Google+ Followers

sunnuntai 30. elokuuta 2009

Sukulaiset ja sukuhistoriat

Aili-mummo Budapestissä Tonavan varrella 7.10.2007. Aurinko häikäisi silmiä. Joki oli mutainen...

Kävi miehen sukulaisia Tampereelta, autolla kahdestaan, vaikka ikää miehellä on jo 83v. ja risat. Lääkkeitä tuskin nimeksikään. Tervaskantojen sukua, isoisä oli elänyt lähes yhdeksänkymppiseksi. Rouvalla oli jotakin juttuja, mm. polvinivel oli vaihdettu, joten nyt kävely sujuu kuin tanssi. Päivitimme sukutietojamme, joskin olemme olleet miehen kanssa jatkuvasti sähköpostiyhteydessä. Mies teki Nupposista sukukirjan syksyllä 2007, joten ajatteluelimet ovat erinomaisessa kunnossa. Kelpaa meille nuoremmille esimerkiksi joka suhteessa.
Tarjosin vieraille ruoaksi lammaskaalia, joka on ollut syksyinen perinneruoka Nuppolassa, etenkin vanhoina aikoina. Kun Maurin ukki ja mummo vielä elivät, heillä kävi paljonkin sukulaisia kyläilemässä. Syksyllä vietiin kaupunkiin perunoita, voita, lihaa ja mitä nyt talossa sattui olemaan. Varsinkin sota-aikana ja sen jälkeen, kaupunkilaisserkut kävivät ahkeraan kylässä sukulaistaloissa. Minun kotonani kävi muuan joensuulainen rautatieläinen töissä, jotta sai perheelleen särvintä ruokapöytään. Varsinkin sianliha oli kovasti haluttua, samoin voi. Nyt tuntuu siltä, ettei meitä maalaisia enää tarvita, ainakaan nuoremman väen mielestä. Maalaiset ovat muuttuneet rasitteeksi.

Meidän talomme historiasta on tehty sukukirja. Siihen on pantu kaikki faktatiedot, jotka arkistoista ovat löytyneet. Varsinkin kaikki käräjäkirjat on tutkittu tarkkaan. Nupposet ovatkin joutuneet käräjöimään paljon, jotta talo on pysynyt suvun omistuksessa. Ja hilkulla sen menetys joskus on ollut. Mikko Heikinpoika Nupponen (1804-1862) lahjakirjalla luovutti veljelleen Pekka Nupposelle puolet omistamastaan Nuppolan tilasta vuonna 1849, joka pelasti tilan joutumisen kokonaan vieraiden haltuun. Mikko nimittäin myi oman osuutensa Olli Haloselle, joka nähtävästi tuolloin asui naapurimme Heikki Simosen maalla (1780-1854), tilan nimi on Ahola. Onneksi myöhemmin Pekka Nupponen (1819-1898) osti tilaosuuden Halosilta takaisin Nupposille. Näin Nuppola on säilynyt vuodesta 1767 meidän suvullamme, joskin kantatilan nimi on aikojen saatossa muuttunut Riihiahoksi. Ennen isojakoa tila on sijainnut Särkijärven rannalla Nuppolan niemessä, mistä se siirrettiin tänne karuun ja kiviseen Riihiahoon.

Sukujutuissa historia tiivistyy, kun se koskettaa läheltä meitä jokaista. Moni salattu asia selviää jälkipolville sukuasioita tutkimalla. On mukavia ja vähemmän mieluisia juttuja. Ennen ikävät asiat vaiettiin kuoliaaksi, niitä ei kerrottu lapsille. Mutta arkistot ovat lahjomattomia, niistä löytyy tosiasiat. Myös meidän jälkipolvemme ovat hyvillään jonakin päivänä, kun he kiinnostuvat menneisyydestään ja esivanhemmistaan. Tiedetään ainakin se, mistä juuret ovat lähtöisin. Ja se on aika paljon se.

