Google+ Followers

lauantai 27. syyskuuta 2008

Suomalainen mies

Kulunut sanonta on, että suomalainen mies ei puhu eikä pussaa eli ei osaa näyttää tunteitaan eikä sanoa selvinpäin mielipidettään asioista. Mutta annas olla kun on viikonloppu ja mies vetää perskännit: silloin puhetta tulee kuin putkesta, paljon sellaistakin joka saisi jäädä sanomatta. Alkoholi nostaa monen miehen mieleen ihan sairaitakin ajatuksia ja tekoja. Kun murhia ja itsemurhia tapahtuu, se suoritetaan tavallisesti humalatilassa. Selvänä suomalainen mies on jäyhä, rehellinen, ahkera ja hiljainen, usein syrjään vetäytyvä.

Nykyajan sielunhoitoa on painua kapakkaan tai baariin vetämään lanttu täyteen. Meillä ei hyvällä katsota sitä, jos pappi menisi kapakkaan kuten Englannissa ja Irlannissa. Niissä maissa bubi on tavallisten ihmisten olohuone; siellä kerrotaan ilot ja surut ystäville, osallistutaan yhteisön elämään.

Suomessa ovat naisverkostot ja yhdistykset joka päiväisessä käytössä. Naisten on meidän kulttuurissamme helpompi avautua ja kertoa murheensa naisystävälleen. Miesten kulttuurissa avaudutaan vain humalassa, hyvä jos silloinkaan. Ei ole ihme, että mies on ahdistunut ja hädissään, tekee ennemmin itsemurhan kuin että puhuisi jollekin asioistaan.

Tämä umpimielisyys on perintöä vanhoilta ajoilta. Mies tekee töitä ahkerasti, on luotettava kumppani ja kelvollinen isäkin, mutta puhua hän ei osaa. Vai eikö miehellä ole sanoja, ajatuksia tuppaa olemaan sitäkin enemmän, niin paljon että järki menee.

Salailukulttuuri saisi meiltä jo loppua. Sellaisesta ahdistuu kuka tahansa. Ellei ole jotakin tapaa purkaa ajatuksiaan ja paineitaan, olemme tuhon tiellä. Ei ole miehuuden merkki se, että mies ei itke. Jokaisella meistä on lupa itkeä ja nauraa, lupa olla välillä heikko. Ei tarvitse olla aina superihminen, sellainen on hölynpölyä. Kaikki me olemme jollakin tavalla heikkoja. Ehkä eri tavalla kuin joku lähimmäinen, mutta kuitenkin...

Pitää päästä sallivampaan kulttuuriin, saa olla erilainen ihminen kuin naapuri. Ei ole yhtä sopivaa ihmisen mallia, vaan hyvin monenlaisia on olemassa. Yhteisöllä on kuitenkin omat lakinsa ja sääntönsä, joita on noudatettava.

Rauhallista lauantai-iltaa toivottaa Aili-mummo

torstai 25. syyskuuta 2008

Laulu nukkumatista

Joka ilta kun lamppu sammuu
ja saapuu oikea yö,
niin nukkumatti nousee

ja ovehen nyrkillä lyö.
On sillä uniset tossut,
ja niillä se sipsuttaa
ja hiipii ovesta sisään

ja hyppää kaapin taa....

Teoksesta Pikku Pegasos, Keuruu 2005. Sanat Martti Haavio, sävel Tapio Rautavaara.

Olin taas eilen pikkuisten, Pippurin ja Even, kanssa. Tunnin verran viivyimme heidän kodissaan, sitten puin pikkuprinsessat, ja kävelimme meille, mummolaan.
Paistoin taas pannareita Even toivomuksesta.

Syönnin jälkeen yritin johdatella pikkuneitejä kirjallisuuden pariin. Esitin edellä mainittua Pikku Pegasosta luettavaksi. Siinä on paljon vanhoja suomalaisia kansanrunoja ja myös muuta vanhempaa kotimaista lastenrunoutta lähemmäs 300 sivua sidottuna samoihin kansiin. Piirroskuviakin kirjasta löytyy. Pippuri valitsi luettavat runot aina kuvan mukaan, eihän hän kirjoitettua tekstiä osaa lukea, vasta kolme ja puolivuotias pikkutyttö. Eveä nämä jutut eivät enemmälti kiinnostaneet, mutta kyllä hänkin kuunteli sujuvasti.

Kun tuli esille kuva ja runo Laulu nukkumatista, muistin että siihen on olemassa kaunis sävel, jota olen ennen laulanut. Ääneni on päässyt huonoon kuntoon, sillä en ole laulanut moneen vuoteen; hävettää kun ääni rahisee ja särkyy.

