Google+ Followers

lauantai 31. lokakuuta 2009

"Tuonilmaisiin" siirtyneet

Misu-kissa siirtyi "rajan taakse" kaksi vuotta sitten. Alunperin Misu oli poikamme kissa, joka muutti asumaan meille lokakuussa 2001.

Meidän omat muistomme ovat hyvin henkilökohtaisia asioita. Muistot ennen eläneistä sukulaisista ja muista perheen jäsenistä. Jotenkin kauniit ja hyvät muistot tuntuvat olevan pyhiä, niitä emme antaisi pois mistään hinnasta. Muistot koskettavat syvältä jokaista meitä, vaikka ne olisivat kipeitä ja siksi arkoja. Meillä kaikilla on vain yksi elämä, tämä maanpäällinen. Tai muusta ei ainakaan ole todisteita.

Näinä aikoina, kun ymmärtää itsekin olevansa pian vain muisto läheisille, ajattelee tarkemmin sitä, minkälaisen muiston jättää itsestään toisille. Millainen ihminen olen ollut lähimmäisiäni kohtaan, ajatellaanko minusta kuoltuani kaivaten vai sanotaanko, että hyvä kun lähti pois täältä. Kyllä muistolla on väliä, sillä miten meitä itse kutakin ajatellaan.
Kirjoitin muistorunon kissalleni Shemeikalle syksyllä 2001:

Äiti-maan hellään syliin/ sinut peitän,/ ikuisesti lämpimään kohtuun,/
jossa saat levätä rauhassa./ Sinä kuihduit pois./
Rakkautemme ei sammu koskaan,/ se elää kehräten lämpimiä/
muistoja sydämissämme./
Olet rakkaani nyt muisto/ joka ei sammu koskaan...//
****
Toivoin ja halusin että/ meidät peitettäisiin/
maan poveen sylikkäin, rakkaani./ Sinun vuorosi ensin, kultamussukka.//
Kehräsit rakkauden lankaa/ kolmetoista ja puoli vuosikilometriä./
Se riittää ikälopuksi/ minulle, meille./
Tuhansien muistojen sitein/ sinua rakastan -/
päivään jolloin mustaa vaippa/ laskeutuu silmieni eteen.//

AN kokoelmassa Äiti-maan hellään syliin (2003)
***
Kaksoset ja esikoululainen kävivät päiväkahvilla äitinsä kanssa meidän luona. Paistoin coktailpiirakoita ja vehnäpullia ja keitin kananmunia neitosille. Tytöt piirsivät niin innolla, etteivät meinanneet ehtiä syömään mitään. Jäätelö kuitenkin maistui kaikille kolmelle. Nyt on taas monta hienoa taideteosta valmiina. Ukki kävi naapurivaltiossa pikavisiitillä, ehti kotiin juuri kun kahvi oli valmista.

Angi kuulemma pitää kovasti esikoulusta, se on hieno juttu. Varmaan kaksosetkin sitten kun sinne asti ehtivät. Mainiota porukkaa kaikki.

Oikein hyvää pyhän jatkoa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

torstai 29. lokakuuta 2009

Terveyttä ja ruisleipää

Prahasta Kaarlen sillalta Moldau-joen yli (= Tonava). Kuva AN keväällä 2000.

Antteks vaa/ täsä olla vähä joukom prättistynei/ tul tosa valvottu/
mää porsisi melkke vuarokaure/ kakstoist piänt sikka/
niin kaunei ja silussi/ mää sirosi heijä napanuara/
laito lämpölampu al/ pitusjärjestykses kuivama/
anno heil/ semssi nimi ko sioil pruukata antta/
Nominatiiv, Kenetiiv, Akkusatiiv,/ Partitiiv, Essiiv, Translatiiv,/
Ines, Ela, Illa/ Ares Apla, Alla/
Nii hyvä ol hämäräs maat/ pahna vatta al/
suari omiem poikkatte saparoi/ miätti mitä näistäkki ison tule//

Heli Laaksonen kokoelmassa Pulu uis. Keuruu 2001.

