle juurtunut säilyy,

vaikka nurmikko ehkä jo metsittyi, talo purettiin,

äiti on poissa, lauluakaan ei enää kukaan tunne.

Jäljellä ovat vain valju kuu ja sielua kiertävä tuuli.

Silti jonakin hetkenä

kaikki kadonnut on jälleen todellista ja tässä.

~~~~

Se kulkee nopeasti

ja hitaasti, on armoton

ja armollinen, edessä pitkä,

takana lyhyt,

sama kaikille ja kaikille eri.

Loppuu ja on loputon.

Ja minäkö kuvittelen hallitsevani

edes itseni kokoista aikaa?

- Pia Perkiö -

Ikkuna keittiön puolella...

Löysin Pia Perkiön aforistiset runot teoksesta Hyviä päiviä (2011). Sen on kuvittanut hienoilla värikuvilla Jarmo Kulonen. Kannattaa lainata ellei ole itsellä...

Harvoin olen lukenut näin todentuntuisia ajatuksia kuin Perkiöllä on. Monet omat ajatukseni Perkiö on pukenut sanoiksi - hyvin ja yksinkertaisesti. Perkiö on julkaissut kirjoja sekä lapsille että meille aikuisille ainakin 50 teosta tai yli. Onpa todella korkea aika tutustua tähän kirjailijaan, minunkin.

Lisäksi olen lukenut Katja Ketun Kätilöä, mutta siitä ei nyt enempää.

~~~~~

Eilen tarjosin pojan perheelle joululounaan. Aattoillan he olivat Rääkkylässä toisen ukin ja mummon luona. Myös serkut olivat siellä joulua viettämässä, asuvathan he ihan lähellä. Hauskaa oli kuulemma ollut, sehän on selvää, kun suuri joukko lapsia (8 serkusta) kokoontuu yhteen. Jäähän niistä kokoontumisista paljon muistoja, jotka lasten äiti ikuistaa kameralle tulevaa valokuvakirjaa varten. Täksi jouluksi hän teki valokuvakirjan vuoden 2009 kuvista, jotka kustansin. Paupau katseli meillä sitä kirjaa, ja olisi halunnut ottaa sen mukaansa. Eniten oli kuvia juuri hänestä, olipa kansikuvakin Paupausta. Lapsi ei meinannut uskoa millään äidin sanoja, että onhan tämä meilläkin, katsellaan kotona. No, onneksi asia unohtui vaatteita pukiessa pikkuisen päälle.

Mummon lahjat olivat sukkia ja lapasia, jotta pieniä varpaita ja käsiä ei paleltaisi, ja niiden lisäksi suklaata.

Eilen tuiskusi lunta kovasti koko päivän. Nyt on satanut vettä. Jossain vaiheessa lupasivat pakkasta, mutta se taitaa olla toiveajattelua. Meillä on hyvin omituinen talvi, ei kunnon talvi, mutta ei kesäkään.

Toivotan teille, hyvät lukijani, oikein hyvää Tapanin päivää ja iltaa!
Aili-mummo!

Joulurauhaa

2011-12-21T12:17:00.001+02:00

JOULUKSI KARJALAAN

Uupuneena teennäisiin
joulukauden loisteisiin
nostan katseen ikuisiin
talvitaivaan tähtösiin.
Tiedän niiden loistavan
yllä lapsuuteni maan.
Kaipuutani kannustan,
toivon joulun joutuvan.
Joulumatkan tehdä saan
lapsuuteni Karjalaan.

Moneen kertaan sulivat
lapsuusladut ihanat
sieltä rinnekoivikoista.
Täältähän ne ovat poissa.
Väsyn pian, väsyn niin
nietoksihin nokisiin.
Siksi varron, varron vaan,
pian jouluun joudutaan.
Joulumatkan tehdä saan
lapsuuteni Karjalaan.

Saavun lapsuusemaisemaan
lumen alla nukkuvaan.
Talot huurrekoivikoissa,
kaikki turha kiire poissa.
Lapsuuteni kelkkamäen
metsittyneenä nyt näen.
Ladut vanhat uudestaan
aattona taas avataan.
Joulumatkan tehdä saan
lapsuuteni Karjalaan.

Tiedän miksi menneisiin
lapsuuteni maisemiin
joulumuistot sitoutuvat,
toistuvat ja uudistuvat.
Kuuluu joulun sanomaan
rauha maan, rauha maan.
Kaipaan rauhan maisemaan,
siksi toivon uudestaan:
Joulumatkan tehdä saan
lapsuuteni Karjalaan.

