Google+ Followers

torstai 30. huhtikuuta 2009

Aurinkoista Vappua!

Ylhäällä kurkien huuto/ kuulin äsken./
Tulevat tänne/ kesäksi pesimään/ lisääntymään./

Vapun aatto/ armon vuonna nolla yhdeksän./
Aurinkoista tänään./ Taivaalla raitoina lentojuovia./
Hyvää Vappua toivottavat!//

AN 30.4.2009.

Päivät vilistävät nopsasti ohitse. Sen me ikäihmiset huomaamme lähes joka päivä.
Joudumme jättämään hyvästit ystäville, tuttaville ja muille läheisillemme. Tuntuu siltä, että aika kiitää ohitsemme yhä nopeammin ja nopeammin. Se on luonnon sanelema elämän kiertokulku, uudet sukupolvet syntyvät ja vanhat poistuvat takavasemmalle.
***
Maailmanmeno on nykyään niin vauhdikasta, että yhdessä hetkessä uutiset tavoittavat melkein koko maapallon väestön. Tällä hetkellä pelätään sikainfluenssaa lähes joka maassa. Se on rymistänyt ennätysvauhtia ympäri maapallon muutamassa päivässä, eli on pandemia. Saamme nähdä miten se meillä täällä pohjoisessa etenee, vai saako terveydenhuolto tämän globaalin ongelman taltutettua. Sitä sopii meidän ainakin toivoa.
***
On ruisleivänpaistopäivä. Sulatin ja puhdistin kaikki kolme pakastinta kesää varten. Liikoja marjoja lahjoittelin pojan perheelle seitsemän kylmälaukullista. Mehumarjojakin oli monta mehumaijan täyttä. Hyvä saada nekin hyötykäyttöön, mihin ne on tarkoitettukin. Kohta ovat taas uudet marjat syötävinä ja säilöttävinä.

Oikein hyvää ja aurinkoista Vappua kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo



sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Sinä olet kaihoa täynnä, kevät!

Olisipa nyt jo toukokuu kun/ kaikki herää uuteen kukoistukseen./ Ilma on laulua täynnä/ peipposten ja kottaraisten liverrystä./ Kaikki rakastavat ja tulevat rakastetuiksi./ Sinä olet kaihoa täynnä, kevät./ Vanhan sydän rinnassa/ sykähtää lämpimästi keväälle./ Minä muutun nuoreksi koivuksi,/ jossa virtaavat väkevät mahlat.//

AN kokoelmassa Äiti-Maan hellään syliin (2003)

Viime keskiviikkona 22. huhtikuuta kuulin ensi kerran peipposen laulavan tänä keväänä. Olin menossa autolle terveyskeskuksesta, kun äkkiä korviini kuului ihana liverrys, josta ei voi erehtyä. Kun muuttolinnut keväällä palaavat tänne lämpimistä maista, tuovat he tullessaan lämpimän ajatuksen kesästä, joka pian on taas vieraanamme lyhyen aikaa. Kevät on minusta kaikkein hienoin vuodenaikamme, en haluaisi vaihtaa sitä mihinkään muuhun. Ihanaa nähdä ja tuntea taas uusi kevät!
***
Päiväkahville piipahtivat mummon ja ukin kaikkein mieluisimmat vieraat, lapsenlapset vanhempineen. Lämmitin piirakat uunissa ja keittelin kananmunia heille jo etukäteen. Se on takuuvarma resepti, joka puoltaa aina paikkaansa.
Pikku-Paupau kehittyy vinhaa vauhtia, varmaan kohtapuolin jo ryömiikin, kunhan ensin saa voimia pieniin käsivarsiinsa. Ihmeellinen lapsi, jaksaa aina hymyillä ja hurmata meitä vanhuksia.
***
Jälleen on yksi lypsykarjatila lopettanut maidon tuottamisen kylässämme. Jäljellä on enää kuusi tilaa, yhteensä toista sataa lypsylehmää. Emolehmiäkin on muutamalla tilalla, ja yhdellä tilalla kasvatetaan villisikoja. Jokin aika sitten luin Maaseudun Tulevaisuudesta, että kaksi suurta lypsykarjatilaa on ajautunut Suomessa konkurssiin. Silloin loppuu tuottaminen, jos pankit eivät anna enää uutta lainaa. Se on varmasti hyvin ikävä juttu, jos asiat ajautuvat siihen pisteeseen. Tohmajärven tuottajat ovat keränneet sympatiapisteitä sillä, että useat tilat ovat päättäneet tukea kunnan järjestämää kouluruokailua lahjoittamalla lihaa ja muita tuotteita kunnalle. Eihän se kunnan suurimmalle lihatilalle niin hirveän suuri uhraus ole, paljon enemmän rahallisesti saattavat menettää pienimmät tilat, jotka tähän rinkiin liittyvät. Mutta oikein hyvä ja kannatettava ajatus se on silti tuottajilta.

