Google+ Followers

tiistai 30. kesäkuuta 2009

Retki Heinävedelle

Heinäveden uuden Valamon kirkko 29.06.2009. Kuva AN.

Eilen heittäydyimme erään keskikarjalaisen yhdistyksen mukaan, ja matkustimme Karhun linja-autolla Heinävedelle. Ensimmäinen käyntikohde oli oli Kerman Savessa, jonka nykyään omistaa Tulikivi Oy. Esillä olivat uudet trendituotteet, muuten huippuhinnakkaat. Olisin ostanut lasten astioita, mutta ne olisivat viidelle lapselle maksaneet lähes puolitoistasataa euroa, joten tuumasta oli luovuttava. Kalliiksi olisivat tulleet yhdellekin. Poistomyynnissä oli vanhaa Heinäsarjaa, ja siitä löysin itselleni nimikkomukin. Tähän mennessä minulla ei ole sellaista ollutkaan, mutta entinen Heinäastiasto on meillä ollut jokapäiväisessä käytössä useita vuosikymmeniä. Ei niitä astiastoja kannata ostaa ihan uusia vuosittain, tulee se niin kalliiksi. Joimme aamukahvit Kerman Savessa, ja lähdimme liikkeelle Uuteen Valamoon, jossa en ole käynytkään kuin kerran noin 30 vuotta sitten.

Valamo oli kokenut suuren muutoksen viimeisestä käynnistäni. Piha-alue oli täyteen rakennettu, joka tuolloin 70-luvun lopulla oli väljä.
Nippanappa kuski sai auton pihassa käännetyksi. Aikaa meille annettiin kaksi tuntia, mutta se oli melkoisen vähän, kun ensimmäinen tunti kului syömiseen. Ehdimme syömisen ohella vilkaista kirkkoa, johon sain kuvausluvan ja matkamuistomyymälää. Sieltä ostimme tuliaisiksi kirjoja ja viinipullon, vanhoja lehtiä ja mainoksia sai ottaa ilmaiseksi.

Sunnuntaina 28.06.09 oli kirkossa pidetty vaikuttava jumalanpalvelus, jossa mukana oli ollut monta piispaa ja arkkipiispaa, mm. Kyproksen arkkipiispa Krysostomos oli tuolloin Suomessa vierailulla. Opas kertoi hyvin ystävällisesti näistä, kun kysyin sitä häneltä. Sunnuntain lehdestä (Karjalainen) luin, että lauantaina tulkkina toiminut nunna Kristoduli ei saanut lupaa arkkipiispa Leolta kääntää erään toimittajan kysymystä isä-Mitrosta hänen virastapidättämisestään. Toimittaja oli myös yrittänyt vieraalta kysyä heidän kantaansa pappien Eu-ehdokkuuteen, oli senkin kysymyksen arkkipiispa Leo keskeyttänyt. Nähtävästi puheenaihe ei ollut niin arvokas, että se olisi kelvannut arkkipiispojen väliseen keskusteluun. Tämä on minun johtopäätökseni.

Eiköhän ortodoksikirkon olisi jo aika astua "kaapista" ulos? Noin vanhakantainen ajattelu ei iske oikein nykyihmisen ajatteluun.

Päiväkahvit joimme Lintulan luostarissa sen vanhassa päärakennuksessa. Myös entinen kivinavetta oli tukevasti pystyssä. Viimeksi siinä on hoidettu lampaita. Nykyään luostarissa valmistetaan kirkkokynttilöitä eli tuohuksia. Kesäaika kuluu turistien palvelemisessa ja ympäristön hoidossa. Lintulan kirkko on remontoitu, ja luostarin asuintiloja, keljoja, laajennettu. Valitettavasti en muistanut kysyä montako sisarta nykyään luostarissa asuu vakinaisesti.

Päivä meni kaunista isänmaata katsellessa, joskin harmitti hiukan tienvierusten pusikoituminen. Ne olivat huonomassa kunnossa kuin meillä Pohjois-Karjalassa. Olisi metsureille töitä!

Oikein lämmintä ja kaunista kesän jatkoa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!


lauantai 27. kesäkuuta 2009

Kenelle kellot soivat?

Lieksan museo elokuussa 2008. Ilmassa on ukkosta, kuvassa värivirhe. Kuva AN.

