Google+ Followers

lauantai 31. tammikuuta 2009

Juhlavalmisteluja

Huomenna juhlitaan taas kaksosten, Even ja Pippurin nelivuotissynttäreitä. Eilen kävimme ihan Joensuussa asti ostoksilla, onhan peräti kolmet syntymäpäivät tulossa. Lasten äiti ehdotti että ostaisimme neideille kauneudenhoitoon liittyviä välineitä. Ne ovat kuulemma kova sana tässä iässä.

Tuli ostettua niitäkin ja lisäksi paperitavaraa ja värejä, jotka ovat tarpeen jokapäiväisessä käytössä. Tänään tein ison, kahdeksan munan täytekakun, jonka äiti sitten aamulla kuorruttaa ja koristelee. Tai antaa lasten itsensä koristella, näin lopputulokseen ovat varmasti kaikki tyytyväisiä.

Vieraita ovat tietysti ukit ja mummit, kummit ja muut lähisukulaiset. Tämä piiri kokoontuukin usein, on näet niin usein juhlia.

Kun kahdeksan serkusta ja lisäksi kummien lapset ovat paikalla, on tuvassa tietenkin meteliä ja muuta melskettä ihan riittämiin. Lapsilla on ainakin niin hienot juhlat, että he muistavat vielä vanhanakin nämä tapaamisensa.

Entisaikaan ei monessakaan mökissä vietetty lasten syntymäpäiviä, ei ainakaan Perivaarassa enkä muista Riihiahossakaan näin tapahtuneen. Vain vanhat papat ja tädit viettivät syntymäpäiviään siten, että kutsuivat lähinaapurit iltakahville. Naapuri toi kukkapuketin, joka tietysti oli otettu omasta kukkapenkistä. Siis ne, joilla oli niitä kukkia omassa penkissä. Kaikilla ei niitäkään ollut, kun ei ollut sitä kukkapenkkiäkään. Ei lahjoja edes odotettu tuotavaksi, riitti että ollaan hyvissä väleissä naapurien kanssa. Silloin voi tarpeen tulleen pyytämään myös naapuriapua, ja niitä tarpeita sattui vuoronperään lähes jokaiselle. Varsinkin syksyllä elonkorjuun aikaan pidettiin talkoita, joissa se naapuriapu tuli tarpeeseen. Juvolassa oli 1940-50 luvuilla talkoita joka syksy. Äidin lähdettyä 1956, että sen jälkeen talkoita ei ainakaan kovin monesti ollut. Ja talkoiden jälkeen oli iltamat, jossa soitti joku hanuristi. Meillä muistan käyneen ainakin Jylmän Tauno Juvosen, joka oli isän serkku. Ja on niitä muitakin ollut...
Talkooväelle tarjottiin tietenkin ruoka ennen tanssia, eihän sitä muuten olisi jaksanut tanssia nälkäisin vatsoin. Emäntänä talkoissa oli usein Liipin Elli Simonen muun perheen hääriessä ahkerasti viljapellolla.

Jouduttiin ihan toiseen asiaan. Mutta näin ne ajat ja tavat muuttuvat. Tänään eletään eri aikakautta kuin silloin 50-60 vuotta sitten.

Oikein hyvää lauantai-iltaa kaikille toivoo Aili-mummo




keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Tyhmäjärveläisyyttä

Räyhähenki on päässyt pahasti leviämään meillä Tyhmäjärven kunnalliselämässä. Entinen valtuusto ja kunnanhallitus riiteli ja nokitteli toisia osapuolia, mutta uusikaan valtuusto ei ole jäänyt entistä huonommaksi. Joten riidalla aloitetaan ja varmasti myös riidalla lopetetaan. Sitten joskus.

Joitakin vuosia sitten oli sama meno Rääkkylässä, ja taisihan olla Pyhäselässäkin ennen kuntaliitosta Joensuuhun. Toivottavasti siellä kuitenkin asiat petraantuvat ajan mittaan, vaikka onhan siellä yksi entinen Ilomantsin valtuutettu, joka äänestyttää kokouksia aamuyöhön asti.

Tällainen meno on minusta hyvin typerää. Se vie kunnan imagon alle kaiken arvostelun, riitely ei nosta kenenkään positiivista näkyvyyttä. Ollaan kaunaisia, kateellisia ja hirvittävän narsistisia hölmöjä, en paremmin sano. Ei näidenkään omasta mielestään erinomaisten poliitikkojen kunnia ainakaan lisäänny, mutta maine kasvaa ja likaantuu. Joten suosittelen asiallista otetta teille, arvoisa Tyhmäjärven luottamusväki, muuten ette ole minkään tai kenenkään luottamuksen arvoisia.

Kun uusi kunnanjohtaja astui virkaansa, oltiin vähän aikaa jopa positiivisia häntä kohtaan, mutta pian alkoi ryöpytys useiltakin tahoilta. Antakaa kunnajohtajalle työrauha, ei hän muuten voi hoitaa virkaansa. 1980-luvullakin oli poliittinen kärhämä, jossa kokoomukselainen kunnanhallituksen puheenjohtaja yritti savustaa virassa olevan kunnanjohtajan pois virastaan - onnistumatta. Harva se ilta oli Kymppiuutisissa välähdyksiä Tyhmäjärveltä, ikäänkuin uutisten loppukevennyksenä. Kunnan maine siinä likaantui, eikä kunniaa saanut kukaan. Ei edes se matalamielinen röykyttäjä. Mutta paljon perillisiä hänellä näyttää täällä olevan, varmaan jo useammassa polvessa.

