Google+ Followers

keskiviikko 4. elokuuta 2010

Historiaa Onkamon kannakselta

Näin ihanalta näyttää suur-Onkamon järvi tyynenä elokuun iltana. Välillä aurinko paistoi kirkkaasti, ja välillä oli taas pilvessä, jolloin sain napattua valokuvan järvestä vasten aurinkoa.

Tahtoisin
1. Tahtoisin istua laiturilla/ kun järvi on yksin/ ja tummuu,/ kun tuuli tyyntyy/ ja usva nousee./
Tahtoisin istua laiturilla,/ talo naurua täynnä kun loistaa./
Nouse usva ja peitä talo,/sen kovat äänet, sen lampun valo./ Tahtoisin istua laiturilla/ kunnes yö on hiljainen.//
****
2. Anna minulle pehmeä askel,/ yö jota katson,/ yö jolla on./
Kaste tulee niin hiljaa/ ja usva ja aamu./
Yksi ainoa pehmeä askel!/ Kätken sen ja siirryn sillä/ elämästä kuolemaan./
Ei menneisiin, ei tuleviin,/ ei edes minusta sinuun.// Eila Kivikk'aho
****
Onkamon kannaksen kylätie kulkee Vannilan (talo alakuvassa) pihapiirin läpi. Asunrakennusta on arveltu rakennetuksi vasta v. 1890- luvulla. Sen kahdella seinällä on pärevuoraus, muualla vuorilaudoitus. Talo on aikoinaan maalattu punaiseksi. Talon aitta on alempana rinteessä. Tämä talo ja viereinen Harjula löytyvät myös netistä Tohmajärven kunnan ympäristöohjelmasta (sivulta 84) nimeltä Kotikuusten kunnailla.

Onkamon kannas on kapeimmillaan vajaan yhden kilometrin välinen suikale kahden järven, Suur-Onkamon ja Särkijärven välillä. Se on valtion toimesta luokiteltu erittäin arvokkaaksi maisemaksi. Kannas on Onkamon vanhinta asutusta, siellä oli jo taloja 1500-1600 luvuilla. Nämä asukkaat olivat ortodokseja, kunnes he ruptuurisodan aikana pakenivat Venäjälle. Sodan jälkeen muutti tilalle savolaisia asukkaita.

1700-luvun loppupuolella maaherra Ramsayn aikana tehtiin tie Tohmajärveltä Onkamon kannasta pitkin (Vannilan talon ohitse) Rääkkylään, ja siitä edelleen Liperiin, toista haaraa pääsi Ohvanaan, joka on nykyistä Joensuuta (ja entistä Pyhäselkää). Myöhemmin uusi tie rakennettiin Tikkalan kautta Honkavaaralle ja Pielisensuuhun (nykyiseen Joensuuhun).

Vannilan talon ja tilan osti 1900-luvun alkuvuosina Tahvo Nupponen (1865-1936), joka muutti kotitilaltaan Riihiahosta vaimonsa Riitta Paasosen (1881-1951) kanssa. Perheeseen syntyi neljä lasta, joista Otto kuoli aikuisena. Tahvon tytär, Emma Nupponen (1907-2003) jatkoi elämää kotitilallaan äitinsä Riitan kanssa. Toiselle sisarelle, Hannalle, lohkottiin osa maista, ja hän asui omalla osallaan perheensä ja aviomiehensä kanssa. Toinen poika, Viljami Nupponen asettui Onkamoon Lapinahoon, hän oli töissä VR:llä. - Nyt Vannilan omistaa Emma Nupposen poika, Heimo Nupponen, joka on käyttänyt tätä taloa perheineen kesäasuntonaan. Nykyisin vanha talo on varastona.

Läheisellä Rantalan tilalla, vanha numero 4, (uusi nimi Kauppila), asui 1820-31 rokottaja Sirelius, joka ensimmäisenä teki mm. isorokkorokotuksia Tohmajärvellä. Jotkut varakkaammat ihmiset halusivat suojella vaaralliselta isorokolta lapsensa, ja maksoivat itse lastensa rokottamisen. Yhteiskunta ei millään muulla tavoin tullut avuksi tarttuvia tauteja vastustamaan, ainoastaan piirilääkäri eristi tarttuviin tauteihin sairastuneet sairastupiin, jotta nämä eivät levittäisi sairauttaan muihin ihmisiin.

Kalastus on ollut Onkamolla tärkeä elinkeino. Siellä oli jo 1700-luvulla kruununkalastamo, josta osakkaat maksoivat kruunulle veroa. Onkamon muikku on kuuluisa kala, se oli kookas ja sitä oli runsaasti. Suur-Onkamo on matala järvi, keskisyvyys vain 4 metriä, syvin kohta 13 metriä. Viereinen Särkijärvi on 8 metriä korkeammalla, ja sen syvyys on myös suurempi kuin Onkamojärven. Lisää Onkamosta näiltä sivuilta.
****
Aamupäivä meni lasten kanssa, mies lähti Venäjälle ostoksille. Ilmat ovat taas lämpenemässä ihan hurjasti, lauantaina on luvassa jo 33 astetta, ihan kamalaa!!! On tänä kesänä aurinkoa riittänyt vaikka toisillekin antaa, vettä kun vielä saisi! Hautakukatkin nääntyvät kuivuuteen. Oikein hyvää loppuviikkoa kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!

