Google+ Followers

perjantai 4. toukokuuta 2018

♥ Hyviä uutisia ♥

Lumitilanne  Tikkalassa tänään 4.5. 2018.


Kuusi kitisee huhtikuun tuulessa
kurkotellen latvustaan kohti
saven harmaata taivasta.
Se yrittää raapaista aukkoja
ankean näköisiin pilviin.
Kaipaa kevätaurinkoa
tykkylumien runtelemille oksilleen.
Kinttupolku kuusen juurella on
Tapion kylvöksellä
ja oravilla riemua rinnassa
ravatessaan
puun runkoa edes takaisin.


- AINO RIIHIAHO -


Lumitilanne 1.3.2018.


Viime aikojen uutinen on se, että meiltäkin tohmislaisilta lumet ovat jo melkein lähteneet, kiitos viime aikaisten lämpimien säiden ja vesisateiden, se tapahtu tosi nopeasti, tämän viimeisen viikon aikana. Jos meno jatkuu samanlaisena olemme tosiaan jo hiirenkorvat silmillä noin viikon kuluessa.

Mahlat juoksevat puissa vilkkaasti, ja mahlanottajilla on kiireiset ajat. Tohmiksellakin on mahlahallia suurennettava. Se  tietää yrittäjille rahantuloa.

Ja tänään sain juuri lukea Koti-Karjalasta, että Tohmajärven lakkautettu tiilitehdas on myyty Sastamalassa toimivalle yrittäjälle, Markku Rudankolle. Hänen yrityksensä Woodplanet valmistaa puusta hyvin monenlaisia tuotteita. Eräs kuva Koti-Karjalassa on otettu mm. Linnanmäeltä, se on Kingin linnamainen jonotuskatos. Myös puuveisokset ja patsaat kuuluvat yrityksen toimialaan.

Tiilitehdas myytiin aikoinaan Lohja OY:lle, joka osti pahimman kilpailijansa seisoimaan. Tiilitehdas on seisonut vuodesta 1992 saakka, joten näin pitkän ajan kuluttua on hyvä, kun kuntaan saadaan tarmokas yrittäjä.

Kilpailu kovenee mm. taiteilija Leo Karppasella, mutta arvostan kyllä hänen taidettaan silti enemmän.

Ennen oli Tohmajärven asemanseutu vilkas kylä kunnan keskustassa, muuta vuosikymmenien saatossa yritykset ovat lakkautuneet yksi toisensa jälkeen. Mutta on hienoa, jos jotakin voidaan saada entisten työpaikkojen tilalle. 

Tohmajärvi on nostanut viime aikoina profiiliaan kulttuurilla, mutta meillä on ollut kulttuuria suosiva linja jo monta miespolvea. Minusta on hienoa että näin on ollut jo kauan. Toivottavasti tämä leima ei meistä koskaan häviä.

Toivotan teille lukijani, hyvää toukokuuta ja sen ensimmäistä viikonvaihdetta!
                                     ♥ Terveisin Aili-mummo ♥

torstai 26. huhtikuuta 2018

Kertausta keväältä 2012

Huhtikuussa (14.4. 2012) Alaniassa.


Kesä otti varovaisia ensiaskeleitaan huhtikuun neljästoista vuonna 2012, kun saavuimme turisteina Alaniaan. Meitä oli kaksi Tikkalan naista, Marjatta ja minä. Tuolloin oli huhtikuun melkein puolivälissä ollessa lämpötila ehkä liiankin viileä, ainakaan sää ei nostanut meille hikeä pintaan. Ilma kylmeni koko ajan kotiintuloamme kohti. 

Kirjoitin matastamme neljä postausta huhtikuussa 2012, joista ensimmäinen oli nimeltään Matkalla Alaniassa 1. 

Nyt en enää pysty matkustelemaan erinäisistä syistä, ja se on minusta paha puute. Minusta matkailussa on jotain kiehtovaa, saahan siinä matkalla olija tutustua vieraan maan oloihin ja ihmisiin. Ja jos osaa englantia tai paikallista kieltä, voi myös keskustella ihmisten kanssa. En ihmettele sitä, että hyvin monet suomalaiset ovat ihastuneen Turkkiin ja sen ihmisiin.