Joten tosi on: Joukossa tyhmyys tiivistyy!

****
Ukki kävi tekemässä äsken ulkona lumilinnan tyttöjä varten. Ukilla ainakin taisi olla kivaa, toivottavasti myös tytöillä.

Luin äsken lehtiä, ja tulin taas hyvin ärsyyntyneeksi uutisista. Toivon hartaasti, että kuntamme poliitikot ottaisivat nämä sanat opiksi ja ojennukseksi. Muutoin tulen jatkuvasti kirjoittelemaan teistä, ja politikoinnistanne.

Kaikkea hyvää tyhmäjärveläisille ja muille lukijoille toivoo Aili-mummo

tiistai 27. tammikuuta 2009

S-Market vai K-Market

Meillä tohmajärveläisillä on kirkonkylässä, Kemiessä, kaksi päivittäistavarakauppaa. Se toinen on K-Market Tiilikainen, toinen taas PKO:n omistama S-Market. Olen asioinut kummassakin, mutta viime aikoina käyntini ovat siirtyneet yhä enemmän tähän yksityiseen K-Markettiin. Näin on mennyt jo joulukuusta lähtien.

Viime aikoina S-Marketissa on ollut menossa täydellinen myllerrys. Uusitaan kaikki hyllyt, pannaan järjestys täydellisesti sekaisin, on kuulemma ihan uusi myymälänhoitaja. Niinpä kaupasta ei löydä mitään mitä etsii, opasteet eivät pidä alkuunkaan paikkaansa, tuotteet ovat vanhentuneita tai vanhentumassa. Mieheni vieraili eilen illalla S-kaupassa, ja sanoi, että siellä oli valtaisa määrä vanhentumassa olevia ruokatarvikkeita, hän ei löytänyt mistään kinkkuleikettä. Piti siis mennä K-Markettiin. Uskonpa että Tiilikainen on hyvillään tästä menosta.

On kuulemme Amerikassa tehty tutkimusta siitä, että aika ajoin tämä perustavanlaatuinen sekasorto täytyy käydä läpi. Se kuulemma lisää myyntiä. Mutta saattaa käydä myös niin, että kuluttajat äänestävät jaloillaan kilpailevaan liikkeeseen. Minun kaltaiseni vanhat ihmiset eivät jaksa etsiä tai juosta ostoksien perässä kilometrikaupalla, vaan mennään siihen liikkeeseen, josta kohtuukävelyllä löydetään tarvitut asiat.

Kun Joensuun Prisma laajensi itsensä mammuttikaupaksi, loppuivat varmaan monilta muiltakin ikäihmisiltä siellä vierailut. En ole ovea avannut, ei myöskään mieheni. Mieluummin käyn keskikaupungilla ostoksilla, jos on pakko käydä S-liikkeen myymälöissä.

Tohmajärven S-Marketissa sijaitseen myös posti eli Itella, jonka vuoksi ainakin joudun siellä käymään.
Annetaan nyt niiden liikevoittojen lisääntyä ihan rauhassa. Voin sitten vuosien perästä kysyä, lisääntyivätkö ne kuinkakin paljon.

Oikein hyvää tiistaipäivää kaikille toivoo Aili-mummo

sunnuntai 25. tammikuuta 2009

Aistien alamainen

Vietetään öistä juhlaa:/ lasketaan yhteen/ suonikohjut, uurteet, rypyt/
Kerrataan unettomat yöt/ ja pahat toistuvat unet/
verrataan kivut selässä/ rinnassa, mahan seutuvilla/
ja kaikki oudot oireet/ Nostetaan maljoja:/ halpa hinta/ näin hyvästä matkasta!/
Levitetään kädet/ kuin lokit siipensä/ vastatuuleen/
Päästellään pieniä/ yhteisiä äännähdyksiä/ tyynyyn ja korvaan/
Mennään,/ kuin vihdoin alamäkeen:/ silmät kiinni, lujaa/

Runoilija Tommy Tabermann teoksessa Aistien alamainen. Jyväskylä (2001)

Niän itekvän petkelleen nousevan/ pystyyn, heiluttavan piätään/
kun pyyttonin./ Mie oun kiärmeenlummooja./
Tippa silimässä myö hypnotisoijjaan/ toinen toistammu./
Toivon ja pelon vallassa kuulostelen/ voisko hiän löytee/
miun toivomuslähteen silimän/ mikä on/ ahas portti taivaaseen./

Aili Nupponen kokoelmassa Ruistähkähumppa. Joensuu (2008).

Tommy Taberman on kuuluisa näistä aistillisista runoistaan, ja myös hyvin myyty. Kokoelmista otetaan monia painoksia, tästäkin oli jo kolmas painos. Ihmiset ovat pitäneet Tommyn runoista hyvin paljon. Ja näitä kokoelmia on syntynyt kymmenittäin, enimmäkseen runoja.

Tommy Taberman tuli ehkä vielä tunnetummaksi televion Uutisvuoto-ohjelmasta, jossa hän oli mukana useita vuosia. Vastaparina Tommylla oli Jari Tervo, hänkin huippuälykäs ja sanavalmis kirjailija. Miehet olivat näissä otteluissa tasaväkisiä. Nykyään Tommy Tabermann vaikuttaa SDP:n kansanedustajana ensimmäistä kauttaan. Saapas nähdä, kiinnostaako Tommya enää jatkokausi siinä tehtävässä.

