Google+ Followers

lauantai 12. tammikuuta 2019

Rakas ystävä, sinä lähdit...

Ortodoksien kropsu, ei hänen josta kirjoitan...


Sain juuri tiedon hänen vanhimmalta pojaltaan.
Olit eilen illalla muuttanut Isän Kotiin. Sinne jonne
minäkin aion. Siunattu olkoon hänen tiensä ja elämänsä.

Hän oli niitä, joka teki kaikkensa perheen ja lastensa eteen.
Lähtökohdat lapsuudesta lähtien olivat vaatimattomat. Tiedät
mitä on olla köyhän lapsi. Et saanut lääkärin apua sairauksiisi.
Terveytesi vahingoittui pysyvästi.

Olit nuori nainen. Avioiduit itseäsi vanhemman miehen kanssa. 
Saitte yhdessä neljä lasta, joista tytär oli vanhin. Kolme poikaa syntyi 
hänen perästään. Kovalla työllä koulutitte lapsenne oppikoulussa, 
olihan heillä päätä, älyä ja ymmärrystä. Se koulutus ei mennyt hukkaan.
Kaikista lapsistanne tuli ahkeria työmiehiä, vanhempiensa kaltaisia.

Teillä oli pieni maatila, jota viljelitte ja hoiditte lypsylehmiä. Kesällä olit
vielä työssä taimitarhalla keväästä syksyyn. Työtä työn päälle. Siihen
lisäksi lapset ja muut...

Miehesi oli kirvesmies, 
joka työskenteli rakennellen taloja itsellenne ja 
muille.
Mutta talo nousi, ja perheenne pääsi uuteen kotiin.

Sairaudet asettuivat asumaan ruumiiseesi yksi toisensa jälkeen.
Kutsumattomina vieraina ja tuskallisina kantaa hengitys vinkuen.
Loppumattomat säryt ainaisena seurana, yllä ja päivällä.

Ja nyt olemme siis tässä ihmetellen lähtösi edessä. 
Pääsit perille. Rakkaimpasi jättävät sinulle
 kiitoksensa
ja toivomuksensa: sait lähteä Isän Kotiin.

Asettukoon Jumalan siunaus jälkipolviesi ylle ja
olkoon hän armollinen ja laupias heille ja sinulle.

Toivotan Sinulle Ystäväni siunattua iäisyysmatkaa! ~


Kauneimmat kukat hänen muistolleen...

Hyvää viikonloppua kaikille lukijoilleni ja ystävilleni!
Toivottaa Aili-mummo

keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Ennustajanaisia ja lähimenneisyyttä


Tänään (lue eilen)  alkoi armon vuosi 2019, edellinen vuosi on jo historiaa. Olkoon tämä vuosi rauhallinen ja onnekas kaikille meille.

Samaani voi olla myös runoilija. Tässä tapauksessa hän on entinen läänintaiteilijamme Anneli Heliö, jonka olen omavaltaisesti nimennyt samaaniksi. Minusta hän on ansainnut hyvin tuon antamani nimen. Viime vuonna ilmestyi Annelilta runoteos nimeltä Kuun veli Unten soturi Mediapinta kustantamon kautta sarjassa Suomi 100 runokirjaa. Ostin kirjani AdLibriksen kautta.

Suutelen Sinua Maa
Huohottavilla rinnoillsi tunnen
Ihmissuvun katkeilevan hengityksen
Raahaudun ylisesi
Käsin lämpöäsi tapaillen
Puhut ammoin hyytyneen
Veren äänellä

Suutelen Sinua Aasian Äiti 
Minä Naarashirvi
Valmiina Häihin


- Anneli Heliö -



Tasan vuosi sitten jouduin sairaalaan, kun oikea peukaloni loukkaantui kaatuessani lattialle työhuoneessani. Siitäpä alkoi sairaalakierre, jolla elämässäni ei ole vertaa.  Olin siellä yli kaksi viikkoa, pääsin 16 päivä tammikuuta kotiin, ja kaikki sujui hyvin.
kotona Maaliskuussa minulla nousi äkkiä kova kuume, ja taas oli asiaa Tikkamäelle,a josta minut vietiin Kontiolahden kunnan sairaalaan, koska Keski-Karjalan sairaalat olivat täynnä. Kuume oli päiväunieni aikana (12-18) noussut jonnekin 39 tienoille tai ylikin. Ambulanssimiehet suosittelivat kovasti lähtemistä hoitoon.