- Otto Räsänen -

Matti Roiha on tämän runon säveltänyt.
~~~~
Täältä löydätte minun runoni vuodelta 1983.

Toivotan kaikille lukijoilleni Joulurauhaa ja -iloa tämän edesmenneen lehtimiehen, Otto Räsäsen runon myötä!
Aili-mummo

Onnistunut vai epäonnistunut ?

2011-12-15T17:02:00.000+02:00

Lasten piirustus. Onpa terävät hampaat tällä kummituksella.

KIITÄ HUOMENNA HEVOSTA

Minä tuuin tuttuani, / liekuttelen lintuani, /

kasvattelen kaunoistani, / ihanaistani imetän. /

En tieä, imettelijä, / en, katala kasvattaja, /

mitä miksiki imetän, / kuta kuksi kostuttelen, /

imettelenkö iloksi, / vai imetän itkukseni, /

vaalin lasta vaivoikseni, / tuuittelen tuskikseni, /

huolikseni huiskuttelen, / kaihokseni kasvattelen. /

Noin ne ennen eukot lauloi, / muorit muinaiset saneli: //

"Kiitä huomenna hevosta, / partasuuna poikoasi, /

tyttölasta miehelässä, / itseäs iän lopulla!" / ---

Use'in utuinen äiti, / lapsen kantaja katala, /

rinnan suuhun rientelevi, / nännin suuhun survoavi, /

ei taia tajua panna / eikä miehuutta lisätä. ---

Mielt' ei panna puntarilla, / kaata ei kauhalla älyä. //

- Kanteletar, Naisten lauluja -

Aili-mummo serkun syntymäpäivillä Murtoilla.

Noin syvämietteisen sanoman löysin Kantelettaresta, ja ainakin omalta kohdaltani asia on totta.
Jokainen äiti odottaa lapsestaan jotakin suurempaa ja parempaa kuin itse on, mutta jos jostain syystä lapsen kasvatus epäonnistuu, ja tulos on kaikkea muuta kuin toivottu, ei äidillä ole lapsestaan ilonpäivää. Surunpäiviä voi olla vuosia ja vuosikymmeniä.

Iloitsen niiden onnistuneiden äitien kanssa, jotka saavat paljon iloa lapsistaan. Sitä iloa ei sanoin voi kuvata. Mutta kun lapsi sairastuu henkisesti, ja joutuu itsetuhon tielle, se ei meitä lapsen äitejä naurata. Aina kyselee itseltään: Missä tein niin pahasti väärin, kun lapseni elämä suistui raiteiltaan? Parastani yritin, mutta huonoimpaan päädyin; tuollaista lopputulosta en olisi voinut millään uskoa edeltäpäin.

Tuntoja poikani kuoltua voit lukea tästä.
Sylvin kirjoitus lapsista tänään löytyy tästä.
Lumikarpalosta löytyy eräs Aili-mummon runo. Kiitos, Leena!

Huononkin kodin lapsista voi kasvaa kunnon kansalaisia, mutta mikä vie ns. hyvän kodin lapset huonoon suuntaan? Ajattelin ennen, että näytän omalla esimerkilläni, miten elämää eletään ja työtä tehdään tosissaan, hartiavoimin. Voin sanoa, että siitä ei ollut apua. Uskon, että nuoren ystävillä on suuri vaikutus siihen, minkälainen ihminen nuoresta tulee. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että lapsella on hyviä harrastuksia tarpeellinen määrä, ja samoin hyviä ystäviä tai ainakin muutama todella hyvä ystävä.
~~~~
On niin lämmintä, että lumet sulavat, mutta toivoakseni ei kokonaan. Äsken kun kävin kävelemässä, satoi vettä isoilla pisaroilla, ja takkini kastui märäksi. Tämäkin viikko alkaa olla jo elettyä elämää, ja ensi viikolla alkaa jo joulu.

Toivorikasta torstai-iltaa teille, hyvät lukijani!
Aili-mummo!

Kontkasten kanssa Joensuun teatterissa

2011-12-11T15:07:00.000+02:00

Aili-mummon ensimmäinen matkakirja (48 sivua).

Hakematta se löytyi,

saapui särkemättä mitään.

Nieleskeltiin, että olisiko onni ilmoitusasia.

Toisillemme, on se,

eikä muista niin väliä.

- Mari Mörö -

Ps. Kiitos Leena Lumille joululahjasta!

Teuvo Pakarisen muovailema pariskunta seisoo ulkona lumisateessa.

Kävimme eilen illalla Joensuun kaupunginteatterissa Kontkasten mukana Sound of Music musikaalia, ja on sanottava, että se oli elämys. Esityksen ohjauksen ja koreografian on tehnyt vierailija Mikko Rasila. Musikaalin on säveltänyt Richard Rogers, käsikirjoitus on Howard Lindsay ja Russel Crouse, suomennos on Esko Elstelän. Upean lavastussuunnittelun oli tehnyt vierailija Risto Karhula, ja lapsikuoron harjoittamisen Jonna Imeläinen, joka esitti musikaalin pääosan, Maria Rainerin roolin. Ja lisäksi paljon muita ammattilaisia tekemässä tätä hienoa tuotantoa. Lapsiavustajia oli runsas joukko, jokaiselle roolille oli kaksi henkilöä. On sanottava, että lapset esittivät osansa oikein hyvin. Nunnat ja juhlavieraat olivat samoja henkiöitä. Tässä musikaalissa nunnatkin lauloivat ja tanssivat. Orkesteri oli kahdeksanjäseninen, eikä sitä ollut piilotettu monttuun, vaan se oli ylhäällä osittain näkyvillä. Kaksi roolihenkilön esittäjää (Arto Heikkilä ja Riitta Piiroinen) olivat sairastuneet, ja heillä oli niin hyvät sijaiset, ettei mitään esityksestä huomannut, se sujui saumattomasti.

Musikaalia on esitetty ensimmäisen kerran Broadwaylla vuonna 1959, se perustuu löyhästi Maria Augusta Trappin muistelmiin laulava Trappin perhe. Yksityiskohtia ja pääjuoni on von Tarppin perheestä, mutta oleellisia seikkoja on muunneltu musikaaliin, kertoo näytelmän esite. Puvustus ja lavastus on upea!

Minusta tätä näytelmää kannattaa tulla kauempaakin katsomaan, se on niin hyvin esitetty. Sound of Musicia mainostetaan maailman suosituimpana musikaalina. Esityksen kesto 2 tuntia 45 minuttia väliaikoineen.

Lisää vaate- ja huoltotilaa on tehty alakertaan, ja ravintola on saanut käyttöönsä entiset vaatetilat. Teatterissa on jopa hissi, jolla liikuntaesteisen on hyvä siirtyä kerroksesta toiseen. Kaikki parannukset on tehty järjen kanssa, korjaukset ovat parantaneet suuresti teatterin ja ravintolan toimivuutta, ja on entistä asiakasystävällisempi.

Pihakarhu on saanut lunta peitokseen (Teuvo Pakarinen).

Enää alle kaksi viikkoa jouluun, alkaa olla aika suunnitella tarkemmin jäljellä olevat työt. Pojan perhe on mennyt Rääkkylään toisen ukin ja mummon luo.

