Google+ Followers

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Helteistä heinäkuuta ja pieniä vieraita

Jouhkolan Hovin lauttavene Tohmajärvellä. Kuva 22.05.2010 AN.

Heinäilmoja on pidellyt, kirjaimellisesti. Eilen oli mittarissa varjossa lähes 28 astetta, keräsimme mansikoita tienvarresta. Saalis oli todella vähäinen, ja Eve söikin heti kaikki itse keräämänsä marjat ja lisäksi mummon keräämät.
Ellu jätti sentään kotiin viemisiäkin pikkusiskoille, maistiaisia. Kun lapset saivat kuulla, että kesänaapurimme ovat saapuneet mökille, he halusivat heti sinne kylään, joten tietysti poikkesimme samalla matkalla heidän luokseen. Mauri-ukki vei aamulla heille oman kalansaaliinsa, koska ei ilmeisesti halunnut perata niitä, ja lisäksi meillä on paljon kalaa pantu pakasteeseen. Itse en tykkää pakastekalasta enkä oikein paljon tuoreestakaan kalasta, mutta kyllä savustettu kirjolohi on todella hyvää ruokaa, ja pidän siitä. Myös pikkumuikut menettelevät heti pyyntituoreena paistettuina.

Tytöt pelasivat naapurien nurmikolla petangia, jota talon isäntä heille auliisti esitteli. Olohuone on näin kesällä pihalla, varsinkin kauniilla ilmalla. Sisällä on liian lämmintä, koska ruoka keitetään puuhellalla. Talon emäntä toi ensin mehua neitosille ja sitten pannukahvia meille muille. Nautimme kahvin hyvän kahvikakun kanssa. Evellä taisi olla nälkä, ensin hän söi kaksi isoa kakkupalaa, mutta sitten vielä nähtävästi mieluili kolmattakin palaa, ja tietysti isäntäväki sen hänelle höylisti (lue: ystävällisesti) lupasi; mummoa nolotti. Setä-naapuri kujeili ja härnäsi aina välillä Ellua, joka siitä riehaantui leikisti kiistelemään ja nauramaan lähes hervottomasti. Kahvia juodessa soitti mies, paljonko hän keittää kahvia, ja milloin tulen kotiin. Kysyin isänniltä, riittääkö vielä kahvia miehellekin, ja koska vastaus oli myöntävä, kutsuin myös hänet kahville. Sitten mies sanoi, että nyt pitää joutua lämmittämään savusaunaa; kutsuin naapurit eilen saunomaan meidän kanssamme, ja niissä merkeissä ilta vierähti lähelle puolta yötä. Paistoin tarjoiluksi juustomaidosta pannukakkua, jota söimme lakka- ja vadelmahillojen kanssa palanpainikkeena hyvää teetä. Kuulumiset ja tarinat tuli kerrottua, mitä kenellekin oli tapahtunut vuoden aikaan, ja mikä oli vointi. Tahtovat nämä terveys-/sairausasiat kulkea mukana joka paikkaan. Itse en pidä pahana niiden kertomista, ainahan ihminen tarvitsee myötämielistä kuulijaa. Ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu. Jokainen meistä tepastelee oman aikansa---.

Tänään aamulla soitti pojan vaimo ja kysyi, mitkä on päivän suunnitelmat. Koska sanoin, ettei mitään erikoista, hän toi kolme pienintä mummolaan katsottavaksi, ja siinä se päivä kuluikin kahden seudulle lapsia ruokkiessa ja videoita katsellessa. Pannareille ja jätskille oli tänäänkin käyttöä, samoin munille. Joskus tuntuu, että lapsilla on aina nälkä, mutta se voi olla herkkujen nälkää, kun he tietävät, että mummolassa on aina jotakin hyvää.

Olo- ja työhuone on kuin pommin jäljiltä, kukaan ei ehtinyt siivoamaan, kun äiti ja isä tulivat niin äkkiä hakemaan. Vievät kuulemma ponitamman astutettavaksi Kiihtelykseen; viime kesänä se oli Iisalmessa saakka, ja nätti pieni tammavarsa syntyi tänä kesänä. Näin ne päivät menee, ja kasvimaalla rikkaruohot rehottaa. Poutaa on ollut jo liikaakin, meillä on kulovaroitus parhaillaan.