Lauloin siis nukkumattilaulun kertaalleen, Pippuri kuunteli ihan hiljaa ja pää mummon kainalossa. Kun pääsin loppuun tyttö sanoi: "Laula mummo vielä". Ja eihän siinä muu auttanut kuin laulaa tämä hieno laulu uudelleen. Pippuri oli oikein liikuttunut ja mennyt syvälle nukkumatti satuun.

Olen yrittänyt saada lapsia kiinnostumaan runoista, saduista ja kirjallisuudesta, merkitseväthän ne minulle paljon. Sen rakkauden haluaisin antaa perinnöksi lapsenlapsilleni, rakkauden kulttuuriin ja omiin juuriin. Se on ollut elämäni suurin rikkaus ja rakkaus, jota ei ruoste raiskaa eikä kukaan ota minulta pois. Se on ja pysyy niin kauan kuin elän.

Pippuri on myös mainio kuvataiteilijan alku Ellun tavoin. Erinomaisen värikkäitä ja esittäviä piirroksia syntyy mummolle annettavaksi ja tallennettavaksi. Olen mapittanut niitä kansioihin suuret määrät, jotta lapset voisivat katsella niitä sitten isompana ja aikuisena.
Niin, ja käytän niitä myös omien lapsirunojeni raaka-aineena.

Lapset ja lapsenlapset ovat elämäni rikkaus kirjallisuuden ja kulttuurin ohella.

Nyt on päästävä reippaalle lenkille luontoon, sää on hieno ja ruska parhaimmillaan.

Oikein hyvää päivän jatkoa kaikille toivoo Aili-mummo

tiistai 23. syyskuuta 2008

Hetkessä superjulkkikseksi

Tänään se taas tapahtui, joukkomurha. Matti Juhani Saari oli päättänyt kostaa koulutovereilleen (?) kokemansa vääryydet kertaheitolla, ja päästä samalla superjulkkisten joukkoon, josta puhutaan ja kirjoitetaan vielä paljon ja kauan.

Viime syksynä Jokelan koulusurmien jälkeen puhuttiin siitä, että nettiä on pidettävä silmällä, ja mahdolliset videot Youtubissa on otettava poliisin käsittelyyn ja murhatyöt estettävä. Poliisi oli eilen puhuttanut murhaajaa, mutta ei ollut nähnyt aiheelliseksi puuttua Saaren aseenkantolupaan eikä ottaa asetta häneltä pois. Tämä oli räikeä virhearvio, jonka sai maksaa hengellään ainakin yhdeksän Kauhajoen koti- ja laitostalousoppilaitoksessa opiskellutta ihmistä.

Kuka enää uskaltaa mennä kouluun Suomi-nimisessä valtiossa, kysyn vaan. Hullut juoksevat irrallaan ja tappavat sen kun ehtivät viattomia ihmisiä. Pahimpia eivät olekaan itsemurhaajat, vaan nämä joukkosurmaajat. Ei ole kummankaan omaisilla helppo elää tällaisen tapauksen jälkeen, ei myöskään murhattujen opiskelijoiden omaisilla. Heitä tuskin kannattaa tuomita, ennemminkin tämä ihanneyhteiskunta, joka tuottaa näitä sekopäitä yhä enemmän.

Mielestäni on paha asia, että nämä joukkotappajat saavat mahdottoman runsaasti julkisuutta, se vain yllyttää toisia sekopäitä tekemään samoin. Muutamalla laukauksella pääsee megajulkisuuteen, ei tarvitse muutoin hikoilla ja ponnistella (jollain positiivisemmalla tavalla) muutamien ihailemaksi (???) sankariksi.

Jotkut löytävät syyn television väkivaltafilmeistä, ja siinä saattaa olla syytäkin. Jotakin on nuoren elämässä mennyt pahasti pieleen, kun on pakko ottaa näin raaka murhatyö aseeksi maailmaa vastaan. En usko että henkisesti terve ihminen on valmis joukkomurhaan; en usko. Meidän lapsiltamme ja nuoriltamme puuttuu perusturvallisuus, jota nykyajan elämäntapa ei osaa tarjota. Jo pienestä pitäen lapsilla ei ole pysyviä ihmissuhteita, vaan hoitajat vaihtuvat tuhka tiheään, samoin "isät" ja "äidit". Nykyään on nostettu itsekkyys päällimmäiseksi tavoitteeksi ja onnen mitaksi. Lapset maksavat siitä hinnan, joka on karsea. Miten hirveä on sitä seuraavan sukupolven kohtalo, sitä tuskin jaksaa kuvitella.

