Google+ Followers

maanantai 8. joulukuuta 2008

Se kallis suomalainen ruoka...

Viime aikoina on pidetty paljon porua "kalliista" suomalaisesta ruuasta. Kenestä mikäkin on kallista, mielestäni ei kuitenkaan suomalainen ruoka.

En muista kotimaisia ruokaskandaaleja näin yhdeltä istumalta. Yksi hullunlehmäntautitapaus löydettiin monta vuotta sitten, se jäi historiaan, mutta liha ei päässyt kulutukseen asti. Näyttää siltä, että suomalainen maajussi ei ole ollut hankkimassa pikavoittoja ainakaan eläinten ruokinnassa, eikä ole sotkenut melamiinia lähettämäänsä maitoon. Salmonellakin on meillä melkein tuntematon juttu.

Eilispäivän uutinen oli dioksiinin löytyminen irlantilaisesta sianlihasta. Syynä lienee ollut saastunut rehu, ja ongelma lienee alkanut jo syyskuussa.

****

Meijereillä on nähtävästi hätä kotimaisen maidon loppumisesta. Kiteellä puuhataan Idän Maidon aloitteesta 200 lehmän suurnavettaa, ja Keski-Suomessa pannaan paljon paremmaksi, siellä puuhataan jo 1000 lehmän navettaa. Tämän kokoiseen navettaan voi lypsyrobottejakin panna jo pitkän rivin: yhtä robottilypsäjää kohti lasketaan noin 60 lehmää. Valio haluaisi saada maitoraaka-ainetta vientiin Venäjälle, koska Pietarin markkinat ovat ihan ovella.

Saattaa olla, että kohtapuolin maitoa ei enää riitä edes kotimaan kulutukseen, mikä on minusta tärkeintä. Lihapuolella olemme jo paljon alle omavaraisuuden. Maataloutta on vaikeaa pitää yllä, jos tuottaja ei saa edes tuotantopanoksiaan takaisin, puhumattakaan itselleen tulevasta palkasta. Ei kenenkään talous pysy pystyssä, jos tulot ovat miinusmerkkisiä. Joten turhaa syytellä maajusseja tukiaisista, ne ovat todella tarpeeseen, ilman tukiaisia ei ole kotimaista ruokaa.

En ymmärrä valtavaa kateutta maataloutta ja maanviljelijöitä kohtaan. Eihän tehtaidenkaan tuotantolaitoksia ja niiden koneita kukaan kadehdi, mutta viljelijän traktori on usein suuri kateuden aihe, samoin kuin ammatin vaatimat tuotantorakennukset.

****

Pieni Paupau
kastettiin lauantaina 6. päivä joulukuuta. Juhlat pidettiin kotona entiseen tapaan. Karjalanpiirakat olivat ihania ja suussa sulavia, suuret kiitokset niistä Vuokolle. Perheen äiti itse oli valmistanut täyte- ja voileipäkakut. Minä vain keittelin kahvia juhlavieraille. Kastamassa kävi kirkkoherra Mikko Lappalainen.

Voimme valmistautua jouluun hyvällä mielin.
Oikein hyvää joulunalusaikaa kaikille toivoo Aili-mummo







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos komentistasi! ♥