Oikein hienoa sunnuntai-iltaa kaikille toivoo Aili-mummo

perjantai 24. huhtikuuta 2009

"Aatteet on kuin vaatteet"

Aatteet ovat olleet Keskustalta kadoksissa jo kauan aikaa; niin kauan ettei kukaan löydä mistään Santeri Alkion kirjoja. Tämän olen tiennyt jo kauan. Kymmeniin vuosiin ei keskusta ole ollut "köyhän asialla", vaan se on ajanut rikkaan Etelä-Suomen etuja. Pääministeri Vanhanen sai sen johdosta ihan palkinnonkin siitä että oli ajanut tarmokkaasti Helsingin seudun asiaa. Se on näkynyt ja kuulunut valtakunnan politiikassa. Keskusta on kiltisti taapertanut Kokoomuksen talutusnuorassa, ja kannattanut henkeen ja vereen asti kykypuolueen esityksiä. Neljä peräkkäistä vaalitappiotakin on tullut, kiitos Vanhasen.

Postista tipahti Suomenmaa-lehti, joka on niin sanotusti Keskustan pää-äänenkannattaja. Lueskelin sieltä täältä, ja minusta alkoi näyttää siltä, että puoleen ihmiset ovat saaneet Vanhasesta tarpeekseen. Aikomuksena on elvyttää aatteellista keskustelua, ja viritellään reilun vuoden päästä tehtävää puheenjohtajaäänestystä, ja -keskustelua sitä ennen. Unilukkaritkin ovat sen mukaan tarpeellisia!

Tiedän että kenttäväki on puolueuskollista, mutta jossakin tulee raja vastaan. Timo Soini saa varmasti monesta entisestä keskustalaisesta uusia kannattajia. Politiikka on kovaa, siksi ei riitä nyhveröinti mukavien naisten kanssa, vaan miehessä pitää olla muutakin potentiaalia!

Myös Erkki Laatikainen, entinen Keski-Suomalaisen päätoimittaja, on tehnyt sovinnon ministeri Mauri Pekkarisen kanssa. Tunnetusti miehet ovat olleet huonoissa väleissä, mutta nyt ovat Pekkarisen osakkeet nousussa. Pekkarinen onkin ollut lähes ainoa henkilö eduskunnassa, joka on pitänyt Keskustan lippua korkealla. Hän on sanavalmis ja erinomainen mies tiedoiltaan ja taidoiltaan. Matti Vanhasen järki juoksee kuin täi tervassa Pekkariseen verrattuna.
Mutta ei kai kuitenkaan Laatikaisella ole tarkoituksena tehdä Pekkarisesta puoleen puheenjohtajaa? On sentään jo yli 60v. mies.

Saa nähdä, onnistuuko puolueen profiilin nosto. Veikkaan että onnistuu, jos palataan sinne ideologian alkujuurille, mutta jos tämä nykymeno jatkuu, silloin Keskustalla on hyvin vähäpätöinen tulevaisuus.

Oikein hyvää viikonvaihdetta kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo


keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Helli sairastaa?

Liiallinen terveys on epäterveellistä (Leo Rosten).

Lääketiede on edistynyt niin valtavasti, ettei terveitä ihmisiä oikeastaan ole (Adous Huxley).

Enää ei ole kysymys siitä että pysyisi terveenä. Nyt on löydettävä sairaus, jonka kanssa viihtyy (Jackie Mason).

Jos kokoamme kaiken sen minkä lääketiede tänään voi varmasti väittää, kuuluu se näin: puhdas vesi kohtuullisesti nautittuna on vaaratonta (Pablo Picasso).

Emme ole kadottaneet uskoamme, mutta olemme siirtäneet sen Jumalasta lääkärikuntaan (Bernard Shaw).

Se taut kute paloviinast ja paistetust silakast paran on kualemaks (Laitila).

On murheellista, kun ihminen elää ruumistaan kauemmin (Sigmund Freud).


Ajatelmat teoksessa Elämän viisauden kirja. Koonnut Hannu Tarmio (1991).

