Google+ Followers

lauantai 28. maaliskuuta 2009

Kateus ja kiima

Olen seurannut kauhulla ja mielenkiinnolla netissä käytävää tohmajärveläistä koulukeskustelua. Pahin palsta on sanomalehti Karjalaisen Mielipidesivuilla, jossa haukutaan ja vääristellään asioita. Kaiken pahan syynä ovat tietysti kepulaiset, joita kaikki yhdessä liittoutuneet vastustajatkaan ei ole voineet vielä selättää. Vahingonilo kokousmokista ja muusta kiusanteosta nostattaa mieltä maasta taivaisiin.

Tikkalan koulu viettää tänä vuotena 120v. juhlia. Jos olisi naapurikylän ihmisistä kiinni, sitä ei olisi koskaan rakennettu. Tikkalassa on kuitenkin Tohmajärven toiseksi vanhin koulu, ja siitäkin asiasta väännettiin aikanaan kättä kovasti. Tikkalassa on myös lapsia lähes 50 kouluikäistä Muuttoliike Tikkalaan on ollut voimakasta viimeisen 20 vuoden aikana.

Koulun 120v. juhlan kunniaksi ilmestyy palaneen koulun muistelukirja, jonka toimittaa tohtori Sari Tuuva-Hongisto. Itse olen kerännyt pääasiassa sen kirjan aineiston haastattelemalla ihmisiä, ja lisäksi kymmenet ihmiset kirjoittivat juttunsa itse. Sari T-H on nykyinen Tikkalan kyläyhdistyksen puheenjohtaja.

Niin, se kateus ja pahansuopaisuus, joka näistä keskusteluista hyppää silmille, on raakaa ja ilkeää luettavaa. Monissa asioissa myös valheellista. Näitä lukiessa tulee mieleen eräs Kostamossa asunut perhe, jonka äiti riiteli ja tappeli koko kylän kanssa. Paikallinen tiekuntakin piti purkaa, kun elämä meni ihan mahdottomaksi. Sopii sieltä Liperistä lähetellä solvauskirjoituksia mielin määrin, näinhän asiat voi kostaa. Sen voin sanoa, että tuskin missään on kostamolaisia mukavampia ihmisiä, eivätkä tikkalalaisetkaan ole yleensä ensimmäisinä tappelua aloittamassa.

Kateus vie kalatkin vedestä, sanoo onkamolainen sananlasku. Totta joka sana.

Pitää syyttää entistä selkärangatonta valtuustoa siitä, että koulujen lopettaminen jäi uuden valtuuston tehtäväksi.
Paska on housuissa, ja pysyy. Ja se haisee, pahalle.

Järki käteen hyvät kansalaiset! Parempi elää laihassa sovussa kuin lihavassa riidassa, sanoi vanha isäni. Etenkin naapurien keskuudessa tästä olisi paljon hyötyä. Jos välit ovat huonot naapuriin, asioiden hoitaminen ja muu kanssa käynti menee mahdottomaksi. Riitely ja vahingonilo ei maailmaa pelasta, vaan sopu ja rauha. Toivon mukaan.

Oikein hyvää pyhänseutua kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos komentistasi! ♥