Google+ Followers

perjantai 26. toukokuuta 2017

Onnellista kevättä :D

Jari Sillanpää - Sinä ansaitset kultaa. YouTube.


LASIMAALAUS

Te värit nöyrät, odotusta täynnä,
näin käsin varovin ja varmoin sentään
teidät lasipintaan levitän.
Maailman suuren meren siihen maalaan,
sen suuren meren, josta vihrein hiuksin
maanosat niinkuin  unet nousevat.
Ja niitten halki tummat joet ujuu,
ja kaupunkeja kohoaa ja vaipuu,
ja vuoret kulkee ruskein juovaviitoin,
ne ruskein viitoin mereen vaeltaa.

Linnun maalaan kaikki laulut suussaan
ja kalan kaikki vedet hartioillaan
ja karhun kaikki raivo käämenessään
ja käärmeen kaikki myrkky kielellään.
Ja vielä aivan pienen kukan maalaan,
kuin uinuis siinä keväät tulevaiset
ja sateen siunaus ja päivän lämpö
ja siemen sataan kukkapolveen uuteen.

----

Niin viimein auringolle sanon: paista!
Ja leimahtaen herää värit valmiit,
niin että alla joka muodon selvän
näät tuhat merkitystä suunnatonta
ja hetken huiman edessäsi aukee
maailma niinkuin alku-unessas.


- AILA MERILUOTO -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

KEVÄÄN JA LUONNON HERÄÄMISEN KUNNIKSI TOIVOTAN 
KAIKILLE LUKIJOILLENI IHANAA VIIKONLOPPUA!
                         TERVEISIN AILI-MUMMO


tiistai 23. toukokuuta 2017

Värikkäitä persoonia!

Auringonlasku 21.05. 2017.

----

9.
Sinä lauloit minulle vaahteran laulun
ja koivunlehteen minä piirsin rakkauteni rajat.
Makasin selälläni sängyssä kun odottava nainen
tuli huoneeseen, tuntui kuin jokin olisi pudonnut lattialle.
Nainen tuijotti minua. 
Se oli sininen astraaliolento!
Intialainen nainen.
Nietzsche ei ole hyvä. 
Makasin selälläni sängyssä. 
Nietzsche ei ole hyvä.
Kristinusko ei ole hyvä.

10.
En tiennyt että ruumis on sielun palvelija.
Minä melkein rakastin kukkaa  kuollutta palavaa,
luulin olevani turvattu,
luulin pysyväni aina 31-vuotiaana.
Sitten täytin 32 ja 33,
olin hyvin nuori, tuskin kuusi vuotta vanha, tutkin palavasti
psykologiaa, sosiologiaa ja teoreettista filosofiaa.
Siis olin hyvin nuori,
täytin 72,
luulin olevani turvattu,
koko maailma luuli olevansa turvattu.  
Tieteellä oli varmistettu tietämisen rajat,
esitettiin otaksumia että Einsteinilla olisi ollut
aavistus neljännestä ulottuvuudesta.

----



Erik Gullman lausuu omia runojaan. Tässä Herääminen.


Meillä tohmajärveläisillä on ollut ilo ja kunnia tutustua tähän herraan, joka asui keskuudessamme Riikolan koululla 1980-luvulla. Hän on filosofi ja kirjailija, joka pohtii okkultisti ja teosofi Pekka Ervastin (1875-1934) ajatuksia teoksissaan. 

Jännää on minusta se, että Ervasti on keksinyt yhdistää Raamatun ja oman kansallisen muinaisuskomme Väinämöisineen kaikkineen.

Ervastin opetuksia tutkivia tai noudattavia yhteisöjä ja seuroja on Suomessa edelleen useita, mm. Ruusu-Risti ry, Kristosofit sekä Ihmisyyden tunnustajat, kertoo Wikipedia. Ervastilta on julkaistu kokonaista 70 teosta, joista useimmat liittynevät teosofiaan, joidenkin tietojen mukaan paljon enemmänkin...
Samaan aikaa toisesta kohtaa...


Tähän saumaan liittyy Pekka Ervastin seuraan myös Erik Gullman. Nähtävästi hän on löytänyt Ervastin luoman opin jo hyvin nuorena.  Gullman voitti J.H. Erkon kirjoituskilpailun 1971 ollessaan 20v. Vuonna 1972 Erik G:lta ilmestyi Jevgeni Dolmatovskin tie. Se on 48 sivuinen, pienikokoinen runokirjanen, joka oli aikoinaan myös Tohmiksella, josta ostin sen poistomyynnistä aika kauan sitten. 