Muutaman päivän perästä on postitattava myös joulukortit, jotka ovat minulta kirjoittamatta, mieshän ei sitä koskaan tee. Mutta onneksi sentään hän pitää huolta autosta ja polttoaineesta, sekä kantaa puut uuniin. Se onkin raskasta. En jaksa enää kipeillä käsilläni retuuttaa kovin painavia kantamuksia. Kauppaostokset ovat myös raskaita, nykyään on maidot ja piimät raijattava kaupasta jääkaappiin, muut ostokset ovat onneksi kevyempiä.

Saadaanpa nähdä, mitä tuleva viikko tuo meille tullessaan, toivottavasti vain hyviä ja mukavia asioita.
Niitä toivotan teillekin, hyvät uudet ja entiset lukijani!
Aili-mummo

Hyrskynmyrskyn vai heikunkeikun?

2011-12-08T17:32:00.000+02:00

Martti Ruokosen kuva kirjaan Liian iso karuselliin. Lahden Runomaraton (2005).

NONSENSEA

Königukaan

matkataan

lohikäärmettä

tapaamaan.

San Simpuraan

joka hampaissaan

kantaa hiustemme

tiaraa.

Lilius lei

tiemme kauas vei

azurinsinisen

meren rantaan,

jossa sinsalapalat,

pienet kalat,

silmistä hyppivät

sydämet salat.

- Ulla Saajos -

Martti Ruokosen kuva kirjaan liian iso karuselliin.

Oikein hieno tuo Lahden Runomaratonin julkaisema kirja, Liian iso karuselliin (2005), toim. Ulla Kivekäs, kuvittanut Martti Ruokonen, graafinen muotoilu M-L Muukka. Runot ovat Lahden Runomaratonin järjestämän kilpailun tuotetta. Osallistuin kilpailuun, mutta en menestynyt. Ne runot, jotka olen julkaissut Mummo ja muusat kirjassa (2010) ovat sen jälkeen kirjoitettuja.

Olen myyty näihin lapsille ja lapsista kirjoitettuihin runoihin. Tuo kirja on myös todella kaunis.

~~~~

Olimme molemmat Osuuspankin Elohopeakerholaisille järjestämässä pikkujoulussa seurakuntatalolla. Tilaisuuteen oli tilattu ohjelma Kiteen mieskuorolta, jossa ainakin muutama tohmajärveläinen on mukana. Tilaisuuden alussa piti pankinjohtaja tervetuliaispuheen, laulua oli sekä kuoron esittämänä että yhteislauluna. Myös kirkkoherra Lappalainen puhui lyhyesti.

Tarjoiluna oli hyvin haudutettu ja maukas joulupuuro sekahedelmäkeiton kera. Lähdimme kylläisinä tilaisuudesta. Lopuksi meille jaettiin ensi vuoden almannakka ja joulukalenteri käteen.

Muut asiat tulivat myös hoidettua samalla reissulla: kävin leikkauttamassa hiukseni ja lopuksi kaupalla ostoksilla ja postissa.

Taiteilija Martti Ruokosen kansi teokseen Liian iso karuselliin.

Lanttulaatikot panin tänään pakkaseen, ja lähiaikoina pitäisi tehdä myös porkkanalaatikot. Paljoa en pysty pakastamaan ruokaa. Kinkku painaa vain kaksi kiloa, ja jos kinkun syöntihaluja riittää vielä joulun jälkeen, sitä voi ostaa kaupasta lisää. Rahat näyttävät hupenevan suuriin hintojen korotuksiin, ja lääkkeisiin, joita saa ostaa reppukaupalla apteekista. Varsinkin tuo naishormooni, estrogeeni, tuntuu olevan hinnoissaan. Kolmen kuukauden annos yli sata euroa! Joudun sitä syömään osteoporoosin takia, joka vasta nyt, 1,5 vuotta luuston tutkimisen perästä, on saatu selville. Missään nimessä en olisi itse sitä uskonut, jos joku niin olisi väittänyt. Lääkärin diagnoosin tarkistin terveydenhoitajan kanssa omin silmin!
~~~~

EU:n raha-asiat ovat jännittävässä vaiheessa: miten käy euron ja Euroopan yhtenäisyyden? Me pienet maat taidamme joutua toisten maiden velkojen maksajiksi omiemme lisäksi. Saksa ja Ranska ajavat voimakkaasti omaa kantaansa läpi, ja vievät mahdollisesti pieniltä mailta päätösvallan kokonaan suurille valtioille. Näyttää siltä, että pää- ja rahaministereiltämme menee kaikki aika askarrellessa Eu:n vaikeuksien kanssa. Viisaammatkin meistä ovat peloissaan, mitä aika tuo tullessaan, ja uusi vuosi---.

Torstai on toivoa täynnä, sanotaan. Toivotan teille, hyvät lukijat, toivorikasta torstai-iltaa!
Aili-mummo

"Maa kunnasten ja laaksojen..."

2011-12-05T17:11:00.000+02:00

Tohmajärven pitäjäntupa ja Kalpaveljesten muistomerkki Kirkkoniemessä.

SUOMENMAA

Maa kunnasten ja laaksojen, / Mi on tuo kaunoinen? /

Tuo hohtees kesäpäivien, / Tuo loistees pohjan tulien, /

Tää talven, suven ihana, / Mi onpi soma maa? //

Siel tuhansissa järvissä / yön tähdet kimmeltää /

Ja kanteleitten pauhina / Siel kaikuu ympär kallioi /

Ja kultanummen hongat soi: / Se onpi Suomenmaa. //

En milloinkaan mä unohtas / Sun lempeet taivastas, /

En tulta heljän aurinkos, / En kirkast kuuta kuusistos, /

En kaskiesi sauvua / Päin pilviin nousevaa. //

Nyt ihanainen, kallis maa / On meidän ainiaan; /

Tuos aaltoileva peltomme, / Tuos viherjäinen niittumme, /

Tuos metsiemme jylhä yö / Ja meriemme vyö! //

Mi autuus helmaas nukkua, / Sä uniemme maa, /

Sä kehtomme, sä hautamme, / Sä aina uusi toivomme, /

Oi Suomenniemi kaunoinen, / Sä ijankaikkinen!//

- Aleksis Kivi -

Runon lyhennys on Aili-mummon.

