Google+ Followers

lauantai 31. lokakuuta 2009

"Tuonilmaisiin" siirtyneet

Misu-kissa siirtyi "rajan taakse" kaksi vuotta sitten. Alunperin Misu oli poikamme kissa, joka muutti asumaan meille lokakuussa 2001.

Meidän omat muistomme ovat hyvin henkilökohtaisia asioita. Muistot ennen eläneistä sukulaisista ja muista perheen jäsenistä. Jotenkin kauniit ja hyvät muistot tuntuvat olevan pyhiä, niitä emme antaisi pois mistään hinnasta. Muistot koskettavat syvältä jokaista meitä, vaikka ne olisivat kipeitä ja siksi arkoja. Meillä kaikilla on vain yksi elämä, tämä maanpäällinen. Tai muusta ei ainakaan ole todisteita.

Näinä aikoina, kun ymmärtää itsekin olevansa pian vain muisto läheisille, ajattelee tarkemmin sitä, minkälaisen muiston jättää itsestään toisille. Millainen ihminen olen ollut lähimmäisiäni kohtaan, ajatellaanko minusta kuoltuani kaivaten vai sanotaanko, että hyvä kun lähti pois täältä. Kyllä muistolla on väliä, sillä miten meitä itse kutakin ajatellaan.
Kirjoitin muistorunon kissalleni Shemeikalle syksyllä 2001:

Äiti-maan hellään syliin/ sinut peitän,/ ikuisesti lämpimään kohtuun,/
jossa saat levätä rauhassa./ Sinä kuihduit pois./
Rakkautemme ei sammu koskaan,/ se elää kehräten lämpimiä/
muistoja sydämissämme./
Olet rakkaani nyt muisto/ joka ei sammu koskaan...//
****
Toivoin ja halusin että/ meidät peitettäisiin/
maan poveen sylikkäin, rakkaani./ Sinun vuorosi ensin, kultamussukka.//
Kehräsit rakkauden lankaa/ kolmetoista ja puoli vuosikilometriä./
Se riittää ikälopuksi/ minulle, meille./
Tuhansien muistojen sitein/ sinua rakastan -/
päivään jolloin mustaa vaippa/ laskeutuu silmieni eteen.//

AN kokoelmassa Äiti-maan hellään syliin (2003)
***
Kaksoset ja esikoululainen kävivät päiväkahvilla äitinsä kanssa meidän luona. Paistoin coktailpiirakoita ja vehnäpullia ja keitin kananmunia neitosille. Tytöt piirsivät niin innolla, etteivät meinanneet ehtiä syömään mitään. Jäätelö kuitenkin maistui kaikille kolmelle. Nyt on taas monta hienoa taideteosta valmiina. Ukki kävi naapurivaltiossa pikavisiitillä, ehti kotiin juuri kun kahvi oli valmista.

Angi kuulemma pitää kovasti esikoulusta, se on hieno juttu. Varmaan kaksosetkin sitten kun sinne asti ehtivät. Mainiota porukkaa kaikki.

Oikein hyvää pyhän jatkoa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

2 kommenttia:

  1. Hymyilevä eläkeläinen1. marraskuuta 2009 klo 9.34

    Huomenta Aili!

    Voi, tuommoisia muistelurunoja, muistelurunokirjoja, tarvitaan. Runojen kautta saa varmasti moni ymmärtäjän ja lohduttajan!

    VastaaPoista
  2. Kyllä vain, ja eniten kirjoittaja lohduttaa näillä runoilla itseään.

    Kiitos kommentistasi Hymyilevä!

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