Paistan tänään ruisleipää toisen kerran tänä syksynä. Se on hyvä ja maistuva harrastus, vaikka ei sitä voi hankkeeksi sanoa. Mutta onpahan lisäaineetonta ja varmasti rukiista tehtyä. Kaupan leivistä ei niin voi sanoa; joissakin "ruisleivissä" on ruista alle 40 prosenttia jauhojen määrästä. Lisäksi teen ruiskukkosia perunasydämellä kuten Miina-täti teki ennen.

Talvi taitaa olla taas tulossa, kerran se jo tänä syksynä tuli, ja lumi kesti ainakin kaksi viikkoa, sitten se suli pois. Ensi viikolla on taas luvassa lämmintä säätä. Saahan nähdä milloin se talvi lopulta tulee, mutta arvelisin että ensi vuonna.

Olen kävellyt viime aikoina lähes joka päivä muutaman kilometrin, saattaisi olla että matkaa voisi jatkaakin. Äsken kävellessä kun pääsin tuohon talon ja meidän tienhaaraan, iski yhtäkkiä kova kipu vasempaan polveen ja sen alapuolelle. Lienee johtunut kylmästä, kun en muistanut laittaa välihousuja. Muutoin polvet ovat olleet melko hyvät, niitä ei ole pakottanut, vaan sen sijaan oikea olkapää on vihoitellut. Terveyskeskuksessa on töissä kaksi lääkäriä, kolmas on kuulemma isyyslomalla. Rankkaa on lääkäreilläkin, töitä täytyy paiskia hartiavoimin ja urakalla. Toivon että nämä lääkärit pysyvät meillä.

Eilen oli valtuusto päättänyt, ettei kunnansairaalaa lopetetakaan Tohmajärvellä eikä sitä saneerata tehostetun palvelun asunnoiksi. Olen samaa mieltä, ei ole mitään järkeä viedä kaikkea Kiteelle, vaan sairaala tarvitaan ehdottomasti omassa kunnassa. Kitee ahnehtii kaikki tärkeät asiat itselleen, jopa keskuskeittiönkin, joka kuulemma rakennetaan kaikkien Keski-Karjalan kuntien tarpeisiin. Sitäkään en ymmärrä, miksi Hellin ylimmäksi johtajaksi ei valittu lääkäriä. Tästä syystä meillä on jatkuva lääkärikato. Vain lääkäreillä on tietoa ja kokemusta ihmisten hyvästä hoidosta, ei millään maallikoilla voi sellaista tietoa olla. Joten niitä isoja palkkoja maksetaan näille johtajille tyhjästä, ei terveystoimen kehittämisestä.

Oikein hyvää päivän jatkoa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

maanantai 26. lokakuuta 2009

Juhlatunnelmissa

Karlsbad keväällä 2000, hienoja kylpylärakennuksia, jotka on rakennettu kuumien lähteiden "ympärille". Kuva AN.

