Google+ Followers

tiistai 30. kesäkuuta 2009

Retki Heinävedelle

Heinäveden uuden Valamon kirkko 29.06.2009. Kuva AN.

Eilen heittäydyimme erään keskikarjalaisen yhdistyksen mukaan, ja matkustimme Karhun linja-autolla Heinävedelle. Ensimmäinen käyntikohde oli oli Kerman Savessa, jonka nykyään omistaa Tulikivi Oy. Esillä olivat uudet trendituotteet, muuten huippuhinnakkaat. Olisin ostanut lasten astioita, mutta ne olisivat viidelle lapselle maksaneet lähes puolitoistasataa euroa, joten tuumasta oli luovuttava. Kalliiksi olisivat tulleet yhdellekin. Poistomyynnissä oli vanhaa Heinäsarjaa, ja siitä löysin itselleni nimikkomukin. Tähän mennessä minulla ei ole sellaista ollutkaan, mutta entinen Heinäastiasto on meillä ollut jokapäiväisessä käytössä useita vuosikymmeniä. Ei niitä astiastoja kannata ostaa ihan uusia vuosittain, tulee se niin kalliiksi. Joimme aamukahvit Kerman Savessa, ja lähdimme liikkeelle Uuteen Valamoon, jossa en ole käynytkään kuin kerran noin 30 vuotta sitten.

Valamo oli kokenut suuren muutoksen viimeisestä käynnistäni. Piha-alue oli täyteen rakennettu, joka tuolloin 70-luvun lopulla oli väljä.
Nippanappa kuski sai auton pihassa käännetyksi. Aikaa meille annettiin kaksi tuntia, mutta se oli melkoisen vähän, kun ensimmäinen tunti kului syömiseen. Ehdimme syömisen ohella vilkaista kirkkoa, johon sain kuvausluvan ja matkamuistomyymälää. Sieltä ostimme tuliaisiksi kirjoja ja viinipullon, vanhoja lehtiä ja mainoksia sai ottaa ilmaiseksi.

Sunnuntaina 28.06.09 oli kirkossa pidetty vaikuttava jumalanpalvelus, jossa mukana oli ollut monta piispaa ja arkkipiispaa, mm. Kyproksen arkkipiispa Krysostomos oli tuolloin Suomessa vierailulla. Opas kertoi hyvin ystävällisesti näistä, kun kysyin sitä häneltä. Sunnuntain lehdestä (Karjalainen) luin, että lauantaina tulkkina toiminut nunna Kristoduli ei saanut lupaa arkkipiispa Leolta kääntää erään toimittajan kysymystä isä-Mitrosta hänen virastapidättämisestään. Toimittaja oli myös yrittänyt vieraalta kysyä heidän kantaansa pappien Eu-ehdokkuuteen, oli senkin kysymyksen arkkipiispa Leo keskeyttänyt. Nähtävästi puheenaihe ei ollut niin arvokas, että se olisi kelvannut arkkipiispojen väliseen keskusteluun. Tämä on minun johtopäätökseni.

Eiköhän ortodoksikirkon olisi jo aika astua "kaapista" ulos? Noin vanhakantainen ajattelu ei iske oikein nykyihmisen ajatteluun.

Päiväkahvit joimme Lintulan luostarissa sen vanhassa päärakennuksessa. Myös entinen kivinavetta oli tukevasti pystyssä. Viimeksi siinä on hoidettu lampaita. Nykyään luostarissa valmistetaan kirkkokynttilöitä eli tuohuksia. Kesäaika kuluu turistien palvelemisessa ja ympäristön hoidossa. Lintulan kirkko on remontoitu, ja luostarin asuintiloja, keljoja, laajennettu. Valitettavasti en muistanut kysyä montako sisarta nykyään luostarissa asuu vakinaisesti.

Päivä meni kaunista isänmaata katsellessa, joskin harmitti hiukan tienvierusten pusikoituminen. Ne olivat huonomassa kunnossa kuin meillä Pohjois-Karjalassa. Olisi metsureille töitä!

Oikein lämmintä ja kaunista kesän jatkoa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos komentistasi! ♥