Oikein hyvää sunnuntai-iltaa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo

lauantai 29. elokuuta 2009

Savusauna-ajatuksia

Ailinkallion savusauna on lämpiämässä kesällä 2009. Kuva AN.

Saanassa

Jo saanasta kuuluu vastar roeske,/ jo kuuluu roeske ja huike ja loeske/
ja litisöö ja lätisöö vesj,/ työntäävyt sissääj jo kuumaah höyryyn./
Ka, ka, pittäähi paenuva köyryyn/ koko sinun kommeutesj./
Sieltä sellaeneh hönkä se vastaan tulloo,/ että seisaallee iham meinoo sulloo./

Ja saanan vieressä seinustalla/ om penkki sen tuuheen kevun alla./
Niin, kukapa meistä ei koetellu oes/ sitä mualiman parraenta paikkoo./

Ja siä on niin laahkee ja herttanen,/ se on niinkul lämmintä maetoo./
Jopa soma on istua immeisen/ siinä penkillä iliman paetoo/
ja kahtoo, ku aarinko laskiissaa/ tuota järver rantoo kultoo,/
ja nöpöstellä paljaalla varpaallaa/ tuota märkee ja lämmintä multoo.//

Kalle Väänänen kokoelmassa Sanaarrieskoo. Hämeenlinna 1976. Runon lyhennys: Aili Nupponen

Tämä elokuu ad. 2009 on pian jo elettyä elämää. Häslinkiä on ollut riittämiin ja liikaakin. Marjankeruu- ja säilöntäkiireet eivät ole vielä helpottaneet, mutta edistyvät kuitenkin. Eilen olin päivän lasten kanssa. Tulin sieltä kotiin neljän kieppeillä ip., ja sitten sisuunnuin ja lähdin keräämään pensaasta viinimarjoja. Pääosin ne olivat vielä keräämättä. Illalla keitin niistä mehua. Vattujen kanssa meni paljon aikaa, ja sienestyskin on vasta alussa. Ja yksi päivä juoksenneltiin Joensuussa.

Marraskuussa aloitetaan kuulemma terveyskeskuksen vuodeosaston remontti, jota on varmasti odotettu sydän kylmänä jo monelta taholta. Saa nähdä parantuvatko tohmajärveläisten ihmisten hoitomahdollisuudet paljonkin sen remontin perästä, vai onko tämä viimeinen niitti terkkarin ruumisarkkuun? Minusta meidän terveyskeskuksemme on ollut tuttu ja turvallinen hoitopaikka ihmisille. Jos se häviää entisine palveluineen, on maailmankirjat todella pahasti sekaisin. Suomessakin näytetään ajettavan ns. amerikkalaista mallia, jossa kaikilla ihmisillä on oltava hirvittävän kallis sairasvakuutus, ja hoito on yksityistä. Siihen samaan meillä on muuan puolue ajanut jo vuosia meidän järjestelmäämme; aina on kysymyksessä joidenkin yksilöiden voitonmaksimointi. Näyttää siltä, että Keskustakin taipuu suuren ja kauniin Kokoomuksen tahtoon. Tästä hallitusyhteistyöstä en ole pitänyt koko aikana. En sitten yhtään. Aika näyttää kuinka meidän sitten käy...

Kaalisoppa on kiehunut hellalla useita tunteja. Huomenna on vieraita tulossa, ajattelin tarjota heille maalaisten perinneruokaa, lammaskaalia.
Mies lämmittää savusaunaa neljättä kertaa tänä kesänä.

Oikein hyvää lauantai-iltaa ja pyhänseutua kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo

tiistai 25. elokuuta 2009

Ihmejuttuja

Kuopion kaupungin asuntomessualue Kallavedeltä nähtynä 8.8.2009. Alue on valmis ensi kesänä. Kuva AN.