Taas on talonpojille luvassa jäitä niskaan, kun Valio alentaa tuottajille maksettavaa maidon hintaa 4,5 centtiä litralta. Tänä vuotena jo yhteensä n. 10 centtiä tuottajille maksettua maidon hintaa on pudotettu. Syy on kuulemma ulkolainen maito ja maitotuotteet, mutta itse epäilen eniten Valion Venäjän kauppaa, jonka iso ja kaunis meijerijärjestö aikoo maksattaa talonpojilla.

Luin taas Maaseudun Tulevaisuudesta, että isoja maatiloja on menossa konkurssiin. Lisäksi monet uhkailivat yleisönosastossa lopettavansa kannattamattoman tuotantonsa, mikä on hyvin ymmärrettävää. Isolla tilalla velatkin kasvavat nopeammin, ja maatila on suoritustilassa heti kun pankki/pankit eivät anna enää lainaa. - Miten käy Tikkalan maidontuottajille tässä rytäkässä?

Maidontuotannon kiintiöjärjestelmä on loppuu lähiaikoina myös Suomessa. EU on jakanut lisäkiintiöitä tuottajille ennen kuin se lopettaa kokonaan kyseisen kiintiöjärjestelmän. Niinpä suurtuottajat ovat joutuneet ostamaan suurilla rahasummilla oikeuden itselleen tuottaa maitoa satojatuhansia tai miljoonia litroja. Nekin on maksettu selvällä setelirahalla muiden laajennusinvestointien ohessa. Jokaisella suurella maitotilalla on paljon velkaa, josta on maksettava lyhennykset määräpäivänä pankille.

Eu tappoi ensin pienet tilat, nyt on vuoro suurilla tiloilla. Juuri niin kuin itse pelkäsin. Tämä on tapahtunut hiljaa hivuttamalla. Meillä Suomessa ei helposti hypitä barrikadeilla niin kuin esimerkiksi Ranskassa, vaikka kyllä syytä olisi!

Meidän kuluttajien on ostettava kotimaisia maito- ja muita tuotteita, jotta niiden saanti olisi tulevaisuudessakin turvattua. Eurooppalaiset tuotteet ovat tulleet meidän marketteihimme jäädäkseen. En kyllä osta balttilaisia juustoja, vaikka mikä olisi. Vaikka saisin kuinka halvalla.

***
Tänään on Potsilauantai. Kaupalla kisataan iltapäivällä Särkijärven ympäriajon merkeissä. Myös tontteja esitellään kyläyhdistyksen toimesta ihmisille, jotka haluavat rakentaa Tikkalaan omakotitalon. Tänne onkin muuttanut nimekästä väkeä useina vuosina, onhan meillä tarjota hienoja vesistöjä yleisine uimarantoineenja venevalkamineen. Lahnalammin mailla on rakenteilla huvila, sen perustuksia ollaan parhaillaan tekemässä.

Kassan baari täytti muutama viikko sitten vuoden, ja nyt kesällä asiakkaita varmaan riittää, ovathan kesävieraat jo saapuneet. Myös meidän naapurimme Järvenpäästä tulivat kesäkuun puolenvälin jälkeen. Tällä viikolla myös helteitä on ollut lähes joka päivä, joten nauttikaamme hienosta kesästä, kun se kerran lopulta saapui.

Oikein hyvää ja lämmintä lauantaita kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

torstai 25. kesäkuuta 2009

Matkailua ja muuta "mukavaa"...

Tikkalan naisia Budapestissä lokakuussa 2007.

Kirjoittelu on näin kesäkiireiden aikaan jäänyt vähemmälle, kun ei ole ehtinyt. Piipahdimme eilen Joensuussa asioilla, noudin mm. Huokkolan paperit Kontkasen sukuseuran arkistonhoitajalta. Vielä pitää lainata kirjastosta Liperin historiakirjoja, ja tutustua tarkkaan saatuun materiaaliin. Muutaman viikon perästä on sukuseuran kokous, jossa sukukirja-asioita voi vielä tarkistaa ja lisätä tietoja. Kaikkiin sukulaisiin ei kuitenkaan voi saada yhteyttä, netistä saa tietoa Kontkasista sukuseuran sivuilta. Sieltä löytyvät myös yhteystiedot henkilöihin, joihin voi ottaa yhteyttä. Kontkasten linkki on: http://www.kontkaset.fi

On kaunis kesä ja ystäväni Marjatta Nousiainen (kuvassa oikealla) soitti, ja pyysi matkaseuraksi Venäjälle ja Viroon. Matka tehdään syksyllä ja se Okran tämän vuoden ohjelmassa. Niinpä sittenkin perun puheeni ja matkustan esi-isieni valtakuntaan, vaikka sanoin etten enää lähde sinne. Kun nuo polvetkin ovat kovasti huonot, eivät kestä paljon kävelemistä ja kyykkimistä. Mutta ainakin saahan sieltä -toivottavasti - paljon valokuvia, joita voin hyödyntää esimerkiksi tässä blogissa.

