Google+ Followers

lauantai 1. marraskuuta 2008

Pyhäinmiesten päivä

Alkuaan, jo vuodesta 835, kristillisessä kirkossa vietettiin marttyyrien muistopäivää. Meillä luterilaisessa kirkossa tämä päivä on omistettu myös edesmenneille pyhille, sukulaisille ja läheisille, joita tänään saamme kiitollisuudella muistella.

Kansanperinteessä pyhäin(miesten)päivä merkitsi sitä, että haluttiin kestitä ja palkita henkiä: he saivat olla juhlavieraina entisen sukutalonsa saunassa ja juhlapöydässä. Pyhäinpäivän aattona ei saanut meluta eikä tehdä meluisia töitä, sillä aattoyönä pyhät olivat joukolla liikkeellä. Sauna valmistettiin huolella pyhille, savusaunan tuli olla hyvin siintynyt, heille haudottiin vastat ja valmistettiin pesuvedet. Sitten odotettiin tuvassa hiljaa kun pyhät kylpivät, emäntä kattoi pyhille juhlapöydän. Tämän jälkeen siirtyi talonväki itse saunaan, ja pyhät saivat ruokailla rauhassa ennen talonväkeä.

Kustaa Vilkuna kertoo, että parhaiten tämä tapa oli säilynyt pohjoiskarjalais-savolaisella alueella. Myöhemmin näitä pyhiä oli alettu kutsua keyrittäriksi, joka nimi taas viittaa kekriin. Kekrihän oli entisaikaan merkittävimpiä vuotuisjuhlia, päättyihän satovuosi silloin, ja ruokaa oli laareissa yllinkyllin.
Teoksesta Kustaa Vilkuna, Vuotuinen ajantieto. Keuruu 1998

****

Perinteet muuttuvat ajan mukana. Tulee myös uusia perinteitä, kuten nykyään kynttilöiden vieminen haudoille pyhäinpäivänä. Amerikasta on tullut myös riehakas karnevaali- ja kummitusperinne. Nämä perinteet ovat nähtävästi eri pohjalta lähteneitä. Mielestäni meidän oma perinteemme on kauniimpi ja kunnioittaa edesmenneitä sukupolvia, eikä pilkkaa ketään.
Kuolema on jokaisen kerran kohdattava omalla kohdallaan, läheisen kuolema on monelle myös kova ja ahdistava kokemus. Kuolema vapauttaa kovista kärsimyksistä ihmisen tuonpuoleiseen, missä kaikilla on hyvä olla.

Oikein rauhaisaa pyhäinpäivän iltaa toivottaa Aili-mummo


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos komentistasi! ♥