Google+ Followers

lauantai 14. helmikuuta 2009

"Tekohengitystä tomulle"

Kun Jumala kuudentena päivänä loi ihmisen,/ hän oli aivan näännyksissä/
eikä tomu muuttunut hänen käsissään eläväksi/ niin kuin se oli muuttunut hänen ollessaan voimissaan/
ja luodessaan valon, kasvit ja eläimet./ Hänen täytyi antaa tekohengitystä tomulle/
ennen kuin se alkoi jotenkuten pihistä/ eikä siitä koskaan tullut mitään kunnollista luomusta,/
ei sellaista itsestäänselvää voimakasta olemista/ niin kuin kasvien ja eläinten./
Jumala oli hyvin tyytymätön itseensä/ ja rangaistaakseen kyvyttömyyttään/
hän nimesi tämän viimeisen tekonsa omaksi kuvakseen./
Näin rujo minä todellisuudessa olen, hän ajatteli./ Ja hänen oli käytävä lepäämään./

****
Kun mummot kuolevat/ heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää/
ja joistakin mummoista tulee puita/ ja he humisevat lastenlastensa yllä,/
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta/ ja levittävät talvella oksansa /
lumimajaksi heidän ylleen./ Mutta sitä ennen he ovat olleet intohimoisia.

Eeva Kilpi kokoelmassa Animalia (1987).
****
Eeva Kilven käsitys "Jumalan kuvasta" tuntuu minusta ihan oikeaan osuneelta. Ihminen on aina pröystäillyt sillä, että on (muka) Jumalan kaltainen. Jos Jumala on niin heikko ja vajavainen kuin me ihmiset, on Jumalan jumaluutta vaikea hyväksyä. Rujo ja puutteellinen on ihminen, jumalankuvasta kaukana.

Sen sijaan meidän mummojen kohtalo näyttää paljon paremmalta: muutumme osaksi luontoa, ja suojelemme ja varjelemme lapsenlapsiamme. Paras on kuitenkin viimeinen lause: "Mutta sitä ennen he ovat olleet intohimoisia".

Kiitoksia Eeva Kilpi ja kiitoksia, ystävät.

Oikein hyvää Ystävänpäivän iltaa kaikille toivoo Aili-mummo


2 kommenttia:

  1. Minun mielestä intohimo on elämän tärkein asia♥

    VastaaPoista
  2. Moi Leena!

    Niin on, säälin ihmisiä, jotka eivät tiedä intohimosta mitään. Ja heitä on PALJON!!!

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