"Virallisissa piireissä" - mitä ne sitten ovatkaan - Tommya ei kuulemma tunnusteta "oikeaksi runoilijaksi", vaikka hänen runojaan kustantaa Gummerus. En tiedä sitäkään, onko Tommy Kirjailijaliiton jäsen. Mutta mitäs se haittaa. Onhan siellä varmasti sellaisia "hyviä runoilijoita", joita ei myydä kuin muutama sata, jos sitäkään. Pitäkööt eliittikirjailijat liittonsa, voivat nostella nokkaansa sitäkin enemmän!


****

Mies meni hiihtämään, talvikelit ovat parhaimmillaan. Tosin liukkaita on riittänyt, pakkastakin sen verran, ettei lämpimän puolella ole käynyt kuin muutaman kerran. Odottelen pojan perhettä sunnuntaikahville, mukava tavata pieniä monen päivän jälkeen.

Oikein hyvää sunnuntaita kaikille toivoo Aili-mummo

perjantai 23. tammikuuta 2009

Kontkasen suvusta ja sukututkimuksesta

Lupauduin muutamia vuosia sitten avustamaan Kontkasen suvun sukukirjan kokoamisessa. Olen kirjoittanut useita sukuhaarojen tarinoita, koonnut sukutietoja sekä teettänyt myös muilla suvun jäsenillä tekstejä. Nyt sain niin paljon aikaiseksi, että tekstitin kokoamani valokuvat ja asetin kuvat niihin kirjoituksiin mihin ne kuuluvat. Sitten vain kuvat, kuvatekstit ja raakatekstit rompulle ja postiin Juhani Kontkaselle. Sukutaulut päivityksineen menevät/ ovat menneet Erja Karviselle Joensuuhun.

Aika paljon olen saanutkin tietoja kasaan, kiitos suvun jäsenille niistä. Erityismaininnan ansaitsee serkkuni Aino Rahunen. Myös useat pikkuserkut ovat olleet yhteisellä asialla.

Kun tekee näitä useiden vuosien ajan, välillä tuppaa jo unohtumaan asioita. Olen säilyttänyt tärkeimmät sähköpostit, jotta löydän niistä tärkeimmät asiat. Ja melkein päivittäin onkin tarpeen etsiä tietoja.

Minun piti saada eräiltä serkuiltani kirjoituksia sukukirjaan, mutta minkäs teet, kun he eivät suostu edes vastaamaan kyselyihini. Kirjeitä ja sähköposteja olen lähettänyt kymmenittäin, mutta harvoin niihin on vastattu. Ihmiset ovat niin laiskoja ja välinpitämättömiä kun tietoja kootaan, mutta vasta sitten kun kirja ilmestyy, herätään ja ihmetellään, miksi heistä ei ole mitään kirjoitettu. Näin tapahtui Juvosten sukukirjan kohdalla, ja samanlaista se on myös Kontkasilla. Nykyisin on voimassa niin voimakkaat tietosuojakäytänteet, jotta niihin vedoten ei uskalla kirjoittaa paljon mitään. Tämä asia rajoittaa varmasti tehokkaasti uusien sukukirjojen ilmestymistä.

Sukukirjan tekeminen on työlästä. Tiedonmuruset hankitaan muutama asia kerrallaan, saa hankkia osoitteita ja nimiä väestörekisteristä saakka, joka myös maksaa. Joutuu laukkaamaan arkistoissa. Sitten on suvun elossa oleville jäsenille postitettava kootut tiedot ja hankittava lupa tietojen julkaisemiseen, ja se myöskin maksaa. Jos kirjalla on menekkiä, saa luultavasti rahat takaisin, mutta saattaa käydä toisinkin. Ja vielä joutuu maksamaan sukututkijoille ja muille asiantuntijoille, joilta haluaa kirjoituksia kirjaan. Näissä ortodoksisuvuissa onkin erityisen hankalaa se, että ammattitutkija tutkii perinpohjin lähdetiedot. Kontkasen suvussa tätä työtä tekee FM Tuula Kiiski.

Oman äidinisäni sukuhaaran kohdalta ei tunneta vieläkään sitä, mihin Kontkas-haaraan se liittyy, vaikka asia on ollut vireillä jo useita vuosia. Sukuhaaroja pitäisi pystyä myös yhdistämään. Minusta ei riitä se, että päästään tästä hetkestä taaksepäin vain 1800-luvulle: pitäisi päästä ainakin 1700-luvulle. Ensimmäiset Kontkaset ovat tulleet Liperiin jo 1600-luvulla. Ortodoksiseurakuntien kirkonkirjat ovat hyvin puutteelliset ja huolimattomasti pidettyjä. Lisäksi ne ovat venäjänkielisiä, mikä ei tee työtä ainakaan helpommaksi.

Mutta joka tapauksessa sukututkimus kiinnostaa monia. Havuttaren tiimoilta olen saanut postia monilta sukututkijoilta, samoin Juvosten sukukirjan johdosta. Saa nähdä, miten käy Kontkasen sukukirjan kanssa.
Muuten: Juvosten sukukirja on loppuunmyyty, nyt sillä olisi kysyntää. Lisäpainosta ei tule.

Oikein hyvää perjantai-iltaa ja viikonvaihdetta toivoo Aili-mummo

tiistai 20. tammikuuta 2009

Elämä on...