16 kommenttia:

  1. Onkohan olemassa toinenkin Onkamo-järvi Venäjän puoella, pakkoluovutetun Karjalan alueella? Miten muistan, kun olen lukenut Raivolasta ja runoilija Edith Södergranista,e ttä on ollut puhetta Onkamo -järvestä...

    Minulla juuri edessäni runokokoelma, jossa mm. Eila Kivikk'ahoa.

    VastaaPoista
  2. Hei Leena!

    Ainakin Onkamo-nimisiä paikkakuntia on Suomessakin useita, en ihmettele jos olisi järviäkin. Raivola ei tosin enää ole Suomea. Pitää kysyä mieheltä karttaa, ja etsiä siitä.

    Kiitos kommentistasi Leena<3

    VastaaPoista
  3. Hymyilevä eläkeläinen4. elokuuta 2010 klo 18.50

    Tässä kvartaalitalouden maailmassa olisi hyväksi kenelle tahansa tutustua vaikka lukien johonkin pakallishistoriaan, tuollaiseen mistä kirjoitat. Kuinka moni nykyän pystyy kertomaan sukunsa historiasta jotain tuollaista? Kuinka moni onkaan kuin juuriltaan reväisty kiireisenä kaupunkilaisena, "tärkeänä vaikuttajana"?

    Panee hiukan ajattelemaan vanha onkamolainen kylätie, vanha rakennus. Kaupungeissa saatetaan taistella vuosikausia vanhojen rakennusten säilyttämiseksi; Turussakin vihdoin ja viimein saatiin pari viimeistä Humalistonkadun puutaloa säilymään. Vanha Rauma sentään on Unnescon suojelukohde! Mutta kuinkahan kauan säilyvät vanhat maaseudun kylänraitit, kulttuurimaisemat?

    (Olen taistellut tietokoneeni kanssa. Tietokone voitti ja pysyi pimeänä. Nyt olen hankkinut uuden. Olen tästä ylpeä ja olen vasta opiskelemassa sen sielunelämää!)

    VastaaPoista
  4. Enhän takroittanut, että se olisi ENÄÄ Suomea, mutta onhan se kai ollut? Ernst Brunnerin kirjassa Edith (hyivn rohkea, suosittelen!) kylläkin puhutaan kylän tai pitäjän osista niin, että suomalaisten kylä ja venäläisten etc. olen huono kartoissa.

    Toki käyn;-)

    VastaaPoista
  5. Vielähän näkee pärevuorausta. Itse asuin elämäni ensi vuosia sellaisessa mökissä.

    VastaaPoista
  6. Hiano tuo talo. Siinä on eletty.

    VastaaPoista
  7. Hymyilevä eläkeläinen6. elokuuta 2010 klo 17.45

    Tuleeko tämä viesti perille?

    Hyvää kotiseutuhistriaa!

    VastaaPoista
  8. Hymyilevä eläkeläinen7. elokuuta 2010 klo 18.34

    Miksiköhän nämä kommentit eivät tule perille...

    VastaaPoista
  9. Kun kirjoitat noista vanhoista asioista ja ajoista, kasvaa niitä lukiessa kiinnostus luettavaan ihan huomaamatta. Kruununkalastamo ja piirilääkäri ovat sanoja, joihin ei törmää muualla, kuin kirjoissa ja/tai mahdollisesti jossain TV-sarjoissa.
    --
    Minulla oli myös nyt lapset isänsä kanssa täällä kolme päivää, enkä sitten kyllä muualle ehtinytkään, aika meni kuin hujauksessa heidän kanssaan.
    --
    Erehdyin luulemaan, että lämpötila jo teilläkin syksyiseksi muuttuisi, ja sitten tulikin todellinen lämpöaalto myös tänne. Onneksi on sentään välillä satanut, muuten siitepölyallergikot eivät kohta voisi hengitellä lainkaan. Aina kuumuus ja kuivuus ainakin minun pujoallergiaani pahentavat aika tavalla.
    Luulisi tämän lämpötilan nyt vähitellen helpottavan niin siellä kuin täälläkin, ei kai sitä kovin pitkään yksinkertaisesti voi jatkua. Kaupungeissa on kotisairaanhoidon mukaan vanhuskuolleisuus kuuman kesän takia lisääntynyt. Pienet tukalat kerrostaloasunnot ovat järkyttäviä tällä ilmalla, mutta jos et minnekään pääse, niin siellä on vain oltava. Surullista, mutta valitettavasti totta. -Ja me asumme sentään korkean elintason maassa.
    Meikäläisellä ei toistaiseksi ole hätää ja kaikki minun tuntemani vanhuksetkin ovat yllättävän hyvin pärjäilleet. Onneksi.
    Koeta sinäkin jaksaa siellä helteen keskellä. :))

    VastaaPoista
  10. Hei Hymyilevä Tuula!