Vuoden kuluttua aloittavat kaksoset jo esikoulun. He ovat eläneet koko tähänastisen elämänsä yhdessä, ja ovat kovin kiintyneitä toisiinsa, vaikka niin erilaisia ovatkin. On ilo katsella heidän puuhiaan ja leikkejään, he leikkivät yleensä hyvin sopuisasti, ja osaavat ottaa myös pienen sisarensa, Paupaun huomioon.

Oikein hauskaa ja antoisa kesäelämää kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

18 kommenttia:

  1. No, olipa vauhdikasta. Koska olen kartalla aina hukassa ja kai muutenkin, niin ollaankos sun tykönä Karjalassa? Jotenkin alkoi tuntua siltä...Äitini on pakkoluovutetusta Karjalasta, Valkjärveltä, ja tietysti olen imenyt karjalaisuutta itseeni, kun melkein kaikki kesät vietin mamman luona Keuruulla ja sitten äidillänikin on monta sanaa, tapaa ja ruokaa kuin myös muisteluksia sieltä. Edelleen karjalanpiirakka, perunapiirakka, on parasta herkkua. Vaikka äitini asukin nyt sataknnassa ja on jo leski, hänen naapuri tekee Suomen parhaat piiraat. Niitä käy yksi ex-ministerikin syömässä usein. Äiti tilaa aina'tytöiltä' (lue=ihanat vanhapiikasisarukset) piirakoita, kun me tulemme. Kerran äitini ja miehni olivat kauppassa käymässä kun piirakat saapuivat. Arvaat sen: Kuumat piirakat ja sitten muistin jääkaapista Oivariinin...paha yhdistlemä mun kanssa. No, hyvin tulin täyteen ja minua on sen jälkeen vähän naureskeltu. Eihän sitä kehtaa kunnolla syödä muiden seurassa;-)

    Sinä jaksat lastenlasten kanssa ja minä ihmettelen, miten selviän kaksi päivää vilkkaan kummipoikani, 5 vee, kanssa. Kun oma lähti vasta pesästä muutama vuosi sitten ja lapsia on ollut meidän avioliitossa aina, tuntui siltä, että nyt alkoi meidän aika. Minun päiväni on niin täynnä asioita, jotka vaativat 'omaa aikaa': puutarha, lukeminen (enimäkseen yöllä ja sen takia haluankin aamulla nukkua, enkä leikkiä), kirjoittaminen, suhdeverkosto, ruoanlaitto, kauppareissut, oma kuntoilu (vihdoinkin), vanha koiruus...Olen myös aloittanut ratsastusken uudelleen, sillä olen aina ollut täällä muita varten, pitänyt viiden tähden hotellia, en ottanut mitään itselleni, paitsi yön lukutunnit...

    Hui, miten pitkästi vuodatan!

    Mukavaa viikon jatkoa, Aili, mummo!

    VastaaPoista
  2. Aili-mummo, kirjoitn tosi pitkästi ja se katosi jonnekin...Oli paljon asiaa karjalaisuudesta, eräs tapahtuma, jolloin ahmin liikaa karjalanpiirakoita, joita leipovat äitini naapurisisarukset, omasta ajankäytöstäni, jossa ei nyt sijaa pikkulapsille yms. Ja se romaani alkoi, että huh-huh, miten sinä jaksatkaan!

    Yritän joku toinen kerta sitten...

    VastaaPoista
  3. Moi Leena!

    Kiitos kommenteista,joita tuli kolme!

    Asun täällä Joensuun etelärajalla Pohjois-Karjalassa, lähellä kuutostietä. Kylän nimi on Tikkala ja kunta Tohmajärvi. Itse olen pitänyt itseäni karjalaisena, äiti oli ortodoksi; Kontkasen suku Liperistä lähtöisin. Isäni suku on tullut Kiteeltä, jonne kantaisä syntyi v. 1686, ja Juvoset ovat lähtöisin Säämingistä. Joskus olen viisastellut, että olen puoliksi savolainen ja karjalainen.