Lauantaina osallistuimme Kontkasten sukuseuran kautta Kemal Achourbekovin 15v. juhlakonserttiin Joensuun konservatoriossa.
Taiteilija itse
on asunut Suomessa tuon ajan, sanoi olevan kohtalo, joka johdatti hänet Suomeen. Siis nainen? Konsertin juonsi meille tuttu taiteilija Esa A Luukkainen. Huippumuusikoita oli konsertissa mukana pilvin pimein; Kemal itse on pianisti, oikea virtuoosi. Kuulin hänen soittavan ensi kerran viime kesänä Kontkasten sukujuhlassa yliopistolla. Muita maailmantähtiä oli mukana Romaniasta tullut viuluvirtuoosi Vasile Pantir, joka oli Joensuun tunnetuin muusikko vuosikymmenien ajan, mutta on nyt eläkkeelle jäätyään muuttanut takaisin entiseen kotimaahansa. Samoin pianisti Janne Mertanen tunnetaan maailmalla monessa maassa, kolmas pianisti oli Otto Korhonen.
Harmonikkataiteijoita olivat rehtori Pasi Hirvonen, ja Arto Tarkkonen, joka on monille tuttu. Laulua esittivät Raija Puhakka , Antti Soininen ja Grigori Smirnov. Musiikki oli monipuolista ja vaihtelevaa, viimeiseksi konsertissa esitettiin mustalaismusiikkia. Remu Aaltosen esityksen paikkasi Jasmin yhtyeineen, lisänä muut esiintyjät, tärkeimpänä Vasile Pantir. Hortto Kaalo esiintyi viimeisenä. Yllätysnumerona oli kolmen pianistin yhteisesitys nenillä soitettuna. Taiteilijoiden kukituksen jälkeen laulettiin yhdessä, taiteilijat ja yleisö, Kalliolle, kukkulalle, johon myös juontaja Luukkainen osallistui. Konsertti kesti väliaikoineen 3,5 tuntia, mikä oli mahtava yllätys yleisölle. Musiikki ja esiintyjät olivat huippuja; minua kiusasi ainoastaan alussa flyygelin äänen räminä, sillä Kemal soitti niin mahtavasti ja antautuen Sibeliuksen Finlandian, että tuntui siltä kuin vanha soittokone ei enää sitä kestäisi!


Konsertin perästä menimme ravintola Astoriaan syömään, jonne meille oli tilattu 59 henkilölle illallinen. Vasta puolenyön aikoihin alkoi ravintola tyhjentyä illallisvieraista. Kotona olimme noin puoliyhden aikaan yöllä. Eilinen kului vähissä voimissa, vasta päivällä nukutun "ettoneen" perästä virtaa tuntui tulevan lisää, joten kirjoittaminen jäi. Näistä syistä kartan iltavierailuja ja juhlia, kun en enää jaksa valvoa.

Oikein hyvää uutta työviikkoa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Runoutta ja teatteria

Prahan Vanhan kaupungin torilla keväällä 2000. Näyttelijöillä on asiakkaiden kalastus meneillään, kulttuuria oli tarjolla paljon ja monessa muodossa.

Lehm ja koiv

Mää tahro olla lehm koivu al.
Mää en taro olla luav./ Mää en tahro oppi uut taitto-ohjelma./
Mää en tahro selvittä äit-tytär suhret./ Mää en tahro viärä sitä kirjet posti./
Mää en tahro soitta Kelan tätil./ Mää en tahro muista yhtäkän pin-koori./
Antakka mu olla lehm koivu al./ Viäkkä mu väsyne nahk kamarim permanol,/
kakluni ette.//

Heli Laaksonen kokoelmassa Pulu uis. Turku 2001.

Maanantaina teki Tilastokeskuksen haastattelija viidennen haastattelunsa siitä, olenko hakenut ansiotyötä viime aikoina työvoimatoimiston kautta. Minusta on outoa kysellä tällaisia asioita jo kauan eläkkeellä olleelta henkilöltä. En koskaan ole avannut työvoimatoimiston ovea siksi, että olisin tarvinnut työtä, sitä on ollut paljon ja liikaakin. Jo neljätoistavuotiaasta asti, kun jouduin hoitamaan kotitilan karjan ja kotitalouden, joten koulut jäivät, vaikka yritin toki itsekseni opiskella silloin kuten tähänkin asti. 42 vuotta seitsemänpäiväistä työviikkoa tehden tulee minulle työvuosia ainakin 10 lisää, ja jos otetaan lukuun päivien pituus, niin vielä lisää ainakin 10 vuotta. Ei ihme, jos kulumia ja muita vikoja on tullut pilvin pimein...

Pyydettiin Kemieen Eläkeliiton paikallisyhdistyksen opintokerhoon lukemaan runojani. Varmaan olivat monelle tuttuja ennestään. Uusia lapsirunoja en ole esittänyt, koska ne ovat vielä julkaisematta.

