Google+ Followers

torstai 1. heinäkuuta 2010

Elämänteatteri

Nupposen sukuhauta 27.06.2010. Kuva AN.

Vielä joskus, muistuttavat pilvet/ lapsuutta, keinuvat hiljaa peltojen yli,/
suurenmoiset ja turhat./ Mutta lapsuudesta tahtoi pois, pois/
nolatuksi tulemisen uhasta, alistuneisuudesta./
Tahtoi mennä aikuisia kauemmas, kasvaa jättiläiseksi./
Seistä voimakkaana maailmassa. Ja hallita kaikkea.//
***
Ihmisiä kidutetaan kaiken aikaa,/ kaiken aikaa kuollaan leivän puutteesta/
ja rakkauden./ Ja tietäjiltä kysellään/ pääsenkö koskaan naimisiin/
ja mihin katosivat nahkahanskat?/ Tumma vai vaalea/
on pinnallisuuden ainoa ongelma.// Arja Tiainen

Oli käyntiä taas kirkonkylässä, asioilla. Sielläpä sitä piipahdellaan tuhkatiheään, kun ne hoito- ja ostospaikat ovat Kemiessä. Kaivolta sai kahvia ja ehtaa ruisleipää uunituoreena. Ostin vielä Hirvosen Kaarin kaupasta kauniin punaisen begonian, jonka sitten kotiin tultua veimme Kontkasen ukin ja mummon haudalle. Kun pääsimme perille hautuumaalle, rupesi ukkonen jyrisemään ja taivas mustui. Tuli kiire soittaa pojan porukalle, sillä kaikki piuhat jäi seinään, myös tietokone. Onneksi poika oli kotona ja vastasi puhelimeen; lupasi myös käydä päästämässä irti tietokoneen ja tv:n johdot. Nippa nappa ehdimme lakaista haudat ja istuttaa kukan sekä paluumatkalla kastella toisten hautojen istutukset ja lopuksi lakaista Nupposen sukuhaudan. Viime hetkellä pääsin autolle, jonne mies ehti ennen minua, ja taivaasta alkoi tulvia vettä. Ajoimme pari kilometriä, ja sitten alkoi sataa herneen kokoisia jäärakeita. Mies tuumasi, että kukka istutettiin ihan oikeaan aikaan, saattoi mennä pilalle koko begonia. No, sen näemme kun liikumme toistamiseen siellä päin, tuumasin hänelle.

Tähän asti olen yksin hoitanut yhdeksää hautaa jo noin 40 vuotta, ja nyt sitten tuli kaksi lisää. Hoidan niitä niin kauan kuin jaksan, mutta toisille en testamenttaa muuta kuin Nupposen hautojen hoidon.

Kemiessä tapaa aina tuttuja, joiden kanssa on mukava jutustella. Kansaa parveili kaupoissa ja kylällä aika paljon. Nyt alkaa myös paikkakunnan pitäjäjuhlat, Potsipäivät, jotka on saaneet nimensä Tohmajärven kuuluisan kirjailijan, Maiju Lassilan mukaan. Viimeisenä 10 vuotena ei ole meilläkään esitetty Tulitikkuja lainaamassa- näytelmää, joka menneinä Elina Simpuran aikoina oli joka vuosi vakionäytelmä, lisäksi kyläteattereissa esitettiin muita Lassilan teoksia. Itsekin olin mukana 1984-86 esittämässä Lassilan Manasse Jäppistä, josta tehtiin ihan opetusvideokin koulua varten; siinä puhuttiin vain paikkakunnan murretta mitä nyt koulumestari Erkki Lehikoinen kirjakieltä arvokkaasti laususkeli. Ohjaajana meillä oli opettaja Raili Närvänen, joka jaksoi meistä kantaa huolta melkein koko Tikkalan näytelmäryhmän toiminnan ajan. Lassilan Pirttipohjalaisia oli Kemien teatterissa kesällä 2002, eikä se ollut mikään yleisömenestys. Se oli viimeinen esitys, johon olen osallistunut.

Heinäkuu on alkanut, ja säät ovat lämpimät - mitäpä muuta voisi toivoa?

Oikein hyvää heinäkuuta kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

6 kommenttia:

  1. Hymyilevä eläkeläinen1. heinäkuuta 2010 klo 19.04

    Olen aina ihaillut tuollaista sukurakkautta, sen mukanaan tuomia juhlia, häitä, ristiäisiä, hautajaisia. Tuo kaikki tuo pohjaa elämään, arvoja joita tällainen syntymäpaikkakunnaltaan poismuuttanut ei ole saanut kokea.

    Ihailen suunnattomasti hautojen hoitoa: niitä hoitaessa voi kokea, että olet ihmisenä osa pitkää sukupolvien ketjua.

    Iloinen yllätys: Maiju Lassila on siis melkein sukulaisia!

    VastaaPoista
  2. Hei Hymyilevä!

    Sillä tavoin Maiju Lassila on meille tohmajärveläisille "sukulainen" että hänen kirjojaan luetaan ja niistä on pidetty, myös romaaneista tehtyjä kansannäytelmiä on esitetty paljon, sisältäväthän ne runsaasti huumoria ja hauskoja ihmistyyppejä. Lassilan tyyli on jahkailevaa, joka voi vaikuttaa pitkäveteiseltä.

    Tunnen myös muutaman Lassilan oikean sukulaisen, joka asuu Tohmajärvellä. Lassilan oikea nimi oli Algot Tietäväinen, kirjailijanimiä hänellä oli useita.

    Kiitos kommentista Hymyilevä :)))

    VastaaPoista
  3. Hyvä että ehditte kastella kukat ennen kun rupesi satamaan :) Säästitte sen hommia :)

    VastaaPoista
  4. Nyt on taas se aika vuodesta, että kaikki piuhat on pistorasioista irrotettava kotoa lähtiessään. Ukkonen saattaa näillä helteillä yllättää todella nopeasti, ja silloin ei aina ehdi takaisin ajoissa.
    --
    Olet sinä aikamoinen haudanhoitaja. Moni ei edes ryhtyisi moiseen. Siten voi kyllä parhaiten osoittaa kunnioitusta menneille sukupolville.
    --
    Saat kuulostamaan niin maukkailta ne Kaivolta ostamasi ihanuudet, että jos sielläpäin Suomea vierailen, menen takuulla Kaivolle.
    ---
    Kesäisen mukavaa viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
  5. Joopa joo, Isopeikko: hyvä kun ehdittiin kastella! Mutta koskaan ei voi etukäteen tietää sataako ja kuinka paljon ;)

    Kiitos kommentista Peikko!

    VastaaPoista
  6. Hei Eila!

    Oikeassa olet, niin pitäisi piuhat irrottaa, mutta meillä on erityinen syy jättää ne seinään, tästä on tehty sopimus pojan perheen kesken.
    -------
    Vastuuta kantavat ne, jotka vastuuta kantavat - myös hautojen hoidossa. Osa ihmisistä ottaa vain perinnöt ja jättää vastuut toisille, niin helppoa se on!
    --------
    Kaivolla kannattaa aina käydä, sillä sieltä saa aina tuoreita leivonnaisia ja kahvia tietenkin. Muutakin myytävää löytyy runsaasti, joten tyhjin käsin ei tarvitse lähteä. Mutta kannattaa käydä viimeistään keskipäivän aikoihin, sillä ne leipomukset myydään nopeasti.

    Teretulemas Eila Tohmajärvelle!

    Kiitos kommentista ja hyvää viikonvaihdetta sinulle :)))

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