Elämä on lyhyt/ on vielä monta asiaa miettimättä/
kirjaa lukematta/ sävellystä kuulematta./

Monta maata käymättä/ kieltä oppimatta/
rataosuutta ajamatta/ ihmistä tutustumatta/

virhettä tekemättä./ Yritän niin paljon kuin ehdin,/
ne jotka tulevat jälkeeni/ jatkavat tästä.
Hannu Niklander

Elämä on banaani, johon apinat eivät ylety. (Gunnar Björling)

Tee vain mitä itse haluat ja olet narsisti (Markku Envall)

Tee vain mitä toiset haluavat ja olet prostitioitu (Markku Envall)

Elämä oli se hauska juttu, joka sattui kun olin matkalla hautaan (Quentin Crisp)

Elämä, Jumalan matojen ihana ruoka (Uuno Kailas)

Tulevat sanomaan, että olet väärällä tiellä, jos kuljet omaasi (Antonio Porchia)

On vain yksi menestyksen tie: pystyä elämään omilla ehdoillaan (Cristopher Morley)

Ajoit nopeaa ohitustietä. Niin jäi elämä löytämättä (Niilo Rauhala)

Kaikki lainaukset teoksesta Elämän viisauden kirja. Koonnut Hannu Tarmio (1991)

Elämäni vaikeimpina hetkinä olen lukenut yllä mainittua kirjaa, ja löytänyt siitä sielulleni lohdutusta. Vaikeinta oli poikani kuoleman jälkeen keväällä 1992, jolloin kokosin toisten kirjoittamia runoja. Tein niistä muistopuheen pojalleni.
Sellaisina hetkinä ihmisyys punnitaan. Kuolema on vaikea ja lopullinen asia, on jätettävä lopulliset jäähyväiset perheen jäsenelle.

Enkelit, pienet enkelilapset,/ kantakaa rakkaani Tuonenvirran yli./
Hyvät kiltit enkelit,/ lohduttakaa lastani. Minne hän meni/
minä en voi häntä seurata./ Kiltit pienet enkelit,/
viekää lapseni kukkaniitylle/ poimimaan ilonkukkia./
Hänellä oli niitä/ liian vähän elämässä./
Hyvät enkelit, varjelkaa/ katkeruudelta ja itsesääliltä.

Aili Nupponen kokoelmassa Hullun lehmän tanssi (1999)

Kaikilla meillä on rajamme ja rajoitteemme. Suurin rajoite on aika, mutta onhan niitä paljon muitakin. Jokaisella omansa.

Hyvää tiistaipäivää kaikille lukijoille toivoo alakuloinen Aili-mummo

lauantai 17. tammikuuta 2009

Kuuma keskustelu

Tämän lauantaiaamun aamuteeveessä oli kuuma keskustelu kahden henkilön välillä. Aiheena oli kotiäiti vs. ansioäiti. Viimeksimainittua puolusti nuori miesprofessori (sen vähän minkä pystyi), kotiäitejä puolusti ansiokkaasti ihan oikea kotiäiti. Häntä yritettiin myös 'rouvitella', mutta tämän esittelyn katkaisi paikalla ollut kotiäiti kipakasti.

Keskustelu oli niin sähäkkä, että nauroin enemmän kuin viikkoon. Mielestäni kotiäiti oli ihan oikeassa sanoessaan että kotiäidit yritetään leimata laiskureiksi ja huonoiksi äideiksi, jotka eivät ymmärrä lastensa parasta. Jos perheessä on monta pientä, alle kouluikäistä lasta, äitiä ei mielestäni todellakaan voi väittää laiskuriksi. Kotiäiti on vastuussa omista lapsistaan 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa. Eläkettä hänelle kertyy kotihoidontuesta ja äitiyspäivärahasta vain vähän, koska nämä korvaukset ovat yleensä pieniä. Voihan joukossa tietenkin olla isopalkkaisia äitejä, joiden päiväraha on suurempi. Kotihoidontukea maksetaan sinne asti, kunnes lapsi/lapset ovat 3 vuotiaita.

Jos toimii päivähoitajana ja hoitaa vieraan lapsia, työ on ihan toisella tavalla arvostettua kuin omien lasten hoito. Se myös tunnustetaan työksi, mitä omien lapsien hoito ei tunnu olevan.
Ei vielä sittenkään, vaikka joukossa olisi vammainen lapsi, joka vaatii jatkuvaa kuntoutusta ja terapiaa. Mielestäni neljä alle kouluikäistä lasta on melko mahtava saavutus. Se että panee omat lapsensa urakehityksen edelle, on myös älykäs ratkaisu. Raha ei ole ainoa arvo maanpäällä eikä maine, muitakin arvoja on, kuten äitiys.
****
Muutamat viime päivät on ollut hieman kiireisiä: piipahdin martoissa, keskiviikkona Joensuussa (ostamassa torilta huopikkaat) ja eilen kuntoutuksessa Tohmajärvellä. Maanantaina kaitsin lapsia. Siinä kuulumiset lyhyesti ja ytimekkäästi. Tänään ei onneksi ole menoja minnekään. Pakkasta oli aamupäivällä 17.4 astetta.

Hyviä hiihtokelejä kaikille ja oikein hyvää pyhänseutua toivoo Aili-mummo

keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Riihiahon Martat 50 vuotta

"Päivä kun paistaa pirttihin pieneen,
työtäni teen, olen onnellinen.
Kylvän ja kitken peltoni laitaa
Luojalta kasvua toivoellen."
Nämä ovat hyvin tunnetun Marttalaulun sanat, jotka kaikki martat osaavat ulkoa. Ainakin minun ikäluokkani martat. Helmikuun viides päivä 2009 tulee täyteen 50 vuotta, kun Riihiahon Marttayhdistys perustettiin. Se toimi aluksi kerhon nimellä, kunnes vuonna 1967 maaliskuussa päätettiin rekisteröityä omaksi yhdistykseksi.

