Google+ Followers

keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Mitä olen saanut tai menettänyt vuonna 2009

1959-2009 toimi Riihiahon Marttayhdistys ry. Tässä viime keväältä eräs kuva muistojen kirjaan pantavaksi Honkavaaran Perinnepihan pihamaalla. Pj. Eila Simonen ei kerinnyt tähän kuvaan mukaan. Kuva AN.

Joskus täytyy luovuttaa, vaikka ei mielikään tekisi. 50v. marttayhdistyksen jäsenyyttä ja toimintaa on ihmisen mitassa pitkä aika, nuoresta tulee vanha. Oli 17v, kun marttayhdistys perustettiin kylällemme, kun se loppui, olin jo lähes Metusalemin ikäinen - tai ainakin melkein.
Yhdistyksellä ehti olla tänä aikana vain kaksi puheenjohtajaa, josta ensimmäinen oli kuusi vuotta, ja tämä viimeinen "vain" 44 vuotta. Pankaapas paremmaksi!

Tikankolo kerho perustettiin muutamia viikkoja sitten ikäihmisten tapaamistarpeisiin. Me kylän kanta-asukkaat kun tuskin näemme toisiamme paljon missään. Ennen olimme mukana monissa toimivissa yhdistyksissä ja harrastusryhmissä, joista useimmat ovat enää muisto vain. Ikävä on sitä entistä kansalaisopiston Tikkalan näytelmäryhmää, jossa olin mukana vuosikymmenien ajan. Viimeinen tapaaminen tapahtui 13.12.09. Joensuun Areenalla Markku Köntän järjestämässä konsertissa Joulumieltä Jokaiselle 2009. Parikymmentä entistä näytelmäryhmän jäsentä ja perheenjäsentä kuunteli ja katseli konserttia, jossa oli monenlaisia tähtösiä, kirkkaimpana oopperalaulaja Johanna Rusanen-Kartano. Hän on laulajatähti isolla Teellä. Minun piti kirjoittaa tästä jo heti konsertin jälkeen, mutta silloin tuli kiireellisempää asiaa, ja kirjoittaminen jäi.

Tikkala valittiin Pohjois-Karjalan vuoden 2009 kyläksi, aikamoinen saavutus 30 vuotisen puurtamisen perästä. Olin itsekin sen toiminnassa alusta asti 12 vuotta yhteen menoon sekä vielä kaksi vuotta tein kylähistoriikkia Tikkalan neljä vuosisataa, joka julkaistiin v. 1993.

Kaksi viikkoa sitten juhli Tikkalan koulu ja kyläyhdistys pyöreitä vuosiaan. Juhlan kunniaksi kyläyhdistys julkaisi kirjan Tikkalan koulumuistelmat 2004 palaneesta opinahjosta. Näin ne vuodet kulkee ja lapset kasvaa; juuri heistä parhaiten huomaa lasten kasvamisen ja ajan kulumisen. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika lentää!

Keväällä 2009 perustettiin myös virtuaalilehti KeskiKarjalanNeloset, jonka sivuilla saan olla mukana eräänä pienenä osana. Pääasiassa kirjoittelen blogeja (2 kpl), mutta olen lähetellyt postia myös Aika Entinen palstalle. Runoblogin perustin vasta marraskuussa, sen nimi on Tanssi Elämänpellossa. Nelosten kiinnostus kohdistuu pääasiassa Hellin toimintaan, mutta myös kulttuuripuoli ja ajankohtaiset asiat ovat näkyvästi mukana. Hellin toimialaa ovat Keski-Karjalan kuntien sosiaali- ja terveysasiat, joista riittää jutun juurta samoin kuin alueen kuntien esityksistä ja päätöksistä.

Siinäpä tämä vuosi lyhyesti kerrottuna omalta osaltani. Mitään suurta ja maata kaatavaa on tuskin syntynyt, mutta mielenkiintoista on ollut.
Niin, ja onhan vielä tietenkin Kontkasten sukukirja, jota olen omalta osaltani yrittänyt viedä eteenpäin.

