Google+ Followers

tiistai 27. huhtikuuta 2010

Arkirakkaus ja unelmat

Tohmajärven kansalaisopiston Tikkalan liikuntaryhmä Aikamiehet esiintymässä v. 2008 Tikkalan Veikkojen 100v. juhlassa seurojen talolla. Kuva Seija Pirhonen.

Rakkautta on monenlaista/ me tarvitsemme arjen keskelle unelmia/
vaikeudet alkavat/ kun me tahdomme tehdä niistä toden./
Unelma kuolee keittiössä, satu katoaa/ kun se pistetään hakkaamaan mattoja./
Enkä minä tahtoisi sinun näkevän/ itseäni pesemässä lattioita, tukka likaisena,/
juoksemassa valintamyymälästä toiseen./
On valittava: läsnäoleva, tukeva, arkirakkaus/
tai unelma, paraativaatteissa,/ hyväntuulinen./
Mutta jotkut saavat molemmat./ Heitä voisi kutsua elämäntaitelijoiksi.// Arja Tiainen

Jokaisella meistä lienee unelmia, pieniä ja/tai suurempia. Arkirakkaus on se juttu, joka pitää perheen koossa. Juhlat ovat juhlia, mutta niiden jälkeen tulee aina arki. Arki on meille kuin ruisleipä: luotettava ja turvallinen.

Nykyihmisille arki voi olla kuitenkin hyvin epävarma, luottaa ei voi oikein mihinkään, ei edes yhteiskuntaan. Kaikki muuttuu ja murenee, yhteiskunnan turvaverkot eivät kanna meitä kaikkia eivätkä anna turvattua joka päiväistä elämää.

Nyt on sellainen aika, että hyväosaiset saavat lisää maallista mammonaa, ja huono-osaisille riittävät ne muruset, jotka rikkaiden pöydiltä putoavat. Rahalla saa, mutta ei sentään ihan kaikkea. Paksu lompakko ei ole tae ihmisen onnellisuuteen, mutta tietä siihen se kyllä voi tasoittaa.

Naapureiden välejä jäävät hiertämään monet entiset pahat teot, laiminlyönnit ja rikkomukset. On turhaa kuvitella, että vääryydet noin vain unohdetaan, olivatpa ne tapahtuneet vaikka useita vuosikymmeniä sitten. Ihminen niittää mitä hän kylvää, se meidän tulee muistaa. Hyviä ja uskollisia naapureita ja ystäviä ei mikään voita, mutta niistä huonoista haluan pysyä erossa. Valheella on lyhyet jäljet, sanotaan, ja toiseksi: Laiha sopu on parempi kuin lihava riita. Sekään ei kannata; nauravat vain naurismaan aidat ja lakimiehet, jotka tienaavat hyvin.

Unelmatkin voivat toteutua, joskus. Mutta unelmien varassa ei ole turvallista elää, on pysyttävä tässä hetkessä, sen iloissa ja suruissa.

Pian pääsemme Vappuun, ja lakot sen kun jatkuvat; kai sentään kaupasta ruokaa ja juomaa saa?

Oikein hyvää viikon jatkoa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

8 kommenttia:

  1. Peikko on luullut arkirakkautta kumppanuudeksi...

    VastaaPoista
  2. Isopeikko on oivaltanut asian ihan oikein: arkirakkaus on kumppanuutta.

    Kiitos kommentistasi Isopeikko!

    VastaaPoista
  3. Hymyilevä eläkeläinen27. huhtikuuta 2010 klo 23.40

    Kirjoitat hyvin ja tärkeästä asiasta.

    Kun ihmisten elämästä katoaa ilo, asiat eivät ole mallillaan. Kyllä köyhääkin joskus pitäisi naurattaa. Ihmisten perusturvallisuuden tunne on nykyään hävinnyt.

    Onneksi monet vielä ymmärtävät perheen suuren merkityksen elämänilon antajana. Sinulla Aili on hieno perhe!

    Laitan tähän pienen lainauksen Merete Mazzarella kirjasta:
    "Yhdysvaltain suuryritysten toimitusjohtajat anasaitsivat vuonna 1980 neljäkymmentäkaksi kertaa niin paljon kuin keskivertotyöntekijä, mutta vuonna 2000 he ansaitsivat yli viisisataaa kertaa enemmän. Kuilu on kasvanut entisestään. Tuloerot kasvavat myös Suomessa, ne kasvavat täällä enemmän kuin muualla. Ne jatkavat kasvua talouskriisin aikana. En ollut radikaali kuusikymmenluvulla, mutta olen kyllä kuvitellut, että kuusikymmenluvun tasa-arvoajattelu olisi voittanut lopullisesti, en ole koskaan osannut ajatella, että tuloerot kasvaisivat. En varsinkaan ole osannut ajatella, että yhtäkkiä ilmaantuisi poliitikkoja, joiden mielestä tuloerojen kasvu on aivan paikallaan."

    Kyllä eläkeläistäkin joskus nauratta, vai mitä?

    VastaaPoista
  4. En tiedä, onko tämä meidän elo kumppanuutta, vai arkirakkautta, mutta toinen auttaa toista aina tarvittaessa. Työt jaetaan kykyjen mukaan, mikä tarkoittaa meillä sitä, että puun kaatoon minusta ei ole, mutta munkkeja lupasin vapuksi tehdä tälle julkisesti tunnustetulle rakkaalleni. Kun neljäkymmentä avioliiton vuotta tulee heinäkuussa täyteen, on se kuumin rakkaus hiukan muuttunut tasaisemmaksi, mutta hävinnyt se ei minnekään ole.
    Unelmia, yhteisiäkin löytyy vielä, tosin rahaa niihin ei läheskään aina löydy. Toteutamme sen, mihin saamme mahdollisuuden.
    Palkkatyötä en voi ottaa, koska olen itse valinnut tämän pienten tyttöjen hoidossa auttamisen tärkeämmäksi. On niin ihanaa ottaa heitä syliin, ohjata elämän alkuun, eikä sitä mikään raha voi korvata.
    ---
    Hyvä kuva aikamiehistä, heitäkin löytyy niin monitaitoisia..

    VastaaPoista
  5. Hei Hymyilevä!

    Kyllä köyhänkin on lupa ja tarvis nauraa,sillä elämänilo on tärkeä asia meille kaikille. Jos ilo katoaa, olemme hyvin heikoilla.

    Mutta köyhää ja pienituloista naurattaa paljon vähemmän kuin rikasta ja suurituloista.

    Jos jotkut superrikkaat hankkivat 500 kertaa enemmän kuin keskivertoihmiset, se on minusta käsittämätöntä. Kukaan ei ole niin suurien tulojen arvoinen, EI KUKAAN!! Tällaiset palkkavääristymät pitäisi ehdottomasti kieltää lailla. Mitä on tasa-arvo ja demokratia, joista vaalien alla kovasti vaahdotaan, kun elämässä ei mitään tasa-arvoa ole. Se on tyhjää sanahelinää, jolla narutetaan yksinkertaisia ihmisiä.

    Poliitikot ovat ahneita ja itsekkäitä pelureita, joiden motiivit on nyt tuotu julki ja havaittu ne mädiksi. Ollaan muka yhteisellä asialla, vaikka ollaankin vain omalla asialla.
    Hyvä lainaus Merete Mazzarellalta...

    Kiitos kommentistasi Hymyilevä ja oikein hauskaa Vappua sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
  6. Moi Eila ja kiitos kommentista!

    Luitko Isopeikon kommentin, jossa hän sanoi luulleensa, että arkirakkaus on kumppanuutta? Eikös se juuri sitä ole, yhteen hiileen puhaltamista; kumpikin tekee sen mihin pystyy. Näin ne vuodet ovat menneet yhdessä ponnistaen yhteistä päämäärää kohti.

    Ihastukset tulevat ja menevät, mutta se arkirakkaus säilyy ja kantaa vielä vanhuudessakin.

    Ihanaa Eila, että sinullakin ovat ne pienet tytöt, joita olet luvannut ja halunnut vaalia ja helliä lämpimän sydämesi pohjasta.
    Minustakin se on paljon arvokkaampi tehtävä, kuin jokin ansiotyö, josta saisi rahaa. Lapsenlapsille me jätämme muiston itsestämme, joka voi olla tärkeä ja ihana asia sekä meille että heille.

    Vaikka siis isoäidit eivät kuulukaan sukuun nykypolitiikkojen mielestä. Mitenhän nekin raukat ovat siinneet ja syntyneet? Sen mukaan sukututkimus on turhaa, jos se on totta...

    Yhteiset unelmat lähentävät puolisoita. Onnittelut Eila 40v. yhteisen taipaleen johdosta!

    VastaaPoista
  7. Arkirakkautta, oikeastaan aika ihana sana.

    Sain juuri tänään postin kautta ukko-kullaltani rakkauskirjeen, hän joskus *hulluttelee* ja toisaalta kun on kyseessä Suomalainen mies, niin ehkä kirjeessä saa sanottua kaiken mitä on ajatellutkin sanoa :o)

    Joskus ajattelen Uskosta ja Jumalastakin niin että on arkipäivän armo, ja Pyhä Armo :o) arkena saa armon kaikesta töppöilyistään huolimatta, ja Pyhä Armo vie meidät kerran lepoon. :o)

    Täällä eletään niin arjet kuin pyhätkin ja onneksi itse olen saanut elää ukko-kultani kanssa reilut 40v ja koen niin arki kuin pyhä Rakkauttakin häntä kohtaan :o)

    Ja kuinka virkistävää se onkaan välillä pukea sanoiksi. :o) ihan kuin se heräisi uudestaan virkeänä.

    Nautinnollista kevättä jokaiselle !

    VastaaPoista
  8. Hei Vaarinkukka, paljon kiitoksia valaisevasta kommentistasi!

    Arkiarmo ja Pyhä Armo olivat minulle uusia asioita. Jokainen meistä tarvitsee armoa: Jos ei voi armahtaa itseään, ei voi armahtaa lähimmäisiäänkään. Avioliitossa tämä asia nousee yhdeksi tärkeimmistä, sillä yhteiselo, joka kestää (lähes) puolivuosisataa, tuo monia tilanteita esiin, jolloin armon on annettava käydä oikeudesta.
    Ei voi olla arkirakkautta ilman armoa.

    Hienoa Vaarinkukka, että sinulla on onnellinen ja kauan kestänyt liitto, jossa on tunteita ja tuoksua!

    Oikein hyvää ja iloista sinulle ja Vaarille!

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