Eläkeliiton joululehdessä oli värikuva lehden alussa ja hyvän joulun toivotus neljästä lapsenlapsestani. Kuva on otettu vajaata kaksi vuotta sitten. Pyydettiin minulta lehteen joulurunoakin, ja lähetin sellaisen, mutta rovasti Savola ei ollut sitä kelpuuttanut. Varmaan siksi, että kritisoin kansanjohtajia, jotka sotivat joulunakin. Olisihan minulla ollut vanhoja runoja 80-luvulta, mutta en halunnut sellaisia lähettää. Minusta runo, jolla ei ole sanomaa, on tyhjän väärti.

Tänä iltana esitetään seurantalolla Idiotia-näytelmä, jonka Hanna Kirjavainen on kirjoittanut Dostojevskin Idiootin pohjalta. Mukana on kuuluisuuksia, kuten Taisto Reimaluoto. Varmaan väkeä sinne on menossa tungokseen asti.

Oma kyläteatteri loppui, kun Kemien teatteri alkoi menestyä ja tekijät siirtyivät sinne. Lisäksi me vanhat parrat olimme jo liian vanhoja näin sitoviin harrastuksiin. Olihan se hauskaa niin kauan kuin se oli hauskaa. Viimeiseksi esiinnyin vuonna 2000 Kemien teatterin Pirttipohjalaisissa, joka ei tosiaankaan ollut mikään menestys. Vanha kunnon Tulitikutkin olisi ollut parempi kuin se, ja kiinnostanut katsojia enemmän.

Oikein hyvää keskiviikkoiltapäivää kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Suku ja lapsenlapset

Laulu- ja kansantanssiryhmä Jyskyjärveltä. Kuva v. 2000 AN.

Yön silmät
Yöllä on tuhat silmää,/ mutta ihmisillä niitä on miljoona/ ja jokainen niistä poraa/
pieniä, paheksuvia reikiä kaikkialle,/ kivun reikiä,/ syyllisyyttä/ muistatko?/
Yövartijat, lappuliisat,/ portierit ja lakananvaihtajat/ ja partioautoissa poliisit?/
ja se ryppyinen ukko/ yömajan nurkalla/ ja resuinen tyttö aseman kulmalla/
ja se herra, joka salkkua kantoi?/ ja kaikilla niillä ja kaikkialla/
ne miljoonat silmät auki.//

Maija-Leena Saarikangas antologiassa Kahdeksan minuuttia aurinkoon, toim. Jouko Lehtonen. Ukri 1991Talolla juhlittiin kahden neidon synttäreitä, vanhimman tyttären (8v.) ja Paukun (1v). Eilen oli koululaisella omat juhlat kavereille hevosharrastuksen merkeissä. Vieraat olivat päässeet harjaamaan shetlannin ponia, Nataa, joka on astutettu. Nata on kuulemma arka peräpäästään eikä anna siitä paljon itseään kosketella. Toivon mukaan se keväällä synnyttää pienen ponivarsan.

Eilen hoidin kotona Paukkua vieraiden ollessa koululaisen luona. Paukku olikin helppo hoidettava, kun sai nukkua tarpeeksi ja syödä itsensä kylläiseksi, hän leikki mummon kanssa tyytyväisenä. Otin joitakin kuvia pikkuisesta uudella kameralla, mutta niinhän se on, etteivät lapset pysy kauan paikoillaan, vaan siirtyvät paikasta toisen. Onnistuneita kuvia tulee varsin vähän. Tänään jatkettiin harjoituksia, ja uudelle kortille kertyi taas katseltavaa. Huomenna taas menen Talolle kolmen nuorimman lapsen luokse, kun muut menevät Joensuuhun.

Torstaina paistoin ruisleipää pitkästä aikaa, ja keskikokoisen perunakukon. Perunakukko mielestäni paras, kun se tehdään ruisleipätaikinasta.
Kaupasta en perunakukkoa osta, lanttukukon joskus.