Oli yksi asia, mistä en pitänyt: turkkilaiset ovat liian kovia kauppamiehiä! Jo ensimmäisellä Turkin matkallani  Marmarikseen minulle yritettiin väkisin myyntiä, mutta sain siitä niin suuren inhon näitä kauppiaita kohtaan, että suutuin ja kaupat jäivät tekemättä. Se tapahtui jo vuonna 1989.
Meren äärellä samana päivänä.

Tein loppuvuodesta tästä matkasta kuvakirjan, josta tein myös postauksen. Annoin kirjan läheisillemme joululahjaksi.

Tästä sekalaisesta vaatekasasta etsimme viemisiä koti-Suomeen.

Kävimme ravintoloitsijan kotona tutustumassa hänen kotiinsa, jota esitteli
itse talon rouva. Siinä sivussa hän hoiti liikettään ja teki kanssamme vaatekauppaa. Valikoima oli hyvin 'monipuolinen' ellei suorastaan kirjava. Hyvin moni meistä löysikin jotain ostettavaa joko itselleen tai ystävilleen viemisiksi. Minä ostin komeasti itselleni turkkilaiset naisten housut! Ne ovat minulla yhä tallella.

Ihmettelimme myös matkoja järjestävän Deturin osuutta tässä kaupankäynnissä. Missä vain on mahdollista, matkatoimisto järjestää itselleen suuret boonukset. Siitä syystä hinnat kipuavat kohti korkeutta. Deturia hallitsevat jotkin suomalaiset naiset, heillä on raha verissä, ja heillä on myös turkkilaiset aviomiehet.
Pienessä vuoristokylässä näkyi jo kevät olevan pitkällä, uudet viheriät lehdet ovat puissa.

Mutta kaikesta huolimatta meillä oli hauskaa! Kaikkea myydään järjettömillä hinnoilla. Nahkatakin maksavat enemmän kuin meillä kotona. Miksi siis sellaisia pitäisi mennä Turkkiin ostamaan?

Lumet lähtevät pikkuhiljaa haihtumalla ilmaan. Äsken muuten satoi. Huomenna lupasivat 10 +astetta, joten kevät edistyy. Ja maanantaina on sitten jo Vapun aatto!

Toivotan teille, ystävät, oikein antoisaa loppuviikkoa ja huhtikuun loppua!
                                           ♥ Terveisin Aili-mummo ♥


keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

♥ Sanamaija Suomen lännestä ♥

Heli Laaksonen ja eräs hänen runokokoelmistaan...

MUUTTAKAA METROPOLEIHI, UUNOT!

Ain o olosuhteite mukka muutettu,
lähti evakotki Metsäpirtist.
Kumma, ku nykykunnis vaa nyhjätä,
ei mittää viittitä, ei mihenkä liikuttais, vaik tulevaisuus orotta cityn valois.
Ai mitä talojenne kanssa teette?
Poltatte, tiätty, ennenki on poltettu.
Mitä kanojenne kans?
Jätätte sin, ennenki o jätetty.
Mut mihe laitatte teijä vanhan äitin?
Juur mää sanosin.
Saaks eres koira tulla?
Juu! Se saa muutta fölis,
sil on tääl kiva! Neliökaupal koirapuistot ja mont kaveri,
ihan ko teilläkinkoht,reput selkkä ja kasvukeskuksii siält!


- HELI LAAKSONEN -

Heli Laaksosen teoksia.


Tämä sanamaija HELIN runo oli Karjalaisen liitteessä Sunnuntaisuomalainen, joka ilmestyi 8.4.2018. Runosta huomaan, että runoilija H L on loukkaantunut verisesti herra Vapaavuoren ja muiden isojen pamppujen maatakaatavista lausunnoista. Maalainen ei ole mitään ainakin niin kauan kuin se asuu maalla. Vasta muutettuaan metropoliin hän ihmeen kaupalla muuttuu ihmiseksi ja saa olemassaolon oikeudun cityihmisten yhteisön jäsenenä. Koiran voi ottaa mukaan, mutta vanhuksia ei. Todella: koirakin on vanhusta arvokkaampi ja oikeutettu siksi cityn tuottamiin palveluihin.