Hymni tulelle

Ken tulta on, se tulta palvelkoon./ Ken maata on, se maaksi maatukoon./
Mut kuka tahtoo nousta taivahille,/ näin kaikuu kannelniekan virsi sille:/

Mit' oomme me? Vain tuhkaa, tomua?/ Ei aivan: aatos nousee mullasta./
On kohtalosi kerran tuhkaks tulla,/ mut siihen ast' on aika palaa sulla./

Mi palaa? Aine. Mikä polttaa sen?/ Jumala, henki, tuli ikuinen./
On ihmisonni olla kivihiiltä,/ maan uumenissa unta pitkää piiltä,/

herätä hehkuun, työhön, taisteloon,/ kun Luoja kutsuu, luottaa aurinkoon,/
toteuttaa vuosisatain unelmat,/ joit' uinuneet on isät harmajat./

On elon aika lyhyt kullakin./ Siis palakaamme lieskoin leimuvin,/
tulessa kohotkaamme korkealle!/ Maa maahan jää, mut henki taivahalle.//

Eino Leino antologiassa Runokirja. Hämeenlinna 1999

Vielä on ollut aurinkoisia, lämpimiä päiviä kuten tänäänkin. Ilma houkutteli marjastamaan, ja tuli kerättyä viimeiset vatut tänä kesänä.
Keitän niistä herukoiden kanssa hilloa, jota olen kutsunut sekamarjahilloksi.Mies pakasti keväällä aika isot määrät koivunmahlaa, ja pakastimet ovat täynnä piripintaa myöten. Pitänee ottaa ne vesipullot pois, jotta sekaan saisi mahtumaan vähän mehujakin. Onneksi ei enää tarvitse pakastaa kissankaloja, mutta lahnoja on sitäkin enemmän. Jotenkin tympii tämä aviomiehen harrastus, siinä on mielestäni järki aika kaukana. Miksi pakastaa kalaa, kun sitä on saatava tuoreena ympäri vuoden. En ymmärrä. Miksi pakastaa vettä, kun sitä saa aina hanasta. Tosin siinä ei ole koivusokeria, mutta onko se niin ylivertaista?! Jotkut kyllä vievät Japaniin asti koivunmahlaa kovalla hinnalla puolenlitran pulloissa. En usko koivunmahlan ihmeitätekeviin vaikutuksiin, niitähän ihmeaineita on ollut milloin mitäkin. Joskus uskottiin omenaviinietikkaan, sillä "parani" lähes kaikki sairaudet. Sitten tehtiin ternimaitopillereitä, ja jotkut onnistuivat jopa rikastumaan sillä tavoin. Hyväuskoisia on helppo jymäyttää. Kyllähän se ternimaito saattaa olla kovinkin terveellistä, mutta pillereinä? Menee yli hilseen.


Muuan miehen sukulainen oli pakastanut kaikki ruoan tähteet, joita ei syönyt. Itara kun oli. Oli siinä perikunnalla ihmettelemistä, kun asianomainen kuoli. Pakastin jouduttiin tietysti tyhjentämään ja hävittämään kaikki säästetyt aarteet. Toinen tapaus: pakastimeen oli vainaja säilönyt lihaa teurastettuaan mullikan. Ei muuta, mutta kun ei ollut "kannattanut" sähkövirtaa pitää päällä koko aikaa, vaan lihat olivat aina välillä päässeet sulamaan. Mullikanlihat poltettiin nuotiossa. Tämä tapahtui 1970-luvulla.


Oikein hyvää tiistai-iltaa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo

sunnuntai 23. elokuuta 2009

Onko vitsit vähissä?

Kyläparin Myllyteatterin näytelmä Timantin kimallus 26.7.2009. Kuva AN.

- Miten leijonat rakastelevat? - En tiedä, mieheni kuuluu rotareihin.

Avioliitto on sitä, että vaimo pyytää miestään riisumaan pyjaman, jotta voisi pestä sen.

Kaupunkilaisserkku kysyi maalaisserkulta kunka monta lasta tällä oli.
- Kaksitoista, vastasi maalaisserkku.