Näin ikävissä merkeissä teille kaikille rauhallista tiistai-iltaa toivoo Aili-mummo

lauantai 20. syyskuuta 2008

Melamiinimaitoa - terveydeksi!

Kiinassa on paljastunut maitoskandaali, johon ruotsalainen Arla-yhtiö on osallinen. Pikkulapsia on sairastunut ja kuollut munuaiskiviin ja munuaisten tuhoutumiseen. Tämä johtuu siitä, että roistoliikemiehet ovat sekoittaneet maitoon vettä saadakseen enemmän myytävää. Jotta veden lisäystä ei huomattaisi on vesimaitoon lisätty melamiinia "maidon" valkuaismäärän lisäämiseksi. Tämä on enemmän kuin moraalitonta, se on hirvittävä rikos!

Tästä "maidosta" on tehty imeväisille maitojauhetta, jolla äidit ruokkivat lapsiaan. Melamiinia on tavattu myös tuoremaidosta, jugurtista ja muistaakseni myös juustoista. Myös muun väestön munuaiset ovat siis vaarassa, sillä kuuleman mukaan maidon käyttö on Kiinassa lisääntynyt paljon.

Tiedän että Kiinassa samoin kuin monessa muussa maassa myös viranomaiset ovat lahjottavissa. Siis mitään kontrollia ei ole! Rikolliset voivat puuhailla mitä tahtovat eikä koira perään hauku.

On sentään hyvä ettei suomalainen Valio ole ollut tässä puuhassa mukana. Toivottavasti meillä on kotimaista jalostettavaa omissa meijereissä, ainakin suomalaisten tarpeiksi. Hirveää, jos joudumme tälläisten rikollisliikemiesten armoille; toivottavasti niin ei koskaan käy.

Sen olen nähnyt ettei liikemiesmoraalia ole, kunhan vain rahaa tulee ja paljon. Ja paljon sitä on tultava, että liikemies ja tehtailija olisi tyytyväinen. Ahneus on vallan kukkulalla, sitä ei voita mikään, paitsi tietysti vielä suurempi ahneus.
****
Kävimme miehen kanssa eilen Joensuussa. Huomasin että Tokmannin asiakasmäärä oli hirveän pieni entiseen verrattuna. Perjantaisin kello 16. aikoihin yleensä kaupoissa käy kova kuhina, kun kansa on tekemässä viikonlopun ostoksia, mutta nyt oli hiljaista ja autiota. Sen sijaan Lidlissä oli piha täynnä autoja, ja kansaa kaupassa että seinät pullisteli. Nähtävästi monet ovat tehneet saman liikkeen kuin mekin eli siirtyneet tekemään pääosan ruokaostoksista Lidliin. Ostin Tokmannilta ulkoilupuvun alemyynnistä, entinen on niin rähjäinen ettei sillä ainakaan kehtaa lähteä kylillä näyttäytymään.
****
Sain sentään niin paljon omenia omista puista että saatoin keittää niistä omenahilloa. Pakastin sen tänään. Nyt on pakastimet niin täynnä ettei niihin voi panna enää mitään.
Päivä on mennyt taloustöiden parissa oikein lennokkaasti.

Aloitin myös sukkien neulomisen pikkuisille, ja ostin lisää villalankaa. Ellulla on pian syntymäpäivä, ja myös jollain toisellakin...

Oikein hyvää ja kaunista lauantai-iltaa kaikille toivoo Aili-mummo

keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Prinsessaelämää

Kaksi pikkuprinsessaa tanssii matolla tuvan lattialla. Eve-prinsessa laukaisee: "Laula mummo!" Ja mummo yrittää laulaa rahisevalla äänellään prinsessalaulua, jonka tahdissa pienet, pulleat jalat tepsuttavat. Välillä pienempi, Pippuri-niminen, käy voimistelemassa riipuntakapulassa, sitten taas on tanssin vuoro. Pippuri sanoo: "Minusta tulee jumppari". Saattaa vaikka tullakin, mummo tuumii itsekseen. Pikkuprinsessa on riski ja nopealiikkeinen, ehtii joka paikkaan. Välillä käy kiskaisemassa juhlamekon niskaan, eiväthän prinsessat tanssi muuten kuin juhlavaatteissa. Ja hauskaa on.