Piipahdin tänään terveyskeskuksessa Hellin tykönä, ja tapasin suuren määrän oman kylän väkeä. Tuli kuulumiset vaihdettua. Oli taas eräs naapuri muuttanut "rajan taakse" suureen tuntemattomaan. Ostin kukat ja vein naapurin oveen kotiin palatessani. Kevät ja syksy käyvät noutamassa kotiin monta väsynyttä matkamiestä, lukekaa vaikka sunnuntain Karjalaista.

Joku aika sitten terkkarista sai muitakin kuin päivystysaikoja. Nyt ei onnistu saamaan, oikein hyvässä lykyssä saa soittoajan lääkärille. Samoin kävi viime syksynä. Tulihan nuo asiat puhelimellakin selväksi, etenkin kun muistin silloin mainita liian alhaisesta verenpaineestani, jossa yläpaine oli 90 paremmalla puolella ja alapaine mitattuna 59. Saunasta tultua taju oli menossa kankaalle.

Lääkäreitä kuulemma koulutetaan, samoin muuta henkilökuntaa, tulee kuulemma taas uudet tietokoneet ja ohjelmat.

Mitä järkeä oli romuttaa hyvin toimiva terveyskeskus ja hypätä uuden ja tuntemattoman hyvän kelkkaan? Taitaa maksaa moninkertaisesti mitä entinen systeemi. Mutta johtajilla varmaan pyyhkii hyvin, onhan heitä kuulemma 17.
Paitsi johtava lääkäri, Martti Tolvanen, joka jätti virkansa toisten haettavaksi. Tolvanen oli meille tohmajärveläisille hyvin tuttu mies vuosikymmenien ajalta, ja me luotimme häneen.

Me kansalaiset olemme ihmeissämme ja peloissamme. Tuntematon herättää aina pelkoa ja uteliaisuutta. Tuntematon tulevaisuus, jossa lääkärit ja terveyskeskukset näyttelevät hyvin tärkeää osaa meidän elämässämme, olemmehan suurimmaksi osaksi vanhusväestöä.

Oikein hyvää keskiviikkoiltaa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo


maanantai 20. huhtikuuta 2009

Onnellinen lapsuus?

LAPSEN RUKOUS

Hyvä jumala/ korkean kivitalon katolla!/
Kuule minua/ vaikka minulla onkin hinkuyskä!/
Minä tahtoisin niin kernaasti/ sen leikkihevosen/
sieltä kaupan ikkunasta!/ ja anna meille joskus vielä/
liharuokaa sunnuntaisin!/ Äläkä anna äidin hakata minua/
isän tulessa humalassa kotiin!/ Niin minä en itke/
vaikka en pääse ulos/ kun minulla ei ole kenkiä./
Mutta nyt minua taas yskittää - aamen.//

Elmer Diktonius teoksessa Runon maa. Toim. Satu Koskimies (1994)

AIKUISET JA LAPSET

Aikuisilla on ilkeät silmät,/ ne vaanii ja pelottelee./
Aikuisilla on rumat suut,/ kun ne sylkee ja irvistelee./
Mutta lapsilla on iloiset silmät, iloiset silmät/
ja suussa pikkuiset hampaat,/ ja suussa pikkuiset hampaat.//

Aikuisilla on ankarat kädet,/ ne piiskaa ja hakkaa ja ruoskii./
Aikuisilla on näin isot jalat,/ ja niillä ne tallaa ja potkii./
Mutta lapsilla on pikkuiset kädet, pikkuiset kädet/
ja jalassa valkoiset tossut,/ ja jalassa valkoiset tossut.//

Marja-Leena Mikkola teoksessa Runon maa. Toim. Satu Koskimies (1994)
Tämä Mikkolan runo on myös sävelletty.

Runoilija Kirsi Kunnas, josta olen kirjoitellut ainakin kaksi kertaa, on nyt nimitetty akateemikoksi, ja ihan ansiosta.
Hienoa, että näitä "lapsirunoilijoitakin" joskus nostetaan ihmisten tietoisuuteen. Myös Kemppinen on kirjoittanut Kunnaksesta blogissaan.

Yleensä ottaen luulen, että lasten elämä on paljonkin parantunut niistä ajoista, kun nuo yllä olevat runot on kirjoitettu.
Mutta vielä monilla lapsilla on varmasti paljon hätää ja ahdistusta esimerkiksi juomarivanhempien takia; huostaanotothan ovat lisääntymään päin. Omia lapsia saa hankkia kuka tahansa, adoptiolapsia saavat harvat, ja vanhempien taustat ja elämäntavat tutkitaan tarkkaan.