- Kaksitoista! hämmästeli kaupunkilainen. - Se mahtaa tulla kalliiksi!
- Ei ollenkaan. Me tehdään ne itse.

Naimisiinmenostamme asti mieheni on kehunut, että näytän päivä päivältä kauniimmalta. Mahdoin olla tosi ruma silloin alussa.

Tiedät kuherruskuukauden olevan ohi, kun koira tuo tohvelit ja vaimo haukkuu.

On olemassa vain yksi tapa käsitellä naista, mutta kukaan ei tiedä mikä se on.

Mistä tietää tulleensa vanhaksi? - Kun kadulla alkaa tulla vastaan entisiä heiloja pyörillä varustetuilla potkureilla.

Virve Sammalkorpi: Vitsikirja. Hämeenlinna 2007.
***
Lapsenlapset kävivät ilahduttamassa mummoa ja ukkia äitinsä kanssa. Myös pikku Paukku oli mukana, ja näytti meille mitä kaikkea hän osaa. Seisookin jo melkein ilman tukea, ja varsin taitavasti laskeutuu alas ja nousee pystyyn. Otin valokuvia melkoisen määrän tulevaa kuvakirjaa silmällä pitäen, ja lisää otti koululainen joka myös on innokas valokuvaaja. Lisäksi lapset piirsivät mummolle suuren joukon kuvia, eskarilainen ja toinen kaksosista kanssa vain yhden piirustuksen. Vieraiden jäljiltä panin pöydän koreaksi, ja kutsuin heidät päiväkahville. Näin pääsin ylimääräisistä ruoista ja leivonnaisista kivuttomasti eroon. En ole ehtinytkään pariin viikkoon seurustella lasten kanssa, joten oli korkea aika nähdä heitä. Vanhin lapsi kävi ennen päiväkahvia ukin kanssa mustikassa. Tuloksena tytöllä oli vajaa litra mustikoita, mutta ukin astiasta niitä sai kätevästi lisää.
***
Muutama päivä sitten oli Sirolalla, tohmajärveläisellä lammastilalla, avoimien ovien päivä. Mies kävi Venäjälle mennessään ostamassa lampaan lihaa lammaskaalia varten. Minä kävin hakemassa lihat tilalta, koska minulla oli käynti Kemiessä eli Tohmajärvellä. Sirolassa on vielä tulevaisuudenuskoa jäljellä, sillä uutta tuotantorakennusta ollaan parhaillaan tekemässä. Siinä on työmaata isännälle, joka on jäämässä eläkkeelle virastaan. Sirolalla on keskitetty Oxford down lampaisiin, rotu on kookas ja lihaksikas sekä luonteeltaan rauhallinen. Näimme myös lammaskoiran työssään ajamassa lampaita laitumelle. Se oli hauskaa katseltavaa; koira toteutti kuuliaisesti annetut käskyt, ja palasi sitten takaisin, kun hommat oli tehty. Lammasruokaa oli myytävänä lihan lisäksi vieraille, samoin hahtuvalankaa. Myös huovutusnäytös oli käynniissä pihamaalla. Näki että väki viihtyi kiireetömästi. Toivotan onnea ja menestystä Sirolan perheelle maanviljelijän ohdakkeisella työsaralla!

Oikein hyvää viikonalkua kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!


perjantai 21. elokuuta 2009

Veronalennus vai veronkorotus?!

Mummo Kuopiossa ortodoksikirkossa 8.8.2009. Kirkko samassa samassa talossa kuin kuin kirkkomuseo. Kuva MN.