Olin Kontiolahdessa neljä ja puoli viikkoa, josta tulin kotiin Tikkalaan, ja sain olla "omassa kotona" peräti kolme vuorokautta. Taas vietiin Tohmikselle, tällä kertaa lääkärin määräyksestä. Kunto oli huono "verenmyrkytyksen" jäljiltä. Olin kotikuntani yksikössä neljä ja puoli viikkoa, tuli taas oman kodin vuoro.


Kotona sain pitää kesälomaa taas kolme viikkoa, jonka jälkeen elokuun alussa minut määrättiin taas Tohmajärven kunnansairaalaan, jossa oltuani viisi viikkoa tieni vei taas Tikkamäelle. Siellä ollessani sain pahan kohtauksen K-neljä-osastolla. Jouduin sieltä kaksi kerrosta alemmaksi, K-kaksi osastolle, jossa sain ensiapua ja jäin elävien kirjoihin.

Minulle oli taas puhjennut uusia ja tuntemattomia sairauksia, joista sain ajan mittaan lähempää tietoa eräältä tamperelaiselta tutkijalta. Luvattu on, että maaliskuussa saisin lisätietoja, diagnoosia ei vielä ole.

Vuosi päättyi, olen ollut yhä Tohmiksella. Nyt on valmisteilla asunnon hankinta ja sen jälkeen muutto. Toivossa on hyvä elää!

Onnellista vuotta 2019 kaikille ystävilleni ja lukijoilleni! Terveisin Aili-mummo!




maanantai 24. joulukuuta 2018

Iloista ja valoisaa Joulua!

Menneitten joulujen lunta...

Jouluiloa Teille kaikille, Rakkaat lukijat! Siunattua Joulua sinulle, minulle, meille!

Terveisin Aili-mummo!

perjantai 4. toukokuuta 2018

♥ Hyviä uutisia ♥

Lumitilanne  Tikkalassa tänään 4.5. 2018.


Kuusi kitisee huhtikuun tuulessa
kurkotellen latvustaan kohti
saven harmaata taivasta.
Se yrittää raapaista aukkoja
ankean näköisiin pilviin.
Kaipaa kevätaurinkoa
tykkylumien runtelemille oksilleen.
Kinttupolku kuusen juurella on
Tapion kylvöksellä
ja oravilla riemua rinnassa
ravatessaan
puun runkoa edes takaisin.


- AINO RIIHIAHO -


Lumitilanne 1.3.2018.


Viime aikojen uutinen on se, että meiltäkin tohmislaisilta lumet ovat jo melkein lähteneet, kiitos viime aikaisten lämpimien säiden ja vesisateiden, se tapahtu tosi nopeasti, tämän viimeisen viikon aikana. Jos meno jatkuu samanlaisena olemme tosiaan jo hiirenkorvat silmillä noin viikon kuluessa.

Mahlat juoksevat puissa vilkkaasti, ja mahlanottajilla on kiireiset ajat. Tohmiksellakin on mahlahallia suurennettava. Se  tietää yrittäjille rahantuloa.

Ja tänään sain juuri lukea Koti-Karjalasta, että Tohmajärven lakkautettu tiilitehdas on myyty Sastamalassa toimivalle yrittäjälle, Markku Rudankolle. Hänen yrityksensä Woodplanet valmistaa puusta hyvin monenlaisia tuotteita. Eräs kuva Koti-Karjalassa on otettu mm. Linnanmäeltä, se on Kingin linnamainen jonotuskatos. Myös puuveisokset ja patsaat kuuluvat yrityksen toimialaan.

Tiilitehdas myytiin aikoinaan Lohja OY:lle, joka osti pahimman kilpailijansa seisoimaan. Tiilitehdas on seisonut vuodesta 1992 saakka, joten näin pitkän ajan kuluttua on hyvä, kun kuntaan saadaan tarmokas yrittäjä.

Kilpailu kovenee mm. taiteilija Leo Karppasella, mutta arvostan kyllä hänen taidettaan silti enemmän.

