Google+ Followers

lauantai 10. heinäkuuta 2010

Karjalaisia kauppamiehiä ja neuvoksia

Joensuun torilla on näin kesällä ohjelmaa, vuorossa laulaja-kitaristi, jonka nimeä en tiedä. Kuva 9.7.2010 AN.

Suurkaupungit I.
Me eletään uutta aikaa/luhtakerttu kuolleessa hedelmässä,/ terassilla tuulee,/ minun sielullani on päivälläkin yöpuku päällä/ ja muuten sille käy niin kuin yhdelle Lasselle,/ että se menee metsään/ ja seisoo päällään/ ja luhtakerttu laittaa/
pesän sen haarojen väliin./ Vaahto lentää lasista/ niinkun valkoinen koira/ joka lentää tuulisella säällä./
Minulla on vanha sielu/ mutta sinulla on eri paria silmät kaksi kaupunkia/ oi Muusa!/ Profeetat heristää nyrkkiä sinulle/ kun sinun silmäsi/ on kaksi ihanaa kaupunkia/ niinkun Sodoma ja Gomorra./ Meidän elämältä puuttuu juuret ja se seisoo päällään,/ se on luhtakerttu ja se laulaa levylle joka on musta kuu,/ se on lentävä koira kuolleessa hedelmässä./------. Pentti Saarikoski teoksessa Runot 61-66. Toim. Janna Kantola ja H.K. Riikonen. Keuruu 2008
***
Kävimme torstaina Joensuussa, oli kutsu sukulaisvierailulle. Kauppaneuvos Olavi Nupposen isä, Mikko Nupponen JR, aloitti Joensuun Kauppakoulussa opiskelunsa tasan 100v. sitten. Kysymyksessä oli koulun toinen vuosikurssi. Mikon kanssa kauppakoulua kävi myös serkkupoika, Aarne Nupponen, joka oli tullut VR:n palvelukseen ja siirtynyt Imatralle. Molempien juuret johtavat meidän taloomme, Nuppolaan, Aarnen isä oli suutarimestari Simo Nupponen,
joka oli käynyt Pietarissa asti ottamassa oppia suutarin ammatista, ja osasi tehdä mieleiset jalkineet myös kaupungin herrasväelle. Simon tytär, Aini Ahola tunnetaan Joensuussa hatuista ja hattukaupasta.

Mikko Nupponen JR (1890-1943), siirtyi Karjalaan Salmin kirkonkylään kauppiaaksi ja erään pankin konttorin hoitajaksi, avioitui ja perusti perheen. Pojat Martti Nupponen (s.1926) ja Olavi Nupponen (s. 1932) syntyivät Salmissa. Mikon vaimo, Anna Kronholm kuoli 1939 Salmissa, ja mies avioitui uudelleen Fanny Saikkosen kanssa 1941. Onni ei kestänyt kauan, sillä sodan aikana Mikko Nupponen kuoli 1943, ja rintamalinjojen pettäessä 1944 perhe siirtyi Joensuuhun, missä Fanny-rouva piti kauppaa Kalevankadulla omassa talossaan. Martti pääsi ylioppilaaksi sotien jälkeen, ja opiskeli diplomi-insinööriksi paperialalle jatkaen työikänsä Serlachiuksen palvelukseen. Nuorempi veli opiskeli keskikoulun Joensuussa, ja sai myös kaupallisen alan koulutusta (en tunne asiaa tarkemmin), sekä jo aikuisiällä suoritti kultasepän tutkinnon. Serkukset Olavi ja Mauno Nupponen perustivat Joensuuhun Joenkulta-nimisen liikkeen, myöhemmin tuli liikkeitä lisää, mm. Kulta-Silta, parhaimpaan aikaan Nupposilla oli viisi eri liikettä, Kuvanmaailma ja silmälasiliike.

Saimme Olavi Nupposelta lahjaksi teoksen Karjalaisten kauppamiesten ja neuvosten matkassa, toim. Salme Ripatti, joka on Joensuun kauppaopetuksen historiikki vuosilta 1909-2009. Teoksen on kustantanut Joensuun Kauppaopetuksen tukisäätiö, jonka puheenjohtajana Olavi Nupponen toimi 1977-94. Säätiö hankkii varoja vähävaraisille, lahjakkaille oppilaille stibendeinä jaettavaksi, ja tukee muutenkin kauppaoppilaitoksen (v. 1996 Ammattikorkeakoulu) toimintaa.

Oli melko hiljainen päivä Joensuun torilla, mansikat maksoivat maltaita!

Sain Kauppaoppilaitoksen oppilasluettelon kopion vuosilta 1909-1917, josta huomasin, että myös Kontkasia on kauppaopetus kiinnostanut paljon, kolme Kontkasta on merkitty tähän samaan luetteloon. Kusti ja Anna Kontkanen ovat (luultavasti) olleet Huokkolan väkeä, Heikki Kontkasen sukujuuria en osaa arvata.
***
Olimme päivällä taas Kaivolla akupunktiohoidossa molemmat, mieskin innostui siellä käymään. Kaivolla on kiva käydä olipa asiaa tai ei, siellä on aina ystävällinen ilmapiiri. Piirakan ostajia olisi ollut vaikka miten paljon, mutta ne loppuivat jo ennen puolta päivää. Näin kuumalla ei oikein kukaan jaksa leipoa eikä lämmittää isoa uunia; nekin piirakat, jotka Päivi Orho oli leiponut, oli varmaankin tehty sähköuunissa. Päivi tarjoili meille kahvia, ja viihdytti asiakkaita. Sirkka Huttunen avustaa Lasse Leppästä asiakaspalvelussa ja vastaanotossa.

