Google+ Followers

lauantai 27. syyskuuta 2008

Suomalainen mies

Kulunut sanonta on, että suomalainen mies ei puhu eikä pussaa eli ei osaa näyttää tunteitaan eikä sanoa selvinpäin mielipidettään asioista. Mutta annas olla kun on viikonloppu ja mies vetää perskännit: silloin puhetta tulee kuin putkesta, paljon sellaistakin joka saisi jäädä sanomatta. Alkoholi nostaa monen miehen mieleen ihan sairaitakin ajatuksia ja tekoja. Kun murhia ja itsemurhia tapahtuu, se suoritetaan tavallisesti humalatilassa. Selvänä suomalainen mies on jäyhä, rehellinen, ahkera ja hiljainen, usein syrjään vetäytyvä.

Nykyajan sielunhoitoa on painua kapakkaan tai baariin vetämään lanttu täyteen. Meillä ei hyvällä katsota sitä, jos pappi menisi kapakkaan kuten Englannissa ja Irlannissa. Niissä maissa bubi on tavallisten ihmisten olohuone; siellä kerrotaan ilot ja surut ystäville, osallistutaan yhteisön elämään.

Suomessa ovat naisverkostot ja yhdistykset joka päiväisessä käytössä. Naisten on meidän kulttuurissamme helpompi avautua ja kertoa murheensa naisystävälleen. Miesten kulttuurissa avaudutaan vain humalassa, hyvä jos silloinkaan. Ei ole ihme, että mies on ahdistunut ja hädissään, tekee ennemmin itsemurhan kuin että puhuisi jollekin asioistaan.

Tämä umpimielisyys on perintöä vanhoilta ajoilta. Mies tekee töitä ahkerasti, on luotettava kumppani ja kelvollinen isäkin, mutta puhua hän ei osaa. Vai eikö miehellä ole sanoja, ajatuksia tuppaa olemaan sitäkin enemmän, niin paljon että järki menee.

Salailukulttuuri saisi meiltä jo loppua. Sellaisesta ahdistuu kuka tahansa. Ellei ole jotakin tapaa purkaa ajatuksiaan ja paineitaan, olemme tuhon tiellä. Ei ole miehuuden merkki se, että mies ei itke. Jokaisella meistä on lupa itkeä ja nauraa, lupa olla välillä heikko. Ei tarvitse olla aina superihminen, sellainen on hölynpölyä. Kaikki me olemme jollakin tavalla heikkoja. Ehkä eri tavalla kuin joku lähimmäinen, mutta kuitenkin...

Pitää päästä sallivampaan kulttuuriin, saa olla erilainen ihminen kuin naapuri. Ei ole yhtä sopivaa ihmisen mallia, vaan hyvin monenlaisia on olemassa. Yhteisöllä on kuitenkin omat lakinsa ja sääntönsä, joita on noudatettava.

Rauhallista lauantai-iltaa toivottaa Aili-mummo

2 kommenttia:

  1. Tässä suomalaisen miehen puhumattomuudessa meillä naisilla on osuutemme jo siitä lähtien kun olimme pikku poikien äitejä. Kun osaisimme puhuttaa ja kuunnella alituisen itse puhumisen sijasta..

    VastaaPoista
  2. Olet oikeassa Ellinoora, tiesin sen kokemuksesta. Minulla oli kaksi poikaa, joista toinen kuoli itsetuhoisesti vuonna 1992.

    Onko puhumattomuus geeneissä? Voiko puhumista opettaa?

    Suomalainen on liian sisäänlämpiävä luonne, varsinkin pojat ja miehet. Meidän naisten pitää voida muuttaa vallitsevaa toiminta- ja tapakulttuuria. Tunteet ovat tytöille sallitumpia kuin pojille. Kuitenkin pojat ja miehet ovat ihmisiä siinä missä mekin naiset.

    Paljon on pohtimista ja tekemistä näiden asioiden eteen.

    Kiitos kommentistasi, Ellinoora.

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