Viikko on vierähtänyt marjojen ja sienien parissa. Eilen perkasin ja käsittelin koko päivän sieniä, työt loppuivat illalla kello yhdeksän aikoihin.
Puuhaa riittää vaikka muille jakaa, vaikka koko viikolla en ole nähnyt lapsenlapsia. Pitäisi kysellä kuulumiset, miten koulu ja eskari on mennyt. Ja huomenna tulee savusaunavieraita, ne yhdet ja ainoat tänä "kesänä".
***
Tuli taas muutama viikko sitten kiinteistöverot: tilanne on sama kuin viime kesänä, vanha kivinavetta on nähtävästi meidän "huvilamme", jota verotetaan raskaimman jälkeen. Kiinteistöverot olivat meidän osaltamme yli 700 euroa, halpaa vai mitä??! Tästä on kyllä valitettava, emme me asu navetassa emmekä edes käy siellä. Joskus ukki joutuu hoitamaan pojan perheen hevosia, että silleen...

Iänikuinen puheenaihe on ruuan arvonlisäverotus, jota on muka pitänyt laskea jo pari vuotta, mutta ruuan hinta sen kun nousee. Nyt pitää kuulemma sitten laskea myös ravintolaruuan hintaa. Tänään aamuteeveessä muuan Kalle tiivisti asian: Mökin mummo hyötyy 10 euroa kuussa, mutta minä hyödyn siitä 150 euroa kuussa. Kalle kun syö ravintolassa joka päivä, mummo tuskin koskaan. Näinhän ne verohelpotukset menevät, rikkaille annetaan lisää ja köyhiltä otetaan pois sekin vähä, joka heillä on. Näinhän sanoo raamattukin...Yleistä arvonlisäverokantaa on nähtävästi vakaa aikomus myös nostaa 2 - 3 prosenttia, joten varmasti nämä veronalennukset peritään pienituloisilta korkojen kanssa, olettaisin että kymmenkertaisina. Aikoinaan kun lopetettiin manttaalimaksu ja siirryttiin kiinteistöveroon, uusi maksu oli kymmenkertainen entiseen verrattuna. Ja kiinteistöveroja on myös nostettu, kaupungeissahan se on kotvasta korkeampi kuin meillä maalaisilla. Saavat entiset naapurikuntien asukkaat kokea nahkoissaan kaupunkilaisuuden ihanuuden ja kurjuuden. Lupauksia ei pidetä, mutta valta vaihtuu, ja toiset päättävät heidän asioistaan. Näin käy, kun kunnissa ei osata muuta kuin riidellä. Sama lienee edessä myös Tohmajärvellä: kun ei osata sovussa päättää asioista, eteen tulee tilanne, jossa muut päättävät puolestamme.

Pitänee orientoitua päivän töihin, pakastaa hillo, keittää haaparouskut, tiskata tiskit ja niin edelleen. Ukki piipahtaa taas naapurin puolella tankkaamassa ja samalla opastaa myös tuttua miestä asioimaan siellä. Muuten mustikat ovat siellä superkalliita, sankollinen maksaa 25 euroa. Sankoon mahtuu kuusi kiloa, eli yli neljä euroa kilo.

Oikein hyvää viikonvaihdetta kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo

maanantai 17. elokuuta 2009

Kunnanjohtajan ja sivistysjohtajan syy?!

Kuopion torin esiintymislavan laidalta 8.8.2009. Kuva AN.

Verkkolehti KeskiKarjalanNeloset on saanut uuden kolumnistin Kiteeläisen jälkeen. Kirjoitustyön on aloittanut tohmajärveläinen kunnallismies Antero Nenonen, jonka palstalta Mielipiteet luin seuraavan sanatarkan tekstin: "Onko perustotuus se, että Keskustan puheenjohtajat (Majoinen ja Väistö, kirj. huom.)"peesasivat" Tikkalan suuntaan (kouluasiassa, kirj. huomautus), koska Tikkalassa asuvat kunnanjohtaja ja sivistystoimenjohtaja". Pakko lisätä tähän, että kylällämme on ollut kunnia saada asukkaikseen myös musiikkiopistonjohtaja ja Hellin yksi merkittävimmistä johtajista. Se oli eräiden mielestä kunnanjohtajan syy, kun Tikkalaan rakennettiin uusi koulu palaneen tilalle, vaikka tuolloin ei Olli Riikonen edes asunut paikkakunnalla, vaan tuli Tohmajärvelle vasta vuotta myöhemmin, ja asui sen jälkeen vuosia Kemiessä. En myöskään syyttäisi sivistystoimenjohtajaa puolueellisuudesta, minun mielestäni hän on osoittanut olevansa lojaali, ja jäävännyt kokouksissa itsensä.

