Google+ Followers

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Jättiläiset, taiteilijat ja muut ystävät

Onpa miehessä kokoa ja näköä! Taiteilija Raili Näätänen ja piippua polttava Jättiläinen, hänen oma luomuksensa. Kuva AN.

Toiset meistä ovat taiteilijoita jo syntyessään, toiset vasta vanhemmalla iällä. Emäntä Raili Näätänen rupesi taiteilijaksi jäätyään eläkkeelle, kun jäi aikaa, ideoita ja voimia tehdä jotakin muuta kuin mitä ammatti vaati tekemään. Railin pajupiha on Tohmajärven Kemiessä ollut menestys matkailijoille ja paikkakuntalaisille jo monta vuotta. Tämä kuva on otettu kesällä 2007, kun kävimme miehen kanssa kuvaamassa pihaa, mutta sitten, yllätys yllätys, kameran kortti tuli täyteen ja saimme vain muutaman kuvan.

Tohmajärven kesäteatteri on aivan Railin pajupihan läheisyydessä, joten jos teatterissa on käyntiä, on helppo käydä samalla reissulla myös pajupihalla. Raililla on kukkia runsaasti pihalla ja tontilla, rouskutteleepa siellä pajuhevonenkin maukasta ruohoa. Varsinkin lintuja esiintyy joukoittain myös Railin puutarhassa. Kaikki on hyvin omaperäisesti tehtyä taidetta. Raili vetää paljon myös kansalaisopiston pajutyökursseja, joilla monet ovat olleet opettelemassa pajun käsittelyä.

Kävin eilen Kemiessä Kaivolla kokeilemassa akupunktiohoitoa kipeisiin käsiini. Hoitoa käy antamassa kahden viikon välein Lasse Leppänen Forssasta, hän on kuulemma Urpo Leppäsen veli. Puolentoista kuukauden fysikaalisen hoidon jäljiltä kädet ovat nyt vähän menneet parempaan suuntaan, mutta joskus alkaa hiipiä uskon puute mieleen. Leppäsen mielestä minulla on molemmissa käsissä tenniskyynärpää, vitsaili jopa golfkyynärpäistäkin, en tiedä onko sellaisia edes olemassa. Vastasin ettei minulla ole varaa niin elitistisiin harrastuksiin. Tämä on tulosta niistä ahkerista sauvakävelyretkistä syksyllä jäisen maan aikaan; en unissanikaan olisi voinut uskoa, että näin käy. Niin tapahtuu, kun uskoo vaikka mitä asiantuntijoita ja tekee heidän ohjeidensa mukaan. Todella tuskallista on ollut jo monta kuukautta, käsillä ei ole voinut tehdä paljon mitään, varsinkaan raskaampaa. Astioiden nostelu kuivauskaappiin on ihan mahdoton homma, siirryin pöydällä kuivaukseen. Mies vaivaisine jalkoineen on joutunut koville, koska hän on tehnyt raskaimmat työt. Ei aina voi eikä viitsi vaivata poikaa joka lähtöön, vaikka kyllä hän pyydettäessä tulee auttamaan.

Tilasin seuraavan ajan kahden viikon kuluttua, ja aion jatkaa näitä akuhoitoja muutaman kuukauden, jos saisi nähdä senkin ilon, että saisi vielä takaisin "terveet nivelrikkoiset" kädet.

Ystävänpäivätervehdyksiä on tullut jonkin verran, niistä lämpimät kiitokset! Lähetin eräälle vanhalle ystävälle Helsinkiin Tikkalan koulumuistelmat, jotka sisältävät tämän entisen kotikylän asukkaan muisteluksia kouluajoistaan. Jo seuravana päivänä hän soitti ja kiitti iloisena saamastaan lahjasta, sanoi, että olen ainoa yhdysside nykyään tänne. Ne muut ovat siirtyneet jo manan majoille yksi toisensa jälkeen.

Kutsuin lapsenlapset tänään käymään meillä, mutta he olivat halunneet mennä seurakunnan laskiaistapahtumaan koko tyttöporukalla. Paupau kävi täällä eilen isänsä ja Even kanssa, juttelimme niitä näitä vähän aikaa. Parin viikon perästä on jo Angin synttärit, lapsi täyttää silloin seitsemän vuotta. Silloin kerääntyy taas suku kyläilemään yhteen, syödään kakkua ja otetaan valokuvia, joista parhaat pannaan muistojen kirjaan.