Pitänee siksi koko maaseutu ihmisineen tuhota ja ajaa kaatopaikalle! Siinä meille tolloille on pohdiskeltavaa pitkäksi aikaa...

Helikin on maalainen, pahaksi onneksi. Hän taitaa olla aika kiivaasti eri mieltä herra pormestari Vapaavuoren kanssa. Mutta Helin kaltaisia sanamaijoja saisi olla paljon enemmän, sillä mekin maalla syntyneet haluaisimme kuvitella olevamme Ihmisiä isolla iillä. Me vain uskallamme yhä hengittää vapaata ilmaa syvällä maaseudun sydämessä ilman herra Vapaavuoren jumalaista hahmoa. Hän kun on korottanut itsensä korkeuksiin - meille maan matosille. 

Tätä kirjoitusta ei varmaankaan olisi tullut ilman Heli Laaksosen runoa, kiitos siitä! 
Kyllä näihin suunnitelmiin on jonkun vastattava, vaikka valtiovalta olisi kuinka samaa mieltä. 

Ja miljoonat kiitokset Pekka Puustiselle, Karjalaisen nykyiselle toimittajalle. Hänellä on usein tärkeitä aiheita käsiteltävänä ja sanottavana asioita, miten ja mitkä niistä pitää toteuttaa. Hänellä on uskallusta ja tietoa sanoa suoraan ja selkeästi sanottavansa. 

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein antoisaa loppuviikkoa ja viikonvaihdetta!
                              Terveisin Aili-mummo



lauantai 14. huhtikuuta 2018

♥ Tommyn tutkimuksia ♥



PAIKKA JOTA EI OLE



Tapahtukoon mitä tahansa.

Vaikka eksyisimme
toistemme syrjäkujille
missä huorat vinguttavat
hampaattomia viulujaan
ja likaiset kadut
päättyvät seiniin.
Vaikka ajelehtisimme
reiteille missä
majakat sammuvat
ja murheen sutenöörit
ovat luotseja.

Tapahtukoon mitä tahansa.

Olemme nähneet
toistemme silmissä paikan jota ei ole
ja asuneet siellä.
Tapahtukoon mitä tahansa. 
Vaikka eksyisimme.
Vaikka emme löytäisi.

Tapahtukoon mitä tahansa.

Tämän jälkeen voimme 
sanoa: "Olen ollut olemassa."


- TOMMY TABERMANN -

Toivotan teille ystävät oikein antoisaa viikonvaihdetta ja alkavaa huhtikuun viikkoa!

                                       Terveisin Aili-mummo! ♥♥♥







maanantai 9. huhtikuuta 2018

♥ Kymmenen ilon (ja surun) vuotta ! ♥


Mieheni edesmenneen kaverinsa, Antin seurassa heidän rappusillaan.


Eilen täytti tämä blogini ensimmäiset 10 vuotta. Toista kymmentä en usko enää tulevan, sillä kelloni jätättää pahasti. Kiitän teitä, rakkaat kanssakulkijani, että olette viipyneet matkassani näinkin kauan. Ja jos joku vielä uskaltaa, toivon että matka saisi jatkua myös teidän innostavassa seurassanne.

Totta on että tämän blogini alkuperäinen nimi oli Aili-mummon arkea, mutta vuosi sitten sain nimestä tarpeekseni, ja vaihdoin blogini nimeksi Kulttuuria ja kuusenoksia. 

Aiheet vaihtelevat laidasta toiseen, ainoa niitä yhdistävä asia on kulttuuri. Tai joku sanoi että sivistys.

Pienen osan joukostanne tunnenkin, mutta se on tosin vähäisin osa joukkoa. Joitakuita blogisteja tunnenkin sitten paremmin. Olen saanut ystävikseni mukavia ja esimerkillisiä ihmisiä, joiden ansiosta olen oppinut uusia asioita. Toivottavasti olen ollut joillekin ihmisille henkisenä tukena ja apuna.

Näytelmäryhmissä toimiminen olikin 1980 - 1990-luvuilla suosikkiharrastuksiani. Tämä näytelmä kuvattiin määrärahoilla Ramset Videon toimesta Tohmajärven murteen opetusvideoksi. Se on ollut kuntamme kouluissa käytössä.

