Google+ Followers

keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Juttuja Perivaarasta

Tädiltäni Miina Juvoselta (1880-1967) kuulin sanonnan: "Hyvältäkkii pittää silimä puhkasta, pahalta kaks". Lause tarkoitti sitä, että paikkakunnan taloissa oli tapana petkuttaa liian saitaa talon isäntää raha-asioissa. Ennen ei annettu rahaa talon muulle väelle, etenkään naisille. Niinpä talon naisväki ja aikuiset pojat tekivät vilppiä: joko varastivat tai myivät jopa omia tavaroita talon isännälle. Joissakin taloissa oli tapana - jopa tulitikutkin - pitää lukkojen takana.

Eeva Stiina ja Heikki Hakkaraisella oli mökki Aholammin takana Liipin salolle mentäessä. Heikki oli toiminut muun muassa Juvolan työmiehenä. Kun Heikki kuoli 13.9.1948, pani hänen tyttärensä Hilda Kitunen lehteen kuolinilmoituksen, joka alkoi sanoilla: "Ilolla ilmoitamme..."

Nupposen Janne (1888-1967) rupesi 1900-luvun alkupuoella hankkimaan itselleen emäntää. Tolvasen kaupassa Tikkalan pysäkillä oli näpsäkkä kauppakoulun käynyt myyjätär, Iida Paajanen, Parikkalasta. Janne ei osannut silloin lukea eikä kirjoittaa, sillä hän ei ollut käynyt kansakoulua. Jannella oli kauppakoulun käynyt veli, Mikko Nupponen, joka kirjoitteli kirjeitä Jannen puolesta. Lokakuussa 1910 vihittiin Iida ja Janne kristilliseen avioliittoon. Myöhemmin Iida, ollessaan jo Jannen vaimo, opetti miehensä lukemaan ja kirjoittamaan. Aina pakkasiltoina käydessään asioilla pihan perällä tähtien tuikkiessa taivaalla, Janne lausahti tyttärenpojalleen Maurille: "Nyt on tuas Tolovasen nappikauppa auki".

Viljo Immonen oli jonkin sortin taivaanrannan maalari. Hän asui perheineen Tikkalassa kuutostien varressa pienessä talossaan, jossa aikaisemmin asuivat Ilona ja Toivo Myller, talon rakentajat. Aikaisemmin Immoset asuivat vuokralaisina 1950-luvun alkupuolella Perivaarassa Tahvo Kurosen talossa. Villellä oli mieleenjäävä käheä ääni ja hihittävä nauru.

Perivaaran Juvolaan rakennettiin kesällä 1962 uutta asuinrakennusta. Ville oli tekemässä sisämaalauksia maalaten silloin uuden talon ikkunanpieliä. Työmiehellä oli niin paljon selittämistä, että maali valui pitkin käsivarsia. Kaikki ikkunanpielet olivat täynnä valumia. Ville oli ollut kieltolain aikana 1930-luvulla pontikan salakuljettajana, ja näistä sankariajoista riitti tarinoita. Poliisit olivat ampuneet Viljoa jalkaan pakomatkan aikana, josta syystä hän ontui. Hänellä oli muistini mukaan puujalka.

Syksyllä ennen Mikkelin päivää 1944, sodan päättyessä, kävi Juvosen Oskari (1883-1969) pienen tyttärensä Ailin kanssa teurastamassa Nuppolassa lampaan, koska Janne-isäntä ei sitä tehnyt. Miehet lähtivät lampaan teurastukseen tytön jäädessä Iida-emännän seuraksi tuvalle. Silloin 2,5v. pikkutyttö laukaisi: "Panehan Iita kattila tulele ja lammaskual kiehummaan". Kaali tietysti keitettiin, sitä en kuitenkaan muista, syötiinkö sitä sinä päivänä. Olin pienenä hyvin ehtiväistä lajia. Ehkä siitä syystä talon emäntä pani minut "tiskaamaan" astioita. Iida laittoi tulevan emännän seisomaan jakkaralle tiskipöydän ääreen, ja tiskaaminen alkoi. Muistini mukaan astioita ei särkynyt.

Teoksesta Aili Nupponen: Havutar, hyvä emäntä. Joensuu 2004.

Oikein hyvää keskiviikkopäivää kaikille toivoo Aili-mummo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos komentistasi! ♥