Google+ Followers

torstai 30. lokakuuta 2008

Tarinoita Tikkalasta

Herätellessään aamulla hyvin aikaisin poikiaan työntekoon lauleskeli isä-Antti Manninen alkuviikolla poikakatraalleen: "Nouskoo, pojat, nouskoo, on sitä pyhhee lojjuu" ja loppuviikolla: "Nouskoo, pojat, nouskoo, tulloo pyhhee lojjuu".

Kerran oli Mannisen talosta hävinnyt lehmä, jota oli etsitty useita päiviä. Lopulta Antti läksi etsimään yksin kirves mukanaan ja istuutui kivelle lepäämään. Hän naputteli kirveen kasalla eli hamarapuolella sammalta pois kivestä palaten tyhjin toimin kotiin. Laihalammin Mikki Nupponen oli kertonut kyselijälle, että hän pystyy sen taian purkamaan, jos eläin on metsän peittoon taiottu. Oletetun alueen ympäri kierretään rihma ja rihman päät yhdistetään pujottamalla muurahainen lankaan. Tämän jälkeen etsittiin langan ympäröimä alue ja todettiin, että se sama kivi, jolla Antti istui, oli se kadonnut lehmä. Sen kupeessa oli kirveen tekemät jäljet, joita Antti oli ajatuksissaan naputellut.
Tämän kertoja oli lankoni Arvo Manninen, joka on Antti Mannisen pojan poika.

Kummitusjutun kertoi Kerttu Hartikainen:
Kukkakummun tilalla oli kaivontekijöinä kaksi miestä. Nuoriso päätti lähteä iltamiin sunnuntai-iltana Hammaslahteen. Toinen miehistä lähti mukaan, mutta toinen taas ei, sillä hänellä oli lähtö Joensuuhun seuraavana aamuna. Muitten lähdettyä tansseihin mies näki naisen tulevan valkoisissa vaatteissa. Hän luuli, että tätini Hilja Hartikainen oli tullut pelottelemaan, ja sanonut naiselle: "Minä en sinua pelkää". Yht'äkkiä hän huomasi, että haamun jalat olivat kuin viikatteet. Samassa haamu lähti menemään joelle päin. Naisen päästyä Särkijoen sillalle, haamu katosi. Miehen mentyä nukkumaan kuului talon yläkerrasta musiikkia.
Kun toiset tulivat yöllä tansseista, mies kertoi heille tämän tarinan. Toiset luulivat miehen nähneen unta. Seuraavana aamuna miehen matkustettua Joensuuhun kaksi miestä tappoi hänet.

Teoksesta Aili Nupponen, Havutar, hyvä emäntä. Joensuu 2004

Oikein hyvää päivän jatkoa kaikille toivottaa Aili-mummo

maanantai 27. lokakuuta 2008

Turpiin tuli Vanhaselle

Kansa on puhunut: se haluaa muutosta.
Tohmajärven kunnanvaltuusto koki sukupolvenvaihdoksen.
Ehkäpä kunnallisiin riitoihin on jo kyllästytty, siksi haluttiin uutta verta valtuustoon.

Kautta koko Suomen kulki sama peruslinja, Perussuomalaiset olivat näiden vaalien rökälevoittajat. Se on tulosta viimeisten vuosien kurjistamispolitiikasta, jolla ns. tavallista kansaa on kohdeltu.

Ja Kokoomus sen kun hymyilee. Sille sataa mannaa taivaasta, luulisi ettei se ole hallitusvastuussa ollenkaan, vastuu jää Keskustalle, ja Matti Vanhaselle.

Kemijärven paperitehtaan lopettaminen kävi Keskustalle ja Demareille kalliiksi, vaikka viimeksi mainitut eivät olleet edes hallitusvastuussa. Siinä yksi syy äänten vähyyteen Lapissa. Kyllä kansa tietää ja muistaa, sanoi Vennamokin aikoinaan.

Paljon onne uudelle valtuustolle! Tulette sitä todella tarvitsemaan. Erityisonnittelut kyläkauppiaalle, sait mahtavan kannatuksen kansalta. Nyt on muutama riidanlietsoja vähemmän hämmentämässä tätä kuntasoppaa. Tehkää viisaita päätöksiä.

