Google+ Followers

keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Timantteja Myllyteatterissa

Timanttien kimallusta Kyläparin Myllyteatterissa sunnuntaina 26.07.2009. Kuva AN.

Oli polttavan kuuma ja hikinen pyhäpäivä Kiteellä Myllyteatterissa. Iho paloi ja käry kävi, hyvä kun ei tullut pyörtyminen, lähellä se ainakin minulla oli. Onneksi tauolla pääsi vähäksi aikaa varjoon, ja voi hieman vilvoitella itseään. Huono juttu, että sadekatos puuttuu, se suojaisi myös auringolta.

Katsojia oli paikalla runsaasti, ei ihan täyttä katsomoa, mutta kovinkaan monta henkeä lisää ei olisi mahtunut. Kesäteatterit ovat nykyään haluttuja viihdykkeitä, kovin vakavahenkistä katsottavaa ei yleisö nähtävästi halua. Timantin kimallus on Leena Kotilaisen kirjoittama ja Tarja Jäniksen ohjaama veijarikomedia, jonka kiteeläiset esittävät ihan kivasti, melua ja meteliä on riittämiin. Lavasteiden teossa on mielestäni osoitettu kekseliäisyyttä, kun pieneen tilaan on kyetty saamaan varsin monta esityspaikkaa. Kulissit on Petra Luukkais
en opinnäytetyö. Petralla on aika suuri rooli myös itse näytelmässä, jonka hän vetää tarmokkaasti. Naiset ovatkin tämän näytelmän tarmonpesiä, kuten myös talon vanha isäntä, Kaarlo Holopainen, joka "kuolee" näytelmässä, mutta myöhemmin herää udelleen eloon. Hauska rooli oli myös Esko Juvosella, joka esitti naapurin emäntää. Ihan hyvin se meni, oli hieman erilainen emäntä kuin yleensä, pitkä ja rotevatekoinen ihminen. Eskoa taisi pelottaa, että tissit tipahtavat tielle, kun hän aina piteli käsiään rinnan alla käsilaukun ohella. Hermanni Nieminen Viljona, toisena vätysveljeksenä, erottuu aina joukosta positiivisesti. Myös kesälahden Katja Asikaisella oli pienehkö rooli Jaanana, Matin ja Kaisan tyttärenä. Arja Havukainen, Matin vaimona, oli uskottavin maalaisemäntä koko seurueesta. Anni Malinen Bellana, oli toinen Matin ja Kaisan tyttäristä. Hänellä oli melko suuri ja sympaattinen osasuoritus.

***
Tällä viikolla aika on mennyt tyttöjen kanssa mansikkaretkillä, myös metsävadelmat alkavat olla kypsiä. Ja sieniäkin löytyy, etenkin tatteja. Tällä viikolla on satanut joka päivä, mutta lämmintä on ollut. Vähempikin sade riittäisi, pian iskee perunoihin rutto. Huomisiltana
on runomatinea Tikkalassa Kassan Baarilla klo 19.00, mm. Anna-Liisa Alanko esiintyy.

Oikein hyvää keskiviikkoiltapäivää kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

lauantai 25. heinäkuuta 2009

Valokuitua Tikkalaan?

Karhu vartioi kotikuusen juurella. Kuva AN.

Tietooni on tullut, että kyläyhdistys ja kumppanit puuhaavat valokuituyhteyttä Tikkalaan, ainakin sen pääkylälle. Menisin riemusta kiljuen mukaan, mikäli minut siihen huolittaisiin, asunhan pääkylältä jonkin verran (n. 3 km) syrjässä. Pian näet katkeavat nämä Soneran yhteydet, tarjolla on mokkuloita, toinen toistaan surkeampia. Kuulemani mukaan asialla on Telekarelia, joka toivon mukaan vetää verkon tänne asti. Uskotaan ja toivotaan että asia toteutuu pikapuolin. Rahaa se jonkun verran vaatii, mutta sitähän painaa setelipaino koko ajan lisää. Tiedusteluja ja ilmoittautumisia voinee tehdä kyläyhdistyksen vetäjille, Sari Tuuva-Hongistolle ja Marko Sudelle.