Alkuaikoina oli suurta apua siitä, että Riihiahon koulun naisopettajat toimivat yhdistyksen sihteereinä. Riitta Lipsanen oli ensimmäinen sihteeri, puheenjohtajana kuusi ensimmäistä vuotta toimi emäntä Veera Kuronen. Sen jälkeen yhdistyksemme vetäjänä on ollut emäntä Eila Simonen, kaikkiaan jo 44 vuotta. Tämä saattaa olla myös ennätys tällä saralla. Vuodesta 1968 tähän saakka on sihteerinämme ollut emäntä Raili Kuronen, siis yli 40 vuotta. Opettaja Mirjam Vuorinen oli yhdistyksen toinen sihteeri vuodesta 1960-66, hän piti myös kerhoa marttatytöille. Kerho päättyi op. Vuorisen siirryttyä pois paikkakunnalta.

Yhdistyksemme toimintaa on sisältynyt suuri määrä erilaisia kursseja. Kuusikymmentäluvulla oltiin hyvin innostuneita kankaankudontaan ja muihin käsitöihin. Marjatta Asikainen Kotiteollisuusyhdistyksen neuvonta-asemalta vieraili ohjaamassa kankureita. Marttaneuvoja Sirkka Juutinen ohjasi kahdet marttapukukurssit, lisäksi oli puutarha- ja ruuanlaittokursseja. Opintokerhotoiminta alkoi 1970, josta alkaen Aili Nupponen ohjasi 17 vuoden aikana kymmeniä erilaisia opintokerhokursseja, viimeisimpänä oli martan taitoavain I kurssi 1987.

Yhdistys on tehnyt erilaisia muonituksia, kymmeniä retkiä ja vierailuja ja vastavierailuja. Yhdistyksen 20v. toimintaa juhlittiin Aili ja Mauri Nupposen uudessa talossa 1979, jota ennen oli taas pidetty marttapukuompelukurssit. Tämän jälkeen yhdistys ei ole juhlinut.

Toiminta on vuosien kuluessa hiipunut vähiin, vetäjät ovat ikääntyneet. Vielä viime kesänä käytiin Joensuun torilla paistamassa marttojen piirakkapajassa karjalanpiirakoita kaksi kertaa, keväällä tehtiin ruokaretki Suhmuraan. Vuosikokoukset on pidetty määräajoin. Koska ei ole tiedosssa uutta puheenjohtajaa, on keskusteltu siitä, että yhdistyksen on aika lopettaa toimintansa. Vielä 5. päivä helmikuuta 2009 klo 12.00 kokoonnumme juomaan lopettajaiskahvit Aili ja Mauri Nupposen taloon. Virallinen vuosi-/ lopettajaiskokous pidetään 24. päivä helmikuuta A.K:lla Onkamolla.

Olen ollut marttajäsen koko tuon 50 vuoden ajan. Tähän on hyvä lopettaa kylämme toinen marttayhdistys. Kostamon martat luovuttivat 1992 siirtyen silloin historian lehdille eli meitä 17 vuotta aikaisemmin.
Mutta jäähän kyläämme vielä yksi yhdistys, Tikkalan Martat, jolle toivotan onnea ja menestystä!

Oikein hyvää keskiviikkoiltaa kaikille toivoo Aili-mummo

tiistai 13. tammikuuta 2009

Meitä harrastelijoita ja muita...

VAIHDEVUODET

Tässä istumme, limoviikuna ja minä. Silläkin hedelmällisyys
vain nimessään. Eikä se edes hikoa, rontti. Keinutuolista ei
saa aikaa kiinni, katoavat minuutit kellastavat viherkasvin
lehdet. Pitäisikö opetella paistamaan piirakoita vai tilata hautakivi?
****
tulet ovelleni
kuin vartiotornin kauppias
hurskauden naamio
lupaa pelastusta
pyyhkisit edes kumiteräsaappaasi
ennenkuin tulet sisään
****
olen luojan pikku paskakärpänen ja syntynyt haistelemaan
hännänalusia työni on kiertää tunkiolta tunkiolle ja
juoda lietelammikosta älkää tulko sanomaan, etten saisi
surra otsoonikatoa minäkin.

Katri Tirkkonen antologiassa Kahdeksan minuuttia aurinkoon. Toim. Jouko Lehtonen (1991)

Simämunat hellinä
siivoan

viimekesän jälkiä
annan uuden kevään
astua eteeni
tuorein lehdin
Mitä kummaa niihin lie
kirjoitettu?
****
Herra Viitasammakko
Sinun pulputuksesi saa
pienen sydämeni
hypähtämään kurkkuun asti
tämän rapakon reunalla
minä istun ja ajattelen
Sinua uskollisesti
Yhteen liimautuneina
pulahdamme nirvanaan
jatkamaan sammakoitten
sukua!

Aili Nupponen samassa antologiassa.

Olkohan vuosi 1988 tai niillä seuduin kun kirjailija Jouko Lehtonen tuli asumaan Pohjois-Karjalaan ja pestautui Pohjois-Karjalan Lääninkirjailijaksi. Niissä merkeissä tulin tuntemaan Lehtosen, ja voin sanoa että hän oli oppi-isäni useita vuosia. Kävin useilla Lehtosen vetämillä kirjoittajakursseilla Pohjois-Karjalan opistolla Niittylahdessa että myös yhden talven ajan Kiteellä Tianko-ryhmässä vuosian 1992-93. Keväällä piti lopettaa osallistuminen siksi, että Tikkalan neljä vuosisataa piti saada painoon, ja jouduin tekemään sitä yötä myöten. Karjahommatkin unohtuivat miesväelle, ja lähes kaikki muukin kodinhoito.