    Kyllä karjalanpiirakat ovat melkein parasta mitä tiedän, ainakin juuri uunista otettuina!

    Sinulla on välitön ja avoin luonne karjalaiseen tapaan, minusta se on mahdottoman hienoa :)))

    Työteliäisyytesi hämmästyttää minua, olen nykyisin niin hidas ja saamaton. Jkasat tehdä suuren määrän mm. blogisi postauksia joka päivä, ja kaikki muut työt siihen päälle. Ennen sain minäkin jotain aikaan, mutta ihminen muuttuu ja työtahti hidastuu iän myötä.

    Yölukeminen on aina ollut minunkin henkireikäni, kun aikaa päivällä ei ollut maalaistalossa.
    Ja sen lisäksi monet harrastukset, olisin näivettynyt ilman niitä. Ennen oli suuri määrä yhdistyksiä, joiden toimintaan osallistuin tai vedin niitä, yli pari vuosikymmentä sekaannuin mm. paikallispolitiikkaan, josta sain paljon tietoa ja kokemusta, sitten kirjoittamisharrastus tuli kolmisenkymmentä vuotta sitten, ja polittiikka jäi. Myös kylätoiminnassa olin yhteen menoon 14v, ja sen jälkeen alkoi kirjojen tekeminen ja julkaiseminen. 1980-luvulla liityin oman kylän näytelmäporukkaan, jossa vedin erilaisia rooleja noin 10 näytelmässä ja muutaman Kemien ryhmässä. Omista runoista koostettiin runomatinea, johon myös kuorot osallistuivat Teuvo Latvalan (säveltäjä) johdolla, ja kaikkea tällaista. Nuorempana riitti virtaa vaikka toisille antaa, mutta ei enää. Lapsenlapset ovat paras ja tärkein juttu nykyisessä elämässäni.

    Kiitokset kommenteistasi Leena, ja oikein hienoa kesän jatkoa sinulle ja Alfaurokselle :)))

    VastaaPoista
  4. Kylläpä minusta tuntuvat ne sinun vierailijasi jo isoilta, kun nämä tytöt meillä ovat niin pieniä.
    Hyvin sinä aina pieniä vieraitasi kestitset, taitaapa aina olla mummolassa oleminen lapsille pelkkää juhlaa. Taidamme me mummit olla vähän sellaisia.
    Ne siivoamiset jäävät aina lasten vieraillessa sivuseikaksi. Kukapa sitä nyt kaikkea ehtii :))

    VastaaPoista
  5. Heippa Eila!

    Ovathan ne kaksoset jo isoja tyttöjä, viisivuotiaita. Paupau, nuorin kaikista, on vasta 1v 8kk eli lienee lähellä samaa ikää kuin sinun pienempi lapsenlapsesi.

    Lapset taloon tultuaan menevät heti keittiön pöydän ääreen katsomaan, mitä mummo on pöytään pannut. Ellei pöytä ole katettu (kun ei ole ehtinyt) tytöt ovat hyvin pettyneen näköisiä. Joten eihän niiden odotuksia voi pettää ;)
    Kerranhan sitä ihminen on vain lapsi, eikä sitä kestä kauan.

