Google+ Followers

torstai 8. tammikuuta 2009

Kiteeläistä

Tulipa vihdoin käytyä Kiteen kaupungissa. Pakkasta oli ja tuulista sielläkin; kolme tuntia meni sillä reissulla.
Vein yhden Ruistähkähumpan kirjastoon, ja muutamia runokirjoja kirjakauppaan myytäväksi. Hidasliikkeinen kun olen, tuon kirjani myyntiin vasta joulun jälkeen. Jotenkin en osaa odottaa ihmeitä, netistä tosin sain yhden Havuttaren tilauksen Suomen Sukututkimusseuran kautta.

Nimimerkki Kiteeläinen on tiedustellut kirjojani. Hän on entinen lehtimies, joka teki vuonna 1980 haastattelun ensimmäisestä Tikkalan kylätoimikunnasta kylämme koululla. Puheenjohtajana kylätoimikunnassa toimi tuolloin mv. Uuno Kuronen, joka heti valittiin valtuustoon, ja palkkioksi siitä potkittiin pois kylätoimikunnasta. Näin määräsivät kylätoimikunnan järjestyssäännöt. Tuossa kylätoimikunnassa oli myös mukana kirjalija Ville Kuronen, joka asui ja viljeli maatilaansa Hernevaaralla. Joitakin vuosia myöhemmin, eläkkeelle päästyään, Ville myi tilansa, ja muutti Joensuuhun.

Kiteeläisen blogi löytyy netistä osoitteesta: http://erkkijormanainen.blogspot.com
Kiitos Erkille komeasta jutusta, olihan se lähes Karjalaisen sivun mittainen.

****
Tein hyvissä ajoin ennen uutta vuotta yhden lupauksen: paistan itse ruisleipää. En ole tehnyt sitä vuosikymmeneen, mutta pakasteesta löytyi vielä taikinanjuurta, ja se maistui ihan hyvältä. Taikinakorvon tosin jouduin pesemään ihan kunnolla. Mutta nyt kuuluu iloinen sipinä hellalta, jonne nostin taikinatiinun happanemaan lämpimään.

Toivottavasti vielä löytyy niin paljon virtaa, että jaksan tehdä entistä enemmän kotitöitä ja lapsenkaitsemishommia. Tämän netin äärellä aika kuluu ihan liian nopeasti, ettei paljon malttaisi muuta tehdäkään.

Oikein hyvää torstai-iltaa kaikille toivoo Aili-mummo


4 kommenttia:

  1. Uunon muistan hyvin, hän oli aikanaan Tohmajärven arvostetuimpia kunnallismiehiä. Puoliväkisin halusi minutkin Tikkalan asukkaaksi, olisi kuulemma tarvinnut soutumiestä verkoille.

    Villen muistan hyvin, kun tuli kunnan stipendiä noutamaan ensimmäisen kirjansa jälkeen (Tohmajärvi muisti silloin kirjailijoitakin). Paukautti auton oven huolimattomasti kiinni, jolloin oma sormensa jäi väliin. Verta vuoti. Sitä sitten siivottiin ja paikattin tilaisuudessa.

    Kiitos kirjasta, huomenna käyn.

    VastaaPoista
  2. Hienoa Erkki, hyvin sinulla tuo muisti pelaa...

    Minäkin olin yhtäsoittoa kylätoimikunnassa 12 vuotta, ja sen jälkeen tein vielä kylähistoriaa 2 vuotta, joten tuli tuntumaa siihen hommaan.

    Nykyään tuntuu saavan jo paljon vähemmästä böönautin, minulle se tuli vasta tuon 14 vuoden jälkeen.

    Oikein hyviä lukuhetkiä sinulle Erkki!

    VastaaPoista
  3. Nyt olen kyllä hämmästyksestä mykkänä luettuani Ruistähkähumpan. Oli se niin hyvä.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Erkki, kommenttisi imartelee tekstiäni. Olisipa se ihan vilpitön!

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