Ajattelin eilen käydä ostamassa erästä lääkettä, mutta kun tarkastin reseptiä, huomasin että se oli jo mennyt vanhaksi. Tuli taas Tohmajärven reissu, sillä lääkettä on saatava pikapuolin. Jokainen resepti on uusittava eri aikaan, yleensä. Elämä on paljon mutkikkaampaa, kun on vakituinen lääkitys, ne on otettava huomioon joka päivä. Ja lisäksi kiloja on saatava vähenemään, joten ruoka- ja juomavaliosta on pidettävä aika tarkkaa lukua. Diabetes opettaa ainakin kohtuullisen säännöllisille elämäntavoille, joten se on joidenkin mielestä ihan "positiivinen sairaus", vaikka se kavala onkin.

Alkuviikosta tilasimme netistä valokuvia parin vuoden ajalta. Silja käsitteli kuvat ennen sitä, joten pian saan ihailla kameran satoa. Tilasin myös valokuvia Riihiahon ex-martoille. Onhan noita tänä vuotena tullut otettuakin, koska kamera on ollut joka kokouksessa mukana.
Tyttöjen touhuista taas teemme kuvakirjan ennen joulua. Niistä on mukava muistella menneitä ja tiirailla prinsessojen kasvua ja kehitystä.

Oikein hyvää ja kaunista torstaipäivää kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

sunnuntai 21. kesäkuuta 2009

Juhannusvieraita

Riihiahon Marttoja juhlimassa 50v. toimintaansa 5.2.2009 Aili ja Mauri Nupposessa.

Ylistyslaulu elämälle

On ihanan seesteistä, vapauttavaa,/ kun pettymyksensä unohtaa saa,/
pois huuhdella eiliset murheet./ On toivoa uuteen ja ihmeelliseen./
On tahtoa työhön ja vapauteen/ pois katkoa, kiskoa kahleet/ jo pitkään
minua vanginneet./ Ne tahdon, tahdon unohtaa ja/ Elämä sinua rakastaa!/

On tuskaa ja työtä elomme tämä,/ sitä aina ei jaksa ymmärtää./
Se sitoo, pilkkaa ja piinaa./ En aina usko huomiseen,/ en hyvyyteen,
en oikeuteen./ Mikä ihme se ihmistä riivaa?/ On vapaus ihmisen itsessään/
tehdä mitä on omassa mielessään/ ja unensa urheimmat toteuttaa./
Taas uskoa, toivoa saa!//

Aili Nupponen 1984.

Pian on juhannus AD 2009 takanapäin. Kylmää ja sateista on ollut koko viime viikon, mutta tänään jo jaksoi aurinkokin paistella ainakin jo puolesta päivästä lähtien. Lämmintä oli nippanappa 18 astetta. Ei kuitenkaan tullut hiki ulkona, kun iltapäivällä kitkin kasvimaata, joka uhkaa kovasti heinittyä.

Päivällä kävivät kaksoset ja Paupau äitinsä kanssa meillä päiväkahvilla. Viimeksi mainitulla on ikää jo reilut 8 kuukautta, pituutta 72 senttimetriä, ja painoakin yli kahdeksan kiloa. Neito on jo ryöminyt muutaman kuukauden, seuraavaksi jännitämme, milloin hän nousee pystyyn. Kaksosten kanssa oli kiva leikkiä. Heittelimme tuvassa palloa keskenämme, ja tytöt katselivat televisiosta deeveedeetä. Sitä ennen kuitenkin tytöt "tankkasivat" tukevasti. Viimeksi vielä isot tytöt ehtivät kyliltä syömään jätskiä. He olivat käyneet isänsä kanssa Kiihtelysvaarassa Angin kummin luona kylässä. Poislähtiessä sain vielä kummaltakin halin ja suukon poskelle.