Kaikkea hyvää kaikille lukijoille ja ystäville toivoo Aili-mummo!


4 kommenttia:

  1. Oi mahdotonta, onko tuo ukkeli tehty puusta?
    Sinullakin siis nivelrikkoa, itsellänikin on sormet jo aika vääntyneet mikä mihinkin suntaan, ja väliin särkee niin julmetusti, nyt taitaa olla minulla mennyt nivelrikko lonkkiin, lääkäri setä epäili näin, no toivon vain että kintut toimivat niin kauan kuin toimin itsekkin.
    Viimeviikko oli niin vauhdikas työviikko ymm, että en kerinnyt käydä missään lueskelemassakaan, onneksi tänään oli lyhyt työpäivä.

    Oletko saanut akupuktiosta apua pidemmän päälle, sitä jään odottamaan.

    Nyt laittelen lohilaatikon uuniin että pääsen vähksi aikaa sohvaa pitelemään paikoillaan :o)

    Kilo kaupalla terveitä päiviä sinulle.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista Vaarinkukka!

    Nivelrikko on vain yksi monista vaivoista, jotka olen saanut palkintona työstä tai sukuperintönä. Minulla eniten nivelrikko on vaivannut polvia, mutta viime aikoina se on ollut erikoisesti olkapäissä näiden kaikenmaailman tulehdusten rinnalla.

    Minun sormeni eivät vielä ole vääntyneet, mitä asiaa olen ihmetellyt. Polvissa se on tuntunut jo noin 30 vuotta ja koko ajan pahenee. Joskus särkee myös pieniä niveliä.

    Olen käsistäni kömpelö enkä varsinainen käsityöihminen, mutta olen neulonut lapsenlapsille.

    Minun käsityöni ovat olleet enimmäkseen korvien välissä.

    Tuo akupunktiohoito tuntuu kyllä helpottavan oloani, ajattelin ottaa sitä ainakin kolmen kerran sarjan. Samaa sanoi myös fysikaalinen hoitaja, ei kannattanut kovin monta hoitokertaa.

    Sinä taidat olla aika paljon minua nuorempi, koska olet yhä työelämässä. Toivotan sinulle mahdollisimman hyviä ja terveitä vuosia elämääsi, jotta jaksat niistä iloita Vaarisi kanssa!

    VastaaPoista
  3. Hymyilevä eläkeläinen15. helmikuuta 2010 klo 22.47

    Kyllä ihminen on tehty huonoista aineksista: ei kestä nivelet käytössä. Pitäisi saada tekonivelet vähän joka paikkaan.

    Minullakin on hiukan kokemuksia noista käsikivuista: monta vuotta kärsin olkapäistä,jota eivät toimineeet. Kädet eivät nousseet ilman hirveitä kipuja minnekään. Niihin lääkäriltä sain lääkettä "Katsotaan nyt". Muutaman vuoden tämän lääkkeen käytön jälkeen kipu hellitti,kädet toimivat taas.

    Ne kävelysauvat ovat yksi pirun keksintö, luulen että ne aiheuttivat sen olkapäiden kivuliaisuuden. Olen kätkenyt ne kepit jonnekin varaston nurkkaan, ehkä niistä saa kukkakeppejä.

    VastaaPoista
  4. Sauvakävelyä syytti myös akupuntion antaja näistä pakottavista ja turvonneista olkapäistä ja käsivarsista, myös ranteita pakottaa jatkuvasti, vain sively Orudiksella poistaa tuskan muutamiksi tunneiksi. Se tepsiikin paremmin kuin pelkät lääkepillerit.

    Näköjään sauvakävelyä kannattaa harrastaa kesäaikaan, varsinkin kun käytössä on joustosauvat, jotka eivät iske pahasti ranteisiin. Taajamissa saattavat olla talvellakin sulat kävelytiet, mutta meillä maalla talvella tiet ovat aina jäiset.
    Joten harkintaa täytyy käyttää aina kun joku "asiantuntija" suosittelee jotakin.

    Kiitos mielipiteestäsi, Hymyilevä, ja oikein hyvää jatkoa sinulle!

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