Google+ Followers

sunnuntai 31. tammikuuta 2010

"Liekuta onnenlasta..."



Muuan sukuhauta Tikkalan hautausmaalla kesällä 2010.


Näin kyselen ja pohdin:
mitenkä käydä tohdin
levolle, nukkumaan,
kun tuodaan ruumislauta

ja luodaan musta hauta
ja siihen mennä saan.

Helmaasi, Jeesukseni,

nyt lasken sydämeni
kaikkine murheineen.
Liekuta onnenlasta

nukuta, nosta vasta
kun nukun, vuoteeseen.

- Jaakko Haavio -


Eilen oli taas erään merkittävän kyläläisen hautajaiset. Sain olla mukana häntä saattamassa iäisyysmatkalle.
Hän oli nainen, ja eli merkittävän elämän maatalon emäntänä. Hänen miehensä poistui jo ajasta iäisyyteen lähes 10 vuotta sitten, niissä hautajaisissa en ollut mukana, olin matkalla Vienan-Karjalassa.

Vainaja rakasti kotikyläänsä, ja asui paikkakunnalla koko ikänsä yli 85 vuotta. Hän teki kyläyhdistykselle merkittävän lahjoituksen yli viisi vuotta sitten, kun vainajien muistolaatta piti saada ostettua hautakiviliikkeestä. Kaikki lahjoitusrahat eivät siihen kuluneetkaan, vaan loppu jäi kyläyhdistyksen omaan käyttöön. Kyläyhdistyksellä on kovin lyhyt muisti...

Saattoväkeä oli satamäärin. Siunaaminen ja kukkien laskeminen tapahtui kirkossa, hautaan lasku Tikkalan hautausmaalla, ja muistojuhla oli Maatilamatkailu Hirvosessa Suhmurassa. Kaikki oli tehty vainajan toiveiden mukaan, kauniisti, hyvällä maulla ja vainajaa kunnioittaen.
Tilaisuudessa oli runsaasti musiikkia useiden eri muusikoiden tuottamina, olipa haudalla laulamassa Kiteen Mieskuorokin.

Vainaja oli toivonut kukkien asemasta yhteisadressia muistotilille P-K:n keskussairaalan lasten neurologian uudisosaston hyväksi. Kukkalaitteita oli silti melko paljon, samoin erillisiä adresseja.

Pyydettynä pidin kirjoittamani muistopuheen muistotilaisuudessa. Puheeseen mahtuivat omat muistoni kyläni merkkiemännästä kuudelta vuosikymmeneltä. Siunattua iäisyysmatkaa hänelle! Hän eli kanssamme pitkän ajan, ja vaikutti oman kylän ihmisten elämään esimerkillisellä tavalla.

Oikein hyvää sunnuntai-iltaa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

5 kommenttia:

  1. Hei Aili!

    Lähetin viestin mutta en varmaan ollut kirjautunut ja silloin ei tiedä kuka on lähettänyt eli minä se vaan olin:
    Rea

    VastaaPoista
  2. Hymyilevä eläkeläinen31. tammikuuta 2010 klo 17.59

    Kiitos Aili, sain olla mukana noissa upeissa hautajaisissa kanssasi; näin vanhetessa alkaa ymmärtää hautajaisten suuren merkityksen niin läheisille kuin kaukaisillekin sukulaisille ja ystäville, ovathan ne vainajan juhlan lisäksi jälkeenjääville muistutus omasta kuolevaisuudesta.

    Ne voivat antaa ikään kuin voimaa elää: älä murehdi turhista, pidä mielessäsi oman elämäsi rajallisuus.

    Voin kuvitella mielessäni myös sinun elämää, sen lyhyitä onnellisia hetkiä ymmärtävät mutta myös lohdutusta sisältävät muistosanasi.

    Ajatuksissa mukanasi
    Tuula

    VastaaPoista
  3. Realle: Kommenttisi ei ole tullut perille asti. Valitan...

    Hymyilevälle:
    Ihanasti sanottu, elämä on lyhyt, mutta "ikuisuus" sitä pitempi. Muistakaamme silti elää parhaalla osaamallamme tavalla. Toivokaamme silti, että meistä jää hyvä ja kaunis muisto jälkeemme, sekä omille että vieraille!

    Kiitos kommentista, Hymyilevä!

    VastaaPoista
  4. kiitokset viimeisimmästä, aili! sanat sanotut ja kirjoitetut säilyvät... eal

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommentista, Anonyymi, otan vastaan kiitokset. Tosin se valokuva ei ole ihan parhaasta päästä...

    Ikimuistettava tilaisuus, monelle meistä...

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