Hyvää maanataipäivää kaikille toivoo Aili-mummo

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Vain muutama askel kuolemaan...

Eilen oli erikoinen päivä. Kaksi tuttavaani haudattiin, naisia kumpikin.
Läheltä piti ettei myös minusta tullut vainaja. Näin se meni:

Olimme mieheni kanssa menossa järjestetylle retkelle Lustoon Punkaharjulle. Odottelimme linja-autoa Tikkalassa kaupan pihassa, autossa. Auto tuli vihdoin 45 minuuttia myöhässä. Satoi vettä koko ajan, mutta onneksi oli auto, jossa voi olla lämpimässä.

Auton piti lupauksen mukaan ajaa kaupan pihaan, mutta se ajoikin linja-autopysäkille, kauppaa vastapäätä. Lähdin autosta, katsoin oikealle ja vasemmalle sekä ylitin raviojan ja menin kuutostielle, joka on hyvin vilkasliikenteinen. Ehdin kävellä joitakin askeleita poikki tien kun Hannu Jaakkonen, tuttavani, huusi minulle: "Hei, älä mene, tule takaisin!" Sittten soi auton torvi. Ellei Hannu olisi huutanut, olisin ihan varmasti mennyt Joensuusta päin tulleen henkilöauton alle, joka ajoi ainakin kahdeksaakymppiä.

Näin läheltä kulki kuolema, taas tämän kerran. En tuntenut mitään tarvetta ylittäessäni tietä katsella uudestaan tiellä ajavia autoja. Näin helposti onnettomuus tapahtuu. Vain valppauden herpaantuminen ja yksi silmänräpäys, olet poissa.

Sanoin Hannulle ja muille: "Minun vuoroni ei ollut vielä. Minulla on jotakin tehtävää..."
****
Kävimme tänään äänestämässä ja naapurin Liisan haudalla. Siellä on kaunis kukkakumpu sukuhaudassa. Hautajaisia oli vietetty eilen läheisten kesken. Liisa oli eläessään valoisa ja nauravainen ihminen, ei sanonut pahaa sanaa kenellekään. Ei ainakaan minulle. Meille jäi kauniit muistot hänestä. Levätköön hänen sielunsa rauhassa pitkän ja raskaan koettelemuksen jälkeen. Osanottoni Liisan omaisille.

Martta-sisarta rakkaudella muistaen Aili-mummo

perjantai 24. lokakuuta 2008

Kuntavaaliemme kauniit ja viisaat

Ensi sunnuntaina, ylihuomenna, valitsemme kuntiemme kauniit ja viisaat. Sanomalehdet ovat täynnä toinen toistaan kauniimpia kuvia ja vakuutuksia, lisäksi olemme saaneet lukea myös ehdokkaiden omia mainoksia. Jotkut ovat panostaneet niihin paljon, muutamat vain vähän. Eräs mainostaa itseään vain netissä.

Ja yksi joensuulainen ehdokas mainostaa itseään häpeilemättä: häntä parempaa ei ole!
Selvästi sanottu, vai jäikö jollekin epäilyksenaihetta?

Joensuulaisilla varsinkin ja tulevilla joensuulaisilla, on runsaasti valinnan varaa, ihan ministereitä myöten. Sitä en tiedä, miten paljon ministerillä on aikaa seurata oman kotikaupunkinsa politiikkaa. Sen tiedän että eduskunta kokoontuu vasta tiistaina, joten maanantait jäävät muuhun käyttöön.

Äänestääkö oma kylän vai naapurikylän ehdokasta, kas siinä pulma. Muutamien vuosien kuluttua käydään varmasti kovasti kiistakapulan vetoa molempien kylien kouluista. Olen ajatellut niin, että sellainen ehdokas, jolla on monta omaa lasta tulossa kouluun, pitää ihan takuuvarmasti oman kylän koulun puolta. Poikamme perheessä on viisi tulevaa koululaista oman kylän kouluun, siksi meillä ei ole varaa äänestää naapurikylän erinomaisia ehdokkaita. Olen lukenut vaalimainokset tarkkaan. Niistä kyllä saa selvän siitä, kenen mielipide on sellainen, että hänet voidaan puhua ympäri.

