Google+ Followers

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Ulkomailla Värtsilässä I.

Teimme perjantaina 2.päivä heinäkuuta ulkomaanmatkan Venäjän Värtsilään. Päivä oli kuuma ja aurinkoinen, mutta helle ei ollut ihan tappava. Kuvasarjan alin kuva on ensimmäisestä kaupasta Värtsilässä, jossa kävimme ostoksilla, ja nautimme kaupan tarjoamat kahvit. Palveluvuorossa ollut nuori neitokainen osasi suomea melkoisen hyvin ja kyseli minulta kaikenlaista. Ihmettelin sitä, miksi hän näytti niin väsyneeltä ja uniselta; vastaus oli: "Minun työvuoroni on 24 tuntia" eli hän oli palvellut asiakkaita kokonaisen vuorokauden yhteen jaksoon!

Kaupoissa meitä palveltiin hyvin ja ystävällisesti, sellaista ankeutta kuin viime syksynä Novgorodissa koimme, emme täällä tavanneet. Värtsilässä kaupat ovat pieniä ja tavallisesti oman perheen voimin ylläpidettyjä, ne ovat auki vuorokauden ympäri. Tuota alimmassa kuvassa olevaa kauppaa laajennettiin parhaillaan---.

Ylimmän kuvan kauppa oli vanhalla kylällä, joka on hieman sivussa. Tiet ovat mahdottoman huonossa kunnossa; niissä on kestopäällyste, mutta sitä ei ole uusittu sitten Aatamin syntymän jälkeen. Pitää ajaa hiljaa ja varovasti, jos aikoo selvitä ilman autoremonttia.

Tällaisia taloja oli kylällä, mutta oli siellä paljon surkeampiakin. Tämä oli suhteellisen siisti maisema, mutta Värtsilästä löytyy hyvin monenlaisia taloja, jopa osittain purettuja ja romahtaneita. Maisema on vähän samanlainen, ympäristönhoito on lähes tuntematon käsite noin laajasti ottaen. Onko syynä välinpitämättömyys vai mikä, laiskuus ehkä, en jaksa ymmärtää. Suurien pääteiden varsia on kyllä alettu jo muotoilla ja siistiä, mutta se ei koske Värtsilää, tätä entistä suomalaiskylää. Uskon kyllä, mitä enemmän venäläiset liikkuvat Suomessa, sen enemmän he huomaavat, että täällä kiinnitetään erityistä huomiota tienvarsien ja ympäristön siisteyteen. Kaatopaikka ei tarvitse olla omalla pihalla niin kuin se usein on Venäjällä.

Kasvimaitaan venäläiset osaavat hoitaa ihan mallikkaasti, tuohan se leivänjatketta pienituloisille ihmisille. Tavallisesti näitä hoitavat vanhat mummo, baabuskat, joille lasten perheiden tulevaisuus on tärkeä. Mummot ovat sellaisia Venäjälläkin, ajattelevat myös muita.

Menomatkalla emme tarvinneet jonottaa tullissa ollenkaan, tulomatkalla on pitkä jono, mutta se meni kuitenkin tunnissa ohi. Ihan kiva reissu, ja uusia tuttavuuksia saa suomalaisista koko ajan. Kirjoitan vielä toisen jutun lisää tältä matkalta.
Illalla on Kemiessä Marianvaaran kesäteatteri vierailulla, ja esittää meille Lassilan Tulitikkuja lainaamassa. Se onkin tarpeen, koska tohmajärveläiset, Lassilan väki, ei ole jaksanut esittää Tulitikkuja yli 10 vuoteen!

Oikein lämmintä viikon jatkoa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

4 kommenttia:

  1. Hymyilevä eläkeläinen14. heinäkuuta 2010 klo 14.36

    Siellä teillä onkin helppo matkustaa ulkomaille; jos täältä asti lähtee, saa rytkyttää linja-autossa tuntikaupalla. Ja länteen päin matkatessa joutuu syömään ja juomaan laivassa itsensä kipeäksi.

    Hitaasti se muuttuu venäläinen meininki! Mutta venäläisille mummoille pitää nostaa hattua: hoitavat lapset ja kasvimaat -kuten vielä monin paikoin Suomessakin, olen huomannut!

