Google+ Followers

keskiviikko 3. syyskuuta 2008

Kaikki lihoiksi

UPM-Kymmene on näköjään panemassa maaomaisuutensa lihoiksi eli seteleiksi. Kannusjärven kaavoitushuhut ovat siis totta, mutta asiat ovat nähtävästi vielä keskeneräisiä, kaavoitus ei ole vielä valmis. Tontit tulevat kuulemani mukaan Bonvestan myyntiin. Kun joku päivä sitten katsoin Bonvestan sivuja, siellä ei ollut myynnissä yhtään tonttia Tohmajärveltä. Olettaisin että ensi kesään mennessä niitä löytyy.

No, kun puut on myyty, joutaahan se "tuottamaton" maakin myydä, mitä sitä olisi annettavaa amerikkalaisille ja muille osakkeenomistajille. Metsän tuotto on niin pieni, vain muutama prosentti vuodessa, että sille ei kannata laskea mitään arvoa, kaikki vaan lihoiksi. Näin teki myös StoraEnso, joka myi maansa, ja nyt valittaa, että sillä on puupula. Totta hitossa se on suomalaisen metsänomistajan vika, jos ei halpaa puuta ole metsäfirmoille lahjoittaa! Kasvaahan puu, kuten eukalyptus, tropiikissa vain seitsemässä vuodessa korjuukypsäksi. Sen sijaan Suomessa saamme kasvattaa puitamme lähes 100 vuotiaiksi, poikkeuksena tietysti harvennushakkuut. Suomen kesä on tunnetusti kylmä ja vähäluminen, joka selittää puiden hitaan kasvamisen.

Metsäyhtiöt teettävät korjuukoneillaan myös tukeista kuitupuuta, jonka hinta on paljon halvempi kuin tukkipuun. Näköjään nytkin on tarkoitus saada hyväuskoisilta metsänomistajilta puoli-ilmaista puuta, se kävi selväksi kun mies kyseli tarjouksia eri yhtiöiltä. Kotimaassahan sellusta eli kuitupuusta maksetaan paljon vähemmän kuin ulkomaisesta sellusta.

1950-60-luvuilla meillä oli tapana metsänhoitoyhdistyksissä, että koivuntaimikot hakattiin maahan, ja isoista koivuista tehtiin koivuhalkoja, jolla sai Vapolta muistaakseni 60 penniä kuutiolta. Tikkalassa vaikutti metsäteknikko Väinö Laukkanen, jonka kanssa monelta isännältä menivät sukset ristiin. Tällöin tulivat muotiin myös metsien aukkohakkaukset, jolloin kaikki puut poistettiin, ja tilalle istutettiin Onkamon taimitarhalta ostetut taimet.

Tämä trendi jatkui vuosikymmeniä, ja kaikki kokeilut on maksanut yksin metsänomistaja. 70-luvulla oli tapana aurata metsiä, jolloin isot kivet ja alunapitoinen maa-aines nousivat pintaan. Meidänkin metsässä tehtiin yhden kerran niin, mutta toista kertaa ei sellaista enää tehty.

Joskus tuntui, että vähämielinen ja kateellinen virkakunta sai ohjata kaikki oman mielensä mukaan, eikä mikään riittänyt. Kun metsää myytiin, oli tehtävä iso rahatalletus sulkutilille, jolla "hoidettiin" taimikot eli istutettiin palkkaväellä ostotaimilla sekä perattiin ja harvennettiin ne.

Metsänomistajan yläpuolelle on perustettu moniportainen herraverkosto, joka on saanut leipänsä metsänomistajien kurittamisesta. "Neuvonta" on - varsinkin entisaikoina - ollut monesti vahingon tuottamista metsännomistajille. Nykyään jo osataan jollakin tavoin ottaa huomioon myös metsänomistajapuolta esimerkiksi metsänuudistuksessa.

Oikein lämmintä saunailtaa kaikille toivoo Aili-mummo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos komentistasi! ♥