Google+ Followers

torstai 15. lokakuuta 2009

Kirjoituksia yksinkertaisille



Elämänpakolaisia rientää matkalla jonnekin/ asunto jäljellä/ koti ryöstetty.//
Metsästäessäni totuutta löysin/ ikioman elämänvalheeni./
Harmaat ja mustat lampaat pistävät silmään/ puhtaan valkoisten joukosta./
Olen autuas - / siis yksinkertainen!//

AN kokoelmassa Elämänpelto (1991)

Eräässä paljon siteeratussa kirjassa sanotaan: "Autuaita ovat yksinkertaiset". Olen ymmärtänyt asian niin, että ihminen jolla ei ole täyttä ymmärrystä, on yksinkertainen. Sanalla voisi olla myös muita synonyymejä kuten tyhmä. Ainoita väriläikkiä puhtaan valkoisten lampaiden joukossa ovat joukosta erottuvat, mustat ja harmaat lampaat. Niistä riittää puhetta iltapäivälehtiä myöten, aina on oltava taivasteltavaa suurella massalla.

Olen alkanut kommentoida US:n eli Uuden Suomen blogeja, koska olen lukenut niitä jo pidemmän aikaa. Jotkut sielläkin haluavat muuttaa mustan valkoiseksi ja valkoisen mustaksi, syyllinen löytyy sieltä missä sen ei pitäisi olla. Tarkoitusperiä on niin monta lajia, että äkkiä niistä on vaikeat ottaa selvää, vasta sitten, kun on oppinut tuntemaan kirjoittajan, voi keskustella hänen kanssaan. Älyllistä haastetta riittää aina tuntemattomien ihmisten blogeja lukiessa.

Elämässä pitää olla huumoria, jotta sen jaksaisi elää. Minullakin sitä oli johonkin 50 ikävuoteen asti, mutta poikani kuoltua huumori lähes tulkoon katosi elämästäni. Syynä oli raskas suru ja persoonallisuuden muutos, joka oli selviämisen hintana. Se hinta on ja oli raskas.

Oikein hyvää torstai-iltaa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

2 kommenttia:

  1. Laitilassa päin sanotaan sellaisesta yksinkertaisesta ihmisesta: "Se on sellainen vähän onnellinen."
    Oivallinen ajatus!

    Itse tapaan usein kauppaan mennessä tuossa terveyskeskuksen nurkalla Riston, vanhahkon miehen, joka on onnellinen. Onnellinen osatessaan itse kulkea tuon reitin terveyskeskuksen ympäri ihan yksin. Onnellinen saadessaan syksyllä käyttöönsä haravan ja kottikärryt, osatessaan kärrätä lehtiä roskapönttöön.
    Riston puhe on epäselvää, mutta joka kerta me puhumme samat tutut jutut. Ja kun Risto katsoo minua silmiin, näen kuinka onnellinen hän tosiaan on. Näen ihmisen hänen silmissään, Risto näkee ihmisen minun silmissäni. Olemme onnellisia ihmisiä kumpikin.
    *
    On asioita, joita tapahtuu ihmisille ja jotka kohdatessa tuntuu, että sydäntä leikataan pois.
    Ihminen on hauras, sitkeä.

    VastaaPoista
  2. Minäkin olen onnellinen siksi, että opin tuntemaan sinut Hymyilevä. Meissä on monia puolia, joita kaikkia emme tunne itsekään.
    Lapsi meissä haluaa leikkiä ja tietää elämän salaisuuden, aikuinen meissä tuhoaa usein sen lapsen. Ehkä elämän tavoitteeksi pitäisi asettaa lapseksi uudelleen tuleminen; ja sehän tapahtuu joskus elämämme loppuvaiheessa...

    Kiitos sinulle Anonyymi Hymyilevä kommentistasi!

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