    Kiitos kommentistasi Eila! Aurinkoisia heinäkuun iltoja sinulle :-D

    VastaaPoista
  6. Mummoja on moneen lähtöön. Kari Suomalainen analysoi heitä kirjassaan "Kolmivarpainen sammakko".
    On kilttimummot, könttimummot, kuolemanmummot. Itse olen kilttimummojen heimoon kuuluva, alalajina kaukomammasta kaukomummoksi. Jotakin kaukoa liittyy vielä kaukaiseen rakastettuun, välimatkaa 2000 km/45 vuotta kuumana linjana, joka on muuttunut virtuaalitvitteriksi KKN:n levikkialueella. Eilen tytär kyseli, tarvitsenko jotakin. En tarvinnut ja iltapäivällä hän soittaa: Tulemme kahville luoksesi. Minä vaikerran: Älkää tulko! Sehän oli vitsi. Kaukomummolla on ollut uupumus unenpuutteesta. 10 vuotta omaishoitajana, keskeytymätöntä 3-vuorotyötä. Korvasin 5,4 työaikalakia noudattavaa hoitajaa. Niistä vuosista kertyy 54 miestyövuotta. Minulle riittää, 5x päivässä kattaa pöytä, keittää kahvia, laittaa ruokaa, tiskata astiat, käydä kaupassa, hoitaa kotia sairaan isän, 93v, hoitamisen lisäksi. Omaishoitaminen on enemmän taidetta kuin työtä. Työn osuudella olen päässyt Guinessin ennätystenkirjaan. Joko olisi minun vuoroni istua valmiiseen pöytään ja saada palvelua. On siirrytty itsepalveluun. Otan tarjottimen, kerään siihen pullan, vesilasin ja mukin kahvia. Maksan ja vaapun pöytään, jonka siivoan edellisen sottasen asiakkaan jäljiltä, että saan tilaa tarjottimelleni. Juotuani vien tarjottimen sille varatulle paikalle. Huoltoyhtiön tarjous hissirikon ajaksi, polvi lukossa ja koti 6:ssa kerroksessa. "Meiltä saat kantajan. Otatko mustan vai valkoisen?" - Mustan, sillä valkoinen mies ei kanna. Kaikki on tapahtunut oikeaan aikaan, kaukomammaksi om.hoitajana 50v, syöpälapsen kaukomummoksi 53v ja olin 60v, kun valta vaihtui tasavallassa 6.2.2000. Seuraavana aamuna isäni kuoli. Positiivinen borrelioosilöydös pelasti minut psykiatriselta hoidolta. Kaikki niveltulehdukset lasken punkin pureman aiheuttamaksi. Taigapunkki puraisi. Se on tulevaisuuden vitsaus, johon ei vielä osata varautua. Pieni tyttö sanoi mummovertailussa. Sinä et ole mummo, sinä ole rouva, kun käyt työssä. Siitä puhuttelusta olen ylpeä. Kuinka Rouva Äitisi voi? ruotsalaisittain kunnioittavasti. Kaikella kunnioituksella lastenlasten mummoille. Vieraat nuoret puhuttelevat toisin mummoikäisiä.

    VastaaPoista
  7. Moi Mammamia!

    Kiitos pitkästä ja perusteellisesta kommentista!

    Olet tehnyt suururakan hoitaessasi vanhempasi hautaan. Saat olla syystä ylpeä itsestäsi. Olen seurannut kirjoittelujasi KKN:n keskustelupalstalla ja blogissasi. Niistä selviää ettei elämäsi ole ollut ruusuilla tanssimista.

    Itsekin aloitin aikuisen työurani jo 14v. maatalossa, jossa jouduin ensi töikseni emännän saappaisiin, kun äiti lähti maailmalle onneaan etsimään.

    Hoidin kotipihani emännyyttä ja taloutta naimisiin menooni asti ja vielä sen jälkeenkin. Vasta v.1966 läksin maailmalle, jossa viihdyin 1v. ja siitä tulin miehen kotiin emännäksi.
    Karjaa ja maataloa hoidin v. 1998 asti, jolloin siirryin eläkkeelle.
    Siinä asiat lyhyesti kerrottuna. Loput voit lukea blogistani, ainakin suurin piirtein.

    Itse olen kai lähimummo, koska asun lähellä poikani perhettä. Lapsia olen katsonut ja "hoitanut" milloin olen kynnelle kyennyt. Viime talven aikana se aina ei ollut mahdollista sairauden takia. Mutta nyt aurinko paistaa taas risukasaankin, ja olen tästä lämmöstä onnellinen.