Lapsena saadut traumat vahingoittavat lasta koko hänen iäkseen. Niiden kanssa on vain opittava elämään ja selviytymään. Kuitenkin sanotaan, että voit hankkia itsellesi onnellisen lapsuuden. Ehkä, jos oppisi niin paljon valehtelemaan itselleen, mutta kun ei onnistu, ei...

Oikein hyvää viikon alkua kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo




sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Vähillä sanoilla sanottu

Vävy

Oli synkeä salo.
Meni tie.
Tuli talo.

Oli loimuava takka.
Oli tyttö.
Oli akka.

Soma puheitten sävy.
Tuli yö. -
Olin vävy.

Einari Vuorela kokoelmassa Runot (1979).

Viskasit repun selkään,
sipaisit hiihtimet jalkoihin ja
annoit mennä
kuusi kilometriä umpihangessa.

Palatessa sama matka
vastamäkeen
reppu täynnä evästä.

Aili Nupponen kokoelmassa Elämänpelto (1991).

Runoja voi kirjoittaa hyvin vähin sanoin. Usein runoilijat ovatkin tiivistämisen mestareita. Einari Vuorela (1889-1972) oli koulutukseltaan kansakoulunopettaja, hän hankki elantonsa muusta ammatista kuin kirjoittamisesta. Vuorela oli samaa ikäluokkaa kuin isäni, syntyi 1800-luvulla. Elämänsä aikana hän julkaisi 18 runokokoelmaa ja yhden postuumisti. Vuorelaa siteerataan tänään eniten kuolinilmoituksissa ja muistovärssyissä.

Usein ihmettelen
minkä vuoksi kaikki naiset
haluavat suudella minua
vaikka muistutan ulkonäöltäni
pohjoiskarjalaista
pienviljelijän emäntää.
****
Niin kuin syksyiset linnut
tutuksi käyneessä maisemassa
alastomien oksien lomasta
pujahtelevat parvina
kerääntyvät yksiin
lähtevät muualle
tietäen että takaisin tulemista
ei ole.

Juice Leskinen kokoelmassa Ilonkorjuun aika (2002).

Tämä kokoelma ei ole enää "jautaa" kuten monet aikaisemmat runokokoelmat olivat. Se taisi olla viimeinen Juicen eläessä julkaistu kokoelma, mutta postuumisti Juicelta julkaistiin vielä yksi kokoelma. Yksi merkittävä runo tässä kokoelmassa kuitenkin on: Taivaassa haisee. Kun milloin tulee tarvetta taas kirjoittaa Juicen tuotannosta, voin laittaa sen blogiini.

Lämpimät onnittelut Katjulle, joka on pitänyt ensimmäisen puheensa Keskustan P-K:n piirin kokouksessa!
Siitä se lähtee...

Oikein mukavaa sunnuntaipäivää kaikille toivoo Aili-mummo




torstai 16. huhtikuuta 2009

Mummot tulloo, ja mummot männöö...

Mummo tulee kaivolta/ sanko toisessa, keppi toisessa kädessä/ katse kohti taivaanrantaa/
joka askel heijaa vettä maahan/ puolimatkassa mummo vaihtaa ämpärikättä/

perillä keppi lentää kaiteen tieltä/ välttämätön paha;/
vettä ja puita hakiessa, likasankoa viedessä/ - ei vielä muuten/

yksi kerrallaan mummo nousee rappuset/ niin kuin lapsena/
esiliinan taskussa avain nenäliinassa/ sisällä vasta mummo kurkistaa sankoon/
vain puolet jäljellä/ - no, en olis enempää jaksanutkaan!/

Mummo on 85/ Kerran kuussa hän seisoo/ hedelmätiskillä käsilaukku/
kädessä, vihkisormukset/ villalangalla toisissaan/ ja pyytää kauppaäänellä:/
mandoliineja/ myyjä punnitsee mandariinit/

mummo tokaisee: hyvä asia/ tuo kansaneläke ja sosialistitoimisto//

Tuula-Maija Vigman antologiassa Runo kasvaa maasta. Lahden Runomaraton (1991)

Me mummot ja papat, me olemme paha ongelma yhteiskunnalle ja kunnalle. Meidän takiamme kunnilta loppuvat rahat, ja varmaan palvelutkin. Myös lapset ovat samassa tilanteessa, kunnilla ei ole enää varaa ylläpitää kouluja. Tämä on tosi tyhmää ajattelua. Ainakin lapsille ja nuorille tulisi olla kunnon koulutus ja turvallinen tulevaisuus. Nykyään vain lapsuus tahtoo usein venähtää kolmeenkymmeneen ikävuoteen ellei ylikin. Nykyään kaikki on yhteiskunnan vastuulla, lasten kasvatuksesta ja hoidosta vanhusten viimeisiin elinpäiviin asti. Tänään on viranomainen se lähin omainen.