Sitten Gullman muutti paikkakunnalta pois Lieksaan. Sieltäkin hän on muuttanut edelleen Rovaniemelle.

Ja kolmasta kohtaa...

Monta aika värikästä tarinaa saisi näistä opeista ja niiden toteuttajista. En kuitenkaan lähde sille tielle, sillä en tunne asioita tarkasti, että niistä voisin kirjoittaa oman totuuteni. Sillä niinhän se aina on, vain sen minkä tuntee hyvin, voi / saattaa kertoa tai sitten ei. 
Tänään 22.05.2017 klo 14.30. Pian vihertää, käkikin kukkui.

Tällä viikolla kevät on alkanut edistyä, joskin hyvin verkkaiseen tahtiin. Toivottavasti saamme vielä ihan oikean kesänkin. Vuodet eivät ole veljeksiä, sanoi aikoinaan jo vanha kansa. Totta se on!

Lämmintä ja kaunista alkanutta toukokuun viimeistä viikkoa kaikille lukijoilleni!
                                       ♥ Terveisin Aili-mummo ♥

perjantai 19. toukokuuta 2017

Karjan suojelu pedoilta...

Karjan kutsuhuuto, Hanna Tuulikki. YouTube, Savo.


Suden manaussanat


Susi juoksi suota myöten,
Villahäntä maata myöten,
Karjakullan kuuluvilla,
Pienen viljan vieremillä;
Pois minä sinut manoan
Näiltä karjan käytäviltä,
Juokse tuonne jouhikuono,
Viron hurtta viilettele,
Pohjan pitkälle perälle,
Lapin maahan laakeahan,
Kuss' ei käyne karja teitä,
Vaella hevosen varsa;
Sinne juokse jouhikuono,
Viron hurtta viilettele,
Kuni kynttä varpahissa,
Hammasta ikenissäsi!
Sinne mä sinut manoan
Korpivuoren kukkuloille,
Kotihinsa korven koiran,
Paikoillensa maan pakanan, 
Ett' et tieä tietä tänne,
Etkä kulkea osoa,
Viljaisille viitamaille,
Viljavieruille maille.
Muille maille mulkosilmät,
Tuonne, taane toitohännät,
Ulvojaiset ulkomaille,
Surmapaikoille susien,
Tänne jääköhön jänikset,
tänne linnut lentäköhöt.


- Suomen Kansan Loitsurunoja -


Ristolan talon karjaa savuksella 1900-luvun alkupuolella.


Karhuilta, susilta ja muilta metsän pedoilta suojeltiin karja lukemalla loitsuja ja tekemällä taikoja. Petoja myös pyydystettiin erilaisilla loukuilla ja metsästysaseilla.

Tuolloin laidunnettiin karjaa saloilla, joilla oli pinta-alaa jopa tuhansia hehtaareja. Monet talot siirsivät kesän ajaksi kauemmas kotipihasta karjamajalle, jonne paimeniksi pantiin naisväkeä mukaan. He lypsivät lehmät, separoivat maidot ja kirnusivat kerman voiksi. Sopivin henkilö oli varmasti karjapiika, nainen tai tyttö, joka oli sopivan varttunut tähän tehtävään eikä pelännyt myöskään petoja. Emännällä itsellään oli työmaata kotona, hänen kuului hoitaa ja ruokkia lapset ja aikuiset, talon työväki ja valvoa palvelusväen työtehtävistä. 

Talven jäljiltä karja oli puutteellisen ruokinnan johdosta laihaa, ja se laskettiin 'laitumelle' mahdollisimman varhain. Heinää tosin ei luonnosta vielä silloin löytynyt. Leppäkerput olivat lehmien hätä- ja terveysruokaa, samoin akanoista ja olkisilpusta jauhojen kanssa sekoitettu ape. Sitä käytettiin myös hevosille. Tavallisesti lehmät poikivat vasta keväällä, talvella ne olivat ummessa (ainakin täällä köyhässä Karjalassa).

Karjamaja talot olivat tavallista suurempia tiloja, kovin pieniä karjoja ei viety karjamajoille, eikä niillä myös ollutkaan sellaisia. Se merkitsi sitä, että talon laitumet sijaitsivat kaukana tilan talouskeskuksesta, joten ei ollut järkevää kuljettaa  eläimiä päivittäin niin pitkiä matkoja. Varsinkin alkukesästä laidunnettiin metsälaitumia, mutta syyspuolella kasvoi heinäpeltoihin äpärikkö, joka oli usein apilaheinää. Se sisälsi paljon valkuaista, ja myös lypsätti hyvin lehmiä.

