Google+ Followers

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Kalevi ja Iiris: Ruskealan kirkon rakentajat

Iiris ja Kalevi Keinonen hoitavat luottamustehtäväänsä yhdessä pöydän takana istuen ja suunnitellen, välillä Kalevi käy jossakin katsastamassa työntekoa paikan päällä, palaten sitten taas takaisin pöydän päähän. Kalevilla on ikää jo 84v.

Kävimme maanantaina 16.08.2010 paljon puhutussa Ruskealan kirkossa. Saimme siltä matkalta tietoa ja kuvia runsaasti, joita riittää moniin kirjoituksiin. Kalevi Keinosesta löytyy netistä suuri määrä tietoa, niitä löytyy myös blogista Pajapellon nurkasta, jonka linkki on oikealla luetuissa blogeissa.

Keinoset ovat eläkkeellä oleva opettajapari; Kalevi sai kutsun (1989) lähteä sukunsa juurille Ruskealaan tekemään vapaehtois- ja palvelutyötä kansan keskuuteen. Aluksi pari vuokralaisina kunnosti Ruskealan pappilan, mutta sitten valtio myi ja luovutti sen yksityishenkilölle, ja pappila on nykyään yksityiskäytössä.

Ruskealan suuri puukirkko oli sodan aikana palanut; rauniot ovat muistomerkkinä yhä jäljellä. Otimme raunioistakin paljon kuvia, rappuset ja kivijalka on kauniista paikoilleen ladottuna yhä hyvin nähtävissä.

Keinoset tahtoivat rakentaa suomalaisille matkailijoille ruokailu- ja yöpymispaikan, kirkkorakennuksessa on kirkkosalin lisäksi ruokala, josta ihmiset voivat ostaa ruokaa ja kahvia. Talkoisiin voivat suomalaiset osallistua, ja rahalahjoituksia otetaan myös vastaan. Kirkkosalin nimi on Herran kukkaro; rakennus on ristinmuotoinen ja kolmikerroksinen.




Kirkossa pidettiin adventtina 2009 ensimmäinen jumalanpalvelus ja kirkko vihittiin käyttöön 17. päivä huhtikuuta 2010. Kirkko kuuluu Inkerin kirkon luterilaiseen seurakuntaan, mutta se on ekumeeninen, ja ortodoksit osallistuvat myös jumalanpalveluksiin. Ruokasalin peräseinällä on Ruskealan pappilasta tuotu ikoni lampukkoineen, johon uskovaiset voivat panna tuohuksensa palamaan.

Iiris-rouva on hyvin iloinen, lämmin ja puhelias ihminen, vaikka onkin hämäläinen. Meillä kului pari tuntia kuunnellessamme hänen tarinoitaan, jotka välillä naurattivat meitä kovasti. Puheen aiheeksi tuli hautausmaatalkoot, joihin mies innostui ilmoittautumaan mukaan kuultuaan kiteeläisen kaverinsa tulevan raivaustalkoisiin. Kävelimme hautausmaalla, jonne on haudattu ja haudataan venäläisiä ihmisiä. Vanhat suomalaisten kivet on nosteltu kolmeen riviin, joista voi käydä lukemassa vainajien tiedot. Vain muutama kivi on särkynyt. Siellä on myös suomalaisten sodissa kaatuneitten muistomerkki.


Rakentamista riittää, työ jatkuu kun rahaa saadaan lisää. Jokainen ruokailija jättää muutaman roposen kirkkorakennuksen hyväksi. Nyt tehdään lisää majoitustiloja suomalaisten käyttöön. Työvoimana ovat paikalliset ihmiset, jotka saavat ansiotyötä. Varsinkin naisia kehuttiin kovasti. Rakennusmiesten työtä valvoo työnjohtaja.

Nykyään Keinoset ovat tohmajärveläisiä, tästä on lyhyt matka rajan yli Ruskealaan. Terveyspalvelut on haettu Tohmajärveltä Hellin "hyvästä hoivasta".

Kiitokset Keinosille vieraanvaraisuudesta! Pitkää ikää toivottaen Aili-mummo!

7 kommenttia:

  1. Ensimmäiseksi on sanottava, että olen jo niin tottunut runoon blogipäivityksessäsi, etten meinannut millään uskoa, ettei sitä ole :))
    Kelasin ylös ja alas ja melkein sivullekin ennen uskomista.
    --
    Ihmeellistä, että yhä täällä rahan määräämässä maailmassa on tällaisia ihmisiä, kuin nämä Keinoset ovat. Että joku oikeasti tekee täysin pyyteettömästi näin hienoa työtä muiden iloksi. Toki työ aiheuttaa iloa myös heille itselleen, mutta noin iäkkäiltä tällainen vapaaehtoistyö on uskomatonta ja tulokset ovat kaikilla nähtävissä, kerrassaan upea saavutus.
    Toivotaan, että tämä uskomaton pariskunta on todellakin Herrankukkarossa!
    Mukavaa syksyn alkua sinne teille.

