Google+ Followers

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Karhu pihapiirissä

Keskiajan konflikteja ratkaistiin tällä tavoin, ja tarvittaessa vielä nytkin 2000-luvulla. Maalaus Unkarin Kansallismuseosta. Kuva AN 2007.

Perjantai-iltana kävi mieheni kävelylenkillä jo pimeän tultua, ja heti kotiin palattuaan sanoi haistaneensa voimakkaan karhun hajun. Paikka oli sijainnut muutama sata tai kymmen metriä meidän talostamme naapurimme Mikko Kurosen maalla. Eilen sitten päiväaikaan mies kävi pojan perheen luona Talolla, joksi nimitämme entistä kotiamme. Siellä savusaunan takana oli ollut suuri karhun jätös (kakka), jossa on ollut paljon marjoja, puolukoita ja mustikoita. Mies oli soittanut naapurin Mikolle, joka on metsämiehiä ja tietää näistä asioista. Hän oli tullut katsomaan, ja päätynyt samaan tulokseen: karhun kakkahan se.

Lieneekö houkutuksena toimineet kypsät omenat, jotka karhu haistaa erinomaisella vainullaan matkojen päästä? Arvelisin näin. On syytä kuitenkin pitää silmällä pihapiirejä, leikkiväthän pienet lapset ulkona. Toivottavasti tästä ei tule mitään häirikkökarhua, joka sotkee ja mellastaa ihmisten asuntojen pihoissa, vaan otsolla on älyä mennä metsään takaisin. Laitumella olevat hevoset varmaan olisivat haistaneet myös karhun, mutta ne ovat yöaikaan tallissa.

Ei tämä ole ollut ensimmäinen kerta, kun karhu on ollut Nuppolan pihassa. Vuonna 1996, kun meillä oli vielä karjaa, pienehkö erauskarhu oli lehmien keskellä laitumella eräänä heinäkuisena aamuna. Mies näki sen, mutta minä en ehtinyt. Heti kun mies huusi minulle, karhu oli kiireellä juossut metsän suojaan.
***
Viime päivät olen flunssassa tehnyt koti- ja syystöitä. Eilen keitin omenahilloa pakasteeseen ja kaalikeittoa ison kattilallisen. Parin päivän perästä ptäisi jaksaa lähteä matkalle suureen ja "kauniiseen" naapurivaltakuntaan, mihin en tunne minkäänlaista halua. Saa nähdä miten ämmän käy. Jouduin uusimaan passin ja lunastamaan vuoden viisumin matkanhinnan lisäksi, mikä ei ole aivan pieni panostus siitä ilosta. Ainoa lohtu on se, että toivottavasti saan digikameralla paljon valokuvia nettiä varten. Matkan päämäärähän ovat vanhat kirkot ja luostarit, joista on tullut kokonainen sarja ohjelmaa Suomen teeveessä.

Oikein hyvää sunnuntaita kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

4 kommenttia:

  1. Apua, karhu!

    Ei se mitään, täällä Mynämäelläkin viime talvena käytiin kiivasta keskustelua susista. Tuppaavat tänne, missä niitä ei ole sataan vuoteen nähty. Odotan innolla, mitä tapahtuu ensi talvena.

    Itänaapurin kirkkoja haluaisin itsekin päästä joskus katsomaan.
    Hyvää matkaa!

    Hyvmyilevä eläkeläinen

    VastaaPoista
  2. Kyllä ne sudet pihapiirissä ovat mielestäni pahempia kuin karhut.
    karhuemo poikasineen on hyvin vaarallinen yhdistelmä, sillä vuorenvarmasti emokarhu hyökkää "ahdistelijaansa" vastaan. Pikkulapsille sudet ovat eniten vaarallisia minun mielestäni, samoin koirille. Puolenkymmentä vuotta sitten täälläkin kohistiin kovasti susista, joita pyöri ihmisten nurkissa, mutta nyt eivät ole niistä hiiskuneetkaan. Susia tulee meille rajattomasti rajan takaa, joten kanta ei ainakaan vähene. Saavat ne villieläimet olla luonnossa vapaasti, mutta jos ne meinaavat asua ihmisten kanssa samoissa pihoissa, silloin ne ovat vaarallisia ja sen vuoksi poistettavia.

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Anonyymi, vau tosiaan!!
      Mukavaa viikonloppua sinulle.<3333

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