Terveysasioiden ohella nämä koulupiiriasiat ovat tärkeimmät tulevan valtuustokauden päätökset. Tiedämme myös että veroprosentti nousee, kun on pakko. Onko kuntaliitos johonkin suuntaan tulossa, on vielä tällä hetkellä epävarmaa. Uskon, että juuri sitä asiaa valtio on ajanut pakottamalla kunnat jatkuviin säästötoimiin kuntatalouden eri sektoreilla. Mikäli kuntien alijäämät vain jatkuvasti kasvavat, kuntaliitokseen varmasti joudutaan.

Joka elää, hän näkee.

Oikein hyvää perjantai-iltaa kaikille toivoo Aili-mummo

tiistai 21. lokakuuta 2008

Itse Tehty Elämä

Veli Granö: Veijo Rönkkösen todellinen elämä. Maahenki 2007.
Parikkalainen Veijo Rönkkönen on ehdottomasti tämän hetken kuuluisin suomalainen kansantaiteilija. Rönkkösen n. 450 patsaan patsaspuisto sijaitsee Parikkalan Koitsanlahdella kuutostien varrella. Olen vuosia sitten käynyt siellä ohikulkumatkalla.

Rönkkösen taiteeseen tutustuminen ei maksa kävijälle mitään, näyttelyn saa katsoa ilmaiseksi. Kävijöitä riittääkin kuulemma vuodessa n. 30 000. Se on suuri määrä.

Noin vuosi sitten ilmestyi hieno Maahengen kustantama kuvateos nimeltä Veijo Rönkkösen todellinen elämä. Sen on kuvannut ja tekstittänyt toinen taiteilija, valokuvaaja Veli Granö; tekstit on käännetty myös englanniksi. Hieno kirja vaikka lahjaksi, hintakin vain muistakseni 35 euroa tai niillä main. Minä lainasin teoksen kirjastosta.

Veijo Rönkkösen taiteesta löytyy paljonkin netistä. Nykykansantaiteen tutkija Minna Haveri on tehnyt hienot internetsivut, joilla voi tutustua 13 nykykansantaiteilijaan kuvagallerioineen. Veijo Rönkkösen sivut löytyvät osoitteesta: http://80.75.96.68./sptkul/userfiles/kansantaide/tmp/veijo_ronkkonen_18.html

Veijo Rönkkönen sai joku vuosi sitten taiteen Suomi-palkinnon, joka on merkittävä tunnustus taiteilijalle. Myös muita kansantaiteilijoita on nostettu yleisön tietoisuuteen. Maahenki on kustantanut ainakin 10 ITE-taiteijoita esittelevää teosta. Maaseudun Sivistysliitto on ollut ahkerasti hankkeessa mukana. Kesällä 2007 Tohmajärven Potsipäivillä kyseli MSL:n aluetoimiston sihteeri Markku Sivonen tällaisia keskuudessamme olevia taiteilijoita. Minäkin ilmoitin siihen yhden sukulaismiehen, joa asuu Rääkkylässä. En tiedä miten hän on asiaan suhtautunut.

Koulutetut taiteilijat suhtautuvat ehkä väheksyen näihin itseoppineihin ihmisiin, samoin olen huomannut myös monet koulutetut ihmiset suhtautuvat vähätellen itseoppineisiin kirjailijoihin. Eihän meillä ole koulun antamaa todistusta siitä, mitä osaamme. Minullakin vain kirjeopiston todistuksia, jotka eivät paljon merkitse. Mutta niin se on: ei kaikkea missään koulussa tai yliopistossa opita eikä opeteta. Monen oppineen luomistyö päättyy väkisin väännettyyn graduun, jota tuskin kukaan lukee, kaikki eivät saa aikaiseksi sitäkään. Jotenkin mielestäni nämä arvostusjutut ovat poskellaan.