Ja melkein parasta kaikista: Onhan meillä tämä netti, jonka parissa olen viihtynyt mitä parhaiten.

Oikein hyvää Uutta Vuotta 2010 kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Joulumuistot kansien väliin

Monilatvainen joulukuusi on "luonteikas" Ville Riekkisen mukaan, isäntä oli metsästä löytänyt sellaisen.
Meidän joulumme sujui supsikkaasti kotona, kahdestaan. Aatto kului erilaisten töiden merkeissä, leivoin joulutähtiä ja valmistelin jouluruokia tarjoilukuntoon pantaviksi. Pieni pöytäkuusi koristeltiin aluksi yhdessä. Mies ripusti tähden latvaan ja kahdestaan taiteilimme kynttilät kuuseen. Olki- ja huopakoristeet laitoin itse paikoilleen. Mies kävi viemässä hautakynttilät haudoille iltapäivällä kello 15-16 välillä. Koska olen ollut kipeänä jo viikkokausia, en viitsinyt lähteä mukaan. Kaikki isommat lihakset ovat olleet hirveän kipeät jo ainakin pari viikkoa, nuhaa ja kurkkukipua oli alussa aivan vähän. Aloitin joulun alla fysioterapian lääkärin lähetteellä, toivottavasti se joskus auttaa.

Joulupäivänä kävi pojan perhe lounaalla, jonka tarjosin perinteisesti. Ruokapöytä oli aluksi ahdas, pikku Paupau istui äitinsä sylissä, muutoin ei joukkue olisi mahtunut syömään yhtä aikaa. Olihan meitä 9 henkeä yhteenlaskettuina, joten eipä ihme...

Syötyä piti tietysti raivata pöytä tyhjäksi ja panna astiat tiskikoneeseen. Odottaminen oli lapsille vaikeaa, sillä lahjapaketit kiinnostivat kovasti kaikkia. Vihdoin päästiin joululahjoihin käsiksi, ja jotkut olivat kovin onnellisia, ja muutamat taas onnettomia. Angi sai hyvin terapeuttisen pelin, jota äititonttu oli vihjannut hankittavaksi. Perhe sai yhteisen, hienon kuvakirjan pojan perheen ja lasten menneestä vuodesta. Se oli A4 kokoa, kuvia noin 150 kpl, ja kuvasivuja yhteensä 48. Mukana olivat Rääkkylän serkut ja ukit ja mummit sekä tietysti kummit. Muuan Eila-niminen tätikin miehensä Veikon kanssa oli pistäytynyt vierailulla Nupposen perheen luona. Kaikkien lasten syntymäpäivät ja juhlavieraat ja sukulaiset ovat kirjassa mukana. Kansikuvana oli Aili-mummon otos Pippurista ja Evestä hoitamassa mummon kukkia, toiset sisaret pienissä kuvissa kannessa. Eniten sai huomiota Paupau-neito, jonka ensimmäisen vuoden kehitystä seurattiin tarkasti vaihe vaiheelta. Mainio juttu tämä kirja, se on tullut jo perinteeksi, ja sitä pitää ehdottomasti jatkaa. Painos oli kokonaista kolme kappaletta, kuten viime vuonnakin. Paukku kantoi kaikki saamansa lahjat mummolle takaisin, ei oikein ymmärtänyt koko lahjusjupakkaa.

Lapset varttuu niin mahdottoman nopeasti, joten ei kannata jättää muistojen taltiointia unohduksiin, vaan koota ne kirjan kansien väliin joka vuosi. Poika ja Silja saivat lisäksi Tikkalan Koulumuistelmat kirjan, koonnut tohtori Sari Tuuva-Hongisto. Kirjan kokoaminen alkoi syksyllä 2004, kun vanha koulu paloi. Kirjantekovaiheita selostettiin virheellisesti paikallislehdessä. Ensimmäisen työryhmän muodostimme minä, Outi Forsblom ja maisteri Aira Kuronen. Työryhmä kuitenkin hajosi, kun jo kirjan aineisto oli lähes valmis. Niinpä se sai jäädä odottamaan vuoroaan tuntemattomaan tulevaisuuteen, joka sattui nyt koulun 120v. juhlien yhteydessä. Aikaa julkaisemiseen kului yhteensä viisi vuotta. Myös miniä, Silja Nupponen, otti osaa tekemällä kuvankäsittelyn.