Kahdeksan minuuttia aurinkoon on kirjoittajayhdistys Ukrin jäsenten teksteistä koostettu, ja valitettavasti siitä on tullut irtolehtipainos ajan mittaan. Nähtävästi sitä kuitenkin voisi vielä ostaa Ukrilta. Painos oli 500 kpl, jotka on numeroitu.

Vajaa vuosi sitten Jouko Lehtonen karisti Pohjois-Karjalan pölyt jaloistaan siirtyen muualle asumaan. Lehtonen asui alkuaikoina Kiihtelysvaarassa, mutta sitten myöhemmin hän osti Liperistä Ahonkylän lakkautetun kansakoulun, jonka risti Lehtolinnaksi. Siellä hän järjesti kirjoittajakursseja ja retriittejä ihmisille. Viimeisinä vuosinaan Lehtonen toimi Rääkkylän ev.lut. seurakunnassa osa-aikaisena pappina. Lehtonen kertoi olleensa opiskelemassa Helsingin Yliopistossa yhtäaikaa Risto Jääskeläisen eli metropoliitta Ambrosiuksen kanssa.

Eilinen kului taas kaksosten ja Ellun kanssa. Tultiin meille ja keitettiin munia, Ellu taas halusi syödä vattuja ja mansikoita. Sulattelin niitä pakkasesta. Pitää muistaa antaa miniälle marjoja syötäväksi ja mehustettavaksi. Nyt niillä on käyttöä.

Oikein hyvää tiistaita kaikille toivoo Aili-mummo

sunnuntai 11. tammikuuta 2009

Jäniksen vuosi

Tuli piipahdettua teatterissa pitkästä aikaa. Esitysvuorossa oli Jäniksen vuosi, kirjoitettu Arto Paasilinnan romaanitekstin pohjalta. Kommentti yleisöltä: jänis oli hyvä, sitä esitti Outi Kärpänen. Kiitokset hänelle!

Miesrooleista ainakin meillä naisväellä olisi paljonkin sanottavaa, mutta se ei olisi roolihenkilöille mitenkään imartelevaa. On niitä nähty miehen munia ennenkin, ja takapuolta; en oikein kehtaisi mennä niitä teatteriin katsomaan. Väitetään, että harrastajateatterit etsivät helppoja nauruja yleisöltä niillä keinoin, mutta yhtään ainoaa harrastajateatteria en ole vielä tavannut, joka laskeutuisi näin alhaiselle tasolle. Kiitos harrastajille ja Tohmajärven teatterille, laatu on siellä huomattavasti korkeampi kuin tällaisissa näytöksissä, ja hauskuus on ihan toista luokkaa.

Olihan se joskus 1970 tai -80 luvulla Joensuussa esitettiin teatteria, jossa kaikki näyttelijät olivat ihan aatamin ja eevanpuvussa; niitäkään en halunnut katsoa. Kylämme miesväkeä näytökset nähtävästi inspiroivat kovasti, kun teatteriin menivät sellaisetkin henkilöt, jotka eivät siellä muuten käy.

On kuulemma Joensuun kaupunginteatterin katsojamäärät laskeneet. En ihmettele.

Olihan näytelmässä, loppuosassa, olevinaan jotakin filosofian tapaista. Arto Paasilinnan kirjallisuutta en ihaile. Joskus muinoin ostinkin hänen kirjojaan, mutta sitten lopetin, kun ymmärsin, että täysin tyhjänpäiväisiä kansientäytteitä en ehdi lukemaan. Minusta kirjalla pitäisi olla jotakin sanomaa, jotta sen viitsisi lukea. Pelkät tyhjät, typerät naurut eivät mielestäni riitä. Kesäteatterinäytelmissäkin on enemmän sisältöä kuin tällaisissa jäniksen vuosissa, minusta tällaiset näytelmät ovat katsojan aliarvioimista.

Ja siunatuksi lopuksi Heli Laaksosen runo kokoelmasta Sulavoi (2006)

Pupu tul juhlist kotti

Pupu tul juhlist kotti./ Korva olivat kolmest kohta poik/ ja koris jäljel yks ehjä muna.//

Jumaliste, mihe mu elämä kulu?/ Kaks tuntti vuares käytän/ kankkanpalan kiskomisse vetoketju välist.//

Mää muutun./ Mää ruppen hyväks./ Viän maitokärryt korjattavaks,/ verän läpi Malvon kylä ja Hinnerjoe./
Otan vähävarassi kyytti/ ja rakennan remontist jäänyist villoist heil talo.//

Mu töpöän saa tul taputtama ketä tahto,/ nauran vaa heliäst kahrel hamppalan.//

Oikein hyvää sunnuntaipäivää kaikille toivoo nyt jo rauhoittunut Aili-mummo


torstai 8. tammikuuta 2009

Kiteeläistä

Tulipa vihdoin käytyä Kiteen kaupungissa. Pakkasta oli ja tuulista sielläkin; kolme tuntia meni sillä reissulla.
Vein yhden Ruistähkähumpan kirjastoon, ja muutamia runokirjoja kirjakauppaan myytäväksi. Hidasliikkeinen kun olen, tuon kirjani myyntiin vasta joulun jälkeen. Jotenkin en osaa odottaa ihmeitä, netistä tosin sain yhden Havuttaren tilauksen Suomen Sukututkimusseuran kautta.