Mutta onneksi meillä on näitä kansantaiteilijoita, jotka asuvat keskuudessamme. Myös meillä Keski-Karjalan alueella, joista toiste lisää...

Oikein hyvää tiistai-iltapäivää kaikille toivoo Aili-mummo

lauantai 18. lokakuuta 2008

Lisää mummotettavia

Eilen juhlimme lapsenlapsemme Ellun syntymäpäiviä, hän täytti seitsemän vuotta. Tänään ennen puolta päivää Ellulle ja sisaruksille syntyi uusi pikkusisko. Onneksi olkoon äidille, lapselle, isälle ja koko perheelle! Kiva kun tulee oppilaita Tikkalan kouluun, ja mummolla riittää töitä. Se onkin mukavaa ja mielenkiintoista puuhaa.

Eilen illalla nukutin koko porukan ensimmäistä kertaa. Ensin jouduin lukemaan viisi satukirjaa peräjälkeen, sitten hoputtamaan vessareissulle porukan, ja viimein etsittiin kaikkien yöpaidat. Sitten oli etsittävä kaikenmaailma pehmolelut, halattava ja pussattava. Kun kolme sai sänkyyn, neljäs pomppasi ylös ja alkoi rallin uudestaan. Viimeiseksi hyppäsi vanhin tyttö ylös sängystä lipaston päälle, ja julisti: "Eikös me ollakin mukavia?" Vauhtia ja vilskettä oli riittämiin, hyvä ettei hermot menneet kokonaan. Vihdoin joukko asettui yöpuulle, ja lasten isäkin palasi kotiin sairaalasta, minne oli lasten äidin vienyt. Niin pääsin minäkin kotiin nukkumaan hyvissä ajoin.

Toiset sukulaiset voivat yhdistää kahdet syntymäjuhlat ja rotinat. Tytöillä on lokakuussa kahdet syntymäpäivät ja helmikuussa kolmet syntymäpäivät. Angi juhlii vasta loppukuusta, joten hänelle on pidetty erilliset omat juhlat.
****
Tikkalan koulu täyttää ensi vuonna 120 vuotta. Sen kunniaksi julkaistaan muistelukirja, jota minäkin sain olla yli vuoden ajan tekemässä. Sattuneesta syystä kirjan teko keskeytyi kolmeksi vuodeksi, nyt taas on perustettu uusi työryhmä, joka toteuttaa aloittamani hankkeen. Minun osaltani kirja oli lähes taittamista vaille valmis. Työryhmän muut jäsenet eivät omalta osaltaan pystyneet tekemään työtään loppuun, enkä siksi minäkään voinut sitä tehdä. Kun yhteistyö ei pelaa, niin se ei pelaa. Tosi on!

Oikein mukavaa lauantaita kaikille toivoo Aili-mummo

maanantai 13. lokakuuta 2008

Lemmen loihtu

Otak kuppi kuun kylestä/ kauha päivän kainalosta/ jolla vettä kannetaan/ jolla vettä, jolla mettä/ kupilla kuparisella/ maljalla hoppeisella/ josta neitonen pesekse/ kylän kukka kuurohokse/ suluhasten sovittaviksi/ miesten mieliteltäviksi.// Pala tul, pala takla/ tämän neijon nuoren piäle/ tämäl lapsel lanteille/ tämän sikijön silimille.// Heitäp pois herjapaita/ luo pois riisripakko.// Panep piälles parasta/ helleitä helemolles/ kulleita kulumilles/ piältäs pahat pakinat/ pahat suastat sammuttele.// Nouse neiti lähtiistä/ hienohelema hettiistä/ tuop pullo puhasta vettä/ kannu kullan karvallista/ jolla neitonem pesekse/ kylän kukka kuurohokse.//

Lähde: SKS:n Kansanrunousarkisto. Kerääjä J.H. Hakulinen, tiedot antoi Anna Kaisa Vastapuu 1891 Tohmajärven Onkamosta.
Teoksesta Aili Nupponen, Havutar hyvä emäntä. Joensuu 2004.