    Kaikkea hyvää sinulle Mammamia, ja oikein mukavaa kesän jatkoa sinulle :)))

    VastaaPoista
  8. Juustomaito tai ternimaito on hyvää, varsinkin uunissa juustoksi pastettuna ja hillon kanssa syötynä :)

    VastaaPoista
  9. Hymyilevä eläkeläinen9. heinäkuuta 2010 klo 12.42

    No, nyt päästiin sitten sinne savusaunaan! Ja mitkä tarjoilut! Ihanaa kesätunnelmaa.

    Onneksi hellettä piisaa.

    VastaaPoista
  10. Hei Isopeikko!

    Uunijuusto on todella hyvää herkkua; minä syön sitä sokerin, kanelin ja kylmän maidon kanssa, ja joskus hillonkin.

    Kiitos kommentista ja hyvää pyhänseutua ja heinäkuuta sinulle Peikko ;)))

    VastaaPoista
  11. Moi Hymyilevä Tuula!

    Hyvin ovat kesäisiä tämän kesän menot ja tunnelmat, onneksi. Kuumuus vaivaa hiukan, mutta sitä ei pidä valittaa.

    Hienoa jatkoa sinulle Tuula, keksitään kaikkea kivaa :)))

    VastaaPoista
  12. Aili-mummo, se tuli sittenkin ja tietty kahteen kertaan SAMA TEKSTI. No hyvä, tämmönen mää olen!

    Mitkä kirjat olet tehnyt? Kuka kustantaja? Runoa, proosaa, mitä?

    Jotenkin sinä tuoksut tänne asti karjalanpiirakoilta;-)

    Sanoin minä kaksi vuotta sitten ensimmäisen kerran: Minä en jaksa. Haluan vain olla. No, semmosia puuskia sitä alkaa tulemaan...Oma äitini ei tiedä mitään puuskista, sillä hän selvisi rankasta syövästä pari vuotta sitten ja aloitti uuden puutarhan yli 80 vuotiaana, tässä yhtenä hellepäivänä maalasi ulkona 5 tuntia ja sitä ennen oli käynyt monen kilometrin lenkillä. Minun elinikäodotteeni on 99,9 vuotta, mutta tekniikka ja sen ongelmat vie mut hautaan paljon sitä ennen. Äiti opetteli kaikki didiboxitkin, kun seuraa montaa kanavaa ja nauhoittaa aina toista. Ramppaa siskojensa kanssa risteilyllä ja vauhti on niin kova,e ttä kun olen ollut siellä kolme päivää, pitää päästä kotiin huilaamaan;-) Äidillä ei huilata päivällä, ei sekunttiakaan ja kun aamulla herää, on jo pitkä ohjelmalista valmiina.

    Äitiin ja digiaikaan liitty hauska juttu. Hän on aina sanonut,e ttä se yksi ja yleinen v-alkuinen sana ei ikinä hänen suustaan lähde. No, olimme siellä kun äiti istui lattialla ohjekirjasten ja pulikoitten (kaukosäätimet) kanssa ja yhtäkkiä kuulimme mieheni kanssa painokkaasti lausuttuna: Vittu! Äiti yritti kieltää tapahtuneen, mutta meitä oli kaksi kuulemassa. Siitä saimme sitten hauskan puheen, jonka pidimme hänen syntymäpäivillä. Äiti vallan punastui ja otti tosienkin lasin kuohuviiniä! Jos vävy ei olisi kuullut eli mun mies, ei äiti olisi ikinä myöntänyt tapahtunutta;-)

    Hyvänen aika tuota Mammamiaa! Minä kävin blogissaan, mutta en minä sieltä tuommoista löytänyt...Mun täytyy pyytää, että hän alkaa käyttää mun kanssa selkokieltä...

    VastaaPoista
  13. Pikkumuikut ovat tosi hyviä. Vaihteeksi ajattelin kuitenkin kokeilla jotain muuta, josta kerron Bittiparatiisissa huomenaamuna.

    VastaaPoista
  14. Moi Leena!

