Google+ Followers

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Eeva Tikan runojen mukana

Jouluna Jouhkolassa Mannisten luona noin vuonna 1973. Kuva MN.

Illan valossa/ peltoaukean yllä/ kuun läpi näkyy taivas./
Kevätillan hauras kuu,/ sylilapsen ohimossa taivaan kuulto./
Vain aikansa elämä pysyy koossa/ ja ihmisen matka on/
ikuisuudella jaollinen./ Tähän minä tyydyn.// Eeva Tikka Ukrin antologiassa Ukrilahja. Joensuu 2002

Eeva Tikka on yksi mielirunoilijoitani, vaikka tämä onkin ensimmäinen kerta kun lainaan häntä. Tikka tunnetaan tasokkaana romaanikirjailijana, mutta hän on ehdottomasti myös lahjakas runoilija. Biologian opettajana Tikka tuntee hyvin luonnon ja sen lainalaisuudet, osaa paneutua mytologian ja mystiikan kautta hyvin vanhoihin asioihin. Joskus 1980-luvulla Niittylahden opistolla pidettiin runokurssit, joiden opettajina toimivat Anna-Liisa Alanko ja koulun draamanopettaja. Näillä kursseilla teimme runoperformassin Eeva Tikan ensimmäisen kokoelman, Kalliomaalauksen (ilmestyi 1987), runoista. Mielestäni se oli yksi onnistuneimmista runoesityksistä, joita olen koskaan nähnyt. Kokoelma alkaa runolla Punainen hirvi, joka pohjautuu vanhoihin kalliopiirroksiin. Muistaakseni nämä piirrokset sijaitsevat Ristiinassa, jossa Eeva Tikka on syntynyt.

Eeva Tikka asuu Hammaslahdessa Joensuun kaupungissa. Hän tuli käymään eräänä päivänä sinne meidän vieraaksemme, varmaan se oli runoperformanssin esityspäivä, ehkä kesällä 1988. Tuolloin ei runoilu merkinnyt minulle vielä sitä, mitä se tuli hieman myöhemmin merkitsemään. Kävin vuonna 1988 ainakin kaksi MSL:n runokurssia, joista toinen oli Kimmelissä Joensuussa. Niitä aikoja se oli, että aloin ihan tosissani opiskella runojen kirjoittamista, siihen asti se oli ollut vain harrastus, johon en kiinnittänyt mitään huomiota.

Lukittu kaivo ilmestyi v. 1989, ja se on minulla kirjahyllyssäni, melko ahkerasti olen sitä lukenut, ja myös eräällä runokurssilla esittänyt.
Enkeli astuu virtaan ilmestyi vuonna 1991, Rauhaan on vielä matkaa v. 1994 ja viimeinen Odotus ja ilo v. 2003. Näistä viimeistä en ole edes lukenut, mutta mielestäni nämä kokoelmat ovat uskonnollisia sävyltään.

Oikein hyvää sunnuntai-iltaa ja työviikon alkua kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

2 kommenttia:

  1. Hymyilevä eläkeläinen7. helmikuuta 2010 klo 20.54

    Runoissasi olet sukulaissielu Eeva Tikalle; samanhenkistä hiljaista luonnon mystiikkaa löytyy sinunkin runoistasi.

    Tikka on tuottelias kirjailija, melkein kirja ja vuosi. Katsoin Wikipediasta ja huomasin, että hän on ollut kaksi kertaa ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi.
    Ahkeria ihmisiä sielläpäin. Pään ja käden taidot hallinnassa.

    VastaaPoista
  2. Lausuntosi on imarteleva, Hymyilevä. Kunpa osaisinkin kirjoittaa kuten Eeva Tikka...

    Kirjailija Tikka on hyvin vaatimaton ja hiljainen ihminen, hän ei tunge väkisin itseään esiin; voisi sanoa nöyrä, ehkä se kuvastaa häntä parhaiten.

    Kiitos kommentistasi, Hymyilevä!

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