Eturivissä istuvat tytöt, joita oli neljä, esittivät poikia näytelmässä.


Kansalaisopiston Tikkalan näytelmäryhmän esitys Manasse Jäppinen oli suosittu monessa eri paikassa. Kiersimme lähiseuduilla kaksi kesää esittämässä tätä Maiju Lassilan näytelmää.



Sofi Oksanen: Puhdistus........7249 lukijaa,

Kirsi Kunnas: Herra Pii poo....3431 -"-
Elämää ja erotiikkaa................2167 -"-
Tämä auringonlasku...............1657 -"-
Kellokosken Prinsessa...........1558-"-

Tässä blogini viisi suosituinta postausta. Ylivoimainen ykkönen on SOFI OKSASEN kirja Puhdistus. Melko hyvin on luettu Kirsi Kunnaksen HERRA PII POOta. Tämä on huikein esimerkki KIRSI KUNNAKSEN riimittelytaidoista!

Säännöllisesti kirjoittavana blogistina kirjoittaminen on minusta joinakin vuosina ollut aika rasittavaa. Varsinkin, jos kirjoitukset ovat aika pitkiä, kuten minulla on ollut tapana. Tähän mennessä tässä blogissani on ollut yhteensä 1230 postausta, joista yksi on vedetty pois. Aihe taisi olla kohteelleni kuitenkin arka, sillä hän syyllistyi  moraalittomaan kiusantekoon.

Kateellisilta saa sitä tuntuvinta palautetta. Ilonpilaajia ja besserwissereitä tunnen muutamia lähietäisyydeltä. Onneksi en enempää!

Olen ollut tyytyväinen osaani. Tiedän että tähän kirjailemiseen verrattuna olisin tehnyt useammankin kirjan. Mutta netissä julkaisu ei ole maksanut minulle mitään, mikä on hieno juttu.

Tästä lähtien kirjoitan milloin minusta tuntuu siltä, että pitää kirjoittaa. Kuntoni on sen verran heikko, ettei voi itseltään vaatia liikaa...

Kiitos teille RAKKAAT LUKIJANI ja erityisesti k o m m e n t o i j a n i. Te teette blogistani vasta oikean blogin, kun saan teiltä palautetta.

Toivotan Teille, Ystävät, kaunista ja lämmintä huhtikuuta. Muuttolinnut ovat osittain täällä hankien keskellä. - Terveisin Aili-mummo! ♥

Ps. Huomeniltana Leo Karppanen Yle-tv, Teema & fem klo 20.00. Muistattehan katsoa? T. Aili-mummo!








perjantai 6. huhtikuuta 2018

♥ Pikavierailu Leo Karppasen ateljeehen ♥

Taiteilija Leo Karppanen vaimonsa Maire Karppasen ja vieraansa Mauri Nupposen seurassa.

Nyt on menossa Teema & Fem ohjelmassa ruotsinkielinen ohjelmasarja oman maan matkailupaikoista nimellä Egenland, jossa on tiistaina 10.04.2018 klo 20.00 vuorossa ½ tunnin ohjelma Parikkalan patsaspuistosta, jonka tekijä ja omistaja Veijo Rönkkönen siirtyi tuonilmaisiin v.2010.

Toinen, läheisempi esiteltävä on Leo Karppanen ateljeestaan Saihosta Kiteen Heinoniemeltä. Leo Karppanen on itseoppinut taiteilija, jonka lahjat ovat hyvin monipuoliset ja vaikuttavat. Hänen tekemäänsä taidetta sanotaan ITE-taiteeksi. Leo kertoi että puunveistoa ei edes Ateneumissa opeteta. 

Vihdoinkin on Yle huomioinut asian, josta lähetin Ylelle tietoa jo vuonna 2010 ja -11. Tuloksetta. Lähetin omia blogipostauksiani myös useampia, mutta niitäkään ei oltu huomioitu. Hyvä kun edes nyt, mutta ei minun aloitteestani. Ja hyvä kun edes ruotsinkieliseen ohjemaan mahtui. Lisäksi siellä on Kerubi Karjalantalossa Joensuussa ja perhospuutarha myöskin Joensuussa.

