Google+ Followers

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Hauska haaste


1. Tämä haaste tuli minulle osoitteesta
http://reanblogi-reanblogi.blogspot.com/2010/02/hauska-haaste.html
Alunperin haasteketju lähti Satakielen sanoin blogista
Kerro kuka sinut haastoi.
2. Kirjaa ohjeet ja liitä tunnuskuva blogiisi.
3. Valikoi kirjoituksiesi joukosta onnistunut teksti, josta olet syystäkin ylpeä. Teksti voi olla runo, novelli tai katkelma romaanista.
4. Luonnehdi valitsemaasi tekstiä yleisluontoisesti (haiku, eläinsatu, dialogi, maisemakuvaus jne).
5. Listaa ainakin viisi tekijää, jotka tekevät tekstistä onnistuneen.
6. Lähetä haaste kommentin muodossa eteenpäin niin monelle kirjoittajaystävällesi kuin itse haluat.

Valitsin onnistuneimmaksi vapaamittaiseksi runokseni Ei, ei kiitos minulle, joka ilmestyi Ukrin antologiassa Kahdeksan minuttia aurinkoon 1991 ja samana vuotena omakustanteessa Elämänpelto.
Runossa esitän huumorin keinoin miesmakuani; millainen mies ei saa olla ja minkälainen hän saa olla. Jouko Lehtonen oli tuolloin Pohjois-Karjalan lääninkirjailija, joka toimitti antologian, ja samalla myös opetti ja ohjasi kirjoittamistani. Hänestä huumorilla höystetyt runoni olivat nastoja. Tämä runo syntyi nopeasti eikä sitä paljon tarvinnut paikkailla.

Ei, ei kiitos minulle/ härkätaistelijoita/ viitanliehuttajia/ palopuhujia/ eikä myöskään sovinistisikoja tai/ machomiehiä!/ Minä tarvitsen ainoastaan/ sylissäpitäjän lämpimän/ isähahmon/ ystävän, veljen, puolustajan ja/ maailman parhaan rakastajan./ Mikä lienee hänen nykyosoitteensa?/ Tuntuu aina muuttavan asunnosta toiseen./ Koskaan milloinkaan en/ häntä tavoita./ Aina hän vetää minua/ katalasti huulesta.//

Annan haasteen seuraaville:

Sofia Tanniselle

Isopeikolle



3 kommenttia:

  1. Peikko kiittää haasteesta ja laittaa hännän kippuraan, ottaa viälä häntätupsun käteensä ja sekoittaa sitä toisen käden sormella. Se on kovin iloinen saatuaan jo toisen helmihaasteen ja lupaa miettiä miten se vastaa tähän. Jotenkin eritavalla kuin siihen ensimmäiseen. Se aikoo keksiä sen mutta se ei vielä tiedä miten.

    Oikeasti peikko on huomannut että sen mielestä aina se kaikista uusin tarina on kaikista paras. Se ei koskaan muista niitä aiempia tarinoita.

    Peikko vielä kiittää ja kumartaa kolme kierrosta ja karkaa metsään miettimään uutta vastausta.

    VastaaPoista
  2. Oikein kiva Isopeikko, että otit haasteen vastaan. Muistathan että haastoit minut joku vuosi sitten kirjoittamaan tarinan vadelmametsästä? No kirjoitinhan minä, mutta en tuolloin osannut laittaa blogiini kuvia, joten homma jäi puolinaiseksi...

    Mutta paljon onnea ja menstystä sinulle Isopeikko! Laitoin myös linkin blogiisi omaan blogiini.

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