Google+ Followers

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Heinäkuusta loppiaiseen

Lintulan luostarin pihalta löytyy tämä pahkakoivun kanto, Mauri sen juurella kesällä 2009. Kuva AN.

Miten monta kesää/ olen kuunnellut näitä öitä/ yksin,/ eikö se näy kasvoistani./
He katsovat silmiin,/ eikö sieltä näy tämä kaikki:/ puut vaiti,/
äkkiä joku perhonen,/ koiranputkien pitsit.//

Helena Anhava teoksessa Päivistä parhaimmat, toim. Hannu Mäkelä. Keuruu 2002

Maitohorsmat kukkivat,/ kesä on jo pitkällä./
Olen siitä hyvin onnellinen kun saan olla täällä./
Paistoin ulkona perunoita ja sipulia,/ ne mitkä itivät panin maahan kasvamaan./
Minun elämässäni ei ole paljon/ mutta vähän,/ jotakin, nämä illat kun olen yksin,/
teen ruokaa, lämmitän saunaa/ ja ajattelen häntä joka ajattelee minua./
Mitä en jaksanut syödä sen annoin kaloille./
Onko nyt jo heinäkuu?/ Sahasin puita./ Linnut laulavat.//

Pentti Saarikoski samassa teoksessa.

Näillä talven pakkasilla on mukava palata ajatuksissa kesään ja luontoon. Vaikka Saarikoski tuossa viimeisessä runossa sanoikin, että on heinäkuu, ja linnut laulavat; minun muistini mukaan heinäkuussa linnut eivät enää laula, ainakaan täällä Pohjois-Karjalassa. Käkikin lopettaa kukuntansa juhannuksen tienoilla, josta ei tosin ole pitkälti heinäkuuhun. Kenties linnut ovat runoilija Saarikoskelle laulaneet vielä heinäaikaan, mutta meille muille kuolevaisille lauloivat enää heinäsirkat. Nyt kun kuulo on heikentynyt ja korvissa soi jatkuva tinnitus, ei heinäsirkkojakaan enää kuule, joskus sentään näkee niitä.
*
Loppiaiseen päättyy suuri juhlakausi, joulu. Vuodenvaihteen tienoilla ennusteltiin entisaikaan tulevan vuoden säitä. Suuri tuisku tiesi huonoa vuotta: "Jos loppiaisena on jyväaitan polku ummessa, niin se joutaa olemaan ummessa koko seuraavan talven", väittää Kustaa Vilkuna Vuotuisessa ajantiedossa. Nuutinpäivä on seuraavaksi 13. tammikuuta, vielä 1700-luvun alussa Knut oli 7. päivä tammikuuta. Loppiaisena tai Nuuttina oli ennen tapana kylänväen kierrellä taloissa nauttimassa sahtitynnyreiden viimeisiä anteja, ja ottaa näin viimeiset humalat (Kustaa Vilkuna). Nuuttipukit olivat tunnettuja monin paikoin, joskin meillä ei ole perinnetietoa niistä. Joulurauha kesti 20 päivää yhteen menoon eli kolme viikkoa, se on ollut vuoden kierrossa pitkäaikaisin juhlakausi vuosisatoja. Talojen palkollisillekin joulunaika on ollut varmasti helpompaa töiden suhteen, samoin ruoka on ollut tavallista parempaa. Arkityöt ja raataminen alkoi Nuutista, ja ruokakin huononi.

Ajat ovat muuttuneet: emme elä enää näiden vanhojen tapojen ja töiden mukaan. Talonpoika on harvinainen lintu, ja yhä harvinaisemmaksi käy. Lähes ainoa, joka heinäkuussa hikoilee, on talonpoika; joskaan ei vapaa, vaan EU:n orja ja renki.

"Työteliäisyys ja ahkeruus olivat talonpoikaisyhteisössä menestymisen edellytys, usein jopa elinehto. Työn kunnioitus meni niinkin pitkälle, että naiselle katsottiin hyväksi synnyttää syystalvella, jotta hän kesäkauden alkaessa jouti töihin mukaan" (Kustaa Vilkuna). Joten eipä ollut äitiys- eikä liioin muitakaan lomia emännillä, lapsi piti jättää toisten lasten tai vanhuksien hoitoon siksi aikaa, kun äiti pinkaisi pelto- ja karjatöihin. Niiden lisäksi oli tietysti tupatyöt eli emännän velvollisuudet hoidettava.

Menneitä muistellen ja oikein hyvää paluuta arkeen kaikille lukijoille toivottaen Aili-mummo!

3 kommenttia:

  1. Hyvää jatkoa vuodelle 2010.

    Aivan ihania kukkia pihallasi kasvaa :o) ja niitä näkyy olevan paljon, tekisi ihan mili heitää paljaille varpailleen ja juosta juosta,,,vaikka saa täällä kotokulmillakin varpaat vihreiksi kesällä :o)

    Itselläni ajatus vie kevääseen hetimmiten Joulun jälkeen, vaikka paras talvi onkin vielä edessäpäin, ja täällä on ihan pahuksesti lunta hrrr,, taitaa tulla vedenpaisumus keväällä.

    VastaaPoista
  2. Hymyilevä eläkeläinen7. tammikuuta 2010 klo 22.36

    Kyllä tässä tukka suorana mennään jotain kummaa tunteetonta, pelkkään osakemarkkinoihin perustuvaa yhteiskuntaa kohti. Jotain onneksi säilyy muistoina ja kirjoitettuna, ehkä valokuvina, ehkä filmeinä...

    VastaaPoista
  3. 1.Anteeksi Vaarinkukka, mutta ei se ole meidän, vaan naapurin piha. Oikealla talonemäntä Marjatta, ja vasemmalla isäntä Antti. Mieheni Mauri (Nupponen) on kuvassa heidän välissään. Marjtta se jaksaa tehdä työtä aamuvarhaisesta iltamyöhään sekä sisällä että kesällä ulkona. Hän on oikea ahkeran maalaisemännän perikuva.

    Kiitos kommentistasi Vaarinkukka!

    2. Olen samaa mieltä, että jotakin kummaa tässä meidän ajassamme on. Kaikki lasketaan rahassa, rikkaita rikastutetaan lisää ja köyhät lyödään entistä kyykynpään. Nyt tehdään niin hirveitä virheitä, että niitä joudutaan vielä katumaan katkerasti. Ahneus ja rosvous on nostettu ylimmäksi arvoksi kansakunnan kaapin päälle. Siellä sitä palvotaan kuin kultaista jumalaa (=vasikkaa), josta jo raamatussakin puhuttiin.

    Kiitos kommentistasi Hymyilevä!

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