    On oikein muovituolit tuossa venäläisessä ulkoilmakahvilassa.

    Innolla odotan matkakertomukselle jatkoa.

    VastaaPoista
  2. Hei Hymyilevä!

    Kiitos kommentista. Jatkoa tulee, mutta kirjoittaisinko välillä esim. näytelmästä?

    Meillä on rajalle matkaa noin puolituntia, mutta siellä jonossa aikaa saattaa kulua 2-3 tuntia, onneksi ei aina. Vanhoissa venäläisissä rajamiehissä on oikeita kyykyttäjiä, jotka kiusaavat ihmisiä. Varsinkin näin kuumalla ihmiset ovat kovilla, autossa voi olla 50 astetta, ja ulkona porottaa aurinko täydeltä laidalta.

    Halvat ja hyvät muovituolit ovat, kyllä niillä voi istua ;)

    Terveisiä sinne Mynämäelle---!

    VastaaPoista
  3. Onkin mielenkiintoista nähdä taas naapurimaan puolelta kuvia, mutta kuten kerroit, eivät teiden ja reittien varret vieläkään siistiä kuvaa kulkijalle anna.
    Siitä on nyt jo jonkin verran aikaa kun olen itänaapurissa vieraillut, mutta samoja tuntoja on aina mielessä liikkunut siellä ympäristöä katsellessa. Ja aina kysyy itseltään, MIKSI NÄIN ON?
    Onko se kenties kansalaisilta jotain turhautumista maan hallintoon ja asioiden hoitoon? Toisaalta luulisi kumminkin, että jokainen haluaisi edes yrittää oman elinympäristönsä siistimistä, ja kohentamista, oli rahaa tai ei.
    Syyt ovat kai syvemmällä, sillä rajan tällä puolella ei voi päätellä asukkaan varallisuuden astetta talon siisteyden ja kauniin ympäristön perusteella. Monet vanhojen pieneläkeläisten pienet talot ovat aivan hurmaavia hyvinhoidettuine pihoineen ja puutarhoineen. Meillä täällä se ei ole pelkästään rahakysymys.
    Onko se sitten vain suomalainen juttu, kun sanotaan, että "ahkeruus kovan onnenkin voittaa"
    --
    Eipä ole ihme, jos palveluammatissa ollut tyttö oli väsynyt sellaisen työrupeaman jälkeen, varmasti kuka vaan olisi vastaavassa tilanteessa. Tein joskus viikonloppuna tehtaassa yhteen jaksoon 8+8+4, eli yhteensä 20 tuntia, ja työvuoron loppupuolella oli kyllä jo keskittymisvaikeuksia koneiden ja laitteiden kanssa. Yleensä niistä vuoroista tienasi niin hyvin, että se houkutti jaksamaan. Palkkaa tuskin naapurimaassa saa silti vastaavasti kuin täällä sai pitkistä viikonlopuista.
    --
    Mielenkiintoista kuulla matkasta.
    Jatkoa odotellen, terveisin Eila

    VastaaPoista
  4. Moi Eila!

    Se venäläinen mentaliteetti on aika erilainen kuin suomalainen. Kyllähän meillä ennen, vaikkapa minun lapsuudessani, ei pihoja ja ympäristöjä paljon "ruusailtu", aikaa ei riittänyt sellaisin "joutavuuksiin". Sivistyksen mukana tulee myös ympäristöstä huolehtinen, se mielletään välttämättömyydeksi, se on mielestäni kasvatuksen tulos.

    Joissakin suhteissa Venäjä on yhä kehitysmaa, ainakin täällä rajan lähellä. Nämä entiset suomalaisalueet on jätetty mielestäni oman onnensa nojaan, niihin ei ole panostettu. Nyt vasta viime vuosina on sotien rauniot taidettu raivata pois, ainakaan viime käynnillä en enää niitä huomannut. Joskus vitsailin käydessäni Viipurissa, etteivät he ole vielä 60. vuodessa ehtineet rakennusten raunioita raivata pois maisemia pilaamasta---.
    ------

    Kiitos kommentista Eila :DDD

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