Nimimerkki Kiteeläinen on tiedustellut kirjojani. Hän on entinen lehtimies, joka teki vuonna 1980 haastattelun ensimmäisestä Tikkalan kylätoimikunnasta kylämme koululla. Puheenjohtajana kylätoimikunnassa toimi tuolloin mv. Uuno Kuronen, joka heti valittiin valtuustoon, ja palkkioksi siitä potkittiin pois kylätoimikunnasta. Näin määräsivät kylätoimikunnan järjestyssäännöt. Tuossa kylätoimikunnassa oli myös mukana kirjalija Ville Kuronen, joka asui ja viljeli maatilaansa Hernevaaralla. Joitakin vuosia myöhemmin, eläkkeelle päästyään, Ville myi tilansa, ja muutti Joensuuhun.

Kiteeläisen blogi löytyy netistä osoitteesta: http://erkkijormanainen.blogspot.com
Kiitos Erkille komeasta jutusta, olihan se lähes Karjalaisen sivun mittainen.

****
Tein hyvissä ajoin ennen uutta vuotta yhden lupauksen: paistan itse ruisleipää. En ole tehnyt sitä vuosikymmeneen, mutta pakasteesta löytyi vielä taikinanjuurta, ja se maistui ihan hyvältä. Taikinakorvon tosin jouduin pesemään ihan kunnolla. Mutta nyt kuuluu iloinen sipinä hellalta, jonne nostin taikinatiinun happanemaan lämpimään.

Toivottavasti vielä löytyy niin paljon virtaa, että jaksan tehdä entistä enemmän kotitöitä ja lapsenkaitsemishommia. Tämän netin äärellä aika kuluu ihan liian nopeasti, ettei paljon malttaisi muuta tehdäkään.

Oikein hyvää torstai-iltaa kaikille toivoo Aili-mummo


tiistai 6. tammikuuta 2009

Maatilojen tulevaisuudesta

PERIKUNTA

perikunta asuu Vaasan kaupungissa/ siltä saa neuvoja/ antaa kaiken olla niinkuin/ ennenkin

antaa peltojen kasvaa/ antaa olla jyviä laarissa/ perunoita kellarissa/
navetassa lehmää ja vasikkaa/ ne on niin IHANIA/ ja PEHMOISIA/
antaa olla niinkuin oli/ paapan aikana/ sanoo perikunta/
ja sitä oikein itkettää/ antaa olla/ en minä polta siltoja/ kuinka ne palaisivat/ betonirenkaat/
aina pääsee yli/ ladalla ja mersulla/
ja perikunta kysyy/ MITÄ JÄRKEÄ/ on tehdä heinää/
en minä tiedä/ lupaan sanoa heti/ kun saan sen selville.

Aune Kivioja antologiassa Runo kasvaa maasta, toim. Liisa Salo. Lahden Runomaraton (1991)

Tällaisia neuvoja antavat siis perikunnat: antaa olla niinkuin ennenkin. Mutta elämä ei mene eteenpäin sillä että antaa kaiken olla, tulevaisuuteen joutuu panostamaan, varsinkin maanviljelijä. Tästä syystä maatilojen jatkajia on enää vähän, sillä pelto ei kasva itsekseen viljaa tai rehua, karja ei menesty hoitamatta.

Hirveän typerää on lopettaa suomalainen ruuantuotanto. Älymystö olettaa, että kyllä Suomessa rahaa riittää ostaa kaikki elintarvikkeet ulkomailta. Tyhjää puhetta. Rahaa ei riitä eikä mistään saada niin puhtaita elintarvikkeita kuin Suomesta.

Maatilat siirtyvät perikuntien omistukseen, enimmäkseen. Niillä tiloilla ei ole tulevaisuutta, on vain menneisyys.
Kuka enää jaksaa ja viitsii tehdä seitsenpäiväistä työviikkoa, jossa työtunteja on kaksinverroin palkkatyöhön verrattuna? Muistoksi jää kuluneet nivelet, kivut ja säryt sekä surkea eläke.

Vielä on muutamia tiloja tässäkin kylässä, jotka yrittävät ansaita leipänsä maanviljelyksellä. Paljon onnea heille ja tulevaisuuden uskoa työhönsä toivoo Aili-mummo

sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Heli Laaksosesta


Kaksi Heli Laaksosen runokirjaa on mummollakin...

Halonhakkaajan puhelin on kii

Prinsessan päiv ei men ninko tahtois menevä.
Kruunu takerttu koko ajan pyykkinaruihi

eikä ripustamisest tul mittä.
Hän soitta kolmannen kerra, vaik tiätä, ete vastat.
Assia ei ol mut see on kiireellist.

Hän sanosis:
Eerikki, arva mitä,
mu ikkunalaural o linnu varppa jälje lumes,
mää olen löytän hianon tiä meil,
ku tarttis hiuka appu taas,
osasin peril, kehu munt,
sain klasist haava, tul puhaltama
lämmitin talo ja puus huus hullu pulu,
kuljin kaisliko läpitte ja ajattelin meit.

On päivi ko mää tahron sunt kokonas
ja päivi ko mää tahron sunt kaikkines päivines
ja muit päivi on kans, ettet peljästy.

Eerikki hei, arva mitä,
ei mittä
ja kaik mitä ossan sanno.

****
Ko aik ei kulu

Katota lehmän kans telkkari.
Hän ikävöitte äitiäs ja mää issätän
mee molemma jotta
ko laittas valkian pessä
kopistelis lumet katolt
hakkais trapuist jää.

