Google+ Followers

sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Aikuiselätettävä tai avustava perheenjäsen

Kullankarvainen leskenlehti
ulkorakennuksen seinustalla
juhlii sunnuntaita ja valkovuokkoja.
Käki jossain metsikössä
kukahtelee kevättä:
kukkuu, kukkuu...

Aili Nupponen 17.5.2009

Hiirenkorvat ovat jo auenneet, vaikka viime viikko oli erityisen kylmä. Heinikkokin jo vihertää; jospa se tästä vielä lämpeneisi! Lähiympäristön siivousta riittää vielä viikoiksi, mutta kyllä se siitä...Kun ei voi enää rehkiä pitkiä päiviä niin kuin ennen, silloin laittoi päivään tunteja lisää. Kesäaikaan pahimmillaan tai parhaimmillaan, lasten ollessa pieniä, jotakin 17 tuntia päivässä, eivätkä siltikään kaikki työt tulleet tehdyiksi, hyvä kun tärkeimmät. Sellaista oli pienviljelijän emännän arki, sunnuntait toki hieman lyhyempiä.

Ilman hyviä harrastuksia en olisi jaksanut enkä pysynyt järjissäni siinä hommassa. Vielä 1970-luvulla emäntä oli avustava perheenjäsen tai aikuiselätettävä. Tilastoissa siis AIKUISELÄTETTÄVÄ. Kyllä se oli ja varmaan on vieläkin emäntä, joka tekee pitempiä työpäiviä kuin niin sanottu isäntä, maanviljelijä, jyväjemmari, tai miksi maanviljelijää nykyisin haukutaankaan.

Luin juuri lehdestä, että meijeri maksaa maitolitrasta nyt 34-37 centtiä. Sehän tekee entisessä rahassa jo ruhtinaalliset 2 markkaa/litra. Jo pelkät rehukustannukset tekevät tuon summan, muut kulut ja työpalkat siihen lisää. Eurovaaliehdokas Timo Soini on sanonut, että tukiaisten maksaminen maanviljelijöille on lopetettava. Samalla ainakin Suomesta loppuisi koko maanviljelys, mutta sehän ei tietysti ketään haittaa. Rahaa on kuulemma paljon, ja ruokaa ostetaan suuresta maailmasta, maksoi mitä maksoi. Jos ja kun nämä lama-ajat jatkuvat, saattavat ne paljot rahat hävitä meidän tavisten lompakoista ja pankkitileiltä, kun se tehdastyökin on kadonnut Kiinaan ja ties minne ulkomaille.
Rahalla ei kuulemma ole isänmaata, niinpä se usein ajautuukin veroparatiiseihin. Sinne asti eivät verottajan kynnet yllä.

Jo muutaman päivän perästä on helatorstai ja ensi viikonvaihteessa tuo kuulu merkkipäivä, helluntai. Silloin piti entisaikaan olla heila tytöllä ja pojalla, muuten ei heilaa saanut koko kesänä. Helluntaisaunassa tehtiin entisaikaan lemmentaikoja, jotta tämä päämäärä, naimisiin pääseminen, toteutuisi. Helluntaina myös kylien nuoriso kokkontui kyläkeinuille ja -kallioille karkeloimaan. Samoihin aikoihin nuoriso siirtyi myös aittoihin nukkumaan, jossa sulhot hiipivät hiljaa yöjalassa.

Entisaikaan on munamaito ollut helluntain seremoniallinen juhlaruoka. Ennen lehmät poikivat keväällä, saatiin maitoa ja kananmunia, joista voitiin keittää munamaitoa. Laiskalla tuulella ollessani minäkin teen niin joskus, en tosin helluntaina.

Oikein hyvää pyhäiltaa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos komentistasi! ♥