Oman isäni äiti, Kaisa-mummo, oli karjataikojen ja loisujen tekijä. Asiasta kirjoitti Havuttaressa naapurin tytär, Martta Laasonen. Näitä juttuja löytyy tästäkin blogista ja toisesta blogista, Voi niitä aikoja.

Liitin mukaan myöskin videon karjankutsuhuudosta. Tämä on ihan täkäläinen, pohjoiskarjalainen tapa.

Oikein antoisaa toukokuun loppupuolta kaikille lukijoilleni!
                                ♥ Terveisin Aili-mummo ♥

maanantai 15. toukokuuta 2017

♥ Sibeliuksen siivin Karjalaan ♥

Jean Sibelius - Karelia - Intermezzo 1. YouTube.


Raikasta päivää kaikille ystävilleni! Juhlat on taas vietetty, ja laskeudutaan arkeen hiljaa ja varovasti.

Tuota ihmettelen, miksi Sibeliuksen sävellyksellä on rajan takaa otettu valokuva entisestä Suomen Karjalasta. Kuva kuvastaa vain nykyisiä maanomistajia, ei niitä entisiä.

Kyllä Karjala on tuota paljon suurempi alue, eihän meitä muita laskettaisi edes karjalan heimoon kuuluviksi. Karelia-sarjan Jean Sibelius (1865-1957) on säveltänyt vuonna 1893, eli olihan se silloin Venäjän vallan aikaa. Niin - että voihan se olla, että tuo kuva on sen tapahtuman 'kunniaksi'.

On muuten hyvin vaikuttavaa kunnella säveltäjämestarimme luomaa musiikkia. Minä ainakaan en voi ilman silmieni kostumista hänen teoksiaan kuunnella. Voimme olla kiitollisia Luojallemme, että olemme saaneet kansakuntamme joukkoon näin lahjakkaita taiteilijoita kuin Jean S.

Paljon on kirjoitettu Sibeliuksen kahdeksannesta sinfoniasta, joka vielä 1950-luvulla oli ollut luonnoksena tallella. Luultavaa on, että säveltäjämestari ei ollut siihen täysin tyytyväinen, ja siksi hän hävitti kyseisen  teoksen.

Olen kerran käynyt 1980-luvulla Järvenpään Ainolassa, Sibeliusten kodissa. Vaikutuin suuritöisestä kodista ja keittiöpuutarhasta. Aino-rouva loi puitteet, joissa säveltäjä teki työtään ison lapsijoukon häiritsemättä. Muutto Ainolaan tapahtui vuonna 1904.

Siellä hän eli ja teki työtään maailmankuulu säveltäjämme. Muistan hänen hautajaisensa vuodelta 1957, olin silloin 15v. Siihen aikaan ne radioitiin, mikä oli merkittävä tapahtuma. Kansa kokoontui radioitten äärelle kunnioittamaan viimeiselle matkalle lähtenyttä säveltämestaria. Selostajan nimeä en muista, mutta ehkäpä sen nauhan voisi löytää Ylen arkistosta.


Aili-Mummo ja miljoonakello...

Eilen oli iloinen päivä, kun tapasin usean kuukauden jälkeen lapsenlapset vanhempineen. Kahvittelimme äitienpäivän merkeissä meillä ja kakkua söimme vatsat täyteen. Olipa hyvä että maistui! Lämpimät kiitokset käynnistänne!

Lapset kasvavat, pian he ovat kaikki minua isompia ja viisaampia. Toivon ainakin niin! Pian on enää yksi pienempi lapsi, joka sai lempinimen Paupau. Kaksoset käyvät viidettä luokkaa, mutta pian se vaihtuu yhtä numeroa isompaan. 

Paljon on tänä talvena ollut huolta ja harmia kipeästä jalastani. Saa nähdä, miten se lopulta asettuu, ja palautuvatko voimat. Tietysti harjoitus auttaa niiden palautumista.

Tänään on mittarissa 3,5 +astetta Celsiusta, joten on helppo toivotella teille kaikille oikein hyvää ja aurinkoista toukokuun loppupuolta. Ehkä pitäisi nauraa kovasti Pekka Poudan tapaan, mutta pyydän anteeksi sitä, etten jaksa nauraa. Ehkäpä sitten toisella kertaa. Loppuviikoksi lupailivat jo +20 astetta, mikä on jo maailmanihme!