Tohmajärven Kirkkoniemen sankarihautoja, osa alueesta.

Näin kauniisti kirjoitti Suomenmaasta kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi. Olen jo kansakoulussa oppinut tuon runon ulkoa, ja lausunut myös sitä seppeleenlaskussa Tikkalan sankarihaudoilla 1980-luvulla. Myöhemmin kirjoitin sankarivainajista runon, jonka löydätte tästä. Annoin runossa pääosan oman kylän miehille, jotka kuolivat rintamalla taistellessaan isänmaan puolesta.

Ikäni olen ihastellut tuota Aleksis Kiven käyttämää runokieltä, joka on omaperäistä ja ihanan laulullista, kuin musiikkia korvissani. Siitä Kiven erottaa kaikista muista runoilijoista. Kiveen verrattavaa runoilijaa ei ole, eikä varmasti koskaan tule. Hän on ainutlaatuinen henkilö siinä sarjassa.

Tikkalassa on järjestetty seppeleenlaskut klo 09.15 jo vuosikymmeniä. Puhekin on virsien lisäksi pidetty, tai silloin tällöin on esitetty isänmaallinen runo. Väkeä saisi tilaisuuksissa olla reilusti enemmän kuin yleensä on ollut.

Tohmajärven kirkko on valmistunut 1756. Itsenäisyyspäivänä siellä pidetään jumalanpalveluksen jälkeen kunnianosoitukset sankarihaudoilla.

Onneksi vielä saamme juhlia itsenäisyyttä, jota ei oikeastaan enää ole. Olemme paitsi suomalaisia, myös EU:n kansalaisia. Juuri nyt EU on syvässä rahakriiisissä, joka saattaa Suomenkin saada pahoihin vaikeuksiin. Saamme nähdä, miten meidän käy. Jotkut suuret maat, kuten Saksa ja Ranska, haluavat että kaikki velat ovat kaikkien EU-maiden yhteisiä. Mekin maksamme toisten velkoja omiemme lisäksi. Mikäli pieni maa, Suomi, ottaa maksettavakseen suurien väkirikkaiden maiden velat, se on mielestäni täysin kohtuutonta. Euroopan Unionissa on asukkaita yli 300 000000 henkeä, joiden veloista muutamat vähän paremmassa asemassa olevat vastaisivat lähes yksin. Siinä rytäkässä hukkuvat kaikki, pelastuneita ei ole!

Huomenillalla juhlitaan linnassa suurella joukolla. Tarja Halonen on 'maan äiti' vielä tämän kerran. Sitten vaihtuu linnan isäntä, ja arvelen, ettei se ensi vuonna ole nainen.
Minusta Halonen on hoitanut tehtävänsä ihan mallikkaasti, monta mokaa ei ole tullut.
Jotkut presidentit ovat tulleet Suomelle kalliiksi, laskuja maksamme heidän jälkeensä vuosikymmeniä.

Toivotan teille, hyvät lukijat, oikein hyvää itsenäisyyspäivää!
Aili-mummo

Lumottuja prinsessoja satumaassa

2011-12-03T16:17:00.000+02:00

Ellun piirustus Prinsessa.

NÄIN MUMMO KERTOO LAPSILLE

Näin mummo kertoo lapsille
millaista oli silloin
kun mummo oli pieni tyttö
ja kuunteli satuja illoin.
Oli sadussa nuoria koivuja
vaan kaikki me tiesimme sen,
ne on lumottuja prinsessoja
ja tyttöjä kuninkaiden.
Siksi koskaan ei yhtään oksaakaan
niistä koivuista katkoa saanut
koska prinsessa herkällä ihollansa
olisi tuntenut naarmut.
Satumaamme niityltä poimittu
me ei kukkaa ainuttakaan,
kun niitä pitivät keijukaislapset
öisin kehtonaan.
Kivenpinnan jäkäläpikarit
yökaste kun milloin täytti
niin kerrotaan että keijukaiset
aamujuomanaan käytti.
Oli heinien kastehelmetkin
viattomia kyyneleitä,
joita itkivät kauniit prinsessat,
kun ei lumous päästänyt heitä.
Vaan kuitenkin suurena taikayönä,
se on joka kesänä kerran,
ovat koivut puoliksi prinsessoja
mutta ainoastaan sen verran,
että koivujen latvoilla kruunatut päät
ja kultaiset kiharat hohtaa.
Sinä yönä jos vain joku lapsonen maan
tämän ihmeiden ihmeen kohtaa,
niin vapautuvat prinsessat
kuninkaiden tyttäriksi
ja kukkakehdoissaaan keijukaislapset
tulevat niin onnellisiksi,
että kastehelmille tanssimaan
he lähtevät keskellä yötä.
Pian myöskin kirjavat perhoset
ovat kanssaan leikissä myötä.
Vaan satujen ihmemaassakaan
sitä yötä ei tietänyt kukaan.
Yhä koivuina huojuvat prinsessat
tämän mummon tarinan mukaan.
Vaan pienet lapset unissaan
siellä niityllä kävellä voivat
ja kuulla kun keijujen kehtolaulua
sinikellot soivat.
Voivat nähdä ne nuoret koivutkin
ja jäkäläpikarit somat.
Unet satuja on, sadut unia vaan
ne on lapsien ikiomat.

- Meeri Tuokko-Mansikka -
~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää viikonvaihdetta!
Aili-mummo

Paistammeko synonyymilettuja?

2011-11-29T16:51:00.000+02:00

Heli Laaksosen veikeät runokirjat: Peippo vei (2011) ja Sulavoi (2006).

