Google+ Followers

sunnuntai 23. elokuuta 2009

Onko vitsit vähissä?

Kyläparin Myllyteatterin näytelmä Timantin kimallus 26.7.2009. Kuva AN.

- Miten leijonat rakastelevat? - En tiedä, mieheni kuuluu rotareihin.

Avioliitto on sitä, että vaimo pyytää miestään riisumaan pyjaman, jotta voisi pestä sen.

Kaupunkilaisserkku kysyi maalaisserkulta kunka monta lasta tällä oli.
- Kaksitoista, vastasi maalaisserkku.

- Kaksitoista! hämmästeli kaupunkilainen. - Se mahtaa tulla kalliiksi!
- Ei ollenkaan. Me tehdään ne itse.

Naimisiinmenostamme asti mieheni on kehunut, että näytän päivä päivältä kauniimmalta. Mahdoin olla tosi ruma silloin alussa.

Tiedät kuherruskuukauden olevan ohi, kun koira tuo tohvelit ja vaimo haukkuu.

On olemassa vain yksi tapa käsitellä naista, mutta kukaan ei tiedä mikä se on.

Mistä tietää tulleensa vanhaksi? - Kun kadulla alkaa tulla vastaan entisiä heiloja pyörillä varustetuilla potkureilla.

Virve Sammalkorpi: Vitsikirja. Hämeenlinna 2007.
***
Lapsenlapset kävivät ilahduttamassa mummoa ja ukkia äitinsä kanssa. Myös pikku Paukku oli mukana, ja näytti meille mitä kaikkea hän osaa. Seisookin jo melkein ilman tukea, ja varsin taitavasti laskeutuu alas ja nousee pystyyn. Otin valokuvia melkoisen määrän tulevaa kuvakirjaa silmällä pitäen, ja lisää otti koululainen joka myös on innokas valokuvaaja. Lisäksi lapset piirsivät mummolle suuren joukon kuvia, eskarilainen ja toinen kaksosista kanssa vain yhden piirustuksen. Vieraiden jäljiltä panin pöydän koreaksi, ja kutsuin heidät päiväkahville. Näin pääsin ylimääräisistä ruoista ja leivonnaisista kivuttomasti eroon. En ole ehtinytkään pariin viikkoon seurustella lasten kanssa, joten oli korkea aika nähdä heitä. Vanhin lapsi kävi ennen päiväkahvia ukin kanssa mustikassa. Tuloksena tytöllä oli vajaa litra mustikoita, mutta ukin astiasta niitä sai kätevästi lisää.
***
Muutama päivä sitten oli Sirolalla, tohmajärveläisellä lammastilalla, avoimien ovien päivä. Mies kävi Venäjälle mennessään ostamassa lampaan lihaa lammaskaalia varten. Minä kävin hakemassa lihat tilalta, koska minulla oli käynti Kemiessä eli Tohmajärvellä. Sirolassa on vielä tulevaisuudenuskoa jäljellä, sillä uutta tuotantorakennusta ollaan parhaillaan tekemässä. Siinä on työmaata isännälle, joka on jäämässä eläkkeelle virastaan. Sirolalla on keskitetty Oxford down lampaisiin, rotu on kookas ja lihaksikas sekä luonteeltaan rauhallinen. Näimme myös lammaskoiran työssään ajamassa lampaita laitumelle. Se oli hauskaa katseltavaa; koira toteutti kuuliaisesti annetut käskyt, ja palasi sitten takaisin, kun hommat oli tehty. Lammasruokaa oli myytävänä lihan lisäksi vieraille, samoin hahtuvalankaa. Myös huovutusnäytös oli käynniissä pihamaalla. Näki että väki viihtyi kiireetömästi. Toivotan onnea ja menestystä Sirolan perheelle maanviljelijän ohdakkeisella työsaralla!

Oikein hyvää viikonalkua kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!


2 kommenttia:

  1. Voi kun näkisi joskus tuollaisen lammaskoiran työssään!

    Onko se Venjä tosiaan niin lähellä?
    Entäs mitä on hahtuvalanka?
    Miten kävi piirakalle?

    VastaaPoista
  2. Kyllä Venäjän raja on tosiaan lähellä, Tikkalasta tulee matkaa hieman yli 30 km, ja Marjomäestä, jossa Sirolan tila sijaitsee, vain muutamia kilometrejä.

    Lammaskoiria saattaa nähdä jopa teeveestäkin, ainakin Emmerdale-sarjassa muistelen sellaisen nähneeni. Koirakokemus oli oikein hauska ja mieleen jäävä.

    Karjalanpiirakat on syöty, sienipiirakkaa en muistanut edes nostaa pöytään. Eivätkä he olisi edes sitä syöneet.

    Hahtuvalanka on karstatusta villasta tehtyä, kehräämätöntä villalankaa, joka neulotaan paksuilla puikoilla. Neulomisen jälkeen lapanen huovutetaan pesukoneessa, jolloin se kutistuu ja kestää paljon kauemmin.

    Kiitos kommenteistasi, Anonyymi.
    Hyvää syksyä sinulle!

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