Google+ Followers

tiistai 15. heinäkuuta 2008

Möllärimestarikilpailu 2008

Löysin netistä huhtikuussa Päätalo-instituutin järjestämän Möllärimestari 2008 kilpailun, johon osallistuin kahdella teoksella. Tämä kilpailu on järjestetty meille omakustannekirjailijoille.

Sain kritiikin molemmille teoksille; ne löytyvät osoitteesta http://www.taivalkoski.fi/paatalo-instituutti/
Möllärimestari 2008. Kilpailussa ei tullut voittoa, ei edes kunniamainintaa, mutta sain kuitenkin mielestäni varsin mairittelevat työryhmän antamat lausunnot. Lainaan osaa "Havuttaren" tekstistä: "Hengästyttävästi asioita yhdessä kirjassa. Onneksi aiheet rajautuvat eikä eksytä lavealle tielle loruilemaan. Kirjaa ei kannata käydä läpi sanasta sanaan. Kappale sieltä, toinen täältä joko summamutikassa tai harkiten hakemistosta etsittynä saa hymyn karehtimaan suupielissä. Paksuutta ja tekstiä on kirjassa sikäli paljon, että joutoaikaa saa siihen sijoittaa. Kirja joka avautuu paljon Tikkalaa ja Onkamoa laajemmalle alueelle".

Huomasin että "Havutar" on ostettu mm. Tornion kaupungin kirjastoon!

Lisää "Havuttaresta" voi lukea sivuilta: http://www.genealogia.fi/kauppa

Ruistähkähumpasta sain tällaisen lausunnon:
"Kirja, jossa saa itkeä ja nauraa. Nimi on hieno, mutta vielä hienompi se olisi kieliopillisesti oikeassa muodossa Rukiintähkähumppa. Runot on kirjoitettu savo-karjalan murteella".
"Kokoelma on epätasainen. Jonkin verran mukaan on jäänyt tyhjäkäyntiä. Heikoin on osasto, jossa käsitellään kivikauden elämää. Se jää kaukaiseksi, kun muut osastot käsittelevät mm. rakkautta ja kuolemaa. Naisen osa ja elämä ovat runoissa vahvasti läsnä, ja asioita käsitellään huumorinkin keinoin. Erityisen hieno on osio, joka alkaa upealla Noijuttu valssi -runolla. Murrerunoja kirjoitetaan nykyään paljon, ja valitettavan usein murteen käyttö antaa tekstille tahattoman koomisen sävyn; tässä kokoelmassa niin ei käy. Noijuttu valssi on upea esitys tavanomaisesta aiheesta, ja murre antaa sille erityistä lisäarvoa - laulajana on kansannainen. Vielä vahvempi runosta tulee, kun sitä seuraa muutama kuolemaruno. Kansanrunous tulee muutenkin kokoelmasta mieleen: murre, vahva kieli ja vahvat aiheet".

Kylästämme on jo tehty historiikki v. 1993 nimellä Tikkalan neljä vuosisataa, jonka toimitin. Tästä syystä "Havutar" ei sisällä samoja asioita. Ajattelin kyllä kootessani "Havutarta", että siitä saisi kunnialla kaksi kirjaa. Tikkalan ja Onkamon sukuja ja taloja olisi voinut olla eri kirjana, mutta ajattelin sitten että koska tein kirjaa yhtenä koosteena, en viitsi jakaa sitä kahteen osaan. Myös kustannussyyt painoivat asiassa, yksi kirja on halvempi kustantaa kuin kaksi. Mielestäni lukijalla on lukemista koko rahan edestä, ja aika mielenkiintoista asiaa, huumoriakaan unohtamatta.

Näin sadepäivinä on aikaa vaikka lukemiseen tai netissä surffaamiseen. Eipä taida mansikat tykätä näin paljosta vedestä...

Oikein hyvää sadepäivän iltaa kaikille toivoo Aili-mummo!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos komentistasi! ♥