Google+ Followers

lauantai 28. kesäkuuta 2008

Kesänaapurit saapuivat

Meillä on ollut vuosikymmeniä kesänaapureita Järvenpäästä. Heidän mökkinsä, Simolan torppa, on heille osittain perintönä tullut. Heitä ennen torppaa asuivat ympärivuotisesti vanha pariskunta. Nainen oli karjalainen juuriltaan, mies meitä savokarjalaisia.
Asukkaat muuttivat vasta nyt tämän viikon torstaina tänne eli 26. päivä kesäkuuta.

Näin vanhalla iällä elämässä on monia tärkeitä asioita, mm. terveys, joka on otettava huomioon. Ja sillä alueella ilmenee meille useimmille ajan mittaan ongelmia, kellä minkinlaisia.

Mutta nyt on kesä, aurinko paistaa ihanasti, ja vanhankin on hyvä olla. Saa lämmitellä auringossa kuin kissa ja kerätä vitamiineja talven varalle.
****
1953-55 asui Simolan torpassa romaniperhe, jonka nimi oli Isberg. Heillä oli kaksi poikaa Allan ja Hemmi sekä Rosa-tytär. Lapset eivät käyneet koulua eivätkä siis osanneet lukea ja kirjoittaa.
Roosa oli tuolloin 16-17 ikäinen, ja katseli naapuritaloista emännänpaikkoja. Mieheni kertoi, että hän asteli Nuppolan tuvan lattialla hellan edessä ja sanoi: "Tässä olisi mukava häärätä..."

Roosasta ei tullut Nuppolan emäntää. Minäkin jouduin tuolloin 11v. Roosan sihteeriksi. Hän patisti minua - pikkutyttöä- kirjoittamaan rakkauskirjeen toiselle naapurin pojalle. Poika ei tainnut innostua asiasta, mielitietty oli katsottu jo muualta. Tämä mies teki itsemurhan keväällä 1956 24v. syntymäpäivänään. Se oli meille naapureille iso järkytys.

Halusin kertoa pojasta, Roosan veljestä, jonka tunsimme nimellä Allan Isberg. Hän oli mahdottoman kova laulamaan, lauloi kaikki sen ajan muoti-iskelmät. Pojalla oli hyvä lauluääni niin kuin useimmilla romaneilla on. Yli 40 vuotta myöhemmin luin joko Seurasta tai Apu-lehdestä juttua laulaja Markus Allanista. Yhtäkkiä tajusin: hänhän on se meidän entinen naapurimme, joka asui pari vuotta Simolan torpassa.

Eräänä kesänä 1990-luvulla Markus Allan konsertoi Rääkkylän Kihauksessa yhdessä Annikki Tähden ja Maria Kalaniemen kanssa. Konsertti kesti yömyöhään, yli puolenyön, ja seuraavat konsertoijat tunkivat jo lavalle. Ajattelin käydä moikkaamassa Markusta, mutta luovuin siitä ajankohdan vuoksi. Itsekin olin jo rättiväsynyt.

Kyllä Markus Allanilla on mahtavat äänivarat, hän on hyvä iskelmälaulaja. Hänen lauluistaan muistan Kauas pilvet karkaavat ja Suklaasydän.

Kaikkea hyvää Markus Allanille ja näille nykyisille kesänaapureillemme toivoo Aili-mummo.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos komentistasi! ♥