Asiasta kolmanteen: Olen ihmetellyt ja kummastellut Tikkalan kyläyhdistyksen nettisivuja, jotka ovat olleet lähes samat jo ainakin viisi vuotta. Muitakin kummallisuuksia sivuista löytyy, käykäähän katsomassa. Esittäisin, että sivujen uusimisen lisäksi sinne lisättäisiin vieraskirja ja blogi, jossa useamman henkilön voimin kirjoiteltaisiin kylän asioista. Esimerkiksi kesäasukkaat voisivat kirjoitella tuntojaan Tikkalasta, ja mitä he siitä pitävät. Lisäksi sivustolta löytyisivät linkit paikallisten toimijoiden sivuille.

Kyläyhdistys tiedottaa kotiin lähetettävällä lehdykällä pari kertaa vuodessa, mutta mielestäni se on aika vähän. Myös kylän historiaa voitaisiin kertoa historiasivustolla. Nyt olen kirjoitellut asiasta KeskiKarjalanNelosiin, jonka linkki löytyy tämän blogin oikeasta reunasta.

En halua millään pahalla puhua näistä uudistuksista, vaan kirjoitan kyläyhdistyksestä ihan positiivisella mielellä. Ottakaahan kantaa seuraavassa kyläyhdistyksen kokouksessa.

Kaikkea hyvää kyläyhdistyksen toimijoille ja kaikille tikkalalaisille toivoo Aili-mummo

torstai 23. heinäkuuta 2009

Huikea Kätkäläinen Tohmajärvellä

Herrasväki Hurskaisen kahvipöydässä Pietari ja Iitamaria keskustelevat. Takana seisoo Aimo Hurskainen. Kuva AN
Päähenkilöt kiittävät yleisöä esityksen lopussa. Ohjaaja väitti, sillä heillä oli "kaikkien aikojen mahtavin yleisö", mutta taisi olla niin, että yleisö sai nähdä kaikkien aikojen mahtavimman esityksen! Kuva AN.

Tiistai-iltana kävimme, mieheni ja minä, katsomassa Tohmajärven kesäteatterin esityksen Kätkäläisen jättipotti. Esitys oli niin hauska, suorastaan riemukas, että on ihan pakko kehua sitä. Pietari Aholaisen roolissa toimi Raimo Bergman, ja hänen suorasukaisena vaimonaan Iitamariana Raili Björn. Päähenkilö Pietari alias Raimo oli niiiin mahtava ikiliikkujan ja elohopean nopea mies, joka nauratti yleisöä lähes joka repliikillään. Vaikka pääosan esittäjä onkin jo ikämies, ei hänen veroistaan löydy monesta nuorestakaan ihmisestä, puhumattakaan jo 70 lähestyvästä henkilöstä.

Monilla sivuosien esittäjällä oli kolmekin eri roolia, eräs heistä on Mikko Sairanen, joka on kuulemma aikaisempina vuosina pyrkinyt teatterikorkeakouluun. Mikolla onkin hyvät esittäjänlahjat, etenkin laiskana ja tupakoivana tarjoilijana hän jäi hyvin mieleen. Mervi Venäläisellä, Veijo Hämäläisellä, Kirsi Kaikolla sekä Pentti Lindsbergillä oli myös monta pientä roolia, joissa he pääsivät hyvin esille. Rikkaina talollisina Hurskaisen pariskuntana näytelmässä oli isot roolit Markku Hämäläisellä ja Eeva Mannisella, joskin he ovat esitysvuorossa vuorottain Teemu Jaatisen ja Seija Pirhosen kanssa. Minusta Eeva ja Markku olivat oikein onnistunut pari, jonka varakkuus tuli esille mm. kahvittelukohtauksessa, kun emäntä kattoi pöydän Myrna-astioilla.

Näytelmän on ohjannut Jouko Tyyni, jolla on jo vuosikymmenien kokemus alalta. Varmaa ja hyvää työtä Jokelta ja Tohmajärven näyttelijäporukalta. Kiitokset heille vielä kerran hienosta esityksestä!
***
Eilen oli taas Joensuun vuoro, kävin ravintoasiantuntijan puheilla. Olisi tarkoitus karistaa kiloja enemmänkin, saa nähdä mihin sisu ja kyvyt riittävät. Alku on kuulemma ollut lupaava. Kun on diabetes ja huonot polvet, on paljon painavia perusteita painon pudotukseen. Loppui välipalojen mussuttaminen, jotka ovat olleet minun heikkouteni. Tähän asti olen saanut ravitsemusneuvontaa kunnan diabeteshoitajilta, jotka ovat ansiokkaasti osanneet motivoida minua elämänmuutoksessa. Nyt on enää kaksi vastaanottoa vuosittain, joten seuranta on jäänyt vähemmälle. Oikein hyvä, että lääkäri antoi minulle tämän lähetteen, uskon ja toivon siitä olevan paljon hyötyä.