Perjantai-iltana kävimme miehen kanssa Huokkolassa Viinijärvellä. Isäntä Kalle Korhonen, jonka äiti on Kontkasia, antoi lainaksi pari valokuva-albumia, joten miniälle on tiedossa kuvankäsittelyä. Työ on tehtävä pikavauhtia, sillä jutun pitäisi jo olla toimittajalla, ja sen perästä taittajalla. Ulla Jolkkonen lupasi auttaa minua jutun työstämisessä, joten siitä se sitten varmaan lähtee...

Oikein hyvää viikon alkua kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo


torstai 15. lokakuuta 2009

Kirjoituksia yksinkertaisille



Elämänpakolaisia rientää matkalla jonnekin/ asunto jäljellä/ koti ryöstetty.//
Metsästäessäni totuutta löysin/ ikioman elämänvalheeni./
Harmaat ja mustat lampaat pistävät silmään/ puhtaan valkoisten joukosta./
Olen autuas - / siis yksinkertainen!//

AN kokoelmassa Elämänpelto (1991)

Eräässä paljon siteeratussa kirjassa sanotaan: "Autuaita ovat yksinkertaiset". Olen ymmärtänyt asian niin, että ihminen jolla ei ole täyttä ymmärrystä, on yksinkertainen. Sanalla voisi olla myös muita synonyymejä kuten tyhmä. Ainoita väriläikkiä puhtaan valkoisten lampaiden joukossa ovat joukosta erottuvat, mustat ja harmaat lampaat. Niistä riittää puhetta iltapäivälehtiä myöten, aina on oltava taivasteltavaa suurella massalla.

Olen alkanut kommentoida US:n eli Uuden Suomen blogeja, koska olen lukenut niitä jo pidemmän aikaa. Jotkut sielläkin haluavat muuttaa mustan valkoiseksi ja valkoisen mustaksi, syyllinen löytyy sieltä missä sen ei pitäisi olla. Tarkoitusperiä on niin monta lajia, että äkkiä niistä on vaikeat ottaa selvää, vasta sitten, kun on oppinut tuntemaan kirjoittajan, voi keskustella hänen kanssaan. Älyllistä haastetta riittää aina tuntemattomien ihmisten blogeja lukiessa.

Elämässä pitää olla huumoria, jotta sen jaksaisi elää. Minullakin sitä oli johonkin 50 ikävuoteen asti, mutta poikani kuoltua huumori lähes tulkoon katosi elämästäni. Syynä oli raskas suru ja persoonallisuuden muutos, joka oli selviämisen hintana. Se hinta on ja oli raskas.

Oikein hyvää torstai-iltaa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

tiistai 13. lokakuuta 2009

Muistoja Novgorodista...

