Google+ Followers

sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Vähillä sanoilla sanottu

Vävy

Oli synkeä salo.
Meni tie.
Tuli talo.

Oli loimuava takka.
Oli tyttö.
Oli akka.

Soma puheitten sävy.
Tuli yö. -
Olin vävy.

Einari Vuorela kokoelmassa Runot (1979).

Viskasit repun selkään,
sipaisit hiihtimet jalkoihin ja
annoit mennä
kuusi kilometriä umpihangessa.

Palatessa sama matka
vastamäkeen
reppu täynnä evästä.

Aili Nupponen kokoelmassa Elämänpelto (1991).

Runoja voi kirjoittaa hyvin vähin sanoin. Usein runoilijat ovatkin tiivistämisen mestareita. Einari Vuorela (1889-1972) oli koulutukseltaan kansakoulunopettaja, hän hankki elantonsa muusta ammatista kuin kirjoittamisesta. Vuorela oli samaa ikäluokkaa kuin isäni, syntyi 1800-luvulla. Elämänsä aikana hän julkaisi 18 runokokoelmaa ja yhden postuumisti. Vuorelaa siteerataan tänään eniten kuolinilmoituksissa ja muistovärssyissä.

Usein ihmettelen
minkä vuoksi kaikki naiset
haluavat suudella minua
vaikka muistutan ulkonäöltäni
pohjoiskarjalaista
pienviljelijän emäntää.
****
Niin kuin syksyiset linnut
tutuksi käyneessä maisemassa
alastomien oksien lomasta
pujahtelevat parvina
kerääntyvät yksiin
lähtevät muualle
tietäen että takaisin tulemista
ei ole.

Juice Leskinen kokoelmassa Ilonkorjuun aika (2002).

Tämä kokoelma ei ole enää "jautaa" kuten monet aikaisemmat runokokoelmat olivat. Se taisi olla viimeinen Juicen eläessä julkaistu kokoelma, mutta postuumisti Juicelta julkaistiin vielä yksi kokoelma. Yksi merkittävä runo tässä kokoelmassa kuitenkin on: Taivaassa haisee. Kun milloin tulee tarvetta taas kirjoittaa Juicen tuotannosta, voin laittaa sen blogiini.

Lämpimät onnittelut Katjulle, joka on pitänyt ensimmäisen puheensa Keskustan P-K:n piirin kokouksessa!
Siitä se lähtee...

Oikein mukavaa sunnuntaipäivää kaikille toivoo Aili-mummo




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos komentistasi! ♥