Leo Karppanen on täysin omistautunut taiteelleen ja jaksaa vielä jo 80v. täytettyään tehdä töitä uutterasti. Talon piha ja puutarha on myös suuri nähtävyys miljoonine kukkineen ja ruusutarhoineen. Saihon kaikki rakennuksetovat taidetta täynnä.

Leo Karppanen ylittää taidoissaan kaikki muut tuntemani taiteilijat. Hän on oikea lahjakkuus. Hänellä oli sisar, Ilona Karjalainen, kirjailja.



Karppasen salkoruusut talon seinustalla.

Aika tiivistä ja monivivahteista on ollut viimeinen viikko. Elämään heränneet runoilijat kokoontuivat viikko sitten, ja työsuunnitelmaa pantiin järjestykseen. Juhlakirjamme ilmestyy aikanaan kaikkine lisukkeineen. Kirjaan tulevat runot ovat työstövaiheessa.

Mies meni Venäjälle asioimaan, tullee ehkä lähiaikoina takaisin. Näillä matkoilla hän kyllä rasittuu liikaa.

Toivotan kaikille lukijoille hyvää loppuviikkoa ja viikonloppua!
                                Terveisin Aili-mummo

perjantai 30. maaliskuuta 2018

♥ Aurinkoista Pääsiäistä! ♥

Ortodoksikirkon hämärässä...


PÄÄSIÄINEN


Hanki vaipuu,
hajoavat jäitten jähmät,
maassa routa kyynelehtii.
Pienet purot solisevat,
puhkeavat urvut pajunoksiin,
kukkakevät kohta ehtii.

Sydämeni,
sulavatko talvijääsi, 
itsekkyyden kahle irkoo?
Tiedä, armo paistaa kaiken roudan alle,
katumuksen pisaroista
uusi kevätkasvu virkoo.

On pääsiäinen!
Auki hauta, Herra ylösnoussut,
Rakkaus käy kohti lastaan.
Sydämeni, entisistä irti!
Syki hälle, tunne elon ihmevoimat,
ota kevätlahja vastaan!


- HILJA HAAHTI -

Samoin tässä, retkellä. Muistaakseni Kuopiossa.


Olemme pääsiäisen, kevään suuren juhlan kynnyksellä. Virpojat jo kävivät luonamme kylässä viime sunnuntaina.
Tosin virpojia oli enää yksi, ne muut ovat jo liian isoja ihmisiä siihen puuhaan. Toki isompi sisar oli pikkusiskoa kannustamassa. Ihanat lapset, mutta niin pian he kasvavat aikuisen ihmisen mittoihin, meitä isovanhempia suuremmiksi.

Pääsiäistä viettävät ortodoksit suurena ilon juhlana, mutta me luterilaiset jaksamme rämpiä surun suossa. Se ero näiden uskontojen välillä on. Ortodokseille tämä on voimas, mutta luterilaisille menetys. Iloa me tunnemme jouluna, kun Jeesus-lapsi syntyy.

Entisaikaan on kiirastorstaina ajettu pois pahaa eli Kiiraa, noitia ja pahoja voimia. Teoksessani Havutar hyvä emäntä kerrotaan tästä.

Luolakirkon madonna Budapestissä.


Pitkäperjantai on kulunut vitkaan - ja pitkästyttävästi. Eilen seurustelimme vieraiden kanssa ja meillä oli hauskaa. Nauroimme paljon, se on hyvä merkki. Tänään en ollut selvitä pois teeveen luota, siellä oli niin hienoa ohjelmaa. Jälleen kerran edesmennyt Aune Jääskinen ratkomassa Jumalan äidin ikonien jäljennösten ihmeitä tekevistä voimista. Myös alkuperäinen Jumalan Äidin ikoni 1700-luvulta oli tuotu Venäjälle muutama 10 vuotta sitten.

Kevät etenee ainaki Etelä-Suomessa, mutta meillä sataa hyvin usein lunta. Ilomantsissa sitä on jo noin 120 senttiä, me emme ole mitanneet, voi sitä olla metrin tai ylikin. Aikaista kevättä lienee turha odottaa. Mutta kyllä se tulee, kunhan joutuu!

Oikein hyvää Pääsiäisen riemujuhlaa lukijoilleni toivotellen. 
                             ♥Terveisin Aili-mummo! ♥