Google+ Followers

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Ulupukka lähti mualimalle...

Kaivon peräkamari kirjahyllyineen, jossa runokirjani Hullun lehmän tanssi ja Ruistähkähumppa ovat esillä, samoin Havutar, hyvä emäntä, jonka myös olen koonnut.

Ulupukka, miun oma musta lehmä,/ kiitos kun olit olemassa./
Kymmenen vuotta sitten kun sie
synnyt, en ymmärtäny jotta sie/ olit oikii lottovoitto/
miun oma musta lehmä./
Kiitos ystävyyvestäs. Myö aina/
ymmärrettiin toinen toistammu./ Kiitos maitokilosta jotka/
lypsit. Niilä mitattuna olit/ mittoomattoman arvokas./
Siun silimäs, Ulupukka,/ on aina miula mielessä./
Nyt sie suat käyskennellä/ taivaallisella laitumella/
missä ei sairauvet ja murreet ahista./ Nyt siula on ikkuinen kesä.//

AN teoksessa Ruistähkähumppa. Joensuu (2008)
Tämä runo on otettu esimerkkinä Edita Publishingin vasta julkaistuun oppikirjaan Lentävä lause. Äidinkieli ja kirjallisuus 9. Julkaisuluvan kysyi Riina Lahtinen tammikuussa, vasta vähän ennen julkaisua. En ole nähnyt tätä kyseistä oppikirjaa, mutta siinä on netin mukaan yli 300 sivua, ja kirjan voisi tilata tietenkin netistä. Suapas nähä tilloonko vai en, aika näyttää.

Runoblogini on myös päässyt vauhtiin, kiitos sen lukijoille! Näin saan tehdä runojani paljon entistä tunnetummaksi. Runokirjoja on ilmestynyt melkoisen suuri joukko ns. länsimurteilla, mutta tällä meikäläisellä, savo-karjalaisella murteella, varmasti melko vähän, ainakaan minulle ei sellaisia ole tullut vastaan. Voihan olla, että että alle sadan vuoden kuluttua, paljon kukaan ei puhu tai kirjoita suomea, vaan kaikki käyttävät äidinkielenään englantia, joka on maailmankieli. Tietysti kansainvälinen kieli on jokaisen hyvä oppia, silloin voi kommunikoida millä puolella maapalloa tahansa. Ruotsinkielen tarpeellisuudesta en ole ollenkaan vakuuttunut, sillä täällä Itä-Suomessa sitä ei missään tarvita. Paitsi jos lukee ruotsinkielisiä lehtiä tai kirjoja. FST5 lähettää ohjelmansa suomeksi tekstitettynä.

Eilen illalla soitti vanha tuttava Helsingistä piristääkseen minua. Vertailimme vaivojamme, ja kas, löytyipä yhteinen nimittäjä. Hänellä, 15v. minua vanhemmalla ihmisellä, on paha nivelrikko samoin kuin minulla. Hänellä särkee käsiä vuoron perään, sitten nilkkaa. Sanoi saaneensa ne sauvakävelystä. Kauppareissut ovat yhtä kidutusta, mutta siellä on käytävä aika usein, ostokset hän kantaa repussa.

Onneksi ystäväni on huumorimiehiä, sanoi että ilman sitä hän ei kestäisi. Me kumpikin nauroimme makeasti monelle vaivalle ja asialle, mieli virkistyi siitä ihan huomattavasti. Mies sanoi, että lääkäri olisi lähettänyt hänet polvinivelleikkaukseen, jossa hänelle olisi vaihdettu tekonivelet. Hän sanoi kiittäneensä ja kieltäytyneensä, menevänsä hautaan ilman leikkauksia. Aikamoinen sisupussi tämä sodan käynyt mies, mutta hänhän onkin Tikkalasta kotoisin!

Oikein hyvää pyhäiltaa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

6 kommenttia:

  1. Peikko on lukenut kirjan, jossa väitetään että suomalaisten ajattelun voima syntyy suomenkielstä, joka sallii paljon syvemmälle menevät kytkennät ja kuviot kuin muut kielet. Ja sen kirjan kirjoittaja oli englantilainen...

    VastaaPoista
  2. Kyllä minustakin suomenkieli on mahtavan hieno ilmaisutapa meille suomalaisille, mutta viisaat väittävät, että se on vaikea kieli oppia. Jos suomalaisuutta kunnioitetaan vielä tulevaisuudessakin, äidinkieltä varmasti opetetaan ja opiskellaan. Kieli rapistuu, ellei sitä aktiivisesti käytetä.

    Jotkut väittävät ranskankieltä hyvin vivahteikkaaksi ja moni-ilmeiseksi kieleksi. Ainakin ranskan puhujia on paljon enemmän kuin suomea puhuvia.

    Suomenkielen murteissa on paljon hyviä sanoja ja sanontoja, joilla asian voi ilmaista osuvasti ja värikkäästi.

    Kiitos kommentista Isopeikko, ja hyvää jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
  3. Hymyilevä eläkeläinen22. maaliskuuta 2010 klo 20.38

    Erinomaisen hieno juttu tuo oppikirjaan pääsy! Sitäpaitsi se runo on mainio, kieli oivallinen näyte itämurteesta.

    Soita tai lähetä sähköpostia sinne kustantamoon ja pyydä kirja, koskapa olet antanut sinne runosikin. Varmasti lähettävät.

    Tuohon kielikeskusteluun: kaipa jokaisessa kielessä on omat erikoiset tapansa ilmaista asioita, toinen kieli ei ole toista vaikeampi. Suomen kieltä tulee kuitenin vaalia kuten sanoit. Englanti se tuppaa väkisin nuorten puhekieleen. Kirjallisuuden avulla saadaan kyllä tämä kieli säilymään ihan varmasti.

    Itse kukin käpristyy tässä vanhetessa, selkää särkee ja nyt tipuu räkäkin nenästä. Mutta eteenpän elävän mieli!

    VastaaPoista
  4. Kiitos kannustavasta kommentista Hymyilevä!

    Pitänee kokeilla ehdotustasi, että antaisivat yhden ilmaiskappaleen palkkioksi runostani.

    Olen laskenut, että minulla on omia sanoja jo toista kymmentä. Olen siis omalta pieneltä osaltani vienyt äidinkieleni kehitystä eteenpäin.

    Pikaista paranemista Hymyilevä, ja teräviä kannanottoja omassa blogissasi.

    VastaaPoista
  5. Kirjoitit upeasti Ulpukasta!

    Minulla tuli oikein vedet
    silmiin, kun tiedän miten rakas
    lehmä voi olla!

    Äidillä oli sellainen Lempi- lehmä,
    jolle hän kertoi kaikki asiat
    ja lauloi sille ilolaulut,
    kun oli iloinen.

    Silläkin
    oli maailman kauneimmat silmät,
    ja ne olivat sen sielun peili,
    jonne mahtui minunkin nuoruusajan
    murheeni.

    Sielläpä nyt saavat
    Ulpukka ja Lempi viettää ikuista kesää!

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommentistasi Herne!
    Näyt hyvin ymmärtävän lehmän ja maalaisen sielunelämää. Eläimen ystävyys on jotakin ehdotonta, jollaista on vaikea löytää ihmisten keskuudesta, sen vuoksihan pidetään lähinnä lemmikkieläimiä, mutta näistä tuotantoeläimistäkin voi tulla yhtä läheisiä ja rakkaita.

    Oikein hyvää kevättä sinulle Herne ja aurinkoa elämääsi!

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