Olen saanut uuden lukijan, jonka nimi on Vaarinkukka. Tervetuloa lukijakseni, olen oikein iloinen, että aina joskus joku rohkea ilmoittautuu joukkoon mukaan. Naisenergiassa on voimaa!

Oikein hyvää loppuvuotta kaikille lukijoille toivoo optimistinen Aili-mummo!



lauantai 26. joulukuuta 2009

Meneehän se joulu vaikka perunoita keitellessä...

Johannekse joululaul

Tääl o niin kaunist ja hiljast/ näkisitki, kuulisitki,/
voi ko pääsisit tulema,/ mut et sä tair pääst./
Hajin kuusenki,/ ko ajattelin et jos,/ ja petasin uure lakana.//

Johanneksen kuuses killuva/ punasipula, rautlankal kii,/
ja latvas o fasanisulkki,/ lintulaura alt juur aamul löyrys.//

Mää laitan tääl peruni kiehuma/ keitän koko suvise saro,/
seittemän kaikkias./ Niil o nimiki jokasel/ ja yks niist o rakkamp ko muut.//

Sää varma olet menos jo,/ miähes autta sul takki selkkä./
Seisotte rinnatuste/ kuulustelemas joulurauhajulistust,/
näen teijät telkkaris./ o siinäki pari,/
toine o unhottan karvlakkis päähä Maamme-laulu ajaks/
ja sää et muist sanoi, liikuttelet huulias vaa./
Luven niit tarkka,/ nee sanova:/

Tuan oman perunan tullessan.//

Heli Laaksonen kokoelmassa Sulavoi. Helsinki 2006

Ja vielä kerran: Joulun jatkoja kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

tiistai 22. joulukuuta 2009

Joulurauhan toivotukset omin sanoin

Joulukuvaelma Tikkalan koululla 16.12.2009. Kuva AN.

Muuan Jouluyö

Ei aivan tavallinen Maria -
häntä hurskaaksi kutsuttiin.
Hän odotti pienokaista.
Oli sulhasmies ja yhdessä
Betlehemiin matkattiin veronmaksua varten
kirjoihin pantaviksi.

Tuli laskettu aika, ja jouluyönä
Maria - muiden Marioiden tavoin -
poikansa synnytti,
ei kuninkaan linnaan vaan
aasien asuntoihin.


On matala maja ja köyhät sen
asukkaat. Ja ulkona kadulla
räiskyvät taistelun äänet.
On sota syttynyt maailmaan,
taas tankeilla jyräten
katuja ajetaan.

- Missä asut Jouluyön rauha?
Et majaile kansanjohtajain asunnoissa.
- Kuka lapset ja aikuiset
tappaa ja tuhoaa kun
Allahin, Jeesuksen nimiin
pommeja rakennellaan?


On loistava tähti halvan majan yllä.
Se ehkä viisaat valoon johdattaa,
jos he kysellen lasten tavoin
rauhaan, ystävyyteen ja anteeksiantoon
voisivat tiensä suunnistaa.

Aili Nupponen.

Näillä sanoilla toivotan kaikille lukijoilleni Joulurauhaa ja oikein hyvää Uutta Vuotta 2010!

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Kauniin Tikkalan juhlat jatkuu


Tikkala, Tikkala, Tikkala, Tikkala, kaunis Tikkala.
Kylän kauniin tunnetko sen, Särkijärven kirkkauden.
Pellot viljavat vaarojen, koivut tuuheat, valkoiset.
Täällä työtäni teen, olen onnellinen, uskon uuteen huomiseen.
Täällä työtäni teen, olen onnellinen, uskon huomiseen.