Eve peilaa kuvaansa vitriinikaapin peilistä, josta näkyy iloinen ja punapukuinen pikkutyttö. Prinsessoja laulattaa samassa tahdissa mummon mukana. Jos mummo laulaa jotain muuta laulua, Eve ojentaa heti: "Ei sitä, mummo!" Ja tietysti mummon on toteltava.

Mummo yrittää saada tyttöjä lähtemään mummolaan, se ei näytä paljon kiinnostavan. Tällä viikolla on oltu joka päivä mummolassa, mutta äiti sanoi, että Ellukin tulee koulusta mummolaan. Mummo keksii sitten sanoa, että mummolla on keitettyjä munia. Sekös naula vihdoin vetää, Eve on perso munille.

Puetaan ulkovaatteet päälle, ja lähdetään matkaan. Matkalla syödään punaherukoita villipensaasta, mutta Pippurilla on kiire päästä perille, ja hän juoksee. Ukki on onneksi kotona, ja ottaa tytön vastaan.

Eve ja minä tulemme jäljessä, Eve haluaa kiikkua pihakeinussa. Ukki jää lapsen kanssa ulos, Pippuri tulee sisään mummon kanssa. Riisutaan haalarit ja liiat vaatteet. Ruokapöytään on kiire, syödään munia ja kaurahuttua. Evekin ehtii eineelle, samat syöntijutut. Lopuksi mummo ottaa rikkalapion ja harjan ja siivoaa pöydän alukset munan paloista.

Myös Ellu tulee koulusta, ja syö kaurahuttua. Ellu käy keräämässä kaikki tomaatit ulkoa ja tuo ne mummolle keittiöön. Mummo on sillä välin tiskannut likaiset astiat, nyt on vihdoin kaikki siistiä. Tytöt leikkivät ukin ja mummon makuuhuoneessa keskenään. Sopu säilyy siihen asti, kunnes mummo löytää rojukaapista puisen avaimen perän, tullut kuka ties mistä. Se on niin arvokas kiistakapula, että siitä kannattaa kaksosten nahistella ja riidellä, kunnes mummo ottaa sen pois.

Kello on lähes kolme, kun prinsessojen äiti tulee matkaltaan ja vie pienet naisenalut omaan kotiin. Mummo on helpottunut kun pääsee vihdoin lehden lukuun.

Näin ne päivät kuluvat, tämä Ailinpäiväkin. Kaksi puhelinsoittoa on tullut ystäviltä. Kiitos niistä heille.

Oikein hyvää Ailinpäivän iltaa toivoo Aili-mummo

maanantai 15. syyskuuta 2008

Mummo-Ale

Luin eilen jostakin lehdestä, että mummon arvoksi on laskettu tuhat euroa. Se ei ole järin paljon, voisi sanoa jopa halpamyynniksi. Jollakin tavoin ymmärrän, että vanhoista ja raihnaisista mummoista ei kannata maksaa paljon mitään. Enimmäkseen mummot pyörivät vain riesana jaloissa. Pahinta on jos/kun mummo tulee kylään. Sitä pitää ruusata ja palvella kuin sitä itseään tikun nenään.

Tai vielä pahempaa on, jos mummo rupeaa hössäämään ja hääräämään talonväen jaloissa, niin ettei asukkaat saa sielunrauhaa. Sellainen mummo joutaa heittää vaikka pohjattomaan kaivoon! Vain siinä tapauksessa että mummolta jää perintöä, on mummolla jotain annettavaa jälkeläisilleen.

No niin, älkää ottako tätä ihan tosissanne. Minä laskin leikkiä. Kiva kun joku on laskenut mummolle hinnan. Onkohan ukin hintaa koskaan laskettu? Ehkäpä ukki on vähän kallisarvoisempi viisaiden mielestä, kuka tietää?
****
Kontkasen sukuseura pyysi keväällä minua kirjoittamaan aiheesta miksi minusta tuli runoilija. Sain jonkinlaisen jutun luonnoksen kyhättyä, pitää ehkä koettaa parannella sitä.
Olen kirjoittanut Kontkasten sukukirjaa varten kahden sukuhaaran sukuselvitykset. Äitini näet oli molempien vanhempiensa puolelta Kontkasen sukua, oikea tupla-Kontkanen. Niinpä ei ole ihmeellistä että ongelmia ja ristiriitoja on riittänyt jakaa vaikka muille asti. Näin oli myös äidilläni, jolla ei tainnut olla hyvää oloa missään vaiheessa elämäänsä. Uskoisin että siinä suhteessa minulla on häntä paremmin. Olen yrittänyt tyytyä siihen mitä olen kohtalolta saanut.