Sillä ei näytä olevan mitään merkitystä, että Tikkalan koulussa on 48 oppilasta ja esikouluvaiheessa lisäksi puolenkymmentä, joista yksi käy Kemiessä. En iloitse kuntamme opinahjojen sulkemisesta, vaan olen niistä kovin pahoillani. Varsinkaan Akkalan koulu ei sulkemista ole mielestäni ansainnut, vaan se olisi saanut jatkaa toimintaansa entisellään. Tässä käännän katseeni kunnanhallituksen puheenjohtajaan päin, ja kysyn: Oliko tämä viisas teko, annoit jyrätä itsesi?!

Keskustahan se on kaiken pahan alku ja juuri meidän kunnassamme. Kyllä sieltä oppositiosta on hyvä kehua, että he pitäisivät kaikki koulut toiminnassa. Ei kosketa lama eikä rahapula näitä toimijoita, ei. Valheita on turha väittää todeksi, vaikka miten paljon potuttaisi.

Oikein hyvää maanantai-iltaa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo

lauantai 15. elokuuta 2009

Syksyä ja saunaa odotellessa...

Eräänä aamuna elokuussa oli Kassan Baarin edessä näin rauhallista. Ei auennut, ei auennut! Kuva AN.

Kuin lyhdyt/ nuo keltaiset freesiat,/ ensimmäisen hämärän valo,/
ja kastemadot nurmikolla./ Sade kuin syksyllä/ lämpimämpi vain ja pehmeämpi.//

Istun tässä ja katson/ enkä usko,/ että kohta ei kesää enää ole./
Kapinoin kuin nukkensa kadottanut lapsi,/ puren huultani/
ja leukani tärisee./ Mutta kirkkaampina syttyvät freesiat/
ja hämärä tihenee/ ja kastemadot nurmikolla/
vain antavat ajan kulua,/ ja yön tulla.//

Silmiini koskee tämä hämärä,/ joka ei ole vielä pimeyttä,/
tämä vaate,/ joka yhdistää pilvet ja maan,/
ja freesiat kuin lyhdyt/ palavat läpi yön.//

Mirja Kuivaniemi antologiassa Asemalaiturilta minulta pusertui kaikki. Kokkola 1976.
***

Vielä on ollut lämpimiä ja aurinkoisia päiviä. Äsken oli varjossa kuusitoista ja puoli astetta. Olisi ollut kiva kerätä marjoja, mutta tein taloustöitä, ja pakastelin entisiä saaliita. Aina on välillä tiskattava ja siivottava, että viitsisi asua omassa huushollissa. En enää jaksa ja ehdi niin paljon kuin ennen, kaikki on hitaampaa. Paukkua olen päässyt hoitamaan, ja ihan hyvin se on mennyt vanhasta muistista. Ellusta on paljon apua Paukun hoidossa, hän on jopa vähän kateellinen toisille, kun muutkin paijaavat pikkuista.Kaksoset suukottelevat kilpaa vähän väliä pientä sisartaan, saa nähdä sitten, kun pikkuinen oppii kävelemään ja sotkee heiltä leikit...

Maanantaina alkaa Tikkalassa koulu ja toiseksi vanhimmalla eskari. Se pidetään kuulemma Tikkarin (päivähoidon) tiloissa. Ainakin koululaisen mielestä koulun alku on hauskaa, saahan vihdoin tavata kavereita ja ystäviä. Tikkalassa kuuluu olevan 48 oppilasta plus esikoululaiset, joita on yhdeksän. Kemieen menee yksi tikkalalainen tyttö, jonka äiti käy Tohmajärvellä töissä.