    VastaaPoista
  2. Hymyilevä eläkeläinen18. elokuuta 2010 klo 21.11

    Ihmeellisiä ja mielenkiintoisia ihmisiä ja paikkoja! Kyllä jotkut ihmiset jaksavat ja innostuvat.

    Jotenkin kummallinen ilmiö tuo, että kirkko on niin tärkeä. Se edustaa ilmeisesti jotain pysyvää, mutta ei voi välttyä ajatukselta, että myös jotain peräti vanhoillista ja sellaista nykyajasta poissa olevaa, nukkuvaa.

    VastaaPoista
  3. Kävimme ryhmämme (vajaa 20 henkeä)kanssa viime sunnuntaina Petroskoista palatessamme syömässä Herran kukkarossa. Juttelin Kalevin kanssa rakennuksen valmistumisesta. Hän sanoi että on vielä paljon tehtävää, mutta taas saadaan tehtyä vähän lisää kun teitä syöjiä on noin paljon. Jäin miettimään hänen sanojaan...

    VastaaPoista
  4. Hymyilevä eläkeläinen19. elokuuta 2010 klo 12.40

    Mielenkiintoisia ihmisiä. Mksiköhän se kirkko nyt niin tärkeä on?

    VastaaPoista
  5. Moi Eila!

    Ei aina sitä runoa ole ollut, valitettavasti. Tässä jutussa se olisi voinut uskoon tai uskontoon liittyvää.
    ------
    Kalevi Keinonen kuulemma uskoo, että suomalaiset saavat entisen kotiseutunsa takaisin, ja siitä syystä hän on tähän kirkkohankkeeseen ruvennut. On hän toki auttanut venäläisiäkin, jo asuessaan Ruskealan pappilassa hän vei vaate- ja muuta apua paikalliselle väestölle.

    Kalevi on asunut 18v. Ruskealassa, kunnes sitten sota pakotti hänet muuttamaan sieltä pois. Kenraali Yrjö Keinonen on hänen veljensä, toinen veli asuu Joensuussa, ja on tuomari ja kuoronjohtaja samassa persoonassa. Myös Kalevi on johtanut kuoroa, ja suorittanut jonkin musiikkialan tutkinnonkin.
    -----
    Tämän asian ymmärtää, jos katsoo asioita uskovan näkökannalta. Ja usko siirtää vuoria, se on tiedetty jo vuosituhansia.

    Kiitos kommentista Eila ja aurinkoista syksyä sinullekin<3

    VastaaPoista
  6. Hymyilevä:

    Kalevi kuulemma uskoo, että suomalaiset saavat vielä Karjalan takaisin, ja kuten olet kuullut, usko siirtää vuoria. Joten uskoa ei sovi ainakaan vähätellä. Tehdään paljon melkoisia ihmeitä, kun ihmiset tosissaan uskovat asiaansa, ja panevat kaikkensa peliin; Kalevi Keinonen on juuri tällainen ihminen.
    Ja uhrauksia joutuu tietysti myös tekemään.

    Voi olla ettei tällainen ole nykyaikaa, mutta nykyajassa ollaan melko lyhytjänteisiä eikä tehdä hommia loppuun asti, huudetaan heti yhteiskuntaa apuun. Keinoset ovat eri ajan ihmisiä, Kalevi on syntynyt 1926, ja hänellä on oman aikansa arvot.

    Uskovalle ihmiselle kirkko on tärkeä, vaikka se meille "pakanoille" ei sitä olekaan. Minä kunnioitan ihmisen arvoja, jos ne ovat vakaumuksesta lähtöisin. Mutta paljon on ihmisiä, jotka ovat tekopyhiä ja teeskentelevät olevansa jotakin muuta kuin ovat.


    Kiitoskommentista Hymyilevä ja hyvää alkusyksyä sinulle<3

    VastaaPoista
  7. Moi Matti:

    Pienistä puroista ne suuret virrat kasvavat;)

    Rajan takana käydessä voi piipahtaa syömässä Herran kukkarossa. Mutta voi miten ne tiet pölisivät, kamalaa :(

    Kiitos kommentista ja hyvää syksyä Matti!

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