Meillä Keski-Karjalassa kunnallisvaalien kuumin puheenaihe on Helli-liikelaitos, joka yhdistää alueemme neljä kuntaa, Kiteen, Kesälahden, Rääkkylän ja Tohmajärven. On sanottu, että Helli vie kuntien tuloista 70 %. Uusille kunnanvaltuustoille jää siis päätettäväksi enää 30 % menoerä, joka kuluu koulu- ja sivistystoimen osalle. Mitä merkitsee kuntamme ns. itsenäisyys tästä eteen päin, sitä voi vain arvailla. Onko kaikki ala-asteet lakkautettava, jos jatkuvasti on leikattava menoja? Onko kunnissa turhia virkoja, joita lakkauttamlla säästäisi rahaa? Johtajan paikkoja on ainakin Hellissä luvattu runsaasti, miten käy työntekijöiden ja meidän, jotka nautimme näistä terveyspalveluista? Sikariporras ainakin pitää huolen omista eduistaan, se on ihan saletti.

Vai pitäisikö palata ajassa yli 100 vuotta taaksepäin, ja mennä apua tarvitessaan loitsijan luokse? Jos ja kun ei ole kuin velkaa jälellä, miten sitten suu pannaan?

Rahakriisi on paha kriisi. Silloin katoaa luottamus johtajiin, pankkeihin ja tulevaisuuteen. Suuret johtajat osaavat aina keittää mahtavan sopan, joka on tavallisen kansalaisen nieltävä.
Mihin me äänestäjät voimme uskoa ja luottaa? Variksen valoja vannotaan, mutta varis syö aina sanansa.

Oikein toivorikasta viikon alkua kaikille toivoo Aili-mummo


torstai 9. lokakuuta 2008

Surunkukkia

Metsäpolulla
Kuolema kävelee vastaan
keltaisin neulasin
maatuvin kesän lehdin.
Metsäpolulla häntä tervehdin
-
ole armelias kun riisut minutkin.

Kokoelmasta Elämänpelto (1991)

Ennen kuolemaa elämä riisuu meidät turhista koristuksista. Elämä alkaa ja usein se myös päättyy täysin arvaamattomasti. Uusia ihmisiä syntyy joka päivä käymään läpi oman elämänsä eri vaiheita. Jotkut elävät yli 100 vuotiaiksi, useimmat jäävät paljon alle sen.

Ihmisen elämän arvo ei ole sen pituudessa. Mutta kuka osaa sanoa miten mitataan meidän elämämme arvo ja merkitys? Ehkä tulevat sukupolvet sen tekevät jatkaessaan meidän elämäämme, jos pääsemme esivanhemmiksi asti. Näin olen ajatellut.

Jätämme jälkiä itsestämme, jokainen omanlaisiaan. Jonkun jälki on isompi kuin jonkun toisen, saappaathan ovat ihmistä myöten. On pienijalkaisia ja suurijalkaisia ja kaikkea siltä väliltä.

Näin syksyllä viemme kanervia hautuumaalle ja havutamme rakkaidemme haudat. Se on kaunis tapa, samoin kuin kynttilöiden vieminen haudoille vainajien päivänä ja jouluaattona.
Onneksi näitä uusia, kauniita tapoja syntyy koko ajan. Kukat ja kynttilät kuuluvat sekä suruun että iloon.
****
Viime perjantaina, 3.10. olin Kaivolla esittämässä runojani ja kirjojani. Väkeä kävi paikalla ihan mukavasti. Joidenkin kanssa syntyi syvällinen keskustelu kuolemasta, luin näet runoja Hullun lehmän tanssista jaksosta Hämäränhuilu soittaa hopeapajussa. Siinä kerrotaan poikani kuolemasta, joka jätti minuun pysyvän ja raskaan jäljen. Kuolema on lopullinen asia jokaisen meidän kohdalla, kenet se sitten korjaakin pois keskuudestamme. Kuoleman voima on väkevämpi kuin elämän, se sanoo aina viimeisen sanan.