Ennen oli Tohmajärven asemanseutu vilkas kylä kunnan keskustassa, muuta vuosikymmenien saatossa yritykset ovat lakkautuneet yksi toisensa jälkeen. Mutta on hienoa, jos jotakin voidaan saada entisten työpaikkojen tilalle. 

Tohmajärvi on nostanut viime aikoina profiiliaan kulttuurilla, mutta meillä on ollut kulttuuria suosiva linja jo monta miespolvea. Minusta on hienoa että näin on ollut jo kauan. Toivottavasti tämä leima ei meistä koskaan häviä.

Toivotan teille lukijani, hyvää toukokuuta ja sen ensimmäistä viikonvaihdetta!
                                     ♥ Terveisin Aili-mummo ♥

torstai 26. huhtikuuta 2018

Kertausta keväältä 2012

Huhtikuussa (14.4. 2012) Alaniassa.


Kesä otti varovaisia ensiaskeleitaan huhtikuun neljästoista vuonna 2012, kun saavuimme turisteina Alaniaan. Meitä oli kaksi Tikkalan naista, Marjatta ja minä. Tuolloin oli huhtikuun melkein puolivälissä ollessa lämpötila ehkä liiankin viileä, ainakaan sää ei nostanut meille hikeä pintaan. Ilma kylmeni koko ajan kotiintuloamme kohti. 

Kirjoitin matastamme neljä postausta huhtikuussa 2012, joista ensimmäinen oli nimeltään Matkalla Alaniassa 1. 

Nyt en enää pysty matkustelemaan erinäisistä syistä, ja se on minusta paha puute. Minusta matkailussa on jotain kiehtovaa, saahan siinä matkalla olija tutustua vieraan maan oloihin ja ihmisiin. Ja jos osaa englantia tai paikallista kieltä, voi myös keskustella ihmisten kanssa. En ihmettele sitä, että hyvin monet suomalaiset ovat ihastuneen Turkkiin ja sen ihmisiin.

Oli yksi asia, mistä en pitänyt: turkkilaiset ovat liian kovia kauppamiehiä! Jo ensimmäisellä Turkin matkallani  Marmarikseen minulle yritettiin väkisin myyntiä, mutta sain siitä niin suuren inhon näitä kauppiaita kohtaan, että suutuin ja kaupat jäivät tekemättä. Se tapahtui jo vuonna 1989.
Meren äärellä samana päivänä.

Tein loppuvuodesta tästä matkasta kuvakirjan, josta tein myös postauksen. Annoin kirjan läheisillemme joululahjaksi.

Tästä sekalaisesta vaatekasasta etsimme viemisiä koti-Suomeen.

Kävimme ravintoloitsijan kotona tutustumassa hänen kotiinsa, jota esitteli
itse talon rouva. Siinä sivussa hän hoiti liikettään ja teki kanssamme vaatekauppaa. Valikoima oli hyvin 'monipuolinen' ellei suorastaan kirjava. Hyvin moni meistä löysikin jotain ostettavaa joko itselleen tai ystävilleen viemisiksi. Minä ostin komeasti itselleni turkkilaiset naisten housut! Ne ovat minulla yhä tallella.

Ihmettelimme myös matkoja järjestävän Deturin osuutta tässä kaupankäynnissä. Missä vain on mahdollista, matkatoimisto järjestää itselleen suuret boonukset. Siitä syystä hinnat kipuavat kohti korkeutta. Deturia hallitsevat jotkin suomalaiset naiset, heillä on raha verissä, ja heillä on myös turkkilaiset aviomiehet.
Pienessä vuoristokylässä näkyi jo kevät olevan pitkällä, uudet viheriät lehdet ovat puissa.

Mutta kaikesta huolimatta meillä oli hauskaa! Kaikkea myydään järjettömillä hinnoilla. Nahkatakin maksavat enemmän kuin meillä kotona. Miksi siis sellaisia pitäisi mennä Turkkiin ostamaan?

Lumet lähtevät pikkuhiljaa haihtumalla ilmaan. Äsken muuten satoi. Huomenna lupasivat 10 +astetta, joten kevät edistyy. Ja maanantaina on sitten jo Vapun aatto!

Toivotan teille, ystävät, oikein antoisaa loppuviikkoa ja huhtikuun loppua!
                                           ♥ Terveisin Aili-mummo ♥


keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

♥ Sanamaija Suomen lännestä ♥

Heli Laaksonen ja eräs hänen runokokoelmistaan...

