Google+ Followers

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Kuinka ennen hulluus parannettiin

Figaro-laiva Savonlinnan satamassa 1970-luvulla.

Tikkalalainen kyläseppä Juho Riikonen oli toinen suurista kylämme tietäjistä. Häneltä ja Pekka Eroselta kerättiin erikseen yli 60 loitsua ja taikaa 1889-91, jotka on muistiinmerkinnyt J.H. Hakulinen. Nämä jutut olen etsinyt Joensuun Kansanrunousarkistosta (KRA Filmirulla 59). Olen julkaissut ne Havutar, hyvä emäntä teoksessa v.2004, jonka olen myös koonnut.
Juho Riikonen oli kuullut alla olevat taiat joutomies Olli Tenhoselta Tohmajärven pitäjän Kaurilanvaaran kylästä. Tenhonen oli ollut kova velho ja suuri juoppo.
Wiijjään (hullu) umplammin laijalle. Siinä nostetaan penger lammin laijasta kohollej jotta tulloo reikä sinne lampiin. Sittä paiskattaam mies nuoriin kainaloistaan ja ähkätään alastomana sinne lampiin umppeähän ja sittä veitään pois reijän kautta siitä penkereen alatik. Sittä ol jo ennen tehty panta, kerättiin siihen pihlajat ja kaikkii suurii puita, veistettiin sittä lastuja hongam poskuksesta ja pantiin ne palamaaj ja pistettiin pystyyn siihev vanteeseej ja siitä vanteesta sittä pujotettiin se mies läp, lammista nostettuu ja sittä panttiim puhtaat vuatteet peälle.
Toinen taika samasta asiasta, sama kertoja.
Vietiin pohjoseem päinj juoksevaj join rannale, siinä riisuttiiv voatteet peältä pois ja pantiin selälleen join äprääle, - ol polovillaam moassa vieressä ja ol leikkoovinnaam peän ja sano: "elä leikkook, leikkoon, elä leikkook, leikkoon, elä leikkook", kolomannela kerrala sittä leikkas , löi niät piäm pohjiin kirveelä, narras kehnuu; kun sai leikatuks, jokkeem pyöräytti virram mukkaan mänemään, nuorasta vuan kiini piettiin, sittä veittiin moalle ja pantiim puhtaat vuattiit piälle, likaset jätettiin sinne join varrele puuhun. Sittä kun lähettiin pois, valittiin tuo semmonen petäjä, joka soatiin seisaallaan keskii halk, niij jotta latvasta ja tyvestä jäi ehhyyks kiinnik, ja se halastiij jotta siitä mies sop ja siitä sittä mies pyöriteltiil läp.
Samasta asiasta olisi vielä ollut kolmas taika, jossa tarvittiin myös kirkkomaata, mutta jätän sen nyt tähän laittamatta.
Näin siis ennen kansaa parannettiin, kun ei vielä tunnettu näitä nykyajan parannustapoja eikä lääkäreitäkään ollut kuin ehkä yksi tai kaksi läänissä. Heidän tehtävänsä oli vastustaa tarttuvia tauteja, jotka riehuivat kansan keskuudessa.1800-luvun loppupuolella oli jo isorokkorokote keksitty, sitä sai ostaa jos oli millä ostaa. Harvat varakkaammat sitä ostivat esimerkiksi lastensa suojaksi. Oma tätini, isäni sisar, Miina Juvonen sairasti isonrokon kaksi kuukautta vanhana, ja selvisi taudista ilman rokotusta. Täti eli äitinsä Kaisan tavoin 87-vuotiaaksi, mikä on kunnioitettava ikä 1800-luvun ihmiselle.

Oikein hyvää pyhäiltaa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

4 kommenttia:

  1. Kiitos kirjoituksesta.
    Meidän suvussa on ollut noita parantajia ja sen sellaisia,isän ja äidin puolelta.
    On tainnut tarttua jotakin jälkipolvillekin..

    VastaaPoista
  2. Mainiota Sofia, ihan hyvä juttu. Parantajia aina tarvitaan.

    Tervetuloa lukijaksi. Saanko panna linkin sinun sivuillesi, kävin niihin jo tutustumassa.

    Hyvää jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
  3. Kovat oli lääkkeet ennen jos on nykyäänkin. Sähköshokkia 1800-luvun tapaan!

    VastaaPoista
  4. Aika aikaansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin, toteaa sananlasku; eikä yrittänyttä laiteta, väittää toinen. Jokainen aika käyttää niitä keinoja, jotka ovat silloin vallitsevia ja mahdollisia. Tuskin tuolla hoidolla kukaan on parantunut, en ole kuullut sellaista väitettävän. Nykyajan "hullut" juoksevat vapaana ja tekevät mitä mieleen juohtuu, niistä luemme lehdistä ja netistä.

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