Muuten Kontkasten motto on: "Vaikka läpi harmaan kiven". Voisi tätä soveltaa minunkin, vähällä en periksi anna.
****
Taas tänään, huomenna ja ylihuomenna mummottelen kaksosten kanssa. Toivat tänne meille pehmokoirat/unilelunsa paperikasseissa. Heti eteiseen päästyään Eve tokaisi: "Mummo, paista nyt pannaria!" Minusta se oli hyvä ehdotus, ajattelin jo eilen tehdä niin, mutta lapsukaiset eivät olleet syömässä. Ensimmäisen uunipannullisen kaksoset laittoivat lähes kokonaan tuulensuojaan, vain yksi pala jäi tähteeksi. Jälkiruuaksi meni kupillinen jäätelöä parin tunnin perästä. Myös toiset sisaret tulivat lopuksi herkkuhetkeen mukaan. Angi ei syö pannaria, mutta jätskiä kuluu sitäkin enemmän.

Herkullista iltaa teillekin toivoo Aili-mummo

lauantai 13. syyskuuta 2008

Syksyn tuntua

Kuka heitti kultaa
koivujen oksille?
Kuka kiskoi veneet hiekalle
nukkumaan?
Kuka unohti jälkeensä
aution rannan ja
vihlovan ikävän?
Kaislikko vapisee ja huutaa
- tule takaisin,
tule takaisin kesä!


Kokoelmasta Elämänpelto (1991)

Syksy on saapunut pitkin askelin, puissa ovat syksyn värit, kulta ja punainen. Hallitseva väri on yhä vihreä. Syyskukat eivät ehtineet tänä vuotena kunnolla kukkia. Hallaa on odotettu vierailulle jo jonkin aikaa, mutta se ei vielä ole lakastuttanut kasveja. Peruna on meillä nostamatta, se on miesväen töitä. Minun syystöihini kuuluu ikkunoiden pesu, sekin on tekemättä.
****
Tämän päivän Karjalaisessa päästeli alakertakirjoituksessaan Helena Tahvanainen "poliitikon ketkuista", jotka taas vaalien alla ovat köyhän ja pienen ihmisen asialla. Olen samaa mieltä poliitikoista, vaalikarjaksihan me kelpaamme, emme muuhun. Saapas nähdä millaiset Tohmajärven ehdokaslistat tulevat olemaan? Tuntuu että olemme koko ajan menossa huonompaa suuntaan, eihän kuntapäättäjillä ole paljonkaan enää päättämistä.
Vaalien yhteydessä tehdään vielä kuulemma kysely halutaanko kunta yhdistää, mihin suuntaan vai halutaanko peräti säilyä itsenäisenä. Siinä sitä onkin pohdiskelemista...
****
Markku Pölönen oli kuulemma 11. päivä eli torstaina Tikkalan baarilla tekemässä elokuvaa. Katsoimme ohi kulkiessamme, miten paljon kaupan ympärillä oli autoja, niitä oli sekä taka- että etupuolella. Mauri huomauttikin minulle Ralliraidan kuvaamisesta.

Tänä iltana parhaillaan kuvataan Tuupovaarassa ralliradalla loppukohtauksia. Siellä saattaa olla myös tikkalalaisia "yleisön" joukossa. Oletan että ainakin ne tavalliset linssiluteet ovat paikalla katsomossa.

Oikein hyvää lauantai-iltaa kaikille toivoo Aili-mummo

tiistai 9. syyskuuta 2008

Ei ollut huijausta

F.Delbanco GmbH&Co.Kg-niminen yritys ei todellakaan ole mikään huijariyritys, sain siitä nyt todisteen. Lähetin heille tilaamansa runokirjan, ja sain myös tililleni maksun siitä, kuluineen. Joku suomalainen Saksassa on kirjan varmaan heidän kauttansa tilannut, en tiedä kuka. Olisihan se mielenkiintoista tietää, tunnenko ehkä kirjan ostajan vai onko hän peräti tuntematon ihminen. Kaikkea sitä sattuu.

Tiedän että äitini sukua asuu Saksassa, mutta heitä en kylläkään tunne. Tilaaja saattaa olla vaikka pikkuserkkuni, kuka tietää...
****
Kemiessä toimii Kaivo-niminen naisyritys, jonka jäsen olen. Äskettäin pyysivät että tulisin lähiaikoina esittelemään siellä kirjojani, joita siellä on myynnissä. Pitäisi käydä sopimassa heidän kanssaan aika, sopisiko heille tiistai 30.09.08, jolloin minulla on aika hammaslääkäriin. En siis jouda olemaan koko aikaa siellä, vaan joutuisin välillä poistumaan asioille. Tai voisi myös sopia 03. lokakuuta, joka on perjantaipäivä. Se lienee vilkkain kaikista viikon päivistä.