Tikkala, Tikkala, Tikkala, Tikkala, kaunis Tikkala.
Kesäpäivät lämpöiset, illan sillat kuutamoiset.
Kalasaaliit verkoista veen, metsämarjoista piirakat teen.
Näitä maistellen olen onnellinen, uskon uuteen huomiseen.
Näitä maistellen olen onnellinen, uskon huomiseen.

Tikkala, Tikkala, Tikkala, Tikkala, kaipaan Tikkalaan.
Jos vain muutan muualle, kotikylää kaipailen.
Kesämökkiä haaveilen, saunailtoja ystävineen.
Tätä aatellen olen onnellinen, uskon uuteen huomiseen.
Tätä aatellen olen onnellinen, uskon huomiseen.

Kaunis Tikkala - Sanat: Marja Ilvonen. Sävel: Teuvo Latvala
Yläkuvassa johtajaopettaja Matti Luostarinen ja koulun oppilaita esittämässä ohjelmaa. Pöydällä palaneen koulun pienoismalli, jonka on tehnyt Ville Rautiainen, koulun entinen oppilas. Seinäkoristeet on taiteilija Marja Ilvosen käsialaa. Alakuvassa menossa kuvaelma Jouluevankeliumi ja Enkeli taivaan.

Ystävällinen lanttulaatikko/ sianpotkan seurassa lievittää/
synttärijuhlien hautajaistunnelmaa./ Mistellinoksan alla Jeesus uusi/
juhlamaihari yllään jakaa/ lahjuksia hyväosaisille./
Hoosianna!/ Hoosianna!/ Hoosianna!/

AN kokoelmassa Elämänpelto (1991)

Oikein hyvää joulunalusaikaa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

torstai 17. joulukuuta 2009

Koulun ja kyläyhdistyksen merkkivuosi

Tikkalan Kyläyhdistyksen 30 v. ja Tikkalan koulun 120 julkaistiin myös Tikkalan koulumuistelmat - vihdoinkin. Samana syksynä aloin koota ja tehdä kirjasuunnitelmia ja haastatteluja vanhan koulurakennuksen palettua 2004 kesällä. Työryhmäkin oli, mutta se hajosi kesken kaiken.
Kirjanteko siirtyi vähää vaille valmiista tähän asti, ja kirjan toimitti nykyinen kyläyhdistyksen puheenjohtaja Sari Tuuva-Hongisto. Myös Outi Forsblom oli mukana kirjatyössä, jatkaen siitä mihin silloin jäätiin. Kirjassa on 116 sivua, kuvankäsittelyn teki miniäni Silja Nupponen, pääasiassa, kansi on Ville Rautiaisen käsialaa.

Kiva ettei kirja jäänyt vain pelkäksi haaveeksi, se olisi ollut monelle pettymys. Kaikki haastatellut eivät varmaan tiedäkään, että teos on viimein ilmestynyt. Se on varmasti monelle heistä oikein hyvä lahja pukinkonttiin tai vastaavaan. Tohmajärvellä kirjaa saa ostaa Kirja-Alasimesta eli paikallislehden kirjakaupasta. Muutamilta on jopa kahden ja kolmenkin sukupolven haastatteluja/kirjoituksia.

Juhlivaa kyläyhdistystä onnitteli kunnanjohtaja Olli Riikonen avustajanaan rehtori/koulutoimenjohtaja Arto Juntunen, molemmat tikkalalaisia. Kommenttina sanoisin, että nykyään myös kunta suhtautuu ihan eri tavalla pieniin maalaiskyliinsä kuin silloin 1970-luvulla, kun kylätoimikunta perustettiin. Silloin me kyläläiset olimme paha uhka kirkonkylälle, ainakin viranhaltijat suhtautuivat meihin sillä tavoin. Erään kerran sain jopa "täyslaidallisen" viranhaltijan ohjeistuksia, mutta siitä lähtien sain parempaa kohtelua, joten kannatti ottaa ryöpytys vastaan.