    Anteeksi oikein paljon, mutta syy ei ole minussa, vaan Veera-myrskyssä, siitä johtuen vastaus on viipynyt näin kauan. Saimme olla ilman sähköä lähes neljä vrk eli 96 tuntia. Elämäni ennätys tässä sähköjutussa. Kirjoitan siitä lisää blogissani.

    Nämä suku- ja kylähistoriat ovat kiinnostaneet minua kovasti, olen tehnyt näistä aiheista kirjojakin sekä myös toimittanut niitä. Lähihistoria on minusta ollut kaikkein kiinnostavinta asiaa, koskeehan se enimmäkseen omia sukulaisia ja omaa kotikylää.

    Vanha-Rauma on varmasti näkemisen arvoinen, sinulle se on varmasti tuttu ja rakas paikka. Olisi uskomattoman kiinnostavaa nähdä se:)))

    Toivotaan että nämä kylänraitit säilyvät, mutta sehän on yksityisten ihmisten varassa; ja siksi uhanalainen asia.

    Rakennussuojelu on hienoa työtä, mutta siihen toivoisin enemmän rahaa.Rahat loppuvat aina kesken, valitettavasti.

    Kiitos kommentistasi Hymyilevä ja hyvää alkavaa viikkoa sinulle :)))

    VastaaPoista
  11. Moi Leena!

    Anteeksi että vastaus on viipynyt, mutta syy on Veeran.

    En ole vielä tutustunut luovutetun alueen karttoihin, mutta yritän muistaa katsoa sitä Onkamo-järveä niistä, jos löytyy---.

    Kiitos kommentista <3

    VastaaPoista
  12. Moi Erkki!

    Monet ihmiset ovat tällaisissa asuneet ja eläneet. Eräs tällainen pärevuorattu talo oli meillä naapurissa Perivaarassa.

    Hyvää sunnuntai-iltaa Erkki :)))

    VastaaPoista
  13. Moi Isopeikko!

    On eletty ja on asuttu jo useammassa polvessa ;)

    Kiitos Peikko <3

    VastaaPoista
  14. Hei Eila!

    Veera teki meillä paljon pahaa, katkaisi mm. sähkölinjat. Anteeksi että vastaus viipyi näin kauan!

    Minusta historia on hauskaa ja kiinnostavaa. Lähi- ja sukuhistorioita kirjoittavat paljon harrastelijatkin, kuten itsekin olen. Lukeneitten mielestä nämä ovat niin vähäpätöisiä juttuja, että niihin ei kannata kiinnittää huomiota. Tärkeintä on niittää paljon mainetta ja rahaa. Siksi maisterit kirjoittelevat mieluummin Inkerin mummoista kuin oman kylän elämästä. Sehän on heille liian tuttua ja kiinnostamatonta.
    -----
    Lapsenlapsissa on tulevaisuus. Sinä jaksat hoitaa heitä ja keskittyä heihin. Mummuja tarvitaan, samoin myös ukkeja tai vaareja.
    -----
    Kävimme eilen Punkaharjulla Retretissä ja Lustolla Metsäntutkimuslaitoksella. Tulomatkalla Kerimäellä (muistaakseni) lämpömittari näytti 33 astetta, joten kuumaa oli. Täällä meillä on tänään ollut 29,7 astetta, mikä on noin yhtä astetta vähemmän kuin eilen.

    Minäkin erehdyin uskomaan, että helteet olivat jo ohi, mutta väärässä olin! Toivottavasti ei ainakaan tule uutta ukkosmyrskyä, joka katkoo sähköt taas pitkäksi aikaa, ja samoin tämän netin.

    Allergiat ovat valitettava vitsaus, mutta onneksi olet selvinnyt omastasi. Minä olen tullut allergiseksi jollekin hyönteisen pistoille, luultavasti suppupaarman. Nyt on jalassa toisen kerran tänä kesänä pahannäköinen jälki, joten on syötävä Heinix-tabletteja. Voiteena olen käyttänyt Sibicorttia. Kaikki pahenee näin iän lisääntyessä.

    Toivottavasti ne tosi vanhukset selviävät tässä kuumuudessa; ei voi muuta kuin valittaa heidän puolestaan.
    Hyvä ehdotus tuo selviäminen näistä helteistä: Samoin sinulle Eila, ja kiitos kommentista <3

    VastaaPoista
  15. Mielenkiintoista tietoa Onkamon historiasta, sukuni ilmeisesti sieltä lähtöisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän on hauskaa; mihin sukuun kuulut?

      Oikein hyvää viikonloppua sinulle, Anonyymi.<3

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