Sitten kun olemme itse jo niin vanhoja ja sairaita, ettemme pääse enää ilman rollaattoria liikkumaan paikasta toiseen, meistä leivotaan omaishoitajia, jos elossa on se toinen puoliso. Jos olemme yksin, saamme asua yksin mahdollisesti vuosikymmeniä. Onko tällainen elämä ihmisarvoista elämää? Meitä piipahtaa joku hoitaja katsomassa kerran pari vuorokaudessa, kun kiireiltään ehtii. Voimme puhella tyhjille seinille tai mollamaijalle niin paljon kuin huvittaa, tai ei huvita. Istua ja odottaa, milloin se kallisarvoinen elinaika päättyykään. Voimme olla kuin vihannekset kasvimaassa ilman virikkeitä.

Kaikilla työelämässä olevilla on kiire, kiire. Turhaa kiirettä riittää, jos sitä haluaa ylläpitää koko ajan. Monille kiire on vain tapa vältellä asioita, ei muka ole aikaa. Totuushan on se, ettei ole halua. Kaikilla ihmisillä on aikaa saman verran, 24 tuntia vuorokaudessa. On vain pantava asiat tärkeysjärjestykseen. Jokaisella on aikaa siihen, mitä pitää itselleen tärkeänä. Se asia ei ole tärkeä, jos aikaa sille ei ole.

Oikein hyvää torstai-iltaa kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Onko raha ainoa aate?

Pyhät menivät kokouksessa ja muussa seurustelussa suvun kanssa. Mielenkiintoista silti oli, tuli taas yksi historiikin kirjoittaminen lisää Kontkasten sukukirjaan.

Olen seurannut puolueiden mielipideilmastoa ja poliittista keskustelua melkoisen tarkkaan lehtien ja netin välityksellä. Kun puhutaan meitä ihmisiä koskettavista asioista, tärkein päämäärä ja tavoite on raha, sen hankkiminen, säästäminen, ja siitä puhuminen. - Rahaa, rahaa, rahaa, mitään muuta maailmassa ei enää tarvita. Tunkekaa kuoltuani arkkuni täyteen rahaa, silloin minä varmasti pääsen taivaaseen. Nyt on rahan valta ja rahan mahti. Hyi helvetti!

Siitä puhe mistä puute, sanotaan. Rahalla on tietysti lieveilmiöitä, kuten valta ja sen lisääminen. On oltava paljon omaisuutta ja tuloja, jotta niillä voi röyhästellä. Varsinkin nousukkaille tämä on tärkeää.

Ensin annetaan rikkaille ja suurituloisille verohelpotuksia, sitten kiristetään köyhien elämää, kun valtiolla ei ole muka rahaa. On keksittävä köyhille yhä lisää uusia veroja ja maksuja, jotta rahantulo olisi taattu valtion kassaan. Puolueet pelaavat kaksinaamaista peliä kirkkain otsin. Ollaan muka kansan asialla, vaikka tosiasiassa ollaankin omalla ja rikkaitten asialla. Politiikassa menestyy parhaiten se, joka uskottavimmin osaa valehdella kansalle.

Raha ja valta keskittyvät yhä harvempiin käsiin, kaikenkarvaisille liliuksille muille hyvä veli verkostoille. Heidän etujaan ei saa polkea, sopimuksia on ehdottomasti noudatettava, olivatpa ne kuinka epäoikeudenmukaisia tahansa. Kansaa kurjistetaan koko ajan lisää, mutta liliukset sen kun porskuttavat. Nämä uuden ajan voudit repivät paidankin päältämme, vaikka heillä olisi mammonaa enemmän kuin tarpeeksi. "Ahneen silmä ei täyty muulla kuin mullalla", sanoi entinen opettajani Helly. Ja tämä lause on tosi.

Vallanpitäjät ainakin olisi vaihdettava. Mutta mistä löytyvät rehelliset vallanpitäjät? - Onko sellaista puoluetta edes olemassa?

Oikein hyvää viikon alkua kaikille toivottaa Aili-mummo



keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Syntymäpäivät tänään

Tasan tarkkaan vuosi sitten aloitin tämän blogikirjoittelun, tulos on 125 tekstiä siltä ajalta, eli kirjoitus n. joka kolmas päivä. Eihän se ole paljon, mutta jonkin verran aikaa ja syventymistä sekin vaatii. Työpöytä on täynnä erilaisia kirjoja, joista olen etsinyt vastusta kysymyksiini.