Koulunjohtaja Matti Luostarinen kiitteli onnittelijoita ja luki onnitteluja. Oppilailla oli paljon hienoa ohjelmaa, ja entinen johtajaopettaja ja kylätoimikunnan sihteeri Maija-Liisa Jääskeläinen piti puheen. Kylän ikioma kanttori Teuvo Latvala soitti pianoa ja säesti esiintyjiä sekä yhteislauluja. Kyläyhdistys oli koonnut näyttelyn yhteen luokkaan, ja kahvitarjoilu oli koulun ruokalassa hienojen täytekakkujen kera. Myös Ellu oli esiintymässä joulukuvaelmassa, nyt jo toisena vuotena peräkkäin. Ehkä jo ensi vuonna on Angikin mukana, kuka tietää. Hänellä on hieno lauluääni Halosten tapaan.

Tikkala valittiin, kuten muistatte, Pohjois-Karjalan vuoden 2009 kyläksi. Paljon onnea kylälle, kyläyhdistykselle ja koululle! Hienoa että yhä löytyy ihmisiä, jotka laittavat itsensä likoon.

Kaikkea hyvää lukijoille ja kyläläisille toivoo Aili-mummo






maanantai 14. joulukuuta 2009

Onko syytä juhlia?

Keskustan ansiomerkkejä jaetaan Tikkalan seurojentalolla syksyllä 2008. Oikealla liikenneministeri Anu Vehviläinen.

Tänään tekee Tohmajärven valtuusto kohtalokkaan päätöksen: terveyskeskuksemme vuodeosasto (luultavasti) lakkautetaan, tilalle tulee tehostetun palvelun osasto. Jos siis keskustalaiset päättävät niin. Useimmat meistä joutuvat elämänsä loppuvaiheessa käyttämään paljon sairaaloiden vuodeosastojen palveluja, yllä olevassa kuvassa on pari esimerkkiä kotikylältämme Tikkalasta. Kaksi heistä on jo edesmennyttä, ja onneksi niitä, jotka eivät enää niitä palveluja tarvitse. Meille lopuille kuvassa oleville ei nähtävästi kannata enää järjestää kunnallista sairaanhoitoa. Toivottavasti emme sellaista tarvitsekaan missään vaiheessa elämäämme!

Päätoimittaja sanoi poliitikoilla olevan yhtä paljon selkärankaa kuin lapamadoilla. Yhdyn hänen mielipiteeseensä, ainakin Tohmajärvellä tämä pitää paikkansa. Me vanhat järjestökonkarit olemme jo mennyttä kauraa, mutta meidän jälkeemme tulee teidän vuoronne, nykyiset ns. päättäjät. Ettehän te päätä mitään, vaan teette niin kuin teitä käsketään tekemään. Se asia on nyt nähty ja koettu moneen kertaan.

Olisi liian sinisilmäistä luottaa siihen, että meidän "yksinkertainen enemmistömme" ottaisi järjen käteensä, ja tarkastelisi asioita hieman kriittisemmin. Ei sitä vielä nelikymppisenä tunnu olevan minkäänlaisen sairaalahoidon tarpeessa, mutta entäs sitten kun aikaa kuluu useita vuosikymmeniä? Kuis meillä sitten hurisee?!

Ajattelin tänään kirjoittaa ihan muista aiheista, mutta tämä asia ajoi nyt edelle.

Keskustan päättäjiä tervehtien selkärankainen Aili-mummo!

torstai 10. joulukuuta 2009

Elämästä ja iloitsemisesta

Riihiahon marttoja Honkavaaran tsasounalla keväällä 2009. Kuva AN.