Oikein hyvää viikon jatkoa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

tiistai 21. heinäkuuta 2009

Kylässä Karvisen Kissanpäivillä Roukalahdessa

Pyhäselkä siintelee selän takana. Rannasta näkee Joensuuhun saakka, ja kalaa nousee järvestä runsaasti. Kuvassa Martti Karvinen vaimonsa Päivi Kurosen kanssa.
Päivi Kurosen ja Martti Karvisen matkailutila Karvisen Kissanpäivät ovat Liperin Roukalahdessa, osoite Roukalahdentie 33. Kuva talon pihasta.

Tikkalan tyttö, Päivi Kuronen päätyi emännäksi Liperiin Martti Karviselle. He kävivät yhdessä aikoinaan Ilomantsin maatalousoppilaitosta n. vuoden 1980 tienoilla, jossa he tapasivat toisensa. Siitä lähtien pari on tehnyt töitä yhdessä Martin omistamalla maatilalla, jonka pellot on nyt vuokrattu naapurille. Nykyään tila on erikoistunut maatilamatkailuun. Molemmat ovat käteviä käsistänsä, ja se näkyy kaikesta. Päärakennus on kunnostettu ja laajennettu matkailukäyttöön, sen lisäksi talossa on kaksi vuokrattavaa "mökkiä", joista suurempi olikohan 80 neliömetriä kooltaan, saanut viiden tähden Malo-luokituksen. Kotieläimiä tilalla on monta lajia, on erirotuisia kanoja ja kukkoja parikymmentä kappaletta, omina ryhminään ja omissa "bokseissaan". On vuohia ja lampaita, joista viimeksi mainitut olivat läheisessä saaressa kesälomalla. Kanit asuvat pihassa omassa kopissaan, myös possuja sanotaan löytyvän. Niin - ja tärkeimmät lemmikit olivat tietysti kissat, joita on elävinä noin kolme aikuista ja kaksi pentua, ja niiden lisäksi vielä 600 kappaletta kissapatsaita, kaikki erinäköisiä ja kokoisia: "kovia ja pehmeitä, isoja ja pieniä, mustia, valkeita ja kaikenkirjavia".

Vanhasta navetasta kunnostetaan nyt kahvi- ja kokoustiloja vieraiden käyttöön. Toisella puolen navettaa asuvat lampaat ja vuohet omissa karsinoissaan, niitä voi seurata kokoustilan ikkunasta. Siihen on hankittu myös vuolukivitakka, johon voi panna tulen loimuamaan ja antamaan huoneeseen tunnelmaa. Navettaan tulee Päivin kissakokoelmalle oma tila, jossa vieraat voivat niitä käydessään ihastella.

Talossa on hyvin ystävällinen ja lämmin tunnelma, ei ihme että matkailijat viihtyvät ja tuntevat itsensä tervetulleiksi. Isännällä on aikaa vieviä harrastuksia kylän toiminnoissa. Roukalahden teatterissa hän näyttelee Tankki täyteen- näytelmässä useita pieniä rooleja, on myymässä lippuja ja vähän joka paikassa. Hän on myös Roukalahden kylätoimikunnan puheenjohtaja, joten kylän menestys ja yhteinen hyvä on hänelle sydämenasia.

Kissanpäivien pääpalvelu on majoitustoiminta, mutta tilauksesta saadaan myös ulkopuolisen toimittamana ruokailupalveluja. Ohjelmaa voi lukea netistä sivuilta http://www.karvisenkissanpäivat.com/
Sieltä löytää myös muut tarvittavat tiedot. Joten ei kun menoksi...

Oikein hyvää tiistaipäivää kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo

lauantai 18. heinäkuuta 2009

Suvut ja sukulaiset, yhdessä ja erikseen

Maurin veli Arvo Manninen vaimonsa Eeva Mannisen kanssa. Kahvitteluhetki kesällä 2007. Eeva on innokas harrastajanäyttelijä, ollut avustajana useassa elokuvassakin. Kuva AN.


