Google+ Followers

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Mihin menee Helli?

Mannisen sukua vanhan Nuppolan rappusilla 1950-luvulla. Huivipäinen Ida-emäntä on takana vasemmalla, ja Janne-isäntä seisoo hänen vieressään. Kuva lienee Arvi Mannisen ottama. Esa Mannisen arkisto.

Lueskelin KeskiKarjalanNelosten pääkirjoitusta ja Tuunasen blogia Tänään näin: Rääkkylän kunta on tainnut suivaantua Helliin pahemman kerran, ja on kutsunut toiset kunnan neuvotteluun palvelujen järjestämisestä. Ihan aiheesta, sanoisin. Helli on mennyt ojasta allikkoon, palvelut ovat vain kallistumistaan kallistuneet ja huonontumistaan huonontuneet. Hellin ylipääjohtajana on maallikko, ei lääkäri, jo eläkeikää lähestyvä nainen. Vähintä mitä pitää tehdä, on panna Hellin johto kokonaan uusiksi tai sitten romuttaa koko systeemi, ja aloittaa alusta. Koko sosiaali- ja terveystoimi on valinkauhassa, vanhuspalvelut luistavat myös ulkomaalaislähtöisille yrityksille, jotka isolla rahalla tappavat paikalliset kilpailijansa. Kun ne on tapettu, voi sitten hoitopäivien hintaa nostaa reippaasti. Ihmisiä raahataan paikasta toiseen ja kunnasta toiseen. Omaisilla riittää myös ajelemista, kun on mentävä sinne, mihin oma sairas vanhus on viimeksi kuskattu. Myös ambulansseilla riittää kyydittäviä.

Kun en ole mikään asiantuntija, vaan pelkästään palvelujen käyttäjä, en ole paljon kirjoitellut aiheesta. Olen vain seurannut Tuunaisen tuumailuja sekä Nelosessa että hänen blogissaan, myös Esa A Luukkaisen pääkirjoituksia ja muuta aiheeseen liittyvää. Muuten, KeskiKarjalanNeloset täytti juuri äskettäin yhden vuoden: Parhaat onnittelut yksivuotiaalle!

Entiset hyvät kuntien lääkärit ovat liittyneet yksityisiin lääkärifirmoihin; vanhaan hyvään aikaan kun lääkäreitä oli riittävästi, tuskin onnistumme koskaan palaamaan. Nyt meillä on keikkalääkäreitä, jotka tulevat ja menevät viikottain tai jopa päivittäin. Diabeetikot voivat olla huolissaan, sillä ainakaan Tohmajärvellä ei ole diabeteslääkäriä, myös kunnan sitoumukset jalkojen hoidosta (yhden hoidon osamaksu vuodessa), kuulemma radikaalisti vähentyvät. Myös diabeteshoitajan vastaanotot ovat harventuneet, kun asiakaskunta ja muut työt (rokotukset) vievät paljon aikaa. Minusta meillä on erinomainen diabeteshoitaja, joka ajattelee asiakkaansa parasta.

Blogien kautta saa sekä tietoa että huvia. Olen liittänyt sivuilleni uusia mielenkiintoisia blogeja. Voi olla että jotkut näistä tippuvat ajan kanssa pois, tai sitten vain lisäilen niitä mielenkiinnon mukaan. Kommenttejakin on viime aikoina tullut kivasti, joten ihan yksinpuhelua en ole tarvinnut pitää. Myös runoblogini Tanssi Elämänpellossa on saanut lukijoita, joten hienosti menee...

Oikein hyvää tiistaipäivää kaikille toivoo Aili-mummo

6 kommenttia:

  1. Hei Aili-mummo :o) Ihania nuo vanhat kuvat.
    Äitini siskolla Turussa on paksu sukukirja Mannisen suvusta, olen sitä joskus selannut, mutta en kyllä muista siitä yhtään mitään, täytty lainata sitä kun tulee käytyä Heillä Turussa.