Paikallislehti UutisAlasin lähetti paikalle lehtimiehen, joka teki jutun asiasta. Kiitoksia Arttu Laakkonen ja Kari Martikainen.

Neljä kirjaa sain myydyksi, joista yksi oli Havutar. Sekin on ihan hyvä määrä, harvoin saa myytyä enempää. En halua kenellekään tyrkyttää kirjojani, ostaminen on ihan vapaaehtoista.

Viime yö meni melkein valvomiseksi, tänään voimat ovat olleet vähissä. Millään ei enää jaksa valvoa koko yötä, tuntuu että "moottori" pysähtyy. Olen yrittänyt jaksaa lasten kanssa ja niiden takia. Lapsenlapset ovat olleet suuri ilo tähän asti elämässäni.

Oikein hyvää Ilonanpäivän iltaa kaikille toivoo Aili-mummo!

sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Budapest

Tasan vuosi sitten taideyhdistys Okra teki matkan Budapestiin, jolla olin mukana. Mukana oli vain kuusi Okran jäsentä, ei sen enempää. Minun huonetoverini oli Marjatta.

Perille saavuttuamme ensimmäisenä aamuna lämmintä oli 23 astetta, mutta viikon mittaan ilma viileni joka päivä. Me turistit kävelimme kaduilla hellevaatteissa, mutta paikalliset olivat jo siirtyneet talvivaatteisiin, ja kulkivat paksu pomppa päällä.

Pikku-Pariisi, kuten Budapestia myös nimitetään, on hieno ja kaunis kaupunki, jossa kävijälle on paljon nähtävää. Hinnat ovat meille edulliset, ja kaupunki/valtio antaa yli 65v. turistin matkustaa julkisissa kulkuneuvoissa ihan ilmaiseksi. Tarkastijille pitää kuitenkin joka paikassa näyttää alennuskortti, jossa on kuva ja matkustajan ikä selvästi esillä. Minulla oli sitä tarkoitusta varten hankittu Kela-kortti, joka jo ensimmäisellä reissulla maksoi hintansa.

Tonava virtaa kaupungin halki mutaisena, ei kovin houkuttelevana. Kaupunki oli jaettu Budaan ja toisella rannalla sijaitsevaan Pestiin, jotka myöhemmin muistaakseni 1900-luvulla yhdistettiin samaksi kaupungiksi. Pestin puoleisella rannalla on suuri kuninkaan linna, jota voi ihailla joen vastarannalta, tai mennä linnaan tutustumaan siihen lähemmin. Kävimme linnan pihalla koko joukolla, aikaa meni useita tunteja. Pihalla pidetään paraati tasatunnein. Kaupustelijoita ei ollut paikalla paljon, etupihalla ei yhtään, takaosassa sentään muutamia kojuja. Varsinaisena turistiaikana kauppiaita on kuulemma pilvin pimein, väkeä paljon, ja samoin varkaita. Säästyimme onneksi niiltä kokemuksilta.

Laskeutuessamme alas Linnavuorelta portaissa oikea polveni rusahti ja paukahti, polvirusto oli mennyt rikki. Pääsin kuitenkin omin jaloin hissukseen kulkemaan, ja vähitellen junalla menimme hotellille, toiset jatkoivat matkaansa vielä Parlamenttitalolle.

Kävimme vielä toisena päivänä Margitin saarella ihailemassa soivaa suihkulähdettä, ja Kansallismuseossa tutkimassa kansallisaarteita. Helena otti videokuvia kamerallaan, minä kuvasin tavallisia kuvia omallani.

Rantabulevardin varrella on runsaasti kauniita ja erikoisen hienoja rakennuksia. Myös kansallisrunoilijan patsas sijaitsee siellä puistikossa. Otin paljon valokuvia näiltä kävelyretkiltämme.

Kuljimme Sinikan ja Kuunon kanssa eri puolilla kaupunkia, eräässä suuressa tavaratalossa ostoksilla parikin kertaa. Piti ostaa tuomisia lapsenlapsille, t-paitoja ja sukkia, joku kirjakin taisi olla.