Novgorodin Kremlissä sijaitsee tämä Tuhatvuotinen Venäjä muistomerkki. Kuvannut AN 2003.
Olhava-joki virtaa Novgorodin kaupungin halki, jolle teimme iltaristeilyn. Se kesti 1 tunnin ja maksoi meille 17 hengelle 25 euroa per nuppi. Hinta herätti keskustelua ja paheksuntaa mukana olleiden keskuudessa, sillä siihen ei sisältynyt mitään muuta kuin matka isolla laivalla. No, varmaan isossa laivassa on isot kustannukset, ajattelimme. Toista on, kun laivaan tulee satoja henkilöitä. Kremlin alueella on museoita, kirkkoja ehkä kymmenittäin, ja alueen kiertävä muuri. Sekä tietenkin melko suuri puisto. Kävelyä tuli useita kilometrejä perjantaina 25 päivä syyskuuta, ensin päivällä ja vielä illallakin. Onneksi jaksoin...
Pyhän Yrjön luostari Novgorodissa 2003. Pistäydyimme siellä, myös kuuluisassa P. Yrjön kirkossa. Kuva AN.
Paikkoja on alettu kunnostaa turisteja varten, mutta onhan niissä kunnostamistakin. Varsinkin kirkot ja luostarit ovat olleet retuperällä suunnitelmatalouden jälkeen. Niitä on pidetty jopa hevostalleina. 2003 kävimme tässä luostarissa syömässä (muistaakseni).
Novgorodin vanhojen rakennusten museoalue syksyllä 2003. Nyt, kuusi vuotta myöhemmin, emme käyneet siellä. Kuva AN.
Vitoslavlitsyn rakennusperinnemuseoalueella on paljon siirrettyjä vanhoja rakennuksia, edessä puutalo Novgorodin piiristä 1800-luvulta, takana puukirkkoja. Kävimme myös sisällä tässä vanhassa monikerroksisessa talossa. Alueella oli mm. tuohiesineiden myyjiä, jotka pitivät kovaa hintaa tuotteistaan, maksoi jopa enemmän kuin Suomessa. Emme ostaneet...
***
Lauantaina pidimme kokouksen Kontkasten kirjatyöryhmän kanssa, johon oli ehtinyt vain neljä henkilöä. Ryhmän vetäjänä toimii Juhani Kontkanen, joka on joutunut koville tässä ja muissa luottamustehtävissään. Vasta heinäkuun alussa oli sukukokous, ja sukulehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa Juhanin vastuulla, ja sitten kirja. Ei käy kateeksi. Kirja pitäisi olla painossa huhtikuussa 2010, ja kirjoitukset ovat monen osalta pahasti kesken. Vastuu on suuri, mutta yritystä ei ainakaan ole puuttunut.

Tein eilen punajuurilaatikoita pakkaseen, kun mies lämmitti tuvanuunin. Äsken tiskasin, ja vielä pitäisi tehdä sangollinen hapankaalia tulevaa talvea varten. Onneksi ehdin tehdä rästityöt tällä viikolla, loppuviikolla on vielä Huokkolassa käynti ja Ellun ja Paupaun syntymäpäivät. Viime aikoina olen ollut väsynyt, onneksi nyt tuntuu jo paremmalta. Olen neulonut nuorimmalle kahdet sukat, menossa ovat lapaset, ja vasta sitten pitää neuloa myös toisille lapsille.

Oikein hyvää viikonjatkoa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

torstai 8. lokakuuta 2009

Tsarskoje Selosta arkipäivään...

Katariina Suuren palatsi Tsarskoje selossa 24.09.09. Nimi tarkoittaa keisarillista kylää, suunnittelijan oli kuuluisa arkkitehti Rastrelli, joka on tullut tunnetuksi myös Talvipalatsin suunnittelijana. Ensimmäinen palatsin asukas oli ollut Jelizaveta Petrovna. Kuva AN.

Vierailumme Pietarissa jäi melko lyhyeksi, sillä viivyimme siellä vain yhden yön. Menomatkalla Novgorodiin tutustuimme Pietarin nähtävyyksiin lyhyesti, lähinnä auton ikkunasta. Katunäkymät Pietarissa olivat entiseen verrattuna epätodellisen siistejä. Muistan vielä neuvostoaikaisen Leningardin, joka oli likainen ja nokinen, ei ilahduttanut silmää. Kultauksia Katariinan palatsissa pelkästään ulkopuolella on mahtava määrä, sanotaan siihen menneen 100 kiloa lehtikultaa. Valitettavasti emme käyneet palatsissa sisällä, kun nyt se kuuluisa meripihkahuonekin on uudelleen rakennettu. Kolme seinää lattiasta kattoon on koristettu meripihkamosaiikilla; se näyttää ihan kullanväriseltä. Huone saatiin valmiiksi Pietarin 300v. juhliin.

