Google+ Followers

maanantai 14. huhtikuuta 2008

Elämän arvot

Olen muutaman päivän ajan pohtinut nykyihmisten elämänarvoja, jotka tuntuvat poikkeavan melkoisesti oman ikäluokkani elämänarvoista. Nykyajan yhteiskunnalla on erilaisia turvaverkkoja kansalaistensa suojaksi, joita entisaikoina ei tunnettu. Vielä 1800-luvulla paras turva olivat sukulaiset, jotka otti elämän huonoimmalla puolen eläneen jäsenen suojiinsa antaen suojatilleen ruuan ja asunnon sekä mahdollisen muunkin hoidon.

Me nykyajan ihmiset saamme tämän palvelun sekä paljon muita yhteiskunnan järjestäminä. Emme enää hoida pahoin sairaita ja kuolevia kotona, vaan sairaaloissa, joissa päämaksajana on yhteiskunta. Paljon muitakin sosiaalietuuksia tunnemme, meille tärkeät eläkkeet, sairaspäivärahat, asumistuet, lapsilisät, sairaskassamaksut ja työttömyyspäivärahat. Kuka niitä kaikkia edes tuntee.

Joskus kiukuttaa ihmiset, jotka roikkuvat ja keinottelevat tämän turvaverkon avulla maailmassa helpon elämän toivossa. Meidän vanhojen on vaikea ymmärtää päivärahoilla kikkailua, sillä emme ole koskaan olleet työttöminä päivääkään, vaan työtä on ollut lapsesta saakka liikaakin. On tehty työtä niin nuoresta että koulut ovat jääneet käymättä, mutta vastuu omasta ja toisten elämästä on pitänyt ottaa jo rippikouluikäisestä asti.

Olen tuntenut itseni hyväksi käytetyksi koko elämäni ajan. Samoin lienee nykyinen yhteiskunta, jonka tulot eivät riitä järjestämään meidän kansalaisten odottamia palveluja.
Niinpä nyt olemmekin siirtymässä palveluyhteiskunnasta itsepalveluyhteiskuntaan.

Myös ihmisten ahneus on lisääntynyt valtavasti. Toisten on saatava koko maailman rahat ja omaisuudet. Valitettavasti ne jäävät kuitenkin tänne maan päälle sillä "käärinliinoissa ei ole taskuja".

Hyvää päivän jatkoa toivoo Aili-mummo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos komentistasi! ♥