Google+ Followers

lauantai 19. huhtikuuta 2008

Kyliemme menneisyys ja tulevaisuus

Neljä vuostuhatta sitten
kampakerraaminen mehättäjä
usko makiaan ja usko loihtimisseen.
Kalastel järvestä ruokasa.
Keihäilä ja ansola pyyvvysti
mehänviljan. Muata ei viljelly.

Neljätuhatta vuotta
kotkylän historijjoo
kivkirveistä rautakauteen ja
internettilöihen.
Oikeista turkiksista
keinoturkkiloihen ja kännyköihin.

-Miten lienöö ne jälestä tulevat
neljätuhatta vuotta?

Teoksesta Ruistähkähumppa (2008).

Nämä kotikylät, meidän pienlähiömme, ovat rajusti muuttumassa. Uuden aikakauden maaseudulle toi EU ja Suomen liittyminen siihen. Maatalous on saanut antaa rajusti tilaa muulle asutukselle, ja peltoja on istutettu puupelloiksi, metsiksi. Näin on käynyt myös meidän tilallemme monien muiden tilojen ohella. Mutta silti on uskottava että elämä jatkuu...

Kaikeksi onneksi Tikkala on kuitenkin valtakunnallisen kuutostien varressa, joten sen tulevaisuus ei luultavasti ole niin uhanalainen kuin monen muun syrjäisemmän kylän näyttää olevan. Julkinen valta eli valtio on 1990-luvun alkupuolelta asti vetänyt palvelujaan maaseutu- ja kirkonkylistä pois, samoin myös muut ns. valtionyhtiöt. Teurastusvuorossa ovat seuraavaksi kirkonkylät, joissa vielä tähän saakka ovat toimineet useimmat palvelut. Tosin Tohmajärveltäkin jo posti (nykyinen Itella), verotoimisto sekä nimismies ja poliisilaitos ovat aikoja sitten muuttaneet naapurikaupunkiin, josta taas eteenpäin vielä isompaan kaupunkiin. Mihin tässä vielä oikein päädytäänkään. Nyt ollaan teurastamassa maaseudun terveys- ja koulutuspalveluita. Oletetaan että pian ihmiset tekevät tästä kaikesta johtopäätöksensä ja muuttavat suurimpiin kaupunkeihin. Tärkeintähän on tietysti mahdollisimman suurien säästöjen saaminen hinnalla millä hyvänsä. Mennään ojasta allikkoon, mutta tämähän on vain yhteiskunnan uudistumista. Kun aikanaan tehtiin pankkipalvelujen huononnuksia, puhuttiin vain uudistuksista. Samoin on nytkin. Silmänlumetta pitää olla, jotta tyhmä kansa uskoisi herrojen hyviin puheisiin ja päämääriin. Kun sitten seuraavat valtiolliset vaalit koittavat, luvataan taas kansalle yhdeksää hyvää ja kymmentä kaunista. Lupaukset tuppaavat kuitenkin unohtumaan hyvin nopeasti. Samoin kävi myös perintöveron uudistuksen, jossa ei päästä tasapuoliseen ratkaisuun. Rikkaat ja hyvätuloiset saavat koko ajan lisää etuja ja veronalennuksia, köyhät eivät niistä hyödy. Se on varmaa että ruoka ja peruselintarvikkeet kallistuvat, joten köyhillä on edessäpäin mielenkiintoiset ajat: miten selvitä hengissä pienillä tuloilla. On siirryttävä Venäjän malliin, otettava käyttöön viljelypalsta, oma lehmä ja sianporsas. Sillä tavoin sitä kansaa on ruokittu menneinä aikoina eikä se liene huono keino nytkään.

Onneksi jätimme puolenkymmentä hehtaaria istuttamatta puulle, joten tiukan paikan tullen voi sitten itse viljellä leipäviljaa ja lypsää sitä kotitarvelehmää. Kunpa vielä pystyisi kyykistymään lehmän alle ja nousemaan siitä ylös, mutta enää se ei ole mahdollista nivelrikon takia.

Toivotan herroille herkullisia ruokahetkiä kotimaisen leivän parissa - niin kauan kun sitä vielä on. Aika epävarmalta se tosin näyttää Aili-mummon mielestä. Hyvää lauantai-iltaa kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos komentistasi! ♥