Google+ Followers

tiistai 21. lokakuuta 2008

Itse Tehty Elämä

Veli Granö: Veijo Rönkkösen todellinen elämä. Maahenki 2007.
Parikkalainen Veijo Rönkkönen on ehdottomasti tämän hetken kuuluisin suomalainen kansantaiteilija. Rönkkösen n. 450 patsaan patsaspuisto sijaitsee Parikkalan Koitsanlahdella kuutostien varrella. Olen vuosia sitten käynyt siellä ohikulkumatkalla.

Rönkkösen taiteeseen tutustuminen ei maksa kävijälle mitään, näyttelyn saa katsoa ilmaiseksi. Kävijöitä riittääkin kuulemma vuodessa n. 30 000. Se on suuri määrä.

Noin vuosi sitten ilmestyi hieno Maahengen kustantama kuvateos nimeltä Veijo Rönkkösen todellinen elämä. Sen on kuvannut ja tekstittänyt toinen taiteilija, valokuvaaja Veli Granö; tekstit on käännetty myös englanniksi. Hieno kirja vaikka lahjaksi, hintakin vain muistakseni 35 euroa tai niillä main. Minä lainasin teoksen kirjastosta.

Veijo Rönkkösen taiteesta löytyy paljonkin netistä. Nykykansantaiteen tutkija Minna Haveri on tehnyt hienot internetsivut, joilla voi tutustua 13 nykykansantaiteilijaan kuvagallerioineen. Veijo Rönkkösen sivut löytyvät osoitteesta: http://80.75.96.68./sptkul/userfiles/kansantaide/tmp/veijo_ronkkonen_18.html

Veijo Rönkkönen sai joku vuosi sitten taiteen Suomi-palkinnon, joka on merkittävä tunnustus taiteilijalle. Myös muita kansantaiteilijoita on nostettu yleisön tietoisuuteen. Maahenki on kustantanut ainakin 10 ITE-taiteijoita esittelevää teosta. Maaseudun Sivistysliitto on ollut ahkerasti hankkeessa mukana. Kesällä 2007 Tohmajärven Potsipäivillä kyseli MSL:n aluetoimiston sihteeri Markku Sivonen tällaisia keskuudessamme olevia taiteilijoita. Minäkin ilmoitin siihen yhden sukulaismiehen, joa asuu Rääkkylässä. En tiedä miten hän on asiaan suhtautunut.

Koulutetut taiteilijat suhtautuvat ehkä väheksyen näihin itseoppineihin ihmisiin, samoin olen huomannut myös monet koulutetut ihmiset suhtautuvat vähätellen itseoppineisiin kirjailijoihin. Eihän meillä ole koulun antamaa todistusta siitä, mitä osaamme. Minullakin vain kirjeopiston todistuksia, jotka eivät paljon merkitse. Mutta niin se on: ei kaikkea missään koulussa tai yliopistossa opita eikä opeteta. Monen oppineen luomistyö päättyy väkisin väännettyyn graduun, jota tuskin kukaan lukee, kaikki eivät saa aikaiseksi sitäkään. Jotenkin mielestäni nämä arvostusjutut ovat poskellaan.

Mutta onneksi meillä on näitä kansantaiteilijoita, jotka asuvat keskuudessamme. Myös meillä Keski-Karjalan alueella, joista toiste lisää...

Oikein hyvää tiistai-iltapäivää kaikille toivoo Aili-mummo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos komentistasi! ♥