Kuulin että esikoulu toimii tulevana kouluvuotena Tikkalassa viitenä päivänä viikossa. Me ainakin olemme tyytyväisiä, pääseehän Angi oman kylän kouluun. Helli järjestää nykyään päivähoitoasiat ja esikoulun, joten se ei kuulu sivistyslautakunnan piiriin.

On ollut kauheasti meuhkaamista näistä yhteisistä asioista. Nykyään valitaan "luottamushenkilöiksi" ihmisiä, jotka eivät tiedä mistään mitään, ja tuskin edes haluavat mistään tietääkään. Pääasia on, että kuuluu paljon porua, ja saa julkisuutta, muulla ei ole mitään väliä. Kiusanteko on monen ihmisen päämäärä, siinä koko "luottamus".

Toivon mukaan ilmat tästä lämpenee, ja alituinen vesisadekin loppuu, pääsisimme oikean kesän viettoon ja lähiaikoina oikeisiin "heinäkuun helteisiin"!

Oikein hyvää tulevaa viikkoa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

perjantai 19. kesäkuuta 2009

Juhannuslaulu

Nuppolan puutarhassa 6.6.2009. Kuva AN.

On keskikesän aika, juhla juhannuksen,
taas riemukkaasti linnut livertää.
Sinessä sireenein nään kaipauksen,
se sielun syvyyksiini kimmeltää.
Kukissa omenapuitten valkopunervaisten
on riemu, onni ihmiselon maisen,
salattu toive mielen jokaisen.


Tuon hetken toiveikkaan, tuoksuvan
nyt sielun syvyyksiini talletan
voimaksi pahan ajan tulevan:
kun elon ajat ankariksi käyvät,
kun viima vinkuu talven pakkassäässä,
kun sieluni on pohjaan asti jäässä,
näen keskikesän hetken ihanan.

AN juhannuksena 1987, jolloin omenapuut ja syreenit kukkivat yhtä aikaa. Tämän runon on säveltänyt Teuvo Latvala.

Oikein hyvää Mittumaaria kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo

tiistai 16. kesäkuuta 2009

Muisti palailee pätkittäin

Budapestin kuninkaan linna. Käsittelemätön kuva, oli usvainen päivä 3. päivä lokakuuta 2007. Kuva AN.

Olen ajatellut tässä poliitikkojen muistia, joka paineen alla palailee pätkittäin. Viimeksi Matti Vanhasella ja Jarmo Korhosella pari-kolme vuotta vanhoista vaalirahoituksista. Onhan se hienoa, että muisti palaa edes nyt. Dementia on edennyt näin nuorella iällä jo varsin pitkälle.
Samantapainen ongelma oli myös Anneli Jäätteenmäellä, jonka muisti valehteli kaiken aikaa, ja pääministeri joutui joka päivä korjailemaan lausuntojaan. Totuutta hän ei kuitenkaan paljastanut, vaan "puhui niin totta kuin osaa". Lakimieheltä paljon sanottu.

En kerro näistä yksin mollatakseni Keskustan nokkahenkilöitä. Sama ongelma se on muillakin puolueilla. Valehdellaan niin paljon kuin uskalletaan, mutta jo seuraavassa hetkessä niistä puheista voi jäädä kiinni.

Vaaliavustuksiakin vaaditaan vähän päästä, lähetetään jopa arpoja myytäväksi tilaamatta. Kun puolue ei ole jäsenilleen järjestänyt edes kunnollista eläkettä tai toimeentuloa, vaan rahaa pitää kerjätä nöyryyttävästi Brysselistä asti, ja tukitarkastajat hilluvat niskassa ja tutkimassa lannanlevityksestä lähtien. Se on jotakin se, olisipa kaikilla ammateilla sama tarkastus! Mutta ei ole, kukaan tarkastaja tai virkamies ei ole mistään vastuussa tässä EU-yhteiskunnassa. Mutta maanviljelijä on, jopa toisten tekemistä virheistä.

Mutta nythän meillä on toivoa, kun isä-Mitro valittiin europarlamenttiin! Saahan nähdä mitä suurenmoista tämä hengenmies keksiikään tehdä "hienolla kielitaidollaan". Hän on julkkis nyt ihan Amerikassa asti, joten kyllä se siitä. Riittääpä ortodokseilla puhuttavaa keskenään. Olisi hauska tietää milloin siinä kirkossa päästään 2000-luvulle asti, tuntuu olevan vielä ensimmäinen vuosituhat menossa. Alkupuolella tietenkin säännöistä päätellen.
***
Muutaman päivän perästä juhlimme keskikesän suurta juhlaa, juhannusta. Sää on yhä kylmenemään päin, joten väki ei viihtyne rannoilla.
Jos ihmiset ovat sisätiloissa ei tapahdu hukkumiskuolemia. Sadettakin on saatu päivittäin, ei tule kokonpolttokieltoa.