Ihan mielenkiintoista on ollut minullakin, vaikka valitettavan harvoin saan palautetta näistä jutuistani. Joskus kolahtaa sentään sähköpostiviesti lukijoilta. Monet pitävät kommentointia liian vaikeana, mitä se ei mielestäni ole ensinkään. Pitää olla rohkea kuin ison talon russakka!

Paistoimme pullaa kaksosten kanssa. Tytöt leipoivat pullia, ja mummo avusti heitä. Hällä söi leipomansa pullataikinan, ja söi vielä lisääkin taikinaa. Myös Eve oli hyvin innoissaan siitä raa'asta pullataikinasta, maistui varmaan hyvälle. Viimeiseksi tein ison pellillisen rahkapiirakkaa, rusinoiden kanssa tietysti.

Lauantaiksi näyttää tulevan kokousmatka Liperiin, jossa Kontkaset pohtivat tulevan sukukirjan nykytilaa. Kirjan pitäisi ilmestyä vuoden päästä, joten tekstit olisi oltava jo kasassa. Sukututkimus vain tuntuu laahaavan kovasti jäljessä. Oman osuuteni olen tehnyt, kolme kirjoitusta käsiteltyine valokuvineen on lähetty puheenjohtajalle, lisäksi koonnut usean sukuhaaran tietoja. Paljon en varmaan voi enää auttaa Kontkasen sukuseuraa.

Pääsiäinen lähestyy kovalla kiireellä. Sain kirjeen Kulttuurikeskus Sofiasta, jossa oli kokouskutsu ja mainoksia keskuksen toiminnasta. Myös monistettu kirje itse metropoliitta Ambrosiukselta, mutta ei jäsenmaksua. Tulee sitten varmaan eri kirjeessä. Keskus sijaitsee Helsingin alueella ja merenrannalla, Kallvikissa, jossa myös itse piispa asuu. Olisihan se joskus mukava piipahtaa katsomassa paikanpäällä, minkälaista siellä oikein on. Keväällä varmaan oikein ihanaa, mutta tuskin vielä nyt.

Myös Joensuuhun on perustettu ortodoksinen kulttuurikeskus. Jollain tavoin ordotoksisuus on tullut paljon lähemmäksi viime vuosina. Tiedän että puolet perimästäni on tullut ortodoksipuolelta, se toinen puoli on luterilaista "hapatusta". Ilmankos olo on kovin ristiriitainen. Lisäksi Ambro on serkun poika, ja tunnen hänet pienestä pitäen.

Oikein hyvää Pääsisäisen alusaikaa kaikille toivoo Aili-mummo


maanantai 6. huhtikuuta 2009

Virvon, varvon, tuoreeks', terveeks'...

PALMUSUNNUNTAINA

Sairaalan synnytyshuoneessa/ kaikuivat kirkonkellot./
Hoosianna! Hoosianna!/ -Öhöh, hän sanoi ensitöikseen ja/
imeskeli rystysiään./ Kolme vuosikymmentä myöhemmin/
rystysillä hakkasi niskani, pääni,/ toivoni rikki. Polvet ja/
sydän kipeänä pelkään,/ pääsiäisaamu ei koskaan valkene.//

AN kokoelmassa Hullun lehmän tanssi (1999).

Eilen oli virpomasunnuntai, pääsiäinen lähestyy kovaa vauhtia. Hyviä kuvia saatiin taas uutta kuvakirjaa varten. Niitä on sitten valmiina ilo katsella. Suklaamunat tuli heti syödyiksi, pikku-Paupau ei vielä tällä kertaa voinut siihen iloon osallistua, mutta varmaan sitten ensi vuonna...

Paupau on iloinen ja helppohoitoinen lapsi, käyttäytyy mallikelpoisesti jo vauvasta pitäen. Ei ole tullut onneksi isäänsä eikä minuun, mummoonsa.

Virpomavitsat olivat komeita. Askartelua oli tytöille ja heidän äidilleen riittänyt moneksi päiväksi, kun piti virpoa kahdet ukit ja mummot sekä Rääkkylän kummit. Vitsat säilytän muistoina tulevaisuuteen asti.

Kutsuin miniää käymään tänään meillä kuvajuttujen takia. Hän päivitti erään käytössä olevan kuvaohjelman ajan tasalle. Aina olisi uutta oppimista, jos vaan pystyisi. Mutta toisaalta: Onhan se hyvä, että uuden oppimista vielä riittää, vanhanakin. Se pitää mielen virkeänä ja lisää kiinnostusta asioihin ja elämään.