Kaivolta voi ostaa erinomaista kotona paistettua ruisleipää, piirakoita, kukkosia, kakkuja ja pullaa sekä muitakin kahvileipiä. Me olemme ostaneet sieltä jo noin vuoden ajan lähes kaiken käyttämämme ruisleivän. Kaupan leipiin ei tee mieli enää palata.

Kaivoltaa saa myös kaikenlaisia muita käden tuotteita, ja oikein hyvää kahvia sopuhintaan kahvileipineen. Eniten väkeä näkyy vetävän leipomatuotteet ja kahvila. Aika menee kuin siivillä keskustellessa tuttavien kanssa. Joskus ei ole aikaa kahvitteluun, silloin teen vain kiireesti ostokset, kiitän ja lähden. Kaivon yhteydessä toimii myös toinen kauppa, jossa on myynnissä laukkuja, kenkiä, ompeluksia, neuleita ja kuka ties mitä.

Kaivon kahvio-myymälä avataan kuitenkin vasta noin 10.30 aikoihin. Tämä johtuu siitä että emäntien saman päivän paistokset eivät ole aikaisemmin valmiit.
****
Olin eilen kaksosten kanssa lapsenvahtina, ja huomenna on taas sama homma. Mutta nythän on jo vatut kerätty, ja muukin säilöntätyö vähenemään päin. Kurkut jäävät tänä vuotena nähtävästi kokonaan säilöämättä, sillä kovin halpoja ne eivät enää ole eikä omalta maalta ole saanut kuin vähän kurkkuja, jotka ovat menneet omaan kulutukseen. Mutta ainakin se hapankaali on vielä tehtävä. Sieniä on säilössä jo niin paljon että ne riittävät hyvin talven yli.
Tämä syyskesä on kaikkein rasittavin aika vuodenkierrossani. Meillä isäntä kantaa sienet ja ostamansa marjat kotiin, ja minä säilöän ne. Metsävadelmia olen kerännyt melkoisen määrän (50 litraa), jotka vielä saman päivän iltana on pitänyt puhdistaa ja panna pakkaseen. Myös hilloa olen keittänyt paljon eri marjoista, eniten vadelmasta. Loput pensasmarjat keräsin viime viikolla, ja annoin ne pojan perheelle. Heille ei tänä vuotena tullut paljon herukoita kuten ei omenoitakaan. Saattaa jäädä minultakin omenahillo tekemättä, osto-omenoista se tuskin kannattaa. Omenahillo on hyvää aamupuuron kanssa.

Nejään vuoteen en ole käynyt hierojan luona, nyt ajattelin aloittaa, sillä hartiat ja oikea kylki ovat ihan jumissa.

Oikein hyvää tiistaita kaikille toivoo Aili-mummo

sunnuntai 7. syyskuuta 2008

Tikkalan Veikot 100 vuotta

Eilen ja tänään on juhlittu voimistelu- ja urheiluseura Tikkalan Veikkojen satavuotiasta toimintaa. Seura perustettiin 30. toukokuuta 1908, ja sen ensimmäisenä puheenjohtajana toimi opettaja Kalle Massinen.

Tikkalan Veikot on kyläseura, sellaisia on toiminnassa enää hyvin vähän. Talkootyö on ollut seuran hengissä pysymisen edellytys. Sitä on tehty paljon ja kauan. Nykyään seurassa keskitytään lasten urheiluharrastuksen herättämiseen ja ylläpitämiseen. Tikkalassa on TiVen ylläpitämä urheilukenttä, joka on kesällä ahkerassa käytössä. Koulun lähellä on kunnan ylläpitämä valaistu latu ja jääkiekkokaukalo. TiVe järjestää talvisaikaan lapsille hiihtokilpailuja. 1980-luvulla hiihdettiin myös laturetki Särkijärven ympäri, joka kuitenkin loppui 1990-luvulla. Laturetken ajankohta oli liian myöhäinen keväällä.

Nykyään Tive hankkii varat bingotoiminnalla. Seurojentalolla pidetään torstaisin bingoilta, jonka tuotolla on ainakin jo 30 vuotta pidetty toimintaa yllä, lisäksi tulee tietenkin jäsenten tekemä talkootyö.

Tikkalan martat ovat hoitaneet bingoiltoina yleisölle kahvituksen, varmaan myös tänään tarjottavat 100v. kahvit.