Oikein hyvää juhlan odotusta kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo

lauantai 13. kesäkuuta 2009

Runon vääntämistä pakosta ja pakotta

Tohmajärvi: Raili Näätäsen pajupiha kesällä 2007. Kuva AN.

Vihdoinkin sain tehdyksi tervetuliasrunon Kontkasille sukujuhlaan lauantaina 4.7.09 Joensuussa. Työ tuntui hankalalta, kun ensin oli perehdyttävä Kontkasidentettiin, joka on minulle ollut aikalailla hukassa. Toki haluan tutustua oikeasti omaan sukuuni, vaikka muistot äitini suvusta ovat mitä ovat.

Nyt ovat ajat toiset, ja samoin myös ihmiset. Serkkujani äidinpuolelta en tunne montakaan, mutta noin teoriassa olen tutustunut heidän sukupuuhunsa, olenhan koonnut ukkini Tohmajärven sukuhaaran. Ukilla ja hänen veljillään on melkoisesti jälkikasvua olemassa. Sitten on vielä mummon sukuhaara, jota en tunne senkään vertaa. Kovin eriseuraista tämä Kontkassuku. Arvostavat vain omiaan, ainakin minun äitini niin teki.

Tein onnittelurunon ystävälleni, joka täyttää huomenna pyöreitä vuosia. Sitä ei ollut vaikea tehdä. Meillä on ollut monia hienoja hetkiä elämässä ja yhteisen harrastuksen parissa. Olen saanut ystävältäni suurta tukea elämäni vaikeimpina aikoina. Toivon, että minusta olisi ollut myös hänelle apua ja lohtua hänen elämänsä koettelemuksissa. En tiedä, minä olen itsekeskeinen ihminen, toivon silti hartaasti, että voisin jakaa jotakin itsestäni muille. Nykyään ovat lapsenlapset olleet lohtuna ja ilona elämässäni.
***
Nyt on kesäkukat laitettu ja suvun haudatkin kunnostettu. Tikkalassa ei nykyään ole erikseen hautausmaan hoitajaa, siksipä yleisilme on siellä hyvin roskainen ja siivoton. Seurakunta lopetti meillä kokonaan hautojenhoitopalvelun, ainoastaan muutamat yksityisfirmat hoitavat maksua vastaan hautoja. Roskia heillä ei ole aikaa lakaista, korkeintaan haudan päältä, hyvä jos sitäkään. Miten lie kukkien kastelun laita?
Kovasti näyttivät kukat kuivilta. Tikkalan hautausmaata ei ole nurmetettu, on kuulemma liian kallista. Pitäisi ensin levittää savikerros koko hautausmaan yli, jotta sen voisi nurmettaa. Vesi menee hiekkamaan läpi ihan hetkessä. Tein haudoilla hommia 2,5 tuntia, lisäksi mieheni, joka kävi välillä kotona noutamassa lannoitteet. Olen hoitanut yhdeksää hautaa kahdesta eri suvusta jo yli 40 vuotta. Saa nähdä, kuka jatkaa jälkeeni...
***
Tuo alussa oleva kuva on Raili Näätäsen pajupihasta, Kemiestä. Se on ollut jo vuosia suosittu matkailukohde kesäteatterin lisäksi. Kesäteatteri alkaa jo muutaman viikon jälkeen taas esitykset Kemien teatterissa, jossa mm. kälyni Eeva Manninen on ollut innolla mukana jo monia, monia vuosia. Katsomo on katettu ja siellä on myös hyvät äänentoistolaitteet. Tänä vuotena esitetään Kätkäläisen jättipottia alkaen sunnuntaista 28.6.2009, joka on Potsi-sunnuntaina. Käykäähän katsomassa ja viihtymässä!

Oikein antoisaa sunnuntaita ja kesää kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo

torstai 11. kesäkuuta 2009

Eväät hakusessa...

Kylpyläelämää Budapestissä lokakuussa 2007. Valokuva AN.