Missään muualla maailmalla en ole tavannut sellaista loistoa ja ylellisyyttä kuin Venäjän hallitsijoilla on ollut. Kaikki muut linnat ja palatsit vaikuttavat karun askeettisilta näihin keisarillisiin luomuksiin verrattuna. Tosin en ole varmaan maailman kaikkia palatseja nähnytkään, mutta oletan venäläisten palatsien olevan vailla vertaa mitä loistoon ja kultauksiin tulee.
***
Tilasimme pyhänä NetAnttilasta uuden kameran, joka jo tänään saapui postissa. Miniä sanoi, että joskus voi tilauksen saada jopa seuraavana päivänä, kun oikein hyvin käy. Miniä opasti minua kameran käytössä, joten otin jo muutamia kuvia Paupausta. Hän pääsee jo omin avuin nousemaan sohvalle ja osaa myös laskeutua sujuvasti sohvalta alas. Puolentoista viikon perästä on neidolla synttärit sisarensa Ellun kanssa.
Paupau on mukava luonteinen lapsi, ei kiukuttele eikä ole vaativainen, ja enimmäkseen hymyilee. Vain väsyneenä Paupau saattaa hermostua, tai sitten on jotakin muuta valittamisenaihetta.

Myös Angi oli joukossa mukana, tytöt söivät munia ja jätskiä. Sitten piirrettiin mummolle muistoksi ihanasta hetkestä. Kaksoset olivat seurakunnan kerhossa mukana.

Oikein hyvää viikonloppua kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

maanantai 5. lokakuuta 2009

Tikkala vs. Pohjois-Ii

Tikkalan v. 2004 palanut kaunis puukoulu, historiaa yli 100 vuoden ajalta. Kuva Jouko Mielonen.

Myöhästyneet onnittelut Tikkalan kyläyhdistykselle, joka tänä vuotena voitti Pohjois-Karjalan Vuoden kylä tittelin. Tämä huomionosoitus ei ole tullut ansiotta, vaan sen eteen on tehty tarmokasta ja määrätietoista työtä jo 30 vuoden ajan. Kaikin puolin Tikkala on mallikas kylä ja hyvin jaksanut pinnistellä eteenpäin olemassa olon taistelussa. Sen sijaan koko valtakunnan Vuoden kyläksi 2009 valittiin Oulun pohjoispuolella sijaitseva Pohjois-Ii, joka on asukasluvultaan enemmän kuin kaksinkertainen Tikkalaan verrattuna, ainakin yhtä suuri kuin Tikkala ja Onkamo yhteensä. Ehkäpä näiden viimeksi mainittujen kylien yhteistoimintaa kannattaisi lisätä, jos asukkaiden rahkeet sen kestäisivät. Lopputulos saattaisi olla molemmille osapuolille antoisampi.

Vuosien varrella olen tullut huomaamaan itsekin ollessani kauan kylätoiminnassa mukana, että jos jotakin hanketta Tikkalassa alettiin ajaa, heti paikalla siinä oli onkamolaisten nokkamiehet vesittämässä hanketta. Tikkala-Viesimotiekin olisi pitänyt heidän mielestään rakentaa Onkamoon. "Pihtisynnytyksen" kokenut tiekunta aloitti toimintansa syksyllä 1982, ja tie valmistui 1986, kaikesta riitelystä huolimatta. Kiitokset lankeavat kansanedustaja Reino Karpolalle ja työministeri Urpo Leppäselle, joka myönsi rahoituksen n. 5 milj. markkaa maksaneeseen hankkeeseen. Minä olin tuon kyseisen tiekunnan puheenjohtaja.

Tikkalan kylätoimikunta oli ensimmäisiä koko Pohjois-Karjalassa, joka teki omana työnä kylän kehittämissuunnitelman 1987. Kylähistoria valmistui 1993, kuuden vuoden työn tuloksena.