PERUNKIRJOTUKSE JÄLKKE

sain merimiäsarku

enkä muut olis toivonukka

see on täys puhenpuputust

sanomuksi

anomuksi

läntissi laussei: Ni! ja No?

suvun kuulemi: Saima-serkku muuttus öisi hylkeks.

kansan luulemi: Sammakoi ei saa tappa kosk ne o lehmän tätei.

tiatto mitä ei ol tarvittu satta vuatte:

Keitetyist lamppaluist

saa erinomast saippua.

ja mitä tartten joka jumalan päiv:

mitä sippuramp saparo

sitä sirkiäm sika.

See paina ko luatsi

ei mahru säilytykse

eikä junaovist

tullimiäs ei löyr valepohja altaka

muut ko kiälletyi sanoi: kiitos, mul kuulu hyvä.

En sitä täsä elämäs myy

sen loppuheittojen keskel pistän pitkäksen

huilan piän pehmune verpi pääalusen

sen tulel sulatan suvest lume

paistan synonyymiplätei.

- Heli Laaksonen -

Ukin "uusi" Mitsubishi Space Star vm 2000.

Otan jälleen Heli Laaksosen runon päiväni pelastajaksi. Murre on minulle tosi outoa, korvani ei sano mitään miten sitä pitäisi kirjoittaa. Edes oman murteen kirjoittaminen ei ole helppoa, jos ei ole sitä harjoitellut. Alussa se on kuin jotakin vierasta kieltä, jota "sisäisellä korvalla" haluaa kirjoittaa ja ymmärtää.

Oma yritelmäni tältä saralta on Ruistähkähumppa vuodelta 2008. Oli siinäkin tekemistä, ja muutamilla ihmisillä luettamista. Sain heiltä arvokkaita neuvoja. Ja lisäksi apuna oli kirjastomme Kiihtelysvaaran sanakirja.

Synonyymejä eli samaa tarkoittavia sanoja on suomenkielessä paljon. Näin saa teksteihin vaihtelua, eikä aina tarvitse hokea samaa sanaa, sitä sanotaan tautologiaksi. Varsinkin murresanoja on paljon, ja niitäkin esiintyy myös kirjakielisissä kirjoituksissa, kuten romaaneissa.

Romaanitaiteissa tuntuu olevan meneillään murroskausi: tulee uusia rakenteita ja yhä nuorempia kirjailijoita, jotka yllättävät ikäkulun lukijakuntansa. Runoudessa tätä kehitystä on nähty jo monta vuosikymmentä, on varmaan oikea aika muuttaa myös romaanikirjallisuuden kaavaa. Jokainen kirjailija luo oman nimensä sisällön ja kuvan taiteestaan.