Ellei tiedä, minne on matkalla, päätyy todennäköisesti jonnekin muualle. (Laurence J. Peter)

Ihmisen elämä on sellaista miksi hänen ajatuksensa sen tekevät. (Marcus Aurelius)
Hän ei tiennyt, ettei sitä kukaan pysty tekemään, niinpä hän meni ja teki sen. (Tuntematon ajattelija)
Onni on kuin terveys: se on, kun sitä ei huomaa. (Ivan Turgenev)
Paras elämässä on ilmaista. (Sanonta) - Pulmat ovat työpukuisia mahdollisuuksia. (Henry J. Kaiser)
Hyvin arvattu on puoliksi tiedetty. (Tuntematon ajattelija)
Kirjoittaminen on paras tapa puhua joutumatta keskeytetyksi. (Jules Renard)

Mietelauseet teoksesta Kultaisia sanoja, toim. Anne Seppälä. Hämeenlinna (2008)

Muistin verestämiseksi kirjoitin nuo itsestäänselvyydet, kun äskettäin ostin tämän kirjan. Jotta voisimme arvostaa elämää, meidän on koettava elämässämme kärsimyksiä, sairauksia ja muita koettelemuksia. Kun on nuori ja terve, ei osaa antaa arvoa terveydelleen. Nuorena ei arvaa mitä elämä tuo mukanaan vanhuuden päivinä. En minäkään sitä tiennyt, vaikka elin nuoruuteni kahden vanhan ihmisen taloudessa, joista toinen oli sokea. Vasta kokemus tuo mukanaan elämänviisauden, jota toivottavasti opimme arvostamaan. Kantapään kautta hankittu tieto on aina arvokasta, sillä se on omakohtaista, itse hankittua tietoa, ei mitään paperinmakuista kirjaviisautta.

Erilaiset haasteet elämässä antavat meille tilaisuuden oppia ja ratkoa uusia asioita, ne ovat mahdollisuuksia. Juuri uuden oppiminen elämässä on se mielenkiintoinen juttu, joka pitää (ainakin minut) kiinni elämässä. Ellei mitään uutta enää halua oppia, on jo valmiiksi pystyyn kuollut ihminen, joka näennäisesti elää ja hengittää vaikka ei enää olekaan elossa. Jokainen uusi päivä on haaste, joka pitäisi ottaa ilolla vastaan, vaikka siltä ei tuntuisikaan.

Ilo ei saisi kadota elämästämme, sitä pitää ruokkia ettei se kuole ikävään. Jotkut meistä ovat mestareita tekemään toisetkin iloisiksi ja hyvälle tuulelle. Taisin itsekin ennen kuulua niihin ihmisiin, joilla oli hauskaa, vaikka elämä oli rankkaa. Ilon elämästäni vei poikani kuolema keväällä 1992. Nyt iloni on paljon vaisumpaa, sillä tunnen surun ja menetyksien raskaan painolastin. Jotenkin on vain selviydyttävä "vaikka sydän märkänis".

Oikein hyvää torstai-iltaa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo




sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Hyvää viidettätoista ex-itsenäisyyspäivää

Yhtä usein, kuin juomisen,/ sanon että tämä/ viimeinen/ runo/
en kirjoita enää en jaksa en tahdo/ en viitsi en osaa/ toistan/
niin kuin jumala kaikki tyhmyytensä/ byrokraatti/ aina/
ja silti, en osaa/ lopettaa,/ lopetan, yhtä usein, kuin alan,/
juodakin,/ joka, päivä, ilta.//

Paavo Haavikko teoksessa Viiniä, kirjoitusta. Jyväskylä 2000.

Eilen juhli lausuntataiteilija Anna-Liisa Alanko 50v. taiteilijajuhlaansa Joensuun pakkahuoneella Synnyinmaa esityksellään. Tekstit on koottu Paavo Haavikon ja hänen vaimonsa Marja-Liisa Vartion tuotannosta. Suurin osa runoista on Paavo Haavikon käsialaa. Musiikista vastasivat Arto Tarkkonen (hanuri ja laulu) ja Esa Luukkainen (laulu). Esitys oli koskettava, ja se kesti yhden tunnin. Yleisöä oli lähes täysi sali, vaikka kaikki kutsun saaneet eivät olleet saapuneetkaan paikalle.