    Täällä paista aurinko, ja on aivan ihana ilma, olen taas kerran saikulla niskan ja hartioiden takia, ja näyttää siltä että työ jota teen jotuu vaihtopenkille. Johan tuo joutaakin kun seuraava täyttämäni ikä on 60v. :o) Saisivat päästää minutkin jo pois työelämästä, mutta vissiin tykkäävät niin kovasti etteivät raaski ;o) ;o) ;o)

    Auringon paistetta sinunkin kotokulmillesi.

    VastaaPoista
  2. Onhan se kiva että tykätään, mutta mutta, kun tulee ikää, vaivat vaan lisääntyvät, samoin sairaudet. Harvemman ihmisen terveys kestää jonnekin 70 korville olla työssä, ei varsinkaan rasittavassa työssä. Erikseen ovat tietysti ne hyväosaiset, joilla ei ole kuluttavaa työtä, vaan mukavaa ajanvietettä sekä tietysti komea palkka.

    On meilläkin tänään ollut reilusti auringonpaistetta ulkosalla. Kolme pikkuista tuli käymään äitinsä kanssa, ja paistoin heille pannareita eli pannukakkuja. Kevät on kovaa vauhtia tulossa, sen huomaa päivällä lämpömittarista.

    Saahan nähdä vieläkö sinut koulutetaan uuteen ammattiin. Oikein hyvää jatkoa sinulle Vaarinkukka: älä lannistu!

    VastaaPoista
  3. Hymyilevä eläkeläinen9. maaliskuuta 2010 klo 21.06

    Samanlainen meininkin se on täälläkin terveydenhoidon kanssa. Huonosti menee, mutta ei masennuta!

    Näihin blogeihin on mukava purkaa kiukkuaan milloin mistäkin -kyllä se vähän helpottaa.

    Aurinko täälläkin on näyttäytynyt ja loskaa alkaa olla teillä.

    Täällä Turussa Aurajoen yksi silloista on hätää kärsimässä, ehkä se puretaan ja rakennetaan vallan uusi tilalle.

    VastaaPoista
  4. Kyllä koko Suomen kansa jännittää sitä Aurajoen siltaa, romahtaako se vai ei. Jos ei romahda, varmaan se puretaan pois liikenteelle ja ihmisille vaarallisena.

    Onhan näissä blogeissa se hyvä juttu - kuten sanoit - että se on jonkinlainen varaventtiili: saa päästellä liikoja höyryjä pannusta ilmaan. Ja jokaiselle ajan mittaan kehittyy liikoja paineita tuonne yläpään seudulle.

    Kiitos kommentistasi ja aurinkoisia päiviä sinulle Hymyilevä!

    VastaaPoista
  5. Huomenta.
    Kysyit noista puutauluista, niitä on vain kaksi ylimääräistä, (laitoin kuvat alimmaiseksi blogiini puutaulukuviin) olen tehnyt niitä kotoseurakuntani myyjäisiin, ja ne menivät jo kaikki muut, tällä hetkellä en pysty tekemään enempää kun en pääse puutyöhuoneeseeni lumen ja kylmän takia :o) sahailen ja jyrsin yleensä kesällä puujuttuja ja sitten talven pitkinä iltoina niitä maalaan ja laittelen, kesällä pääsen taas sahaamaan :o)
    Jos nuo 2 haluat niin saat toki.
    Laitan tähän netissä olevan s-postini ( vaarinkukka@netti.fi )

    ps, ei tietystikkään ole pakko huolia, laitan en lapsenlapsien koululla pidettäviin myyjäisiin. :o))

    "Aaronki" paistaa jo näin aamusta ihanaa..

    VastaaPoista
  6. Kiitos tiedosta Vaarinkukka. Otan s-postilla yhteyttä.

    Hyvää jatkoa harrastuksillesi!

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