Toivotaan että lehti kääntyy, siitä on jo merkkejä olemassa. Toisia kadehtimalla ei paljon voiteta, yhteistyössä on voimaa!
Tohmajärven kunta on mielestäni suhtautunut positiivisella tavalla kylien kehittämiseen, ja ansaitsee kiitokset. Tonttimaata uusia asukkaita varten on ostettu aina tarpeen mukaan, siinä suhteessa kunnassa on oltu aktiivisia. Vielä 1980-luvulla kunnan johtavat viranhaltijat suhtautuivat vastentahtoisesti ja jopa vihamielisesti näihin kylänkehittämispuuhiin. Ei ymmärretty, että ilman kyliä ei koko kuntaakaan kohta ole, vaan että kylien elinvoima on välttämättömyys kunnan menestymiseksi.

Tohmajärven Teatteriyhdistys on tehnyt toiset nettisivut osoitteessa http://www.tohmajarventeatteri.fi/
Toiset sivut löytyvät kunnan sivujen kautta. Pohjois-Karjalan Vuoden 2009 kylästä voitte lukea osoitteesta
http://www.kotikarjala.fi/tikkalasta.htm

Oikein hyvää viikon jatkoa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

perjantai 2. lokakuuta 2009

Hekuman hetkiä

Pietarin ja Paavalin kirkko Pietarhovissa (1895-1904), arkkitehti N.V. Sultanov. Kuvassa Marjatta Nousiainen.

Tuskin kukaan tai ketkään puhuvat enää vanhoista mummoista ja vaareista, nyt puhutaan Ylen likasankojournalismin nostattamasta kohusta Matti Vanhasen muka saamista lahjuksista 13 vuoden takaa. Miltään asiantuntijalta ei asiaa ole kysytty, uskon niin, sillä verottajakin vaatii verotiedot viideltä viimeiseltä verovuodelta. On todella kova hinku saada Vanhasen hallitus kaatumaan tai vähintäin Vanhanen hallituksesta ulos, vaikka maa on Kekkosen sanoin hätätilassa. Nähtävästi siellä vasemmalla laidalla ei keinoja kaihdeta, vaan keinoiksi kelpaavat mitkä syyt tahansa.

Ei riitä, että on vaahdottu ainakin puolivuotta kansanedustajien ja puolueiden saamista vaalirahoista. Siinä suhteessa taitaa olla arveluttava tausta ainakin kaikilla suurimmilla puolueilla. On hyvä, että pelisäännöt käydään läpi tulevaisuutta varten, jotta kansanedustajat eivät enää usko olevansa maan lakien yläpuolella. Kun tunkiota tönkii, sieltä paljastuu kaikenlaista haisevaa ja epämukavaa, sekin että erilaisilla säätiöillä on paljon rahaa jaettavaksi poliittisille puolueille. Kun ei kuulemma ole resursseja valvoa näitä säätiöitä, riittää että tekee ilmoituksen oikeusministeriölle, siihen se sitten jääkin. Sama käytäntö kuin mitä on ollut vaalirahoituksen suhteen...
***
Keskiviikko ja torstai vilahti lasten kanssa, eilen olivat Angi, Paupau ja Ellu äitinsä kanssa meillä kaksosten kerhoajan. Angilla on syöntiongelmia eskarissa, hänellä on omat ruokansa, joita hän syö. Uusia ruokia Angi vain maistaa, jolloin ei nälkä lähde. Vihannekset ja erikoisesti tomaatit ovat suosikkiruokaa ainakin neljälle vanhimmalle lapselle, Paupau vasta totuttelee niihin. Mutta onhan se hyvä alku...

On pyydettävä anteeksi väärän tiedon levittäminen: Ei se pihassa käynyt ollutkaan karhu, vaan kaksi supikoiraa. Tämän tiedon oli kertonut Onkamon Olavi Ehrukainen, joka oli käynyt jätöksiä katsomassa. Supiparilla on kuulemma tapana liikkua yhdessä; kun toinen ulostaa, ulostaa myös toinen kuulemma samaan paikkaan. Tohmajärvellä on kuitenkin karhuja nähty mm. Sikosuolla, jossa on ollut neljän karhun lauma.


Iltapäivällä pesin ikkunoita, on vielä kahden huoneen osalta pesemättä.
Oikein hyvää viikonloppua kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!