TiVellä on paljon ahkeria puurtajia, joista mainittakoon puheenjohtajina Kalle Massisen ohella toimineet Veikko Kuronen (1927-49), Antti Huttunen (1962-89), Hannu Kuronen sekä vasta vuoden mukana ollut Arja Pirhonen.

Paljon onnea TiVelle nyt ja tulevina vuosina toivoo Aili-mummo

lauantai 6. syyskuuta 2008

Tohmajärveläisten suru

Luin tänään Karjalaista, ja siellä oli suru-uutinen "Epäusko valtasi Tohmajärven". Juuri sellaiselta minustakin tuntui, sanoin että tämän täytyy olla huonoa pilaa. Uutisessa kerrottiin MTK:n valtuuskunnan puheenjohtajan, maanviljelijä Juha Saikkosen saaneen eilen surmansa kotonaan riehuneessa tulipalossa.

Palon sanottiin alkaneen keittiöstä, isäntä Juha oli yläkerrassa nukkumassa. Nähtävästi hän kuoli savukaasuihin.

Juha Saikkonen oli ehkä tämän maan vaikutusvaltaisin isäntä, häntä sanottiin joskus Heikki Haaviston tapaan "isäntien isännäksi".

Tunsin Juhan jostakin 1980-luvulta, ja myös hänen vanhempansa tunsin. Liisa Saikkonen oli kanssani 1970-luvulla lomalautakunnassa. Hän oli opettaja ja ison maatalon emäntä, Saikkosilla oli tuolloin lypsykarjaa muistaakseni 35 lehmää. Paavo Saikkonen, Juhan isä, oli herastuomari ja laajalti kunnioitettu henkilö. Juhan siirtyessä talon ohjaksiin tilalla siirryttiin lihasikoihin. Tilaa on myös Juhan aikana laajennettu entisestään.

Otto-poika joutunee aika nuorena uudeksi isännäksi, olihan Juha Saikkonen kuollessaan vasta 48v. eli "mies parhaassa iässään". Juuri nyt Juhalla olisi ollut paljon asioita ajettavana, vasta muutama päivä sitten näin hänet televisiossa puhumassa sikatilojen vaikeuksista. Monilla sikafarmareilla menee niin huonosti, että takkiin tulee tappiota.

Surunvaliitteluni Saikkosen perheelle ja Tarja Liisa Saikkoselle. Myötätuntoni on teidän puolellanne, ja otan osaa suruunne, kaikkien talonpoikien suruun.

Teitä muistaen Aili-mummo


keskiviikko 3. syyskuuta 2008

Kaikki lihoiksi

UPM-Kymmene on näköjään panemassa maaomaisuutensa lihoiksi eli seteleiksi. Kannusjärven kaavoitushuhut ovat siis totta, mutta asiat ovat nähtävästi vielä keskeneräisiä, kaavoitus ei ole vielä valmis. Tontit tulevat kuulemani mukaan Bonvestan myyntiin. Kun joku päivä sitten katsoin Bonvestan sivuja, siellä ei ollut myynnissä yhtään tonttia Tohmajärveltä. Olettaisin että ensi kesään mennessä niitä löytyy.

No, kun puut on myyty, joutaahan se "tuottamaton" maakin myydä, mitä sitä olisi annettavaa amerikkalaisille ja muille osakkeenomistajille. Metsän tuotto on niin pieni, vain muutama prosentti vuodessa, että sille ei kannata laskea mitään arvoa, kaikki vaan lihoiksi. Näin teki myös StoraEnso, joka myi maansa, ja nyt valittaa, että sillä on puupula. Totta hitossa se on suomalaisen metsänomistajan vika, jos ei halpaa puuta ole metsäfirmoille lahjoittaa! Kasvaahan puu, kuten eukalyptus, tropiikissa vain seitsemässä vuodessa korjuukypsäksi. Sen sijaan Suomessa saamme kasvattaa puitamme lähes 100 vuotiaiksi, poikkeuksena tietysti harvennushakkuut. Suomen kesä on tunnetusti kylmä ja vähäluminen, joka selittää puiden hitaan kasvamisen.

Metsäyhtiöt teettävät korjuukoneillaan myös tukeista kuitupuuta, jonka hinta on paljon halvempi kuin tukkipuun. Näköjään nytkin on tarkoitus saada hyväuskoisilta metsänomistajilta puoli-ilmaista puuta, se kävi selväksi kun mies kyseli tarjouksia eri yhtiöiltä. Kotimaassahan sellusta eli kuitupuusta maksetaan paljon vähemmän kuin ulkomaisesta sellusta.