Häivekuva
Hiljaa seisoo honkapuomi,/ äänetönnä nousee päivän luomi./ Usvavaippa soutaa yllä metsäpellon,/ yli usvavaipan ääni korpin sellon./ Häivehämärässä syntyy hankosarvet,/ salvaa sorkka sarkaan arvet./ Syntyy jyry uros, herkkä naaras, arat kaksoisvasat/ alla usvan seisahtavat,/ tuijottavat kuulostavat./ Toteavat vaaran vaistonvarat./ Sarvet korvat heilahtavat,/ turpa säkä värähtävät,/ karkuun, karkuun karahtavat./ Sorkkalauman nielee pellonlaita,/ tietä meneville viittoo seiväsaita./ Kuuluu jyty, kumu kintunsoiton,/ häipyy häivekuva aamunkoiton./ Hetken eessäni näin hirviperheen,/ karkasivat - tein kai jonkin erheen.// Antero Halttunen antologiassa Asemalaiturilta minusta pusertui kaikki. Kokkola 1976.
***
Kiirettä pitää näin kesällä ja eläkeläisenä. Alkuviikosta neljänä päivänä olin lasten kanssa, ja nyt loppu viikko menee juoksennellessa sinne tänne. Eilen oltiin Joensuussa, jossa satoi päivällä kaatamalla useampaan kertaan. Illalla siivosin hunajamansikat pakasteeseen. Tänään lipsahdimme Mässällä päiväkahvilla, ei joutanut koululaisen kanssa marjaan, valitettavasti. Lapset niin innolla odottavat mummoa marjareissulle, mutta kun niittivät mansikat ja heinätkin tiepuolista. Eivät yhtään ajattele pientä perhettä, joka vannoo metsämansikoiden nimeen. Onneksi ei sada joka päivä ja koko aikaa, niin kuin viime kesänä. Ja välillä on sentään ihan hellettäkin. Kuulin että elokuun loppupuolella joku Juvosen sukuseura (ei meidän) pitää sukukokousta Jouhkolan hovissa. Siihen on lähetetty joillekin kutsuja, sain asian tiimoilta tiedustelun Kiteeltä. Tämä sukuseura ei taida olla SSKL:n jäsen, koska en ole huomannut Sukuviestistä ilmoitusta. Eipä silti, ei Kontkasetkaan ilmoittele Sukuviestissä, vaikka se on ihan maksutonta. Kontkasilla on kuitenkin suuri ja komea sukulehti Kontkaset, joissa asiat puidaan perusteellisesti. Isäntä innostui lämmittämään savusaunaa, otin siitä muutaman valokuvan. Olen pohdiskellut kunnollisen kamerakännykän ostamista. Se olisi aina mukana kun tarvittaisiin eikä painaisi paljon. Saahan nähdä mihin sitten päädynkään. Oikein hyvää pyhänseutua kaikille lukijoille ja käykäähän nyt kesäteattereissa toivoo Aili-mummo

keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Ihana kesän aromi...

Lintulan kirkko 29.06.2009. Kuva AN.

Tästä minä menen/ yli viljapellon/ ja kaste jaloissani/ kuin niljakas eläin./

Ahven ponnahtaa/ järven pinnasta/ ja putoaa kuin ammus,/
hetken värisee vesi/ ja minä/ kuin yhtä sen kanssa olisin.//
***
Vain käteni mahtui/ usvan ja veden väliin./ Männyt kylpivät kasteessa/
ja hevonen laitumella/ oli pysähtynyt ja odotti./
Juuri sillä hetkellä/ pyörähti aurinko/ metsän harjalle,/
pilvien vuoksi sitä ei näkynyt/ mutta tunsi.//

Mirja Kuivaniemi antologiassa Asemalaiturilta minulta pusertui kaikki. Kokkola 1976.

Koululaisen ja toisen kaksosen kanssa kerättiin mansikoita metsästä tienvarresta. Äiti ja kolme muuta lasta olivat käymässä Joensuussa asioilla. Hiki virtasi ja itikat purivat minkä kiireiltään ehtivät. Onneksi oli tuuli, joka aina välillä puhalteli niskaan. Palasimme melkoisen väsyneinä mummolaan ja rupesimme syömään...

