Google+ Followers

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Joulumuistot kansien väliin

Monilatvainen joulukuusi on "luonteikas" Ville Riekkisen mukaan, isäntä oli metsästä löytänyt sellaisen.
Meidän joulumme sujui supsikkaasti kotona, kahdestaan. Aatto kului erilaisten töiden merkeissä, leivoin joulutähtiä ja valmistelin jouluruokia tarjoilukuntoon pantaviksi. Pieni pöytäkuusi koristeltiin aluksi yhdessä. Mies ripusti tähden latvaan ja kahdestaan taiteilimme kynttilät kuuseen. Olki- ja huopakoristeet laitoin itse paikoilleen. Mies kävi viemässä hautakynttilät haudoille iltapäivällä kello 15-16 välillä. Koska olen ollut kipeänä jo viikkokausia, en viitsinyt lähteä mukaan. Kaikki isommat lihakset ovat olleet hirveän kipeät jo ainakin pari viikkoa, nuhaa ja kurkkukipua oli alussa aivan vähän. Aloitin joulun alla fysioterapian lääkärin lähetteellä, toivottavasti se joskus auttaa.

Joulupäivänä kävi pojan perhe lounaalla, jonka tarjosin perinteisesti. Ruokapöytä oli aluksi ahdas, pikku Paupau istui äitinsä sylissä, muutoin ei joukkue olisi mahtunut syömään yhtä aikaa. Olihan meitä 9 henkeä yhteenlaskettuina, joten eipä ihme...

Syötyä piti tietysti raivata pöytä tyhjäksi ja panna astiat tiskikoneeseen. Odottaminen oli lapsille vaikeaa, sillä lahjapaketit kiinnostivat kovasti kaikkia. Vihdoin päästiin joululahjoihin käsiksi, ja jotkut olivat kovin onnellisia, ja muutamat taas onnettomia. Angi sai hyvin terapeuttisen pelin, jota äititonttu oli vihjannut hankittavaksi. Perhe sai yhteisen, hienon kuvakirjan pojan perheen ja lasten menneestä vuodesta. Se oli A4 kokoa, kuvia noin 150 kpl, ja kuvasivuja yhteensä 48. Mukana olivat Rääkkylän serkut ja ukit ja mummit sekä tietysti kummit. Muuan Eila-niminen tätikin miehensä Veikon kanssa oli pistäytynyt vierailulla Nupposen perheen luona. Kaikkien lasten syntymäpäivät ja juhlavieraat ja sukulaiset ovat kirjassa mukana. Kansikuvana oli Aili-mummon otos Pippurista ja Evestä hoitamassa mummon kukkia, toiset sisaret pienissä kuvissa kannessa. Eniten sai huomiota Paupau-neito, jonka ensimmäisen vuoden kehitystä seurattiin tarkasti vaihe vaiheelta. Mainio juttu tämä kirja, se on tullut jo perinteeksi, ja sitä pitää ehdottomasti jatkaa. Painos oli kokonaista kolme kappaletta, kuten viime vuonnakin. Paukku kantoi kaikki saamansa lahjat mummolle takaisin, ei oikein ymmärtänyt koko lahjusjupakkaa.

Lapset varttuu niin mahdottoman nopeasti, joten ei kannata jättää muistojen taltiointia unohduksiin, vaan koota ne kirjan kansien väliin joka vuosi. Poika ja Silja saivat lisäksi Tikkalan Koulumuistelmat kirjan, koonnut tohtori Sari Tuuva-Hongisto. Kirjan kokoaminen alkoi syksyllä 2004, kun vanha koulu paloi. Kirjantekovaiheita selostettiin virheellisesti paikallislehdessä. Ensimmäisen työryhmän muodostimme minä, Outi Forsblom ja maisteri Aira Kuronen. Työryhmä kuitenkin hajosi, kun jo kirjan aineisto oli lähes valmis. Niinpä se sai jäädä odottamaan vuoroaan tuntemattomaan tulevaisuuteen, joka sattui nyt koulun 120v. juhlien yhteydessä. Aikaa julkaisemiseen kului yhteensä viisi vuotta. Myös miniä, Silja Nupponen, otti osaa tekemällä kuvankäsittelyn.

Olen saanut uuden lukijan, jonka nimi on Vaarinkukka. Tervetuloa lukijakseni, olen oikein iloinen, että aina joskus joku rohkea ilmoittautuu joukkoon mukaan. Naisenergiassa on voimaa!

Oikein hyvää loppuvuotta kaikille lukijoille toivoo optimistinen Aili-mummo!



4 kommenttia:

  1. Hei.
    Liityin lukijakuntaasi, kun välillä tuntuu/näyttää ettei maailmassa ole enää iloa ollenkaan :o) näillä sivuilla sitä kuitenkin löytyy :o)

    Minusta on myös mukavaa lukea maaseudulla asuvn ihmisen ajatuksia, itse kun olen "stadin kimuli"

    Oikein onnellista ja ihanaa vuotta 2010 sinulle ja läheisillesi.

    Terkuin yksi iloinen vaarinkukkanen :o)

    VastaaPoista
  2. Olen iloinen ja "otettu" näistä mielipiteistäsi. Tutustuin myös sivustoosi, Vaarinkukkanen, ja löysin sieltä paljon iloa tuottavia juttuja, jotka ovat meille kodinhengettärille tärkeitä.

    Kodin viihtyvyyden luominen kuuluu perinteisesti naisten mieluisimpiin harrastuksiin.

    Toivotan sinulle ja perheellesi oikein sydämellisesti hyvää vuotta 2010!

    VastaaPoista
  3. Hymyilevä eläkeläinen28. joulukuuta 2009 klo 17.05

    Upea joulu! Lpasenlapset ne sen oikean joulun tekevät. Itselläni on vain yksi jöllikkä, joka on niitä tietokonemiehiä. Tässä saa ilmeisesti turhaan odotella, että poika alkaisi näppäillä muutakin kuin sitä tietokonettaan.

    Joulu on silti kotona paras.

    Hyvää Uutta Vuotta!

    VastaaPoista
  4. Lapset tekevät tietenkin sen joulun meille mummoille ja vaareille. Se on parasta mikä meistä jälkeemme jää. Joulun yhdessäolo ja ne joululahjatkin ovat lapsille tärkeitä juttuja, ihan ikimuistoisia. Kirjoissa niihin voi palata vuosien ja vuosikymmenien jälkeen yhä uudestaan.

    Nörttejä on kasvamassa täälläkin, ainakin yksi ellei useampia.

    Hyvää ja iloista uutta vuotta sinulle ja perheellesi Hymyilevä!

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