Tikkalasta tehdään kuulemma jo radio-ohjelmia verkkoon. En ole kuunnellut, mutta aktiivisemmat ihmiset kuin minä varmaan uteliaina kuuntelevat Tikkala-juttuja. Aikoinaan osallistui minäkin aika usein näiden radio-ohjelmien tekoon, nyt ei enää ole siihen aihetta. Tiedotus sujuu hyvin näinkin, kirjoittamalla.

Oikein hyvää viikon alkua kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo

lauantai 4. huhtikuuta 2009

Rosvo-Valio, ja ruokaterrorismi

Suomen johtava maidonjalostaja on Valio, jonka asiakkaita ovat lähes kaikki maitoa tuottavat maatilat. Valio tekee kauppaa paitsi suomalaisten myös ulkomaiden, esimerkiksi Venäjän kanssa. Ainakin tämän kulumassa olevan vuoden, 2009, aikana ruplan arvo laskee alaspäin huimaa vauhtia. Edullista on käydä ostamassa Venäjältä bensaa, joka kuulemma maksaa vain reilun kolmasosan suomalaisen bensiinin hinnasta.

Sen sijaan Valion liikevoitot ovat muuttuneet tappioiksi näistä Venäjän ruokakaupoista. Tappio on tietenkin korvattava jollakin tavoin. Sen Valio teki alentamalla 12 centillä maitolitran hintaa suomalaisille tuottajilleen. Nykyhetken maidon tuottajahintaa en ole saanut selville täällä Pohjois-Karjalassa, saattaa olla tukineen jossain 30 centin tienoilla litralta. Valio on niin viisas, että se ilmoittaa maksamaansa maidon hintaan kaikki Valion kautta valtion maksamat hintatuetkin, jotta hinta näyttäisi paremmalta. Tällaisia rosvoja ovat tuottajien muka omat tuotantolaitokset.

Maidon hinta kaupassa ei suinkaan ostajajalle ole halventunut ainakaan Valion osalta. Arlallahan on tuottajia myös Suomessa, ostihan Arla suomalaisen Ingmanin, jonka tuottajat siirtyivät uudelle isännälle. Ingmannin liikemerkki on yhä käytössä, mielletäänhän se suomalaiseksi meijeriksi.

Maitoa tuodaan Arlan toimesta myös Ruotsista Suomeen. Maitoauto ajetaan laivaan, ja lyhyen merimatkan jälkeen maito pumpataan suomalaiseen Arlan omistamaan meijeriin. Siitä edelleen tölkkeihin ja kauppoihin ympäri maata.
Kuuluu olevan halvempaa kuin suomalainen maito, en ole kokeillut sen laatua.

Viimeaikoina on sattunut kaikensorttisia ruokaskandaaleja. Nyt on ilmestynyt vielä lisäksi uutuutena ruokaterrorismi. Nähtävästi ruuan pakkausvaiheessa jotkut pipipäät sekoittavat lasinsiruja ruoka- ja lihapakkauksiin. Onko maailmassa kaikki asiat jo liian hyvin, vai mistä tässä terrorismissa on oikein kysymys!!?? Hulluja ei hoideta hullujenhuoneella, vaan he saavat vapaasti tehdä mitä mielivät. Onko ilkivalta ja terrorismi kansalaisvapauden huippu??? Mitä tekevät viranomaiset??

Näin ikävissä tunnelmissa rauhallista viikonloppua toivoo Aili-mummo

perjantai 3. huhtikuuta 2009

Lapsellisia juttuja

"Tänään minä täytin sataviisi vuotta,/ sata oli liikaa ja viisikin suotta./
Heti aamulla näin yhden takkuisen lampaan/ joka oli jäänyt kiinni naapurin kampaan./

Ja tiellä oli kaksi yrmeää porsasta/ jotka röhkivät runoja lokista ja sorsasta/
ja kolme tipu-tipua niiden perään alkoi hiipiä/ pikkutikkuvarpain ja varkain ilman siipiä./

Ne kaiketi luulivat että saparo on mato/ ja kotkottivat että kato tuota kato.../
Kun illalla saunaan tuli Katku & Kitku/ niin onneksi minulta pääsi karkuun itku,/

ulos karkasi se, ulos pihalle saakka/ ja seurakseni jäi oma naurunaakka/
jota neljän seinän sisällä yön ajan säästän/ ja aamulla vasta naurun ilmoille päästän."

Kirsi Kunnas teoksessa Tapahtui Tiitiäisen maassa. Porvoo (2004).