Kyllä tytöille maistuivat mansikat, pelkäsin, että he "maistelevat" koko kerätyn mukillisen, mutta onneksi siitä jäi vielä toisillekin. Ainakin maistiaiset. Isompi kaksonen on vielä niin pieni itsekin, että lupasin hänen syödä kaikki keräämänsä marjat ja lisäksi vielä mummonkin keräämiä. Koululainen taas innostui mustikoista, kun sattui matkan varrella niitä hoksaamaan. Toppuuttelin niitä keräämästä, sillä kaikki mustikat eivät ole vielä kypsiä, eikä mustikat niin pian pilaannu kuin mansikat. Lopulta tyttö lopetti mustikoiden jahtaamisen, ja tuli perästämme mansikoita keräämään. Koko saalis taisi jäädä alle puolen litran, mutta tietenkin ne ovat erinomaisia aromiltaan ja maultaan, ei niitä voi edes verrata viljeltyihin mansikoihin.

Vanhin tyttö on tullut siihen ikään, että hän ikävystyy hirveän helposti. Sain kuulla monta kertaa: "Milloin se äiti tulee?" Taisi mennä peräti kolme tuntia lähdöstä, kun äiti tuli toisten tyttöjen ja mansikoiden kanssa. Minäkin tilasin meille yhden laatikollisen, eivät olleet nämä sengat kovin hyviä, oli paljon homeisia ja litskaantuneita marjoja. Laitoin niistä pääosan hilloksi. Tänä vuotena en aio säilöä niin paljon mansikoita kuin edellisinä vuosina, mansikka ei ole mielimarjani, varsinkaan viljeltynä. Sen sijaan metsämansikoita suorastaan rakastan, mutta nyt niillä on ollut parempia suita syömässä. Lapset tietenkin ovat tärkeämpiä kuin me vanhat huuhkajat.

Olisi vielä ehdittävä kierrellä niissä kesäteattereissakin, pian niitä ei enää ole...

Oikein hyvää keskiviikkoiltaa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo

maanantai 13. heinäkuuta 2009

Susisaaren keisari vierailee Värtsilässä...

Susisaaren keisarin esitys Värtsilän kesäteatterissa 12.07.2009. Kuva AN.

Teimme eilen päivällä teatterivierailun Värtsilän kesäteatteriin, jossa meille esitettiin eräs versio nykyisestä maaseudun ahdingosta, ja mitä keinoja on käytettävissä ahdingosta pois pääsemiseen. Aihe iskee hyvin ajankohtaisesti nykyajan kylien elämään, jossa ollaan sekä kauppaa että kylän koulua lopettamassa. Kylän väki ja sen kylätoimikunnan puheenjohtaja ovat asiasta toista mieltä, ja asettuvat poikkiteloin suunnitelmia vastaan. Niinpä Susisaari julistetaan itsenäiseksi alueeksi, ja sen kunkku on keisari Antti Kettula, joka joutuu pidätetyksi. Loppujen lopuksi kaikki kääntyy parhain päin, ja turisteja alkaa tulvia kylälle mediamyllerryksen johdosta. Rahaa sataa Eu-laarista, ja kylän kehityksen suunta muuttuu. Kukaan kyläläisistä ei halua enää muuttaa muualle.

Raimo Turulan kirjoittama ja Veijo Tikan ohjaama näytelmä kestää väliaikoineen vain n. 1 tunti 40 minuuttia, mikä on aika vähän. Esittäjäjoukkoa on lapsineen n. 30 henkilöä, eli lähes joka toinen kylän asukas, hieman liioitellusti sanottuna. Vanhassa viljamakasiinissa tarjotaan kahvia ja virvokkeita. Sadekaan ei haittaa, sillä teatteri toimii entisen navetan vintillä. Ruoka- ja majoituspaketin voi hankkia Sinilinnusta. Tervemenoa katsomaan kaikki kynnelle kykenevät!
***
Oli kivaa taas tänään olla pienemmän kaksosen ja koululaisen kanssa, kun toiset menivät kaupunkiin. Ennen meille lähtöä hieman kiikuteltiin ulkona ja siivottiin leikkimökkiä. Siivous taitaa ollakin kaksosen mielipuuhaa kukkien kastelun ohella. Otimme marja-astioita mukaan ja ajoimme autolla meille. Pienen nestetankkauksen jälkeen lähdimme keräämään tienposkesta mansikoita ja tulimme kesänaapurin asunnolle. Tytöt halusivat nähdä heidän kauniin pihansa viime kesän jälkeen, ovathan he vierailleet siellä joka vuosi. Ja lisäksi siksi, kun talon kiva isäntä antaa aina hyviä lakritsoja, kuten nytkin. Meni melkein koko pussillinen. Talon ehtoisa emäntä kiehautti sisällä kahvit, jotka joimme yhdessä ulkona. Hyttyset inisivät ja kiusasivat kovasti, mutta hyttyssavun ansiosta se oli kuitenkin suhteellista. Pois lähtiessä pienempää kaksosta hiukan kiusoiteltiin ja pyydettiin että kiitokseksi tyttö antaisi suukon talonväelle. Tyttö antoi halauksen ja suukon isännälle, mutta emäntä sai tyytyä vain pelkkään halaukseen. Lähdimme lopulta keräämään lisää mansikoita tienvarresta, mutta sitten pikkuisen yllätti pissahätä. Myös hyttyset söivät häntä kovasti, ja lapsi oli suorastaan hätää kärsimässä niiden vuoksi. Niinpä piti ottaa vauhtia kohti meidän huushollia, ettei katastrofi pääsisi kengänvarteen, ja onneksi ei päässyt. Vasta meillä lapsi teki asiansa vessanpönttöön, ja pesi kädet. Mansikkasaalis jäi näistä syistä varsin vähäiseksi: kun missä oli mansikoita, ei ollut aikaa niitä kerätä. Sitten ihan pian myös muut tulivat meille reissultaan, sain seurustella Paukun kanssa.
***
Eilinen iltapuoli kului mansikoiden siivouksessa, jäi siksi blogikin päivittämättä.
Oikein mukavaa viikon alkua kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