Tikkalan Baarilla kokoontuu kylän aktiiviväki, ja siellä käy esiintymässä milloin mitkin rock-yhtyeet. Myös karaokeiltoja pidetään, ja äskettäin jopa lausuntailtakin.

Mies kävi tekemässä saunavastan, ja pian on sauna kylpyvalmis. Oikein hyvää lauantai-iltaa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo

torstai 13. elokuuta 2009

Onko fobia vai ei?

Kuopion kaupungintalo 8.8.2009. Kuva AN.
Viime päivinä on puhuttu sukupuolivähemmistöjen aiheuttamasta fobiasta. Muitakin fobioita (pelkoja) ihmisillä tietysti on, mutta erityisen ajankohtaista näyttää olevan homofobioista kertominen. Jopa evankelisluterilainen kirkkokin on nyt muutaman vuoden aikana yrittänyt ottaa kantaa tähän polttavaan asiaan. Näihin asti kun on luultu, että Jumala on luonut ainoastaan yhteen muottiin eli heteroihin kuuluvia ihmisiä. Näin ollen kai pitäisi olla niin, että kaikki muutkin ihmisen ominaisuudet, paitsi tietysti ne raamatun sallimat, olisivat ihmisiltä kiellettyjä. Ei onneksi näin tämä meidän Jumalamme niin yksisilmäinen ole, että se loisi kaikki ihmiset samanlaisiksi. Kaikilla meillä on omat ominaisuutemme ja omituisuutemme, ainakin naapureiden mielestä. Pienillä paikkakunnilla pelätään leimautumista, ja sitä, että kaikki tuntevat ja tietävät kaikkien intiimeimmätkin salaisuudet. Siksi poikkeavien pitäisi muuttaa Helsinkiin, siellä voi erilainenkin ihminen hengittää vapaasti. Ainakin helsinkiläisten mielestä. On siis yksi ainoa paikkakunta suloisessa Suomenmaassa, jossa ollaan niiiiin hirmuisen edistyksellisiä!

Oma ajatteluni lähtee siitä, että meille jokaiselle on annettu jo syntymässä erilaisia ominaisuuksia, ne eivät siis ole hankittuja, vaan synnyinlahjoja. Tarpeetonta puhua siitä, että jotkin ominaisuudet olisivat sallittuja ja toiset kiellettyjä. Niin ahdas ja typerä ajattelu ei mahdu minun vanhaan päähäni. Eräät uskovat ihmiset ovat niin ahdasmielisiä, että panevat toiset ominaisuudet kiellettyjen listalle, kunhan vain omat ominaisuudet ja lahjat ovat niitä sallittuja: tämä on eriarvoistavaa evankeliumia. En usko, että tällaisella jumalalla on mitään annettavaa nykyajan maailmassa.

Älkäämme siis luokitelko lähimmäisiämme heidän ominaislaatunsa mukaan, vaan katsokaamme tekoja, joita he tekevät. Tekevätkö he tekonsa hyvästä vai pahasta sydämestä, ovatko he vilpittömiä vai vilpillisiä ihmisiä; mikä on ihmisen tekojen motiivi ja päämäärä? Siinä joitakin kysymyksiä, joihin haluaisin vastauksen. Jokaisella meistä lienee oikeus olla onnellinen, olipa hän homo tai hetero tai jotakin siltä väliltä.

Oikein hyvää torstai-iltaa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!


tiistai 11. elokuuta 2009

"Kallavesj, Kallavesj, suarines ja salamines..."

Kaunista Kallavettä M/S Osmon kannelta nähtynä 8.8.09. Kuva AN.