    Nyt tuli kommenttisi kolmeen kertaan, sama juttu ;)))

    Minä olen omakustantaja, en sen kummempi. Jos painat linkistä Pohjoiskarjalaiset kirjailijat, pääset kotisivulleni Latvavesiltä tietokannassa. Siellä on neljä runokirjaa, ja sitten historiaa ja perinnettä: Tikkalan neljä vuosisataa (1993), jonka olen toimittanut, Suur-Liperin ja Kiteen Juvoset yhdessä Sirkka Kosusen kanssa (2002), jonka olen myös toimittanut ja Havutar, hyvä emäntä, perinnettä ja historiaa Tohmajärven Tikkalasta ja Onkamosta, jonka olen koonnut.

    Kirjoitan mikrohistoriaa kotikylästä, ja sukukirjoihin kirjoituksia sukuhaaroista ja suvun ihmisistä. Kontkasen sukukirja ilmestyy vuoden kuluttua. Tikkalan koulumuistelmat on pääasiassa minun kasaamani kirja, jonka Sari Tuuva-Hongisto toimitti (2009). Tätä ei ole mainittu Latvavesiltä tietokannassa.

    Tuntuu siltä, että äitisi on vielä kova tyttö, kun jaksaa olla menossa koko ajan, vaikka on näin kuuma ilma. Voi olla että me nuoremmat hyydymme ensin---. Olet onnellinen kun äitisi on niin elinvoimainen ja pitkäikäinen ihminen, sanotaan että se siirtyy lapsille ja lapsenlapsille. Kyllä minä olen ihmetellytkin, miten sinä jaksat noin paljon, ja saat hirveästi aikaan. Sinun seurassasi ei aika varmasti käy pitkäksi---.

    Kun ihmisellä muisti pelaa ja kaikki muukin erinomaisesti, silloin on elämä mallissaan, vaikka eläisi satavuotiaaksi tai yli. Dementoituneena on eri juttu, ja suren ihmisiä, joille on käynyt niin. Omalle kohdalleni en sellaista millään toivoisi, kannatan selväpäisyyttä.

    Mammamia kirjoittaa kaikki asiat yhteen pötköön, niistä on vaikea ottaa selvää---. Selkokielisyys olisi oikein hyvä juttu ;)

    Kiitos kivasta kommentista Leena ja hauskaa pyhänseutua :D

    VastaaPoista
  15. Moi Erkki!

    Pikkumuikut ovat ihan herkkuruokaa, varsinkin harvoin saatuna. Kannatan voissa paistettuja muikkuja tai sitten savustettuja.

    Sittenhän huomenissa näemme mitä kirjoitat---.

    Hyvää pyhää sinulle ja tyttöystävällesi :D

    VastaaPoista
  16. Aili-mummo, omakustannekirjailijat ovat kirjailijoita siinä missä muutkin. Joskus kun olen jotain omakustanetta lukenut, on tullut mieleen, että kun sitä on kustantamoon tarjottu, on kustannuspäällikkö ollut ihan unessa...Paljon ihan tyhänpäiväisiä kirjoja tehdään ja tylsiä, siis kustantamot kustantaa.

    Sun pitäis alkaa laittaa sun parhaita runoja tänne juttujen väliin ikään kuin kevennykseksi.

    En mää painanu mitään kolmee kertaa, se on tää hemmetin kone tai joku bloggerin systeemi, jonka uhrina on nyt moni ollut. Tosin olen tekniikkatyhmä, mutta en ihan noin...

    Kyllä nyt on helppoa kun äiti selvisi siitä syövästä. Minä muutin sinne joksikin aikaa koira mukanani ja sitten tuli yksi kaukainen sukulainen Kanadasta myös jeesaamaan. Alfauros ja minä väsytään äidin vauhdissa;-) Ja siskoni myös.

    Minä luulin, että mulla on lukihäiriö, kun en saanut täyttä tolkkua Mammamian sinänsä ihan kiinnostavaan tekstiin. Siinä oli aika paljon ja niinku yhtäaikaa.