perjantai 10. heinäkuuta 2009

Kesäflunssan viljelyä...

Lintulan naisluostari Heinävedellä 29.6.2009. Kuva AN.

Kun tulet kotikylääni,/ tule vasta sitten,/ kun kukat kukkivat./
Tule tuulen suunnasta,/ kierrä tien kautta/ koivukujalle./
Lehtien lomasta/ minä vilkutan sinulle.//
***
Paljon pieniä/ villiintyneitä mansikoita/ ja sitkeä nurmi./
Kylläpä kelpaa/ paljain jaloin.//

Maire Tarkiainen antologiassa Asemalaiturilta minulta pusertui kaikki. Kokkola 1976.

Tällä viikolla minut "yllätti" kesäflunssa vai oliko sittenkin influenssa, kun kuumettakin on ollut. Sain tämän räkätaudin tyttösiltä, joita olen ns. hoitanut. Tänään tein sitten kierroksen Kiteen kaupungin kautta, piti käydä poliisilaitoksella hakemassa passi, jonka tilasin viikko sitten. Kotiin ajoimme Kemien kautta, tuntui tutummalta asioida omassa kylässä. Ajattelin tilata samalla reissulla myös viisumin, mutta se olisi maksanut yli 100 ekua vuodeksi, joten päätinkin hankkia sen Joensuusta. Outoa, että miehelle viisumi samasta firmasta lähtee alle satasella, mutta minulle se maksaakin enemmän!

Kävimme Kemiessä Kaivolla päiväkahvilla, lisäksi mies osti perunakukkosia. No, näin kesällä ja sairaana ei leipominen olekaan mikään intohimo, pitäisi osata levätäkin. Eilen meni lepäillessä pääosa päivästä, kun en jaksanut oikein mitään. Nappailin vain ahkerasti kuumelääkettä. Iltapuolella minua kylmi kovasti, piti lisätä vaatekertoja ja vilttejä päälle, mutta lopulta tuli hiki, ja vaatteita sai vähentää. Nenäliinoja on mennyt paljon, ostin kauppareissulla lisää.

Ensimmäiset mansikat ostin Säästömestan pihasta, josta kesälahtelaisia sain neljällä eurolla litran. Hinta oli kotvasta halvempi kuin Sokkarin myyjällä. Ensi viikolla alkaa jo varsinainen mansikkasesonki, ja niitä voi ruveta pakastamaankin, jos on budjetissa varaa.
***
Median puheenaiheet ovat olleet vaalirahasotkuja, joihin en ota kantaa. Tiedän että menneinä aikoina niissä on ollut varmasti paljonkin hämärää, mutta nyt media on ottanut tiukemman otteen asioihin. Ihan hyvä juttu, kunhan kaikkien puolueiden vaalirahoitus selvitetään tasapuolisesti. Nyt ei näin ole, vaan keskipisteessä on yksin ja ainoastaan Keskusta, ja sen edustajat. Puoluesihteeri Korhonen on piilottautunut loma-ajaksi lehdistön ulottumattomiin, ja jättänyt muut keskustan nimihenkilöt vastaamaan tekosistaan. Vaikka Markku Kauppinen erosikin Kuntien eläkevakuutuksen johtajan virastaan, ei se uteliaita ole hiljentänyt - päinvastoin. Kauppinen itse tai hänen avustajansa on ollut niin tyhmä, että meni tekemään "korjauksia" jo tilinpäätöksessä hyväksyttyin tositteisiin, mikä on rangaistava teko.