Viimeinen vierailupaikka oli paikallinen kylpylä, nimeä en muista. Kylpyläkulttuuri on täysin erilainen kuin meillä. Lämminvesialtaita on monia erilaisia ja ne ovat suuria. Väkeä oli pilvin pimein lillumassa altaissa. Niissä altaissa ei siis uida, vaan lillutaan. Monet miesjoukot tappavat aikaa pelaamalla korttia ringissä. Näytti siltä, että seksi oli hyvin monilla mielessä, siellä suudelttiin, halailtiin ja tehtiin luojaties mitä. Käyttäytymiskulttuuri erosi täydellisesti meikäläisestä, ei meillä tuollaista suvaittaisi.

Tämä oli viimeisiä hauskoja muistoja siltä matkalta. Nähtävästi tällä allasmatkalla vilustuin, lämpimästä vedestä noustua puhalsi aikamoinen viima lämpimään ihoon. Kävelimme pitkähkön matkan sisätiloihin, jossa vihdoin saimme vaatteet päälle.

Läksiäisiltaa vietimme porukalla kämpillä. Olipa mukava reissu. Lähtöpäivänä olin jo kuumeessa, ärhäkkä influessa oli iskenyt. Sairastin vielä kotona muistaakseni viikon ajan.

Budapest-oppaan löytää netistä suomenkielellä sivuilta: www.budapestinfo.hu

Oikein kaunista lokakuun sunnuntaita kaikille toivoo Aili-mummo

keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Ministerivierailu

Sunnuntai-iltana 28. päivä syyskuuta vieraili liikenneministeri Anu Vehviläinen juhlapuhujana Keskustan Tikkalan osaston 90v. juhlailtamassa.

Aluksi ministeri huomautti, että ministereillä on harvoin ollut tapana vierailla paikallistason juhlissa. Sen hän jätti mainitsematta, että eduskuntavaalien alla ministeritkin vierailevat vaali-iltamissa. On näet ne äänet jostakin kokoon saatava. Muistan Vehviläisen olleen useita kertoja seurojentalolla vaalipuhujana.

Tämä iltama oli myös Keskustan Tohmajärven kunnallisjärjestön vaalien avaus. Paikalla oli Keskustan valtuustoehdokkaita koko kunnan alueelta. "Keskustan tavoitteena on, että Tohmajärven kunta säilyy itsenäisenä. Tämän kauden tärkein päätös syntyi sosiaali- ja terveystyön osalta, kun kunta päätti liittyä Kiteen, Rääkkylän ja Kesälahden kanssa yhteiseen Helli-hankkeeseen", lausui kunnanhallituksen puheenjohtaja Tuomo Eronen.

Juhlaan saapui myös kunnanjohtaja Olli Riikonen vaimonsa Sari Riikosen kanssa. Viimeksi mainittu oli ehkä "syyllinen" siihen, että ministeri oli saatu paikalle, olihan Sari Riikonen Vehviläisen vaalipäällikkö. Myös Riikoset ovat tikkalalaisia.

Ohjelma oli kaikki kyläläisten suorittamaa. Paikalla oli myös Teuvo Latvalan johtama kansalaisopiston kuoro. Minäkin esitin pyynnöstä omia ja Kirsi Härkösen runoja maalaisnaisen elämästä. Ministerin vielä ollessa paikalla jaettiin ansiomerkit neljälle osaston aktiivijäsenelle, Juhani Hartikaisen saadessa kultaisen ansiomerkin 40 vuoden työstä Keskustan hyväksi.

Väliajalla juotiin täytekakkukahvit, ja ministerille taisi kunnan johtoportaalla olla jotakin evästystä annettavaksi.
****
Mainittakoon että on VR tehnyt mittavat radan oikaisutyöt Tikkalan ja Hammaslahden välillä. Työt ovat kestäneet kaksi vuotta. Entinen rata oli heikohkosti hetteiselle suolle tehty, eikä se kestänyt junien nopeuksien nostamista, josta syystä uusi rata oli tehtävä junttaamalla betonipaalut pohjattomaan suohon.

Oikein hyvää lokakuun alkua toivoo Aili-mummo