    Huomasin, että olit näillä helteillä siellä Venäjän puolella. Kun me oltiin pikkubussilla ja äiti oli oikein tulkin palkannut, koska oltiin vieraina hänen entisessä kotitalossaan, niin oli kuuma, oikein läähättävä idän helle ja jostain savua. Äiti seisoi kuumalla pellolla ja selitti missä kukain suvn jäsen oli asunut, sillä vain hänen kotitalo on jäänyt jäljelle. Minä löysin yhden puun ja situin sen varjossa ihmettelemässä, miksi en ole kotona alasti tekemättä mitään. Onneksi muut pysyivät pystyssä. Ja minä en ollut ottanut edes vodkaa, jota tarjosivat raakana mansikoiden ja kahvin kera ja olihan siinä kakkuakin. Onneksi ilta toi Viipurin viileämmän löyhähdyksen ja jouduin ihan lumoukseen...

    Nyt mää mene lukemaa jotai kirjaa ja sitten alan rukoilla Taivaan Isää toimittamaan kunnon vesisateen ja sais tulla vaikka ukkonen!Yhtään tämmöstä hellepäivää en enää jaksa! Lumi sulaa kohta pois...

    VastaaPoista
  17. Aili-mummo, se kysyy sun blogissa väärän kysymyksen, kun painat kommentin menemään. Kysyy haluatko siirtyä pois tältä sivulta, vaikka pitäis kysyä jotain haluatko varmasti näkyviin tms. Se tuli kai nyt sitten sataan kertaan.

    VastaaPoista
  18. Heippa Leena!

    Anteeksi kun tämän julkaiseminen ja vastaaminen kesti niin kauan---.
    Mitä sanoisi omakustantajista: meitä on monenkirjava joukko, sekaan mahtuu kaikenlaisia kirjoittajia. Olet siinä oikeassa, että kaikki tylsät kirjat eivät ole omakustantajien tekemiä, on niitä muitakin---.

    On minun runojani ollut jonkin verran näissä mummon jutuissa, mutta viime marraskuussa perustin myös runoblogin, Tanssi Elämänpellossa, jossa olen aloittanut ensimmäisestä kokoelmastani Elämänpelto (1991), Hullun lehmän tanssi (1999) ja Äiti-Maan hellään syliin (2003), moniste. Ruistähkähumppa (2008) on vielä julkaisematta. Lastenrunoja en ole julkaissut, olen miettinyt, panisinko niitä nettiin. Niistä tehdään valokuvakirja, joka ei ole myynnissä (tulee liian kalliiksi, ei kannata). Kuvat ovat tyttöjen piirustuksia, runot mummon tekemiä.

    Blogger sekoilee aina välillä, mutta aina jostakin ne kommentit ilmaantuvat myöhemmin. Nyt sain vain pitkän kommentin kahteen kertaan, poistin niistä toisen.

    Ihanaa että äitisi selvisi niin kauheasta sairaudesta---. Nykyään osataan jo syöpää hoitaa hyvin, jos vain huomataan ajoissa. Ihme nainen se äitisi, kun sinäkin uuvut hänen 'kyydissään'. oikein hyvää vointia teille kaikille!

    Mammamia on hieman erikoistapaus. On hän ottanut huomioon toivomukseni, että selkeyttäisi kirjoituksiaan, oletko vilkaissut?

    Matkustaminen näillä helteillä autossa on melkein itsemurha. Olet saanut mieleenpainuvan elämyksen käydessänne Venäjällä. Varmasti myös äitisi on ollut kovin hyvillään entisen kotitalonsa näkemisestä. Kiva että Viipurissa oli illalla jotain taianomaista ja kiehtovaa sinun silmillesi ;)))

    Älä murehdi, jos kommentti tulee moneen kertaan, osaan kyllä poistaa liiat kommentit. Bloggerista en minäkään paljon ymmärrä, mutta olen siitä aina jollain tavalla selvinnyt.

    Vesisade olisi enemmän kuin tervetullut meillekin, mutta nyt ei jaksa edes sataa.

    Kiitos kommentista Leena, ja kivaa jatkoa sinulle :D

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