Siivotakin pitäisi, on pyhä tulossa. Oikein hyvää viikonloppua kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo


tiistai 7. heinäkuuta 2009

Mansikassa ja kasvimaalla

Mauri Nupponen uuden Valamon pihamaalla 29.6.2009. Taustalla matkamuistomyymälä, etäämpänä ravintola. Kuva AN.

Nämä apilankukat,/ nämä kultaiset pallot/ ja tuoreen heinän tuoksu./
Minä piennarta kuljen/ ja jalkani nauraa,/ on kevyt kesäinen juoksu./

Tämä isäni talo/ ja porraskivi/ ja savusaunan tuoksu./
Nämä korkeat koivut/ ja pehmeä multa,/ niin kevyt on kesäinen juoksu.//

Mirja Kuivaniemi antologiassa Asemalaiturilta minusta pusertui kaikki. Kokkola 1976.

Keräsimme päivällä koululaisen kanssa yhdessä metsämansikoita tien varresta. Saalis ei ollut mainittava, vain pari desilitraa. Siitä se lähtee mansikka-aika käyntiin ja pienet suut pääsevät mansikan makuun. Pikku Paupau on hieman kipeä, kuulemma kesäflunssaa, isommat sairastivat jo aikaisemmin. Myös sikaflunssa tuntuu olevan kovasti vauhtiin lähdössä, varmaan se ehtii tännekin jo ennen syksyä, viimeistään koulujen alettua. Sieltähän ne yleensä kulkutaudit tulevat - koulusta. Toivottavasti ei kuitenkaan kovin pahana. Harmittaa minuakin, kun lupauduin syksyllä lähtemään kiertomatkalle Venäjälle ja Baltiaan. Sieltä viimeistään sen taudin löytää ellei sairastu jo matkalla. Mutta siitähän sen näkee sitten, kun se on ajankohtainen asia.

Eilen olin lasten kanssa kotona, ja lisäksi saimme yllätysvieraita. Kesänaapuri tuli katsomaan ja moikkaamaan emäntineen. Sellainen vähemmän muodollinen tapa on ollut täällä maalla. Paikat olivat vähän sekaisin, mutta sehän on ihan luonnollista, kun kylässä on kaksi nelivuotiasta. Ja lisäksi päiväkahville ehtivät myös toiset lapset äitinsä kanssa. Meni yhdessä rytäkässä koko homma. Ukki tuli kotiin Venäjältä vasta vieraiden lähdön jälkeen.

Olivat taas seisottaneet tullissa tuntikausia. Välillä oli rajalla vieraillut korkeita virkamiehiä, sen aikaa olivat molemmat jonot vetäneet yhtä hyvin, mutta muulloin oli otettu vain venäläisiä Venäjän puolella tullia. Näin puolueellista se on: Suomen tulli toimii nopeasti ja asiallisesti, mutta Venäjän puolella on kyykyttäjiä, jotka nauttivat suomalaisten kiusaamisesta. Näin menee polttoaineen haussa lähes koko päivä, vaikka menisi heti aamulla klo 7-8 aikaan rajalle. Ei ihan halpaa pensaa, jos tuntipalkka lasketaan!

Tänään iltapäivällä kitkin kasvimaata, vesiheinät ovat kovassa kasvussa. Nyt näkyy vihdoinkin jo alkuja kesäkurpitsoissa, pelkäsin ettei niihin enää mitään tulekaan, kukkivat kuitenkin kovasti. Retiisi on jo syötävää, pian salaatti ja tillikin ovat käyttökunnossa. Tomaatit ovat isoja, kun vain kypsyisivät, ilmat ovat olleet viileät. Ukki lämmitti tänään tuvanuunia, kun sisäilma muuttui kalseaksi.

Näin se viikko menee, ei ehdi pitkästyä eikä paljon istua pc: ääreen kirjoittelemaan. Kunpa tulisi hyvät kesäteatteri-ilmat. Olisi käytävä Roukalahdella, Tohmajärvellä ja Värtsilässä, mitä ovat saaneet aikaan...