1950-60-luvuilla meillä oli tapana metsänhoitoyhdistyksissä, että koivuntaimikot hakattiin maahan, ja isoista koivuista tehtiin koivuhalkoja, jolla sai Vapolta muistaakseni 60 penniä kuutiolta. Tikkalassa vaikutti metsäteknikko Väinö Laukkanen, jonka kanssa monelta isännältä menivät sukset ristiin. Tällöin tulivat muotiin myös metsien aukkohakkaukset, jolloin kaikki puut poistettiin, ja tilalle istutettiin Onkamon taimitarhalta ostetut taimet.

Tämä trendi jatkui vuosikymmeniä, ja kaikki kokeilut on maksanut yksin metsänomistaja. 70-luvulla oli tapana aurata metsiä, jolloin isot kivet ja alunapitoinen maa-aines nousivat pintaan. Meidänkin metsässä tehtiin yhden kerran niin, mutta toista kertaa ei sellaista enää tehty.

Joskus tuntui, että vähämielinen ja kateellinen virkakunta sai ohjata kaikki oman mielensä mukaan, eikä mikään riittänyt. Kun metsää myytiin, oli tehtävä iso rahatalletus sulkutilille, jolla "hoidettiin" taimikot eli istutettiin palkkaväellä ostotaimilla sekä perattiin ja harvennettiin ne.

Metsänomistajan yläpuolelle on perustettu moniportainen herraverkosto, joka on saanut leipänsä metsänomistajien kurittamisesta. "Neuvonta" on - varsinkin entisaikoina - ollut monesti vahingon tuottamista metsännomistajille. Nykyään jo osataan jollakin tavoin ottaa huomioon myös metsänomistajapuolta esimerkiksi metsänuudistuksessa.

Oikein lämmintä saunailtaa kaikille toivoo Aili-mummo

tiistai 2. syyskuuta 2008

Seitikkejä poimimaan!

Parhaillaan on menossa sieniaika, meillä sienet on kerännyt itse mieshenkilö. Marjojen poimintaan hän ei osallistu.

Korissa ovat kaikenmaailman sienet sekaisin, josta minun tulee ne puhdistaessani lajitella. En ole ottanut ruokasieniksi muita sieniä kuin ne, jotka varmasti olen tunnistanut. Ehkä se onkin pelastanut meidät myrkytykseltä. Sitä vain en oikein ymmärrä, mitä itua on kantaa kotiin metsästä kaiken maailman sieniä, joista suurin osa on poisheitettäviä; ei siitä luulisi mitään hupia kantajalle olevan.

Tässä pari vuotta sitten sattui sellainen tapaus, että isännän jalka oli sienireissulla metsässä osunut ampiaspesään, kun jalka oli luiskahtanut johonkin maassa olleeseen koloon. Miehelle oli tullut tosi kiire, kun pesällinen, satoja ampiaisia oli hyökännyt kolosta hänen peräänsä. Onneksi sillä reissulla hänellä oli mukana polkupyörä, jolla saattoi polkea pikavauhtia ampiaisia pakoon. Vain muutama pisto oli tullut kasvoihin, mutta miten olisi käynyt, jos pyörää ei olisi ollut mukana?
****
Haukuskelin vajaa kuukausi sitten verottajaa, joka oli lähettänyt suuren kiinteistöverolipun ruokakuntamme päämiehelle. Viime viikolla saimme kuitenkin uuden lipun, missä veroa oli puolet siitä alkuperäisestä lipusta. Nähtävästi verottaja osaa korjata pyytämättäkin tekemänsä virheet. Kiitos siitä!
****
On ollut kaksi kaunista päivää peräjälkeen, saa nähdä vieläkö on kolmas huomenna. Säätiedotuksen mukaan huomenna tuulee kosteasti, samoin ylihuomenna, mutta perjantaina voi olla kaunista. Ilmat ovat yhtä kylmät tai lämpimät kuin tammikuussa. Mies sanoi, että meillä on sama lämpötila kesällä ja talvella. Entisaikaan tammi-helmikuussa oli -40 astetta, kesäkuumalla +35 astetta, joten lämpötilaerot olivat mahtavat. Onhan siitä se hyvä puoli, että lämmityslasku on talvien lämmittyä pienempi, mutta ainakin sähköyhtiöt nostavat sähkön hintaa kaiken aikaa milloin milläkin "perusteella". Meidän mökkimme lämpiää oman metsän puilla ja lisälämpö on sähköllä.

Oikein kaunista tiistai-iltaa kaikille toivoo Aili-mummo