Anna Amnell kirjoittaa eräästä nuorten kohuromaanista näin...

~~~~

Eilen kävin jalkahoitajalla Kemiessä. Tapana on käydä siellä kerran vuodessa. Jokaisella kerralla jalkahoitaja P.L. on kehunut vuolaasti jalkojani. Muuta erikoista en muista tehneeni, kuin että olen leikannut kynnet tarpeen vaatiessa ja aina kylvyn jälkeen rasvannut jalat kunnolla.

Kesällä säikähdin, kun näin eräällä naishenkilöllä niin pitkät varpaankynnet, että ne olivat useita senttejä yli varpaiden päistä. Miten kummassa tuollaiseen jalkaan pantiin sukat tai kengät, sitä en jaksa ymmärtää. Mutta jokaisella meistä on omat tapansa ja tyylinsä.

"On lunta tulvillaan, nyt raikas talvisää...."

Lunta tuli toissa yönä rutkasti eli 17 senttiä. Sähköt katkeilivat eilen aamulla vähän väliä, mutta Kemiessä ei kuulemma näin ollut käynyt. Hyvin oli Kaivon naisväki saanut leipomuksensa paistettua. Ostin karjalanpiirakoita ja yhden ruisleivän kotiintuomisiksi.

Käsiä on taas särkenyt, varsinkin jos teen jotakin raskasta tai kannan painavia esineitä. Joten pyydän jälleen kortisonipiikkejä ranteisiini, ne auttavat vähäksi aikaa. Outoa, kun lääkärit eivät ole määritellee dignoosia tälle vaivalle, sanovat vain ettei ole reumaa. Voimia on kohtuullisesti, mutta pullonkorkkia en saa auki muuta kuin avaimen kanssa. Näin se seitsemänpäiväinen työviikko yli 40v. ajalta minulle palkan maksaa: akka on täysromu. Sekin vielä, että aikaihmisen työt jouduin aloittamaan 14v., on vienyt terveyttäni. Ja raskasta työtä. Mutta en varmaan ole ainoa tässä sarjassa, omasta ikäluokastani löytyy muitakin vastaavan kokeneita, ja minua vanhemmista vielä enemmän.

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein mukavaa joulunalusaikaa!
Aili-mummo

Adventin rauhaa...

2011-11-26T18:30:00.000+02:00

Menneitten vuosien joulukortteja...

PÄIVIEN VALO

Päivieni valo on se hetki,
jolloin sydämeni lapsen nään.
Raskas vaikk' on jalkojeni retki,
kestävät ne vuoksi määränpään.
Hymy taivainen mua vastaan väikkyy,
huilun-ääni tervetuloaan
laulelee, ja povessani läikkyy
rakkauden lähde tulvillaan.

Usein mietin: pienokaisen myötä
syntyykö myös Ilo maailmaan?
Kädet pienet touhuavat työtä
loistaessa hymyn innokkaan.
Olemisen ihanuutta pekkää
livertää kuin peipon poikanen
lapsi, jonka riemuäänet helkkää
suojiin surutalon hiljaisen.

Mutta vuokon-kasvoistasi milloin
äitis silmin minuun katsahdat,
tuskin hengähtäen tunnen silloin:
aukee rajat, vaihtuu maailmat.
Kyynelissä riemun ajattoman
lähelläni hengen armaan nään,
ääntä kuunnellen, mi vie mun oman
lapsuutemme taivashämärään.

- Saima Harmaja -

Taiteilija on antanut kuvalle nimen Tyttö. Piirtäjä oli tuolloin 4v.

Anteeksi, hyvät ystävät, etten ole ehtinyt muistaa teitä. Alkuviikosta kävin serkun syntymäpäivillä Murtoilla, sitten keskityin matkakuvakirjan tekoon, jonka äsken sain lähettyä Ifolorille, ja eilen olimme aamusta koko pitkän päivän Joensuussa, tulomatkalla kävimme Outokummussa joulupiirakat hakemassa. Kiitokset Sirkalle makoisista karjalanpiirakoista! Vein osan niistä pojan perheelle, ja loput jäi omaan käyttöömme.

Miniä on ahkeroinut tytöistä kuvakirjan viime vuodelta, jolloin se jäi tekemättä. Se on 48 sivuinen kuten omani. Olemme ottaneet näitä aina kolme kappaletta, yksi pojan perheelle, ja muut isovanhemmille. Saan näistä nyt alennusta 20 prosenttia, eli yhteensä 35 euroa (yhden kirjan hinta).

Miniä tarkasti lopputuloksen, ja kävi muutaman kerran auttamassa, kun omat neuvoni eivät enää riittäneet. Mummon kullat olivat täällä käymässä äitinsä kanssa, joten meillä oli mukavaa...

Aamupäivällä kävimme koululla myyjäisissä, jossa oli tarjolla tuoreita leivonnaisia ja lasten tekemiä joulukoristeita, joulukortteja ja varmaan jonkun vanhemman tekemiä villasukkia. Katsoin niitä, mutta en ostanut. Joulukortteja ostin yhden nipun ja sitten pullia ja pikkuleipiä, jotka siirtyivät lasten suihin ihan tuoreeltaan. Paljon oli väkeä liikkeellä, vanhempainneuvosto ainakin pääosiltaan, ja sitten meitä vanhempia ja isovanhempia. Kaikilla oli isot pussukat käsissään kotiinviemisiä.

Huomenna on adventti ja silloin lauletaan kirkoissa Hoosianna-hymniä. Mekin menemme kirkkoon jumalanpalvelukseen, jonka jälkeen on kahvitarjoilu ja juhlat 60- ja 70- vuotta tänä vuonna täyttäneille. Lupasin esittää juhlassa Raili Malmbergin runon, Ylistyslaulu elämälle.

Siirrymme odottamaan kirkkovuotemme suurinta juhlaa joulua, ja joulun suurta lahjaa, Jeesus-lasta. Hiljentykäämme sydämissämme joulun suureen sanomaan. Lasten kirkkaat silmät ja kaunis laulu viekööt meidät oikeaan joulutunnelmaan!

Hyvää ja rauhaisaa adventtia teille kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!

Lääkärikaskuja ja tosiasioita

2011-11-21T18:09:00.013+02:00

Kännykkäkameran kuvia talvelta 2011. Nuppolan entinen navetta.

Jälleen kerran, lääkärikaskuja Terho Toivosen kirjasta Tosta poikki, sano tohtori (1969).

Kultaseppä täytti 50 vuotta. Juhlissa oli mukana koko paikkakunnan kerma, muun muassa synnytyslaitoksen ylilääkäri. Nautiskeltiin pöydän antimia ja päästiin kahvinjuontiin. Syntymäpäiväkakku oli koristettu 50 kultasormuksen kuvalla.

"Onpas siinä rinkuloita," tuumasi ylilääkäri.

"Onhan niitä," sanoi päivänsankari. "katsos, maassa maan tavalla. Odotappas vain minkälainen on sinun syntymäpäiväkakkusi".

Gynekologi Lauri Rauramo oli lomallaan kalastamassa Lapissa. Kävi niin kuin usein lääkärille tapahtuu lomallakin, professoria tultiin hakemaan lapsenpäästäjäksi erääseen lähitaloon kun kätilö ei enättänyt ajoissa paikalle. Synnytys sujui erinomaisesti kun pätevä asiantuntija oli paikalla. Tavan mukaan lapsi pitää tietenkin punnita, mutta kun tähän toimeen ryhdyttiin, kävi ilmi ettei koko talossa ollut vaakaa, eikä sellaista löytynyt naapuristakaan. Kun hätä on suurin, on apukin lähellä. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen oli kuuleman mukaan seurueineen lähettyvillä kalastamassa ja varusteiden joukossa olisi epäilemättä jonkinlainen puntari. Vaaka noudettiin, ja kun vastasyntynyt punnittiin itsensä presidentin kalavaa'alla, todettiin lapsen painavan kolmetoista kiloa!

Koulun terveyssisar opetti ensiluokkalaisille hampaiden hoitoa. Tunnin aikana oli puhuttu perusteellisesti hampaiden rakenteesta ja tehtävistä. Päätteeksi terveyssisar tiedusteli, minkälaisia hampaita ihmisillä on, ja sai selkeän vastauksen:

"Maitohampaat, rautahampaat ja tekohampaat".