Menneet eurovaalit nostivat pintaan eri puolueiden kannatuksen laimeuden ja hajaannuksen. Äänestysprosentti jäi kovin alhaiseksi, koko maassa vain hieman yli 40, ja meillä Pohjois-Karjalassa sitäkin vähemmän, olikohan 34 prosenttia. Vasemmistoliitto menetti ainoan paikkansa, jota edellisessä europarlamentissa edusti Esko Seppänen. Mies on erityisasiantuntija talousasioissa, Martti Korhosen mukaan yksi Vasemmistoliiton "änkyröistä". Joka tapauksessa, arvostan suuresti Esko Seppäsen asiantuntemusta, varmaan hyvin moni muukin. Änkyröitähän me kaikki olemme, jotka ajattelemme omilla aivoillamme emmekä usko puoluejohtajien uskottelemiin "totuuksiin".


Pahasti kävi myös SDP:lle, se sai kaksi paikkaa: Liisa Jaakonsaaren ja pappi Mitro Revon, joka on sitoutumaton. Hekään eivät tarvitse enää taistelulauluja "Työn orjat, sorron yöstä nouskaa..." Näinä aikoina näyttävät olevan enää työnorjia ne haukutut maanviljelijät, on näet siirrytty pätkätöihin. Demareista on kuulemma muutettu toisiin puolueisiin: Vihreisiin, Persuihin ja Kokoomukseen. Todella mielenkiintoista!
Kokoomus ja Keskusta hävisivät vähemmän näissä vaaleissa, vain ehkä yhden paikan, voittajia olivat ylivoimaisesti Persut ja Vihreät sekä Kristilliset, jotka saivat vaaliliiton ansiosta yhden paikan. Paavo Väyrysen lehdistöavustaja nuori Riikka Manner oli näiden vaalien yllättäjä, joka meni ensimmäisellä kerralla läpi. Se oli viiden maakunnan yhteisponnistus ja voitto Itä-Suomen keskustalle. Kun pääsee 27 vuotiaana näkyvälle paikalle, ehtii vielä vaikka mihin...

Minusta ei ole mitään mieltä äänestää vanhaa ihmistä tällaiseen parlamenttiin, jonka systeemeitä opiskellessa kuluu 1-2 kautta. Vanhan ihmisen osallistuminen jää yhteen kauteen, joten homma on melkein yhtä tyhjän kanssa. Samoin en ymmärrä Mitro Revon kaltaisten valitsemista europarlamenttiin, julkkisten paikka ei ole niissä töissä. Mutta saahan isä-Mitro lisää sitä paljon kaivattua julkisuutta, ja tietenkin rahaa, jota hän tuntuu niin suuresti rakastavan.

Muutoin Vasemmistoliiton puheenjohtaja Martti Korhonen "otti vastuun" puolueen menetyksistä ja erosi kesken kautensa. Hän jaksoi kolme vuotta Siimeksen jälkeen. Saa nähdä kuka on uusi puheenjohtaja, vai siirtyvätkö vasemmistoliittolaisetkin muihin puolueisiin, esimerkiksi Vihreisiin. Ja miten käy Persuille, kun Timo Soini asettu Brysseliin, ainakin puoleksitoista vuodeksi. Persujen kannatus henkilöityy hyvin vahvasti Soiniin, joka osaa taitavasti hyödyntää saamaansa julkisuutta ja populismia kansan keskuudessa. Soini sanoi hyvin ehtivänsä hoitaa puolueensa puheenjohtajuuden ja europarlamentin, saahan nähdä.
***
Ukki on Joensuussa Silvanäyttelyssä veljensä kanssa. Ostin eilen viimeiset kukantaimet, huomenna olisi käytävä hautausmaalla laittamassa haudat kesäkuntoon. Siellä on paljon myös siivoamista myrskyn jäljiltä, joten miehen apu on tarpeen näissä hommissa.

Oikein hyvää torstaipäivää kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo

sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Eurovaalipäivänä

Omenapuut kukkivat Nuppolan puutarhassa. Kuva otettu 06.06.2009 (AN)

Äiti-Luonto on tänä vuotena ollut hyvin antelias ja runsaskukkainen. Omenia lienee syksyllä erinomaisen paljon luvassa, jos omenapuiden pölytys onnistuu. Ilmat ovat viime aikoina muuttuneet kovin kylmiksi, päivälämpötila on ollut jotakin 5-6 astetta, tänään peräti kolmetoista. Kesäkukkia ja kaikkia kasveja ei uskalla istuttaa ulos, vaikka viime viikolla ostin melkoisen määrän taimia. Hallaa on ollut ainakin Pohjanmaalla niin paljon, että pienet linnunpoikaset ovat paleltuneet kuoliaaksi.