Mukavaa ja toiveikasta kevättä kaikille lukijoilleni!
                   Terveisin Aili-mummo



lauantai 13. toukokuuta 2017

♥ Hyvää viikonloppua ja äitienpäivää! ♥

Suojelusenkeli - Saara Aalto & Teemu Roivainen. YouTube.

Toivotan lukijoilleni oikein hyvää viikonloppua ja äitienpäivää! 
                      Terveisin Aili-mummo

tiistai 9. toukokuuta 2017

Mauri Kunnaksen Herra Hakkarainen...

Kirjan kansi esittelee teoksen päähenkilön...

Tilasinpa muutama kuukausi sitten Otavan Suuresta suomalaisesta kirjakerhosta sopivan teoksen lapsenlapselle Herra Hakkarainen harhateillä, jonka tekijä on maineikas taiteilija Mauri Kunnas. Kovakantinen Harhateillä sisältää 30 suurikokoista sivua piirroksia ja tekstejä. ISBN 978-951-1-30748-8. Otava, Keuruu 2016. Kuvat ovat Kunnaksen jo aikaisemmin ilmestyneistä kirjoista, mutta ne on ideoitu uudelleen tehtäväkirjan muotoon. Kunnaksen kirjoissa on paljon faktatietoa. Tehtäviä annetaan mm. Etsi ja Löydä hengessä, myös Keksi ja Kerro ovat käytössä. Kuvat on tehty kuva-aukeamiksi, joilla on menossa paljon erilaisia toimintoja. Graafinen suunnittelu on Tiina Palokosken, ja teksti on Katriina Kauppilan käsialaa.

Herra Hakarainen harrastaa nukkuessaan seikkailuja, ja hänelle tapahtuu paljon.

Herra Hakkarainen Satamassa.


Seikkailu alkaa Satamasta (ss.6-7), jonne on annettu kerrassaan 18 erilaista etsintätehtävää. Herra Hakkaraista siellä ei kuitenkaan näy...
Herra H. Aarresaarella.

Seuraavalla aukeamalla ollaan Aarresaarella. Tehtäviä ovat Keksi ja Kerro sekä Etsi (11 tehtävää). Täälläkään ei Hakkarista näy.
Herra Hakkarainen Kaupunkimatkalla.

Kaupunkimatka tapahtuu hevosvetoisilla vaunuilla. Etsintätehtäviä on 15 kpl, ja Keksi ja Kerro-tehtäviä puolenkymmentä.
Keksi ja kerro...

Sherwoodin metsässä seikkaillaan sivuilla 22-23. Nukkumispaikat ovat puussa, kuten Sherwoodin  henkeen kuuluu. Etsimistehtäviä on 13 kappaletta ja Keksi ja Kerro-tehtäviä on viisi.

Viimeisenä kirjassa on annettujen tehtävien ratkaisut.

Tykkään kovasti näistä erilaisista kuvasaduista, jotka lisäävät myös lapsen tietomäärää. Minusta nämä ovat ehdottoman huikeita esityksiä. Kuinka Mauri Kunnas osaa yhdistää tosiasiat ja sadut keskenään, samoin myyttisen Kalevalan ja Koiramäen tapahtumat samoin Kiven romaanin Seitsemän veljestä, uudistetulla nimellä Seitsemän koiraveljestä.

Ikäsuositusta en tälle teoksille tiedä, mutta ainakin 2-4 luokkalaisille uskallan sitä suositella. Mauri Kunnaksen kirjoja luetaan jo 36 maassa ja niitä julkaistaan 35 kielellä.

Mauri Kunnas on monipuolisesti palkittu taiteilija Suomessa, ja hänet on vihitty Aalto-Yliopiston taiteiden ja suunnittelun kunniatohtoriksi.

Uskonpa että vielä monta kirjaa julkaistaan tällä tekniikalla lapsille ja meille muille lapsenmielisille. 

♥ Onnea taiteilija Mauri Kunnas, olet kunniamerkkisi ja meriittisi ansannut. Olet oikea monilahjakkuus! ♥

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni hyvää toukokuun jatkoa! Meillä satoi juuri äsken lunta. Lämmintä on klo 16.00 3,8 +astetta Celsiusta. Ihana kevät, ihana SUOMI!
                        Terveisin Aili-mummo

lauantai 6. toukokuuta 2017

♥ Toukokuu, toivonkuu...♥

YouTube: Tapio Rautavaara, Tuo aika toukokuun...


Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää viikonloppua ja kuluvaa toukokuuta!
                                    ♥ Terveisin Aili-mummo ♥