Näin paljon oli lunta viime talvena Talon pihassa.

Talvea kohti käymme, lunta on tullut niin paljon, että auraamaan jo pääsisi. Oikeastaan, jo aikakin talven tulla, valaistuupa maailma ainakin hiukan. Kuvat ovat viime kevättalvelta, jolloin lunta oli tosi paljon. Toivotaan, että hieman vähemmällä pärjäisimme tänä talvena...

Vanhin lapsenlapsi on kovassa kuumeessa kotona. Pistäydyin äsken siellä jaloittelulenkilläni. Varsin sitkeitä sairauksia, influenssia ja muita tuntuu olevan. Tuhkarokkoakin on liikenteessä, mutta nuorinta lapsenlasta eli Paupauta ei ole sitä vastaan rokotettu. Vanhemmat kai sentään on, onneksi.

Entisaikaan me lapset sairastimme tuhkarokon yhtä aikaa ja peräjälkeen, kun yhteen tuli, rokko puhkesi myös toisiin lapsiin. Isä otti 1800-luvun ihmisenä viinapullon, ja voiteli jokaisen ihon sillä vuoron perään. Muistan sen ihan elävästi. En tiedä, mitä vaikutusta tällä toimenpiteellä oli, mutta sellainen kansanviisaus oli tiedossa: "Jos sauna, viina ja terva eivät auta, tauti on kuolemaksi". Onneksi nykyään on ollut muitakin keinoja, mutta joskus voi käydä niin, että keinot loppuvat. Tulee superbakteereita ja pahoja viiruksia, joita sietää pelätä.

Jos antibiootit menettävät tehonsa bakteereihin, mikä enää auttaa? Ainahan voi kokeilla rukousta tai loitsua tahi molempia. Viime kädessä bakteerit ovat aina niskan päällä, ja lopputuloksen tiedämme.

Oikeastaan olemme eläneet liian hyvää aikaa, kun sairaudet ovat olleet hyvien hoitojen ansiosta melko hyvässä kurissa. Mutta aina syntyy uusia sairauksia, joihin ei ainakaan ihan heti löydy parannuskeinoa. Paha sairaus on aids ja hiv. Tähän jälkimmäiseen on lopulta saatu hyvät lääkkeet, jotka ehkäisevät taudin pahenemista varsinaiseksi aidsiksi.

Myös syöpäsairauksien hoidoissa on kehitys ollut valtaisa. 1960-70 luvuilla näistä sairauksista ei ollut parannusta, mutta nyt syöpiin sairastuneista paranee jo suurin osa. Tutkimuksella on valtavan suuri merkitys, jotta hoidot kehittyvät.

Nyt ollaan valtiovallan taholta leikkaamassa määrärahoja yliopistoilta ja muista koulutuksista. Jos opetuksen taso romahtaa, meille jää tyhjä näppiin: suomalaiset eivät ainakaan kulje koulutuksen eturintamassa. Turha enää luulla, että syntyy uusia hienoja innovaatioita, ja liikeideoita, jotka tuovat leipää kansallemme. Päättäjämme säästävät väärässä paikassa, kun säästävät koulutuksessa. Nekin rahat kannattaa antaa mieluummin huijareille ja muille veroparatiisien asiakkaille kuin oman maan kansalaisille. Sinne mahtuu vaikka kuinka paljon, he eivät tule koskaan kylläisiksi!!!

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää uuden viikon alkua!

Aili-mummo

"Me myrkynlypsäjät"

2011-11-18T15:21:00.004+02:00

Keijut lentävät sinne tänne. Iso näyttää uhkaavalta, mutta pikkukeijulla on tähtiä jaloissaan...

Siilin piikit, kultapiikit pistää.

Eipäs löydy peikkopoikain pesää

- eipäs mistään .

Peikot ne tanssii kuutamolla,

peikkojen kanssa on hauska olla,

eikä siilit koskaan kerro,

mistä peikot löytää.

Keijun siivet, kultasiivet hohtaa.

Kuusien alla keijukansa peikonpojat kohtaa.

Keijut vain tanssivat kuumatolla.

Tanssin jälkeen on kuuma olla,

vaan siilit tuovat juotavaksi

mehiläisten mettä.

Kuusenvarjot, hopeavarjot päilyy,

kauan peikoilla kuutamotanssin muisto säilyy.

Taas ensi kuussa ne kohtaavat kuutamolla

ja tanssivat yhdessä kuumatolla...

- Raija-Liisa Äystö -

Viisivuotiaan lapsenlapsen piirustus. Lieneekö tämä tuon yllä olevan runon peikko?

Tuli kutsu Maataloustuottajien pikkujouluun. Ajattelimme mennä tänä iltana kumpikin. Mies on käynyt tuottajien tilaisuuksissa joskus yksinään eli naapurin kanssa. Minulla tuo lähtö on ollut vaikeampaa. Voi olla että minua 'katsotaan kuin lehmä uutta porttia.' Lehmiä ei näillä seuduilla kovin usein näekään, kesäaikana se voi olla mahdollista. Tällä kylällä on vain kahdella naapurilla enää lypsykarjaa, mutta Tikkalan alueella on vielä ainakin kaksi lypsykarjataloa lisää. Muutamat ovat siirtyneet lihakarjaan, mutta ei heitäkään kannata kadehtia: lihan hinta (sekä sian- että naudanlihan) on hyvin alhainen. Ja voi ihmettä: Voistakin on ollut puutetta, kun kysyntä on niin paljon kasvanut viime aikoina. Taitavat nuo varakkaat venäläiset syödä innolla suomalaista voita, joten suomalaiset saavat syödä sitten jotakin muuta. Ei enää edes Pekka Puskaa ja kumppaneita uskota, joka sanoi: "Voi on myrkkyä verisuonille".

Palkastaan he se pappikin saarnaa, vaikka ennen sanottiin että 'itsestään se paha pappi saarnaa.' Olipa tuo sitten kummin päin hyvänsä, mutta uskon, etteivät kaikki papit ole pahoja. Entisaikaan tuli talon emännän tai isännän hautaaminen kalliiksi: Jos talossa oli kuusi lehmää, piti yksi lehmä luovuttaa papille maksuksi hautaansiunaamisesta. Näin luin yhdestä luotettavasta kirjasta. Liekö ollut niin, että niiltä muilta ei saanutkaan sitten siunauspalkkaa? Arvelisin, että joku pappi lukee tätäkin blogia, mutta ei koskaan kommentoi...

Kyllä se palkaa työstään haluaisi maajussikin, mutta ruuan hinnasta vain yhä pienempi osuus jää tuottajalle, joka tekee työn, ja maksaa kaikki tuotantopanokset, mitä työ vaatii. Nuo veijarit, K- ja S-marketit tekevät liikevoittoa yhä enemmän. Ainakin 30 % ruuan hinnasta jää kaupalle. Tuottajan osuus on paljon pienempi, ja omansa ottaa myös teollisuus.

Viime aikoina ei enää vaalien edellä ole huudettu 'halpaa ruokaa', kuten muutama vuosikymmen sitten. Kun kotimainen tuotanto loppuu, saamme syödä sitä halpaa mitä onnistumme kiinni saamaan. Olipa se vaikka minkä maalaista.

Tämän postauksen otsikko on lainaus itseltäni 1980-luvulta, jolloin kirjoitin samannimisen sanomalehtikirjoituksen. Se julkaistiin sanasta sanaan Maaseudun Tulevaisuudessa, mutta muokattuna myös Helsingin Sanomissa; kirjoituksen nimeksi oli pantu: 'Lehmällä kasapäin ratsastajia'.

'Nostetaan ilo pintaan, vaikka syän märkänis!'

Oikein hyvää ja mukavaa viikonloppua kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!

Hyvästi, rakas valkoinen ystävämme!

2011-11-16T14:01:00.004+02:00

Mitsubishi Space Wagon vm. 1989 lähdössä vaihtoon...

Kuolemanvalkoisena kuin ensi lumi

seisoo japanilainen

ystäväni lähtöhetkellä.

Jää hyvästi, rakas!

Olit uskollinen koko

palvelusaikasi

kaksikymmentäkaksi ja puoli vuotta.

Hyvä ja uskollinen.

Ei kukaan voi enempää pyytää!

- Aili Nupponen -