Kirsi Kunnaksen useista lasten kirjoista on koottu suuri, komea kuvitettu teos, Tapahtui Tiitiäisen maassa. Kaikkiaan runoja ja satuja on valikoitu yhdeksästä teoksesta. Kirjan loistelias monivärikuvitus ja graafinen suunnittelu on Christel Rönnsin käsialaa, josta tekijät voivat olla ylpeitä, niin hieno se on. Yksi koosteen parhaimpia runoja on Meritähti, josta olen jo kertonut aikaisemmassa blogissani.

Monia Kunnaksen runoja on myös sävelletty lastenlauluiksi, joina ne ovat tulleet lasten keskuudessa tunnetuiksi. Eräs näistä on Ville ja Valle:

"Ville ja Valle mökissänsä/ elivät olivat yksinänsä./ Ovi oli lukossa/
ja ikkunat tukossa/ ja piipun päällä oli hattu./

Ville oli Ville, ja Valle oli Valle,/ senhän voin kuuluttaa kaikkialle./
Ville piti rahasta/ ja Valle piti mahasta/ varsinkin kun se oli täysi./"

Herra Pii Poo on myöskin sävelletty. Siitäkin runosta kirjoitin aikaisemmin. Muistattehan, että "Herra Pii Poo oli noita." Hän kuoli kun ajoi vespalla, ja jäi junan alle.

Toivottavasti jonakin päivänä tai vuonna minäkin saan oman "lapsellisen" runokirjani tehdyksi. Ainakin se on jo hyvällä menolla, mutta tänäkään talvena en ole paljon syventynyt teksteihin. Aika tahtoo luiskahtaa tämän netin ja blogin parissa.

Paistoin taas tänään ruisleipää. Ihana tuoksu tulee leivistä tupaan jo niiden uunissa ollessa. Kesäksi pitäisi leipoa pakasteeseen, kesäkuumalla ei oikein kehtaa isoa tuvanuunia lämmittää.

Oikein hyvää perjantai-iltaa ja viikonvaihdetta kaikille lukijolle toivoo Aili-mummo

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Itselleen nauramisen taito

Varo itseäsi, erilainen./ Varo päätäsi,/ kun viikate vilahtaa./
Parhaiten menestyvät/ ja kauimmin elävät ne,/ joilla on/
keskikertaisuus/ kiitettävä/ kymmenen.//
****
Tärkeää elämässä/ on nöyryys/ ja intohimo./
Minkä teetkin,/ tee takapuoli savuten,/ syöksy siihen/
suorin vartaloin/ kahdella kierteellä,/ koska vain siten/
lunastat itsekunnioituksesi.//
****
Ja jos kaadut,/ nouse ylös,/ pane heftaa polveen/
ja etene taas./ Jos kaadut aina vain,/ ajattele, että/
kukaan ei kaadu niin komeasti kuin minä,/ niin suoraan mahalleen/
ja näköalapaikalle./ Sillä autuaita ovat ne,/
jotka osaavat nauraa itselleen,/ koska heiltä ei tule hupia puuttumaan://

Aino Suhola teoksessaan Rakasta minut vahvaksi.

Aino Suholan kaltaisia sanankäyttäjiä on Suomessa melkoisen vähän. Asiaan käydään suoraan, mutta kirjoittaja löytää totuuden ohella myös asian humoristiset puolet, jotka keventävät muutoin väkevää sanomaa. Runoissahan tällainen suoraan sanominen ei ole ensinkään suositeltava asia. Yhtä paljon kuin runoina Ainon jutut voi lukea aforismeina, sisältyyhän niihin suurta elämänviisautta.

Itselleen nauramisen taito on mielestäni välttämätöntä, niin vaikeaa kuin se onkin. Siitä on se hyvä puoli, ettei pidä itseään ollenkaan erehtymättömänä ja aina oikeassa olevana, vaan on lupa nauraa omille erehdyksilleen ja virheilleen.
Tunnen ihmisiä, jotka pelkäävät sitä, että heille nauretaan. Mielestäni se on suurta pelkuruutta ja lapsellisuutta. Jokaisessa meissä on heikkouksia ja ominaisuuksia, joille voi huumorin keinoin antaa "synninpäästön".

Taas minä saarnaan, anteeksi. Saarnan tarkoitushan lienee opettaa ihmisiä, ehkä itseäänkin saarnanpitäjää. Nämä kirjoitukset selventävät omia ajatuksia, ja sitä mihin pyritään.

Elämässä ei tosiaankaan puutu hupia, jos oppii nauramaan itselleen. Se on tavoittelemisen arvoinen taito.

Oikein hyvää aprillipäivää kaikille toivoo Aili-mummo