Kävimme, ukki ja minä, Tikkalan koululla äänestämässä. Saapas nähdä, valitaanko kumpaakaan henkilöä edustajiksi Europarlamenttiin. Minä äänestin nuorta naista ja isäntä keski-ikäistä miestä. Mieleeni ei ole jäänyt, keitä olen äänestänyt aiemmissa vaaleissa, puolueen kyllä muistan eikä se ole Persujen puolue. Soinille on veikattu yli 100 000 ääntä, millä hän voi olla näiden vaalien voittaja. Vaalipaikalla oli hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Nähtävästi monet jättävät nämä vaalit väliin, koska eivät koe mitenkään vaikuttavansa äänestyksen lopputulokseen ja tulevaan politiikkaan. Köyhien ihmisten määrä lisääntyy yhä koko ajan; nyt lasketaan olevan jo ainakin 700 000 köyhää Suomi-nimisessä osavaltiossa. Kiitos Vanhasen, Kokoomuksen politiikka on toteutunut loistavasti! Mutta jos oikein huonosti menee näissä vaaleissa, saattaa olla, että Vanhasen lähtölaskenta nopeutuu...

Kävimme myös hautausmaalla kävelyllä. Äskettäin ollut myrsky oli roskannut jo siivotunkin alueen uudestaan. Kevätesikot kukkivat haudoilla mahtavasti, niitä pitää harventaa. Juttelimme erään kyläläisen kanssa yhteisistä tutuistamme ja heidän kuulumisistaan. Myöskin siitä, että he itse äskettäin lopettivat karjansa ja maanviljelyksen jääden eläkkeelle. Mies sanoi olevansa onnellinen siitä eikä olevansa pahoillaan millään muotoa. Näin se on nykyään: Jos mieli jatkaa, pitää rakentaa 1000 lehmän navetta. Kaksi sellaista on jo Suomessa rakenteilla, vaikka äskettäin 300 lehmän suurnavetta teki konkurssin! Onneksi joka vuosi on yhä vähemmän tekemässä tukihakemuksia, silti tukitarkastajilla riittää työtä liiaksi asti. Hölmöläisten hommaa kaikki tämä vahtiminen, mutta sehän johtuu niistä tukirahoista. Jos niitä ei maksettaisi, ei tarvittaisi mitään "tarkastamista", mutta ruuasta jouduttaisiin maksamaan korkeampaa hintaa; siihen ei taas pienituloisten tulot millään riittäisi. Joten kusessa ollaan, ja varmasti myös pysytään!
Samalla voidaan myös maanviljelijöitä nöyryyttää mielin määrin, nämä kun muka "loisivat" tukiaisilla. Ja vaikka Suomessa ei olisi yhtään viljelijää, joutuisivat suomalaiset maksamaan muitten euromaiden tukiaisia. Odottakaahan, kun Turkkikin liittyy Euvostoliittoon, sitten meillä vasta ehkä herätään!

Oikein hyvää sunnuntai-iltapäivää kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo

perjantai 5. kesäkuuta 2009

Yhteiskunnan suurin ongelma?

Mauri-ukki kesällä 2008 oman talon edessä. Aurinkoa sai tipoittain, noin yhtenä päivänä viikossa.

Meistä vanhoista on tullut yhteiskuntamme suurin ja kasvavin ongelmaryhmä. Me kulutamme yhteiskuntamme vähiä resursseja, ja käytämme kovalla työllä ansaitut verorahat kasvaviin terveydenhoito-, sairaanhoito- ja laitoshoitokuluihin. Lapsiperheiden lailla me olemme taakka kunnille ja kaupungeille. Lapsista on sentään vielä toivoa, mutta mitä toivoa on enää meistä vanhoista?!

Perinnöntoivojia sentään aina riittää, kunpa vain kuolisivat pian...Pitäisikö kunnan palkata joku "kiltti" täti tai setä, joka hyvää maksua vastaan - tietysti - hoitaisi tämän ongelmajätteen pois ilmaa pilaamasta? Näitä "hoitajiahan" on viime vuosien aikana ilmaantunut useita.