~~~~

Vaikeinta ei ole talvi vaan sen jatkuva odottaminen.

Ensimmäinen lumi on aina toinen.

Se sataa meissä jo olevaan talveen.

Pakkaslumi kirjoittaa lauseensa ilmaan kuin oikea runoilija.

Uskomaton on totta.

Älä anna sen pettää.

Kaikki lumi on alta mustaa.

Näin pitkälle olen tullut.

Kuulen lumen äänen.

Se naukuu!

- Pekka Kejonen -

~~~~

Eilinen meni Joensuussa auton vaihdossa. Veimme kuvan Mitsubishin autoliike Hannu Hietalalle, ja ostimme sen tilalle toisen Mitsun, Space Starin, vm 2000. Tämä on muistokirjoitus hyvälle ystävälle, jolle lausuimme hellät jäähyväiset kaihoa tuntien. Se oli kuin pienen perheemme jäsen, palvellut meitä uskollisesti ja antaumuksella koko sen ajan, jonka oli meillä.

Emme ole ihan turhaan autoja vaihdelleet. Ensimmäinen oli kupla-Volski, ostettu uutena 1965. Ajoimme sillä 11 vuotta. Sitten se paloi, ja siitä tuli 'riisuttu malli', verhoukset olivat piloilla. Vaihdoimme 1976 VW Golfiin, jolla ajoimme kesään 1989. Paras auto näistä on ehdottomasti ollut tuo Mitsu. Enää ei meidän huushollissa palvota saksalaisia autoja. Kaikki autot olivat uusina ostettuja, mutta nyt emme enää raski haaskata niin paljon rahaa auton vaihtoon. Emme aja enää sillä monta vuosikymmentä, takaraja tulee vastaan ennen sitä. Tuskin mikään menettää arvoaan niin nopeasti kuin uusi auto. Hinta tippuu jo heti, kun se ajetaan ulos autoliikkeestä.

Onneksi tiet ovat parantuneet paljon siitä, mitä ne olivat 46 vuotta sitten. Kylätie varsinkin, se oli niin kapea, ettei vastaantulevaa autoa mahtunut sivuutamaan, vaan maitoautoa sivuttaessa joutui pistämään pakin päälle, ja peruuttamaan lähimpään tienhaaraan. Tein näin monia kertoja asuessani Perivaarassa. Koirivaarantiekin oli kapea, lisäksi kovin mutkikas, ja tiessä oli kiviä ja töyssyjä. Kun siirryimme Golfiin, oli ensimmäinen toimenpide pohjapanssarin asentaminen öljypohjan alle. Autolla joutui lanaamaan tietä, kun kunta ei tietä lanannut. Ja autorikkoja myös tapahtui, varmaan muillekin kuin meille.

Vitsinä on kylillä kerrottu, että naapurimme Manne Kuronen, oli nähnyt kunnan auton 'lanaavan' tietä kuljettaen sitä varovasti tien päällä, ei maassa. Manne-isäntä oli lausahtanut kuskille: "Minnekkä työ sitä lannoo kul(j)etatte?" Tämä tapahtui edellisen tiemestarin, Tiaisen, aikana. Tokihan hyvä lana kului, kun tiellä ei ollut hiekkaa, vaan isompia ja pienempiä kiviä. Ei kallista lanaa kannattanut särkeä jonkun kylätien takia!

~~~~

Uutisena eilen oli Karjalaisessa juttu siitä, että maanantaisen valtuuston jälkeen on kunnanjohtaja Olli Riikonen päättänyt ruveta kuntaliitosneuvotteluihin sekä Keski-Karjalan (siis Kiteen ja Kesälahden) että Joensuun kanssa. Ehdotettu veroprosentin korotus samoin kuin kiinteistöveron korotus oli tullut valtuustossa tyrmätyksi, joten muuta mahdollisuutta ei jää kuin kuntaliitosneuvottelut. Saadaan nähdä, miten neuvotteluissa tulee käymään. Nähtävästi myös Hellistä irtautuminen kestää vuoden 2012 loppuun asti. Hellistä ei ole syntynyt säästöjä, vaan palvelut ovat entisestään kallistuneet. Totta kai, koska lääkärit tulevat yksityisiltä lääkäriasemilta.

~~~~

Kehoittaisin teitä, joille sanomalehti Karjalainen tulee, kurkkaamaan tämän päivän lehteä sivulta 13. Siinä esitellään kirjailija Maaria Päivinen, eli nimimerkki Helmi-Maaria Pisara, entinen tohmajärveläinen. Hän on hyvin kansainvälinen ihminen, asuu nykyään Saksassa.

Oikein mukavaa keskiviikkoa kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!