Oikein hyvää tiistai-iltaa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Härskejä valheita Karjalaisessa

Uuden Valamon kirkko 29.6.2009. Kuva AN.

Kesä vilistää ohitse vihaa vauhtia, ei ehdi enää perässä pysyä. Eilen osallistuimme Kontkasten sukukokoukseen ja -juhlaan Joensuun Yliopistolla. Saimme olla "sukulaisten" seurassa koko päivän iltaan asti. Ainakin yksi oikea pikkuserkun pikkuserkku siellä oli, muista ei ole tietoa. Esitin juhlassa kirjoittamani kalevalamittaisen tervetulotoivotuksen, josta sain useilta henkilöiltä kiitoksia. Lupasivat panna sen vielä suvun lehteenkin, kun se seuraavan kerran ilmestyy.

Miksi pitääkin kaikki kalaasit olla yhtä aikaa: Kihaus Folk oli samaan aikaan, eikä millään ehtinyt enää siihen osallistumaan. Suomen kesä on valitettavan lyhyt ja vähäluminen, sanotaan. On ihan totta. Ilmatkin viilenivät jonnekin 10 asteen tienoille, kun nyt mansikka-aika on alkamassa. Loppuviikosta on luvassa lämmintä mutta sateista säätä, mikä ei mansikoille ole mikään ihannetila. Huomenna taas katson kaksosten perään, kun lasten äiti menee muun porukan kanssa Joensuuhun.

Päiväkahvilla kävi pojan perheen naisväki. Eve sanoi jäävänsä yksi mummon luokse. Äiti ratkaisi asian, ja tyttö ei jäänyt yöksi. Hän ei ole ollut muualla kuin kotonaan vielä yhtään yötä. Ikävä se olisi tullut... Mutta onhan huomenna taas kiva leikkiä yhdessä kaksosten kanssa.
***
Olipa taas härski tekstiviesti Karjalaisessa. Siinä sanottiin: "Tikkala myy hymyssä suin hautausmaaksi lahjoitettua maa-aluetta omakotitalotonteiksi! Härskiä toimintaa kerrassaan!" Tämä on mitä suurin valhe. Tehkää seuraavasta omat johtopäätöksenne, asia on näin:
1939 maan omistanut Onkamon Lainajyvästö lahjoitti hautausmaa-alueen viereisen tontin Tohmajärven evl-seurakunnalle. Siihen piti seurakunnan rakentaa rukoushuone. Tontille seurakunta rakensi seurakuntatalon 1949, ja seurakunta myi talon yksityiselle pienemmällä tontilla lähes 10 vuotta sitten. Seurakunnalle jäi maata vielä ainakin 5 hehtaaria, jonka Tohmajärven kunta sitten osti seurakunnalta (hinta ehkä 60 000 euroa) asuntotonteiksi kylän muuttaville ja rakentaville uusille asukkaille. Tätä kunnan kaavoittamaa ja kunnalistekniikalla varustettua maata kyläyhdistys markkinoi kunnan puolesta. Kyläyhdistys ei itse rahasta mitään, kaikki maksut kilahtavat Tohmajärven kunnan kassaan. Hautausmaaksi Onkamon lainajyvästö lahjoitti 1921 samasta Mäntylä-nimisestä tilasta seurakunnalle 2 hehtaaria, johon seurakunta myöhemmin osti lisää maata vielä yhden hehtaarin.

Lahjoitusten allekirjoittajan oli mv. Janne Simonen emäntänsä Iida Simosen kanssa. Janne toimi monta vuosikymmentä Onkamon lainajyvästön esimiehenä. Hautausmaata ei ole siis käytetty asuntotonteiksi. Jos joku on tässä keinotellut, se on evl-seurakunta, joka rahastaa lahjoitusmailla!

Edellä olevat tiedot voi tarkastaa teoksesta Tikkalan neljä vuosisataa, toim. Aili Nupponen. Kurikka 1993. Olen kirjoittanut Onkamon Lainajyvästön historiikin, ja loput löytyvät Vieno Kekäleen kirjoituksesta Katsaus Tohmajärven luterilaisen seurakunnan ja Onkamon kylän vaiheisiin.

Oikein hyvää sunnuntai-iltaa kaikille lukjoille toivoo Aili-mummo!