Esa Luukkaisella on mahtava lauluääni, jota kelpaa kuunnella. Lopussa pojat lauloivat Sibeliuksen Finlandian, joka nosti ainakin minulle kyyneleet silmiin. Yleisö kiitti taiteilijoita kädestä pitäen, jotkut halaamalla lausujaa. Sitten nautittiin takahuoneessa yhdessä kahvia. -Kiitoksia Esa Luukkainen meidän Nelosten kolumnistien puolesta!

***
Tänään olemme siivonneet aamupäivällä, ja ulkoilun jälkeen kirjoittelin kuvakirjaan tekstejä. Suku saa taas hauskan kirjan muistoksi tästä vuodesta. Siitä on kiva katsella isojentyttöjen ja Paupaun puuhia jälkeen päin.

Pian alkaa televisiosta tämänvuotinen ex-itsenäisyyspäivän vietto. Se on jo viidestoista kerta. Sotaveteraaneille kelpaa valehdella Suomi-nimisen valtion "itsenäisyydestä", vaikka se menetettiin jo kauan sitten. EU on pian liittovaltio, ja sille on valittu jo valtioelimetkin. Sauli Niinistö sanoi, että Suomesta joutaa lopettaa koko presidentin virka, koska se on muuttunut vain seremonialliseksi tehtäväksi. Tulisiko suuri vanhinko, jos joulukuun kuudes ei presidentti olisi antamassa kättä hyväosaiselle kansalle eli eliitille, meiltä rahvaalta jäisi näkemättä hienot iltapuvut ja upeat kampaukset.

Oikein hyvää illanjatkoa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!


keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Tikkalan Tikankolo-kerho

Eilen 1.12.2009 perustettiin kylälle kerho, jossa keskustellaan menneistä, tulevista ja mistä vain; nautitaan yhdessä kahvia ja seurustellaan keskenään. Tavoitteet eivät ole siis kunnianhimoiset, vaan kerhon tarkoitus on palvella ihmisten viihtyvyyttä ja tuttujen tapaamisen tarvetta. Asialla on kolme naista, Mikkosen Kerttu ja Riitta sekä Iittiläisen Kaisu. Paikalla oli kolme miestä ja kymmenen naista. Lisääkin entisiä ja nykyisiä kyläläisiä mahtuu.

Kokoontumispaikkana on Mikkosen liiketalon entinen Tikkalan postin ja kampaamon takahuone. Kahvipöytä oli pramea, oli pullaa ja kakkua sekä lisäksi täytekakku, pöydässä oikea pellavaliina. Kaisun ja Riitan johdolla sovittiin yhteiset säännöt ja nimi kerholle sekä päätettiin tulevista kerhotapaamisista. Seuraavaan kokoukseen 12.01.2010 klo 12.00 kutsutaan lehtimies paikallislehdestä. Lisää tietoja voi kysyä Mikkosen Riitalta, puhelin 050 567 92 63.

Ohjelmaa esitti tapansa mukaan Teuvo Latvala Erkki Lehikoisen avustamana. Kyläyhdistyksen edustaja Minna Susi-Ilvonen pistäytyi myös paikalla, ja vie varmaan terveisiä Tikkalan kyläyhdistykselle. Sovittiin neljästä seuraavasta kerhokokouksesta, jotka ovat: 12.01.2010 klo 12.00; 26.01.2010 klo 12.00; 09.02.2010 klo 12.00; 23.02.2009 klo 12.00. Lupasin kirjoittaa ajat myös kyläyhdistyksen vieraskirjaan, mistä ne myös löytää. - Toivotetaan kaikki lämpimästi tervetulleiksi!

Etuhuoneessa toimii näiden kolmen naisen perustama kirpputori, jolta voi halutessaan ostaa jotakin mieleistä. Itse löysin kirjan, jota aion lukea ja mahdollisesti lainata tähän blogiini jonkin lämpimän tai merkittävän ajatuksen.

Oikein hyvää keskiviikkopäivää kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!