MUUTTAKAA METROPOLEIHI, UUNOT!

Ain o olosuhteite mukka muutettu,
lähti evakotki Metsäpirtist.
Kumma, ku nykykunnis vaa nyhjätä,
ei mittää viittitä, ei mihenkä liikuttais, vaik tulevaisuus orotta cityn valois.
Ai mitä talojenne kanssa teette?
Poltatte, tiätty, ennenki on poltettu.
Mitä kanojenne kans?
Jätätte sin, ennenki o jätetty.
Mut mihe laitatte teijä vanhan äitin?
Juur mää sanosin.
Saaks eres koira tulla?
Juu! Se saa muutta fölis,
sil on tääl kiva! Neliökaupal koirapuistot ja mont kaveri,
ihan ko teilläkinkoht,reput selkkä ja kasvukeskuksii siält!


- HELI LAAKSONEN -

Heli Laaksosen teoksia.


Tämä sanamaija HELIN runo oli Karjalaisen liitteessä Sunnuntaisuomalainen, joka ilmestyi 8.4.2018. Runosta huomaan, että runoilija H L on loukkaantunut verisesti herra Vapaavuoren ja muiden isojen pamppujen maatakaatavista lausunnoista. Maalainen ei ole mitään ainakin niin kauan kuin se asuu maalla. Vasta muutettuaan metropoliin hän ihmeen kaupalla muuttuu ihmiseksi ja saa olemassaolon oikeudun cityihmisten yhteisön jäsenenä. Koiran voi ottaa mukaan, mutta vanhuksia ei. Todella: koirakin on vanhusta arvokkaampi ja oikeutettu siksi cityn tuottamiin palveluihin.

Pitänee siksi koko maaseutu ihmisineen tuhota ja ajaa kaatopaikalle! Siinä meille tolloille on pohdiskeltavaa pitkäksi aikaa...

Helikin on maalainen, pahaksi onneksi. Hän taitaa olla aika kiivaasti eri mieltä herra pormestari Vapaavuoren kanssa. Mutta Helin kaltaisia sanamaijoja saisi olla paljon enemmän, sillä mekin maalla syntyneet haluaisimme kuvitella olevamme Ihmisiä isolla iillä. Me vain uskallamme yhä hengittää vapaata ilmaa syvällä maaseudun sydämessä ilman herra Vapaavuoren jumalaista hahmoa. Hän kun on korottanut itsensä korkeuksiin - meille maan matosille. 

Tätä kirjoitusta ei varmaankaan olisi tullut ilman Heli Laaksosen runoa, kiitos siitä! 
Kyllä näihin suunnitelmiin on jonkun vastattava, vaikka valtiovalta olisi kuinka samaa mieltä. 

Ja miljoonat kiitokset Pekka Puustiselle, Karjalaisen nykyiselle toimittajalle. Hänellä on usein tärkeitä aiheita käsiteltävänä ja sanottavana asioita, miten ja mitkä niistä pitää toteuttaa. Hänellä on uskallusta ja tietoa sanoa suoraan ja selkeästi sanottavansa. 

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein antoisaa loppuviikkoa ja viikonvaihdetta!
                              Terveisin Aili-mummo



lauantai 14. huhtikuuta 2018

♥ Tommyn tutkimuksia ♥



PAIKKA JOTA EI OLE



Tapahtukoon mitä tahansa.

Vaikka eksyisimme
toistemme syrjäkujille
missä huorat vinguttavat
hampaattomia viulujaan
ja likaiset kadut
päättyvät seiniin.
Vaikka ajelehtisimme
reiteille missä
majakat sammuvat
ja murheen sutenöörit
ovat luotseja.

Tapahtukoon mitä tahansa.

Olemme nähneet
toistemme silmissä paikan jota ei ole
ja asuneet siellä.
Tapahtukoon mitä tahansa. 
Vaikka eksyisimme.
Vaikka emme löytäisi.

Tapahtukoon mitä tahansa.

Tämän jälkeen voimme 
sanoa: "Olen ollut olemassa."


- TOMMY TABERMANN -

Toivotan teille ystävät oikein antoisaa viikonvaihdetta ja alkavaa huhtikuun viikkoa!

                                       Terveisin Aili-mummo! ♥♥♥