Ensteks mee yritetä tehrä pitkästymise mailmanennätys
mut sitte tule oikke ankkia
ja mää pakka lehmä autoho
ja mee mennä
Sparin parkkipaikal tekemä käsijarrukäännöksi.

Ja Oi! kui mä tykkän ko lehm kikatta.

****
Avioehto

Ehto o ehrotoine.
Eräpäivän mennä mettä.
Määl tarkoteta munt ja sääl sunt.
Sopimukse saa purkka jos ossa koota kans.

1. Jos sää lähret, mää saan pittä kaik.
2. Jos mää lähren, otan sunt mukka.

Allekirjotus tähä_____________________________

Tekstit Heli Laaksosen runokokoelmasta Sulavoi. Keuruu 2006
Ihania ja elämänmyönteisiä runoja. Kuin satuja aikuisille...
Säilyisipä Helin valoisuus, optimismi ja huumori koko hänen loppuikänsä: mitään pahoja asioita ei tulisi hänelle elämässä vastaan. Tämä oli jo kolmas runokokoelma, viimeksi häneltä on julkaistu näytelmä. Helin runoja saa myös äänikirjana, sen nimi on Jänis pusses.

Melkoisen vaikeaa on lukea tätä Laitilan murretta, vielä vaikeampi kirjoittaa sitä. Heliä saamme varmasti kiittää siitä, että murteella kirjoitetut runot ja muut jutut ovat päässeet kovaan suosioon. Voihan olla että 100 vuoden perästä Suomessa puhutaan jo muuta kieltä, esimerkiksi englantia. Kieli voi rappeutua ja unohtua, niin kuin on monille pienille kansoille käynyt. Tällä hetkellä suomenkieli voi hyvin ja kirjallisuus kukoistaa. Helin runokirjoista otetaan kymmenien tuhansien painoksia. Toivotan Helille paljon onnea ja menestystä, sen hän ansaitsee.

****
Liikkeellä on enterorokkoa, pojan perheessä sairastetaan sitä parhaillaan. Siitä johtui varmasti se Even viime sunnuntainen väsymys, muulloin en ole nähnyt häntä niin surkeassa kunnossa. Toivottavasti paranevat pian!

Parhaillaan on menossa pakkaskausi, yönseutuna jotakin miinus 17 astetta. Hieno ilma muutenkin, aurinko on näyttänyt parhaita puoliaan koko päivän. Lunta tosin ei ole vielä kovin paljoa, mutta lisää varmaan tulee lähiaikoina.

Oikein mukavaa sunnuntai-iltapäivää kaikille toivoo Aili-mummo

perjantai 2. tammikuuta 2009

Pakkasta pitelöö...

Tuas on piästy siihen kaivattuun uuteen vuoteen, vuan ol' se vuuvenvaihe aika pimmeetä aikoo; sähköt niät katkes kohta ilta kymmen perästä, ja joskus uamuyölä uuvenvuuven päivän uamuna ne sitten tul. Onneks suatiin kuitennii vielä uattoiltana kylypee saunassa, vaikka ves meinas loppuu, yks tekstiviesti Urpole pelasti tilanteen. Jotta puhtaita oltiin ja piästiin makkoomaan ihan saunapuhtaina.

Tiälä päin Itä-Suomee ne ol' aikamoiset jytäkät ja talavimyrskyt, jotta harvemmin semmossii näkköö. Kun se tuo nuapurkunta Pyhäselekä liitty issoon kauniiseen Joinsuuhun, piti olla kommeet ilotulitukset, vuan ei ne kuitenkaan tainneet uskaltoo keskikaupunnilla juhlii niitä pessotoita. Tosin sitä en ollu ihe näkemässä, vuan niin nuo lehissä kirjuttivat. Sen uskon jotta PKS:n linjamiehilä on ollut työtelijäs ja vilihakka yönseutu, ja vielä uuvenvuuven päiväkkii sammoo sorttii.

Niijjotta se Suur-Joinsuu on tässä muutaman kilometrin piässä meistä. Kuka tietää, millon ne leipoo meistäkkii joinsuulaisii. Van ensin ne kuitennii tekköö meistä kitteeläisii, niin mie uskon. Onnee vuan kovasti uusile kaupuntilaisile, mie oun ihan tyytyväinen mualaisena.

****
Ja lissee sitä tohmajärveläistä huumorrii:
Tohmajärvelä järjestettiin vuona 1952 muatallousnäyttely, jossa vierail' myös Urho Kekkonen. Laatikaisen Lyydialla (lue: Lyytillä) ol' tillaisuuvesta muistona valokuva, jossa näky emäntä ihe sekä Kekkonen ja lehmän takapiä. Kuvan taakse Lyyti kirjutti: Kaksi suurta.

Kolomivuotias Siiri ol' muutanu perreineen Joinsuusta Tohmajärvele, jonne perreen ol' tarkotus rakentoo uus talo. Kesän pere asu vanhassa mummonmökissä, joka ol' peritty Martta-tätiltä. Siiri istu tuvan pöyvän iäressä ja hoki: "Tää on meijjän koti, tää eijjoo Martan koti". Sitten tyttö kahto taivaale ja sano: "Martta on nyt Chaalin enkeli".

Kaskut lainattu teoksesta Omilla mailla ja mualiman kuppiloissa. Koonnut ja toimittanut Helena Nieminen. Kitee 2006.

Kaikile lukijoile oikeen hyvvee vuuven jatkoo toivoo Aili-mummo