Google+ Followers

tiistai 23. joulukuuta 2008

Jouluaatto autiotalossa

On uunin hiljainen hiipumishetki./ Tuvan pitkällä pöydällä leivotaan./ Aattoaamu muuttui jouluiseksi/
kun lähdimme kuusta noutamaan./ Taas autiotalossa asutaan,/ savu naapurivaaralla huomataan.//

Tuhat joulumuistoa palavaa/ pihapiiri entinen mieleen saa./ Miten saisimme nuoretkin ymmärtämään,/ että saavumme muistojen pyhimpään.// Kun katselen takaa ruutujen,/ näen tutun maiseman lapsuuden./ se on muuttunut, seestynyt, hiljentynyt/ kuin oma sieluni nyt.//

Ei hiirenhyppyä saunatiellä,/ sauna on saartama nietosten,/ mutta kuitenkin illan hämärtyessä/ lämmitän joulusaunaksi sen.// Tallin luona pysähdyn muistelemaan/ joulumatkoja halki metsämaan./ Jouluyönä reki sai odottaa/ kello valmiina aisassaan/ jouluaamua sarastavaa,/ tuskin maltoimme mennä nukkumaan.//

Kun aisakelloa kilautettiin/ ja tallin oven takana kuunneltiin,/ polle lakkasi kauroja rouskuttamasta/ ja hirnahti: malttakaa - jouluna vasta/ minut kirkkoreen eteen valjastetaan./ Sitä kelloa - muistoista kertovaa -/
joulukellona orressa kilkutetaan.//

Tuvan tummie
n katto-orsien alla/ kuulemme joulun sanomaa:/ kun maassa on rauha/
niin vuoteemme oljetkin kultina kimaltaa. Nyt lapsenmielisten laulantaa/ tupa vanha taas kajahtaa.//

Teksti Otto Räsäsen runoteoksesta Sananjalkaiset Pitkospuut. Lappeenranta (1985)

Runo on myös sävelletty. Tekstin lyhennys minun.

Näillä sanoilla toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää ja rauhallista joulua 2008 sekä onnellista uutta vuotta 2009.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos komentistasi! ♥