Tampereen suuressa kaupungissa on otettu taas uusia hoitokäytäntöjä. Säästöjä pitää saada, siispä hoitohenkilökuntaa ei saa ottaa vanhainkotiin tarpeellista määrää, vaan pesuhommia on rationalisoitu siten, että suihkuun hoidettava pääsee vain joka toinen viikko. Ihmiset, jotka tarvitsevat vaippoja, ja makaavat ulosteissaan pitkiäkin aikoja; kuka sellaista hajua kestää?! Vähät hoitajat katoavat sen siliän tien, jos kukaan rupeaa niin vastenmieliseen työhön.

Kumma kyllä, Tampereella on sentään varaa ylellisyyksiin ja matkoihin. Tietysti on herroille ja pormestareille varaa maksaa kaikenlaisia huvituksia, kunhan ensin otetaan pois kaikki "ylellisyydet" ja välttämättömyydet lapsilta ja vanhuksilta. Sellaista on nykymeno, ei kannata, ei kannata...

Kannattava investointi on sellainen, että maksetaan suurille johtajille mielettömiä palkkoja ja palkkioita ja muita lahjuksia, vaikka he eivät tekisi muuta kuin typeriä päätöksiä ja pelkkää vahinkoa valtiolle, kunnille tai suuryhtiölle. Eräskin nimeltä mainitsematon johtaja osti ilmatilaa Saksasta kymmenillä miljardeilla markoilla, ja sai tietysti yhtiöltään "bonukset" siitä hyvästä.

Jospa luoja armahtaisi niin paljon, ettei meidän tarvitsisi loppuelämäämme maata sängyssä toisten käänneltävinä!
Säästyisi yhteiskunnalta rahat parempiin tarkoituksiin. Hienosti menee, mutta menköön vaan!

Oikein hyvää viikonvaihdetta kaikille lukijoille, ja muistakaahan käydä äänestämässä! Terveisin Aili-mummo

tiistai 2. kesäkuuta 2009

Kesä ja mummon kullat

Aili-mummon "kesähuvila".

Lintu salaperäinen

Lintu salaperäinen asuu tässä puussa.
Munii joka kuussa munan eri värisen.
Lintu salaperäinen asuu tässä puussa.

Tsekkiläinen kansanruno, suom. Eeva-Liisa Manner. Antogiasta Pikku Pegasos (2005)

Kesä on tullut vihdoin ja viimein, säätkin ovat jo oikein lämpimät ja kesäiset, sunnuntaina taisi olla lähempänä 28 astetta. Kävimme iltapäivällä Eevan ja Arvon kesämökillä Mässällä. Kestitys oli hyvin vieraanvaraista kuten muulloinkin. Tuli myös kuulumiset vaihdettua. Päivällä kävivät meillä pojan "naiset", ja tänään olivat kaksoset mummon ilona hoitamassa (lue: kastelemassa) kukkia. Tyttösillä oli tekemistä riittävästi. Välillä kävimme tuvassa syömässä, ja keskustelimme elämän perustotuuksista. Eve kysyi kissoista, ja selitin, että kun kissa tai muu kotieläin tulee vanhaksi, se viedään eläinlääkärille, joka antaa eläimelle piikin, ja sitten se nukkuu pitkään uneen, josta ei enää herää. Pippuri järkeili ja sanoi: "Siehän oot jo vanha". Eve lisäsi siihen: "Eihän ne vielä anna sinulle piikkiä?" Minua nauratti, ja sanoin, että minä olen jo saanut monenlaisia piikkejä, mutta sellaista piikkiä ei ihmisille anneta.

Sitten mummo lauloi nukkumattilaulun, ja tytöt lauloivat mukana. Sitten se piti vielä lukea uudelleen ääneen, ja myös muita runoja Pikku Pegasoksesta. EVe hoputti koko ajan: "Lähetään jo ulos leikkimmään!" Lopulta lähdettiinkin, ja taas alkoi kukkien kastelurumba uudestaan.

Jo alkavat syreenitkin kukkia, samoin kuin pihlajatkin. Tänä vuotena tulee paljon pihlajanmarjoja. Joimme päiväkahvit, ja lähdimme kasvimaalle tekemään kylvötöitä. Jäi sitä hommaa vielä huomiseksikin. Aamupäivällä käyn Tohmajärvellä hammashoitajalla, ja toimittelemassa muita asioita.

Oikein hyvää tiistai-iltaa kaikille toivoo Aili-mummo