Google+ Followers

keskiviikko 9. huhtikuuta 2008

Kevät ja lapsenlapset

Miksi se kevät ei jo tule,
mitä se viivyttelee, mitä se kuhnailee,
mitä se lorvii ja pakoilee?

Minulla on niin ikävä kevättä
sen linnunlaulua,
sen vihreää ruohoa,
tuoksuvia hiirenkorvia ja leskenlehtiä,
lämmintä multaa johon upottaa sormensa,
uutta saunavihtaa koivunoksista,
jotka ovat niin pehmoiset, niin pehmoiset.

Olisipa nyt jo toukokuu kun
kaikki herää uuteen kukoistukseen.
Ilma on laulua täynnä
peipposten ja kottaraisten liverrystä.
Kaikki rakastavat ja tulevat rakastetuiksi.
Sinä olet kaihoa täynnä kevät.

Vanhan sydän rinnassa
sykähtää lämpimästi rinnassa.
Minä muutun nuoreksi koivuksi
jossa virtaavat väkevät mahlat.

Teoksesta Äiti-Maan hellään syliin (2003)


Ihanaa odotella uutta kevättä ja ajatella lapsenlapsia, joiden kanssa puuhaamme ja leikimme yhdessä luonnon helmassa. Kerron nyt heistä.

Ellu on 6v. ja esikoulussa Onkamossa, menee syksyllä Tikkalaan kouluun. Pitkä, vaalea, hoikka ja taiteellinen lapsi, voitti nuorimpien sarjassa Sukuviesti-lehden piirustuskilpailussa jo nelivuotiaana. Rakastaa tanssimista ja piirtämistä.

Angi, ikä 5v, on terävä ja pirteä lapsi. Häntä kiinnostaa kirjainten opettelu, atk, palapelit ja laulaminen. Tyttö käy seurakunnan kerhossa tiistaisin Tikkalan koululla. Angi menee oman kylän, Tikkalan kouluun pari vuotta myöhemmin kuin sisarensa Ellu.

Sitten kaksoset Pippuri ja Eve, ikä 3v. Niin erilaisia kuin yö ja päivä. Samaa on siniset silmät ja vaalea tukka kuten toisillakin sisarilla. Eve on hyvin herkkä ja empaattinen lapsi, energinen ja ehtii joka paikkaan. Jo alle yksivuotiaana kutsuin häntä emännäksi, kun häntä kiinnostivat kovasti mummon keittiöpuuhat ja muu emännöiminen. Lempilukemista on Mintun lääkärikirja.

Pippuri taas on hyvin sähäkkä, nopea ja intohimoinen luonne, rakastaa palapelejä. Mutta itsepäinen ja ihana lapsi. Jos Pippuri päättää jotakin, se myös tapahtuu vaikka läpi harmaan kiven.

Silloin ennen, joskus 30-40 vuotta sitten, en osannut arvostaa lapsia sillä tavoin kuin nyt.
Edustavathan lapsemme ja lapsenlapsemme meidän itsemme ja sukumme tulevaisuutta sitten kun meitä ei enää ole. Onneksi sitä ihminen viisastuu vanhetessaan, panee asiat uuteen tärkeysjärjestykseen, siihen lopulliseen. Varsinkin kun huomaa voimien vähenevän, samoin tulevien keväiden lukumäärän hupenevan yhden kerrallaan.

Ihanaa tulevaa kevättä teille toisillekin, toivottavasti teilläkin on jatkumoa tulevaisuuteen toivoo Aili-mummo.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos komentistasi! ♥