Näin on päästy taas viikonvaihteeseen, oikein hyvää pyhänseutua lukijoille toivoo Aili-mummo!

6 kommenttia:

  1. Hymyilevä eläkeläinen10. heinäkuuta 2010 klo 23.28

    Nuorempana ihmettelin, kuinka joillakin on paljon sukulaisia, jotkut tuntevat sukunsa perin tarkkaan, jotkut järjestelevät oikein sukujuhlia. Itselläni ei juurikaan ole sukulaisia, sukututkimusta ei ole tehty, Sota vei monta setääni ja tädit ovat kuolleet...

    Nyt vanhana ihailen kaikkia, joilla on sukua, edes sisaria tai veljiä. Niinpä mielenkiinnolla luin Nupposen suvun historiaa! Ei mitään nyhjääjiä! Tässä pääsi nyt vähän niin kuin salaa kurkistamaan suvun vaiheisiin...

    VastaaPoista
  2. Mitä olisi maailma ilman kauppamiähiä?

    VastaaPoista
  3. Hei Hymyilevä!

    Minä olen tutkinut omia sukujani, mieheni sukua on enemmän tutkinut jutussa kerrottu henkilö, Martti Nupponen, joka eläkevuosinaan kokosi suvusta ja meidän talostamme sukukirjan. Avustin häntä meidän osaltamme tässä työssä.

    Havutar, hyvä emäntä teoksessa kerron kylämme useista suvuista, joista suurin osa liittyy omaan sukuhistoriaani. Minulla on valtavasti sukua, ja varmaan olisi sinullakin, jos sukujasi tuntisit. Sukututkimus on mielenkiintoista, mutta pikkutarkkaa työtä.Joskus löytyy myös vähemmän miellyttäviä yllätyksiä ;(

    Ei ollut tarkoitus leuhkia tällä jutulla, mutta kun sain kauppaneuvokselta tämän kirjan , ajattelin että voisin siitä kirjoittaa.

    Historia on mielenkiintoista, ja erityisen kiinnostavaa on omien sukujen historia. Simosten suku on asunut jo tällä paikkakunnalla melkein 300v., joten kyllä siitä monenlaista löytyy---.

    Kiitos kommentistasi Hymyilevä, ja kirjoitellaan :)))

    VastaaPoista
  4. Isopeikko:

    Niin tosiaan, mitäpä olisi maailma ilman kauppiaita ;))) Rotu säilyy varmasti maailman loppuun asti---.

    Kiitos kommentista Peikko :DD

    VastaaPoista
  5. Minä olen hieman liian lyhytjännitteinen pitkiin sukututkimuksiin, mutta silti on aina kiinnostavaa tietää suvustaan. Pohjanmaalla Toholammilla on ollut minunkin sukuni suuria sukujuhlia, joita aktiivit ihmiset järjestävät. Mikäli olen oikein ymmärtänyt kuuluu Paavo Lipponenkin äitini sukuun.
    Viimeksi minulla ei ollut mahdollisuuttakaan mennä juhliin, mutta nyt olen päättänyt, että jos juhlia järjestetään vielä, menen minäkin katsomaan ja tutustumaan näihin "omiin ihmisiini".
    --
    Nyt voisi kai sanoa, että kuumuus on vallannut Suomen päästä päähän, ja on myös ihmisiä, jotka todella kärsivätkin korkeista lämpötiloista. Muutenkin sade olisi jo tervetullut ainakin näille seuduille.
    Minun viikonloppuni kului tuttujen vierailijoiden kanssa. Mukavaa oli, mutta tuntui myös hiukan väsyttäneen meitä juhlijoita.
    :)

    VastaaPoista
  6. Heippa Eila!

    Ainahan sukujuhlissa kannattaa käydä, vaikka ei ketään muuta edes tuntisi. Kun menin ensimmäisiin Kontkasten juhliin, en oikeastaan tuntenut ketään. Pian tuli kuitenkin tuttuja, kun jouduin haastattelemaan ihmisiä sukukirjaa varten. Monet ihmiset "tunnen" paremmin paperilla kuin käytännössä, mutta hyvä sekin. Omia pikkuserkkujani sain tietooni suuret joukot; heitä asuu Saksassa asti.
    Kontkaset ovat vielä nuori sukuseura ja nuoruuden intoa tuntuu olevan kovasti. Kyllä se siitä laimenee ajan mittaan---.

    Joten mukaan vaan Eila, se kannattaa :)))
    ------
    Tosiaan, lämpöä on sekä sisällä että ulkona riittävästi. Päiväsaikaan ei oikein uskalla paljon mennä edes ulos, kun on niin kuuma. Jalat ovat kovasti turvoksissa, lienee sydämen vajaatoimintaa. Tosin akuhoidon perästä turvotus onneksi väheni.

    Oikein hyvää ja antoisaa heinäkuuta sinulle Eila, ja kiitos kommentista :DD

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