Okra ja Tohmajärven Posliiniyhdistys tekivät yhdessä perinteisen kesäretken kalakukkojen kaupunkiin, Kuopioon. Ensimmäinen käyntikohde oli Ortodoksinen kirkkomuseo, jota katselimme kokonaisen tunnin ajan. Tälle kohteelle olisi aikaa voinut varata reilumminkin. Tämän perästä jotkut menivät Kiinalaisen nykytaiteen näyttelyyn, ja me laiskemmat ihmiset suunnistimme torille Mualiman Nappaan nauttimaan tarjolla olevaa roskaruokaa lounaaksi. Muuta ei näet ollut saatavilla. Mukavaa jutustelua kuskin ja matkatoverien seurassa vierähti pari tuntia, jonka jälkeen siirryimme satamaan ja nousimme M/S Osmo-laivaan, jolla risteilimme Kallavedellä puolitoista tuntia. Saimme nähdä "mereltä" käsin uuden asuntomessualueen, jonne nousee 15 000 ihmisen kaupunginosa. Ensi kesään mennessä messualue on valmis. Sitä ei rakenneta köyhille eikä raajarikoille, vaan hyvin toimeentuleville ihmisille...
***
Tämä kesänloppu on sellaista hoppua ja säheltämistä, ettei kerkiä oikein mitään. Pääasiassa aika on kulunut marjastuksessa, muuta ei sitten ehdikään. Päätin että tämä viikko saa riittää vadelmapuskissa kuukkimiseen, on niitä kerättykin melkoinen määrä. Kun ensin on viisi tuntia metsässä, ja sitten vielä siivoaa marjat, on niin kypsä ja poikki, ettei jaksa enää yhtään mitään. Hyvä puoli on, että se tekee hyvää verensokerille ja onpahan sitten vuoden mittaan mitä panna suuhun. Mustikoita ja puolukoita en enää kerää, koska selkä ja polvet ovat huonossa kunnossa.

Oikein hyvää tiistaipäivää kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

tiistai 4. elokuuta 2009

Pitäjäntuvalla sunnuntaina

Olin taas kulttuuriyhdistys Okran puolesta sunnuntaina myymässä kahvia Kirkkoniemessä. Suurimman työn teki tietysti lähetystyön puolesta emäntä Maija Kukkonen, ja minä avustin häntä parhaani mukaan. Saadut tuotot Okran viikolta käytetään Radio Dein lähetystyöhön. Kahvilla kävijöitä olikin ihan riittävästi, noin 35 henkeä, joten jumalanpalveluksen jälkeen meillä riitti vipinää, kun piti kantaa pötyä pöytään ja välillä taas tiskata.
Pitäjäntupa on saatu hyvin viihtyisäksi, ja sen yhteydessä oleva kamari on myös kunnostettu. Ikkunoissa ovat ihanat mansikkaikkunaverhot vanhaan malliin, eli kappa ja salusiinit. Lähetysasia on Kukkosen Maijan sydämenasia, jolle hän on täysin omistautunut. Talvet Maija kutoo, ompelee ja askartelee uutta myytävää seuraavaa kesää varten.
Kirkkoniemi on päässyt ihmisten tietoisuuteen paljolti juuri Pitäjäntuvan ansiosta. Monet jotka menivät katselemaan tai hoitamaan hautausmaata, pistäytyivät nauttimassa kahvikupposen ja juuri leivottuja leivonnaisia, niin myös kuvassa oleva Pirkko Löppönen. Sirpa Pitkänen oli valmistanut myytävät vatruskat ja vadelmamarenkileivokset, joita vieraat kovasti kiittelivät. Päivän kaukaisimmat vieraat olivat Saksasta asti. Kauppakin kävi ihan kohtuullisesti, joskin myytävänä olevat kirjat olivat lähes lopussa. Myös pika-arpoja myytiin lähetystyön hyväksi. Itse ostin kaksi kangasväreillä painettua tyynyliinaa. Monenlaista tavaraa on tarjolla, käykäähän katsomassa. Pitäjäntupa on vielä auki tämän ja ensi viikon eli 16.8. asti.

Oikein hyvää viikon alkua kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo