Google+ Followers

torstai 20. toukokuuta 2010

"Siivouskykyinen rintarauhaspari"

Tätini Miina Juvonen (1880-1967) oli perinteensiirtäjä veljensä tyttärelle. Ateljeekuva otettu 1900 luvun alussa, jolloin naiset pukeutuivat vielä täyspitkiin hameisiin.

Päätoimiseksi naiseksi älä rupea,/ se on silkkaa kuukautiskiertoa/
pillereitä ja kierukoita meikkiohjeita/ joista ei tolkkua saa,/
omin käsin leivottua pullaa ja lattioita/ joissa ei rikkaa käy, tarjouksesta tarjoukseen./
Elämistä kuulopuheiden ja satunnaisuuksien varassa./
Sinun on oltava aina/ joku tukipylväs, odotettava almanakka kourassa/
mikä tulee ja miksei jo tule./ Siivouskykyinen rintarauhaspari./
Valkopyykki on kohtalo./ Huolto pelaa, mutta miten on kirjavien laita?//

Arja Tiainen kokoelmassa Vallan Casanovat
***
Runoilija Arja Tiainen on kirjoittanut räväköitä runoja naiseudesta, mutta myös miehet ovat saaneet satiirista kritiikkiä osakseen. Ne ovat johtavia teemoja Vallan Casanovat kokoelmassa, se kuuluu niihin kirjoihin, joita ei luettuaan noin vain unohda. Aina on ollut naisia, joita ei toisten tekemät säännöt ole miellyttäneet, kuten ei edellä mainittua tätiänikään; hän eli elämänsä veljensä taloudessa koko ikänsä.

Naisen elämä ei ole ollut helppoa menneinä aikoina, olihan nainen miehen "edusmiehisyyden" alainen 1800- luvulla ja alistussuhteessa mieheen vielä 1900-luvullakin. Mies holhosi vaimoaan, sisariaan ja tyttäriään, omisti heidän omaisuutensa itselleen, koko nainen oli miehen omaisuutta olemattomia alushousuja myöten. Hymyilevä kirjoitti mielenkiintoisen kirjoituksen Syntisen siveettömät alushousut

Miehet olivat saaneet housut jo 1500-luvulla, mutta naisten käyttöön ne tulivat vasta sitten, kun naisten hameenhelma lyheni kriittisellä tavalla. Se lienee tapahtunut 1920-luvulla.

Tämä Miina-täti kertoi, että 1800-1900 lukujen vaihteessa nuoret miehet saivat vasta housut jalkaansa kun olivat tyttökylille eli riiaamaan menossa. Siihen asti he pitivät päällään pitkähköä piikkopaitaa. Sitä en tiedä, oliko pojilla housut jalassa päästessään ripille. Myös lapikkaat tai supikkaat (yksipohjaiset varsikengät) olivat sulhasilla jaloissaan, olisihan se ollut aika noloa mennä kosimaan avojaloin. Poika muuttui mieheksi vasta silloin, kun oli menossa ns. naisiin.

Itsenäisin asema 1800-luvulla oli naisleskillä, jotka saattoivat hallita taloaan ja omaisuuttaan miehensä kuoleman jälkeen mikäli poikalapset olivat alaikäisiä. Naisen nimeäkään ei mainittu ns. tilojen isäntäluetteloissa, myös kirkonkirjoissa monesti miehen aviovaimon ja lapsen äidin nimi, saatettiin jättää kokonaan pois, vaikka miehelle oli syntynyt lapsia. Nainen oli välttämätön paha, mutta ei edes ihminen, kun hänet saattoi noin vain sivuuttaa.

Naisia on halveksittu ja vähätelty kautta aikojen; jopa Raamatun syntiinlankeemuskertomuksessa nainen leimattiin syntipukiksi Aatami-poloisen lankeemukseen. Naisia on myös suoranaisesti vihattu ja vainottu. Olen naisvihaajan tytär, joten tiedän mistä puhun.
***
Ulkona on upea kesä, lämmintä yli 25 astetta. Kesä tuli suorastaan lennossa, nautiskellaan nyt siitä koko talven edestä!
Aurinkoa ja lämmintä riittää jaettavaksi meille kaikille tasapuolisesti. Uusilla vastoilla kylvimme jo maanantaina eli 17. toukokuuta. Vanhan luitakaan ei särje, se on oikea ihme.

Oikein hyvää torstaipäivää kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!


6 kommenttia:

  1. Hymyilevä eläkeläinen20. toukokuuta 2010 klo 15.48

    Hienoa, että muistutat mieliimme kuinka alistettua naisen elämän on ollut vielä 1900-luvun alussa. Vasta sotiemme aikana ja niiden jälkeen alettiin naista kohdella jotenkin tasa-arvoisena. Nykyajan feministit kyllä joskus menevät liian pitkälle ruikutuksissaan!

    Tosiaankin: pojilla oli pitkä paita, vasta miehillä oli housut 1800-luvulla ja vähän myöhemminkin.

    Ihmeellinen tapa oli myös tuo synnyttäneiden naisten kirkottaminen; nainen oli siis epäpuhdas synnyttämisen jälkee??

    VastaaPoista
  2. Mielestäni seuraava Brita Polttilan runo kuvaa hyvin naisen tapaa ottaa elämä vastaan kiitollisena asiasta, jonka pitäisi olla itsestäänselvyys.
    -----
    KYLLÄ SITÄ SAA OLLA KIITOLLINEN

    Hyvää huomenta maailma,
    tässä minä keitän kahvia.
    Aamu vastaa ikkunasta:
    askelten kopinaa, puheen supinaa,
    luudan rahinaa, sirpaleitten helinää,
    mattotelineen vonkaisu
    ja pihalta huoneeseen lentävä lause:
    "Kyllä sitä saa olla kiitollinen -
    neljäkymmentä vuotta elettiin Oskarin kanssa
    eikä se kertaakaan lyönyt -
    kyllä sitä saa olla kiitollinen."

    VastaaPoista
  3. Iltoja Hymyilevä!

    Naisen osa ei todellakaan ole ollut kehuttava vuosisatojen tai -tuhansien aikana. Nyt siitä on näyttöä ihan tutkimuksen vahvistamana.

    Kirkon ja pappien mielestä nainen oli synnytettyään saastainen, siksi hän ei saanut olla tekemisissä muiden kanssa ennen kuin nainen oli kirkotettu ja puhdistettu "perisynnistä". Tämä sana on mielenkiintoinen; varsinkin ortodoksiuskonnossa perisynti tuntuu yhä olevan tärkeässä asemassa.

    Herää kysymys: Miksi mies ei ole saastainen, kun vaimo/nainen on saanut lapsen, vai eikö synti-käsitys koskekaan miestä?

    Joskus minua sieppasi niin kovasti nämä asiat sukututkimusta tehdessäni, että kirjoitin runon Näkymätön nainen. Saattaa olla että seuraavaksi laitan sen blogiini.

    Tämä tästä siksi, että olen naisvihaajan tytär, kuten olen jo maininnut.

    Ja kirkkoa minä eniten syytän naisten sortamisesta ja syyllistämisestä.

    Kiitos kommentistasi Hymyilevä :))

    VastaaPoista
  4. Iltaa Eila!

    Mainio tuo Polttilan runo, loppu ihan nauratti :D

    Kaikesta pitää olla kiitollinen kuten siitäkin, ettei mies ole koskaan lyönyt.

    No, onhan minullakin syytä kiitollisuuteen, ei ole mies koskaan lyönyt yli 47v. ;))

    Kiitos runosta ja kommentista Eila!

    VastaaPoista
  5. Mukava kirjoitus, tuo laittaa ajattelemaan milloinkas me miehet sieltä puusta laskeuduttiinkaan? On niitä kuitenkin tuohonkin aikaan ollut voimakas tahtoisia naisia. Esimerkiksi isoäitini äiti, hän asui avoliitossa ja sai kuusi lasta. Ne lapset oli äidin nimissä. Voi vain kuvitella millaisen painostuksen alla isoäitini äiti eli.

    VastaaPoista
  6. Moi Matti!

    Paremminkin voisi kysellä, milloin KIRKKO laskeutui puusta alas, vai onko se laskeutunut alas sieltä yhä vieläkään? Totta kai miehet ovat puolustaneet omia reviirejään ja omaa asemaansa, sehän on inhimillistä.

    Se että kirkko alisti ja painosti enimmäkseen naisia, on minusta törkeää hallitsevan aseman väärinkäyttöä. Eihän naisella kirkkoisien mielestä ollut edes sielua! Miksi siis naisten tuli kuulua kirkkoon ja olla kaikille alamainen?

    Onnittelut Matti, että sinulla on ollut niin itsepäinen isoäidinäiti, että hän uskalsi uhmata kaiken tietäviä pappeja!
    Sellaisia ihmisiä oli tosiharvassa menneinä aikoina. Se jos mikä osoittaa luonteenlujuutta ja tahdonvoimaa ;))

    Kiitos kommentistasi Matti, ja oikein